Ero sivun ”Pedagogiikka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Lisätään Metatieto-malline |
p pedagogiikkaa opiskellaan myös ammattikorkeakoulujen ammatillisessa opettajankoulutuksessa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Tiedosto:Bundesarchiv B 145 Bild-F079064-0006, Bonn, Gymnasium.jpg|thumb|[[Lukio|Lukio-opetusta]] [[Saksa|Länsi-Saksassa]] 1980-luvulla.]] |
[[Tiedosto:Bundesarchiv B 145 Bild-F079064-0006, Bonn, Gymnasium.jpg|thumb|[[Lukio|Lukio-opetusta]] [[Saksa|Länsi-Saksassa]] 1980-luvulla.]] |
||
'''Pedagogiikka''' tarkoittaa tapaa, jolla [[opetus]] järjestetään, sekä sen näkemyksellisiä [[kasvatus|kasvatuksellisia]] periaatteita.<ref name="Hellström">{{Kirjaviite | Tekijä = Hellström, Martti | Nimeke = Sata sanaa opetuksesta - Keskeisten käsitteiden käsikirja | Vuosi = 2008 | Luku = | Sivu = 296| Selite = | Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = PS-kustannus | Tunniste = ISBN 978-952-451-194-0 | Kieli = {{fi}} }}</ref> Pedagogiikka-sanalla on historiallisesti ollut useita merkityksiä. Se on tarkoittanut 1) koko [[kasvatustiede|kasvatustieteen]] tieteenalaa, 2) kasvatus- ja opetusoppia, 3) kasvatus- tai opetusoppia, 4) opetus- tai kasvatustaitoa, 5) kasvatuksellisia suuntauksia (kuten [[Steiner-pedagogiikka]]) sekä 6) tietyn kohdealueen kasvatustieteellistä opetusta ja tutkimusta (kuten [[erityispedagogiikka]] tai [[korkeakoulupedagogiikka]]).<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hirsjärvi, Sirkka | Nimeke = Kasvatustieteen käsitteistö | Vuosi = 1982 | Luku = | Sivu = 142| Selite = | Julkaisupaikka = Keuruu | Julkaisija = Otava | Tunniste = ISBN 951-1-06754-0 | Kieli = {{fi}} }}</ref> Pedagogiikan [[kreikan kieli|kreikankieliset]] kantasanat ovat ''paidia'' ({{polytoninen|παιδιά}}) ja ''ágō'' ({{polytoninen|άγω}}, "johtaa"); tässä "paidia" viittaa lapsiin, minkä vuoksi [[aikuisopetus]]ta ei aina lasketa pedagogiikan osaksi (katso [[andragogiikka]]). Suomessa pedagogiikkaa opiskellaan [[yliopisto]]jen [[kasvatustiede|kasvatustieteen]] laitoksilla. |
'''Pedagogiikka''' tarkoittaa tapaa, jolla [[opetus]] järjestetään, sekä sen näkemyksellisiä [[kasvatus|kasvatuksellisia]] periaatteita.<ref name="Hellström">{{Kirjaviite | Tekijä = Hellström, Martti | Nimeke = Sata sanaa opetuksesta - Keskeisten käsitteiden käsikirja | Vuosi = 2008 | Luku = | Sivu = 296| Selite = | Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = PS-kustannus | Tunniste = ISBN 978-952-451-194-0 | Kieli = {{fi}} }}</ref> Pedagogiikka-sanalla on historiallisesti ollut useita merkityksiä. Se on tarkoittanut 1) koko [[kasvatustiede|kasvatustieteen]] tieteenalaa, 2) kasvatus- ja opetusoppia, 3) kasvatus- tai opetusoppia, 4) opetus- tai kasvatustaitoa, 5) kasvatuksellisia suuntauksia (kuten [[Steiner-pedagogiikka]]) sekä 6) tietyn kohdealueen kasvatustieteellistä opetusta ja tutkimusta (kuten [[erityispedagogiikka]] tai [[korkeakoulupedagogiikka]]).<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hirsjärvi, Sirkka | Nimeke = Kasvatustieteen käsitteistö | Vuosi = 1982 | Luku = | Sivu = 142| Selite = | Julkaisupaikka = Keuruu | Julkaisija = Otava | Tunniste = ISBN 951-1-06754-0 | Kieli = {{fi}} }}</ref> Pedagogiikan [[kreikan kieli|kreikankieliset]] kantasanat ovat ''paidia'' ({{polytoninen|παιδιά}}) ja ''ágō'' ({{polytoninen|άγω}}, "johtaa"); tässä "paidia" viittaa lapsiin, minkä vuoksi [[aikuisopetus]]ta ei aina lasketa pedagogiikan osaksi (katso [[andragogiikka]]). Suomessa pedagogiikkaa opiskellaan [[yliopisto]]jen [[kasvatustiede|kasvatustieteen]] laitoksilla sekä ammattikorkeakoulujen ammatillisessa opettajankoulutuksessa. |
||
Teoksessa ''Hermeneuttisen pedagogiikan pääsuuntaukset'' Pauli Siljander luonnehtii käsitteiden pedagogiikka ja kasvatustiede eroa siten, että pedagogiikkaa käytetään yleensä laajempana käsitteenä sisältäen sekä kasvatuksen teoreettisen puolen että kasvatuskäytännön.<ref>Siljander, Pauli: "Hermeneuttisen pedagogiikan pääsuuntaukset", s. 12. Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta, Oulu 1988</ref> |
Teoksessa ''Hermeneuttisen pedagogiikan pääsuuntaukset'' Pauli Siljander luonnehtii käsitteiden pedagogiikka ja kasvatustiede eroa siten, että pedagogiikkaa käytetään yleensä laajempana käsitteenä sisältäen sekä kasvatuksen teoreettisen puolen että kasvatuskäytännön.<ref>Siljander, Pauli: "Hermeneuttisen pedagogiikan pääsuuntaukset", s. 12. Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta, Oulu 1988</ref> |
||
Versio 23. syyskuuta 2013 kello 19.49
Pedagogiikka tarkoittaa tapaa, jolla opetus järjestetään, sekä sen näkemyksellisiä kasvatuksellisia periaatteita.[1] Pedagogiikka-sanalla on historiallisesti ollut useita merkityksiä. Se on tarkoittanut 1) koko kasvatustieteen tieteenalaa, 2) kasvatus- ja opetusoppia, 3) kasvatus- tai opetusoppia, 4) opetus- tai kasvatustaitoa, 5) kasvatuksellisia suuntauksia (kuten Steiner-pedagogiikka) sekä 6) tietyn kohdealueen kasvatustieteellistä opetusta ja tutkimusta (kuten erityispedagogiikka tai korkeakoulupedagogiikka).[2] Pedagogiikan kreikankieliset kantasanat ovat paidia (παιδιά) ja ágō (άγω, "johtaa"); tässä "paidia" viittaa lapsiin, minkä vuoksi aikuisopetusta ei aina lasketa pedagogiikan osaksi (katso andragogiikka). Suomessa pedagogiikkaa opiskellaan yliopistojen kasvatustieteen laitoksilla sekä ammattikorkeakoulujen ammatillisessa opettajankoulutuksessa.
Teoksessa Hermeneuttisen pedagogiikan pääsuuntaukset Pauli Siljander luonnehtii käsitteiden pedagogiikka ja kasvatustiede eroa siten, että pedagogiikkaa käytetään yleensä laajempana käsitteenä sisältäen sekä kasvatuksen teoreettisen puolen että kasvatuskäytännön.[3]
Makrotasolla pedagogiikka tarkoittaa valtion ja kuntien tasolla koulutusjärjestelmäratkaisuja ja niiden koulutuspoliittisia ratkaisuja. Mesotasolla sana tarkoittaa koulun tapaa järjestää opetus ja sen perustelut opetussuunnitelmassa. Mikrotasolla pedagogiikka tarkoittaa opettajan tapaa järjestää opetuksena sekä ratkaisujen takana olevaa opetusnäkemystä.[1]
Pajapedagogiikka on oppilaitoksen ja työpajan välistä jaettua pedagogista vastuuta, jossa opetus ja sen tahti rakennetaan yksilön ominaisuuksien, erityispiirteiden ja toimintakyvyn ympärille vaihtoehtoisessa oppimisympäristössä.
Kritiikki
Pedagogiikka-sana on viime aikoina alkanut korvata didaktiikka-termin käyttöä, koska didaktiikalla on muualla maailmassa rajoittunut ja kielteinen arvolataus. On kuitenkin huomattava, että pedagogiikka ja didaktiikka tarkoittavat Suomessa varsin eri asioita kuin anglosaksisissa maissa.
Pedagogiikalla perustellaan koulutuksen tavoitteita, arvoja ja käytäntöjä, sekä menetelmävalintoja. Perusteluissa voidaan korostaa joko yhteiskunnan etua tai yksittäisen oppijan etua. 2000-luvun Suomessa makrotason pedagogiikka on välineellistynyt (kriittisesti puhutaan "ohennetusta pedagogiikasta") ja hakee koulutuksesta nimenomaan hyötyä yhteiskunnalle.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Hellström, Martti: Sata sanaa opetuksesta - Keskeisten käsitteiden käsikirja, s. 296. Jyväskylä: PS-kustannus, 2008. ISBN 978-952-451-194-0. (suomeksi)
- ↑ Hirsjärvi, Sirkka: Kasvatustieteen käsitteistö, s. 142. Keuruu: Otava, 1982. ISBN 951-1-06754-0. (suomeksi)
- ↑ Siljander, Pauli: "Hermeneuttisen pedagogiikan pääsuuntaukset", s. 12. Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta, Oulu 1988
Katso myös
