Kaukokirjoitin

Saksalainen kaukokirjoitin 1930

Toisen maailmansodan aikaisia kaukokirjoitinlaitteita

Kaukokirjoitin eli telex on sähkömekaaninen laite, jota käytetään merkkimuotoisten viestien lähettämiseen paikasta toiseen yksinkertaista sähköistä viestikanavaa kuten lennätinlinjaa pitkin. Tyypillinen kaukokirjoitin on paperille tulostava kirjoituskonetta muistuttava laite. Useimmissa kaukokirjoittimissa on myös ollut mahdollisuus tallentaa vastaanotetut viestit reikänauhalle ja lähettää nauhalle tallennettuja viestejä automaattisesti eteenpäin.

Kaukokirjoittimia alkoi ilmestyä lennätinlaitoksiin 1800-luvun loppupuolella, mutta nykyisin ne ovat suurelta osin poistuneet käytöstä kehittyneempien viestintämenetelmien tieltä. Esimerkiksi Sonera lopetti Telex-palvelunsa vuoden 2005 lopussa.

Kaukokirjoittimien varhaiseen kehitykseen vaikuttaneita keksijöitä olivat Royal E. House, David E. Hughes, Charles Krum ja Émile Baudot. Émile Baudotilta ovat saaneet nimensä Baudot-koodi sekä signaalinmuutosnopeuden mittayksikkö baudi.

Amerikkalainen vuonna 1906 perustettu Teletype Corporation oli yksi tunnetuimmista kaukokirjoitinvalmistajista. Teletypen kaukokirjoittimia käytettiin paljon tietotekniikassa päätteinä, mistä on periytynyt esimerkiksi Unix-maailmassa yleinen tapa kutsua mitä tahansa päätettä TTY:ksi (lyhenne Teletypestä).

Telex-verkko on kaukokirjoitinverkko, jossa laitteet ovat yhteydessä toisiinsa puhelinverkon kaltaisella reititysjärjestelmällä. Ensimmäinen telex-verkko otettiin käyttöön Saksassa 1930-luvulla, ja maailmassa on vielä tänäkin päivänä^milloin? käytössä yli 3 miljoonaa telex-linjaa.

Aiheesta muualla

• • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaukokirjoittimet Wikimedia Commonsissa