Ero sivun ”Vokaali” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
luettelo suomen vokaaleista heti johdannon perään; pituus prosodisena ja täydentävänä ominaisuutena
jäsentelyä ja selvennyksiä; viittaamattomat lähteet taustakirjallisuudeksi
Rivi 1: Rivi 1:
{{Viitteetön}}

[[Kuva:Cardinal vowels-Jones x-ray.jpg|thumb|Röntgenkuvia foneetikko Daniel Jonesista ääntämässä suppeita kardinaali­vokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[u]}} sekä väljiä kardinaali­vokaaleja {{IPA|[a]}} – joka lähinnä vastaa suomen Ä/ä-kirjainta – ja {{IPA|[ɑ]}} – joka vastaa suomen A/a-kirjainta.]]
[[Kuva:Cardinal vowels-Jones x-ray.jpg|thumb|Röntgenkuvia foneetikko Daniel Jonesista ääntämässä suppeita kardinaali­vokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[u]}} sekä väljiä kardinaali­vokaaleja {{IPA|[a]}} – joka lähinnä vastaa suomen Ä/ä-kirjainta – ja {{IPA|[ɑ]}} – joka vastaa suomen A/a-kirjainta.]]


'''Vokaali''' eli '''ääntiö''' on [[Fonetiikka|foneettisen]] määritelmän mukaan [[äänne]], jota muodostettaessa [[ääntöväylä]] on avoin, niin että keuhkoista tuleva ilmavirta pääsee kulkemaan jatkuvasti ja esteettä [[suu]]n (tai joskus [[nenä]]n) kautta ulos eikä ilmanpainetta keräänny [[Äänirako|ääniraon]] yläpuolelle. Sitä vastoin [[konsonantti]]a muodostettaessa jokin tai jotkin ääntöväylän osat supistetaan tai suljetaan. Vokaalin äännearvo riippuu ensisijaisesti [[Kieli (anatomia)|kielen]] ja [[Huulet|huulten]] asennosta.
'''Vokaali''' eli '''ääntiö''' on [[Fonetiikka|foneettisen]] määritelmän mukaan [[äänne]], jota muodostettaessa [[ääntöväylä]] on avoin, niin että keuhkoista tuleva ilmavirta pääsee kulkemaan jatkuvasti ja esteettä [[suu]]n (tai joskus [[nenä]]n) kautta ulos eikä ilmanpainetta keräänny [[Äänirako|ääniraon]] yläpuolelle. Sitä vastoin [[konsonantti]]a muodostettaessa jokin tai jotkin ääntöväylän osat supistetaan tai suljetaan. Vokaalin äännearvo riippuu ensisijaisesti [[Kieli (anatomia)|kielen]] ja [[Huulet|huulten]] asennosta.


[[Äänneoppi|Äänneopillisesti]] tarkasteltuna vokaali on ''tavua muodostava'' eli ''syllabinen'' äänne, joka toimii [[tavu]]n ytimenä ja voi yksinäänkin muodostaa kokonaisen tavun, kun taas konsonantti (eli kerake) voi ääntyä tavun alussa ja joissakin [[kieli]]ssä, kuten [[Suomen kieli|suomessa]], myös sen lopussa. Epäsyllabista äännettä, jota muodostettaessa ääntöväylä on kuitenkin avoin, kutsutaan [[puolivokaali]]ksi. Suomen kielessä tavun ytimenä on aina vokaali, mutta joissakin muissa kielissä konsonanttikin voi toisinaan olla tavun ytimenä, kuten {{IPA|[n]}} [[Englannin kieli|englannin]] sanassa ''button'' {{IPA|[ˈbʌtn̩]}} sekä {{IPA|[r]}} [[Serbian kieli|serbian]] sanassa ''vrba'' {{IPA|[vr̩ba]}} tai [[Tšekin kieli|tšekin]] sanassa ''krk'' (’kurkku’ ruumiinosana). Se, mitkä äänteet äänneopillisesti hahmottuvat vokaaleiksi, voi siis vaihdella kielestä riippuen.<ref name="Savolainen 2001: 1.3.4"/>
[[Äänneoppi|Äänneopillisesti]] tarkasteltuna vokaali on ''tavua muodostava'' eli ''syllabinen'' äänne, joka toimii [[tavu]]n ytimenä ja voi yksinäänkin muodostaa kokonaisen tavun, kun taas konsonantti (eli kerake) voi ääntyä tavun alussa ja joissakin [[kieli]]ssä, kuten [[Suomen kieli|suomessa]], myös sen lopussa. Epäsyllabista äännettä, jota muodostettaessa ääntöväylä on kuitenkin avoin, kutsutaan [[puolivokaali]]ksi. Suomen kielessä tavun ytimenä on aina vokaali, mutta joissakin muissa kielissä konsonanttikin voi toisinaan olla tavun ytimenä, kuten {{IPA|[n]}} [[Englannin kieli|englannin]] sanassa ''button'' {{IPA|[ˈbʌtn̩]}} sekä {{IPA|[r]}} [[Serbian kieli|serbian]] sanassa ''vrba'' {{IPA|[vr̩ba]}} tai [[Tšekin kieli|tšekin]] sanassa ''krk'' (’kurkku’ ruumiinosana). Se, mitkä äänteet äänneopillisessa mielessä toimivat vokaaleina, voi siis vaihdella kielestä riippuen.<ref name="Savolainen 2001: 1.3.4"/>


Vokaalilla voidaan tarkoittaa myös [[kirjain]]ta, joka kirjoituksessa edustaa jotain tiettyä vokaaliäännettä. Se, millaista äännettä milläkin kirjaimella tarkkaan ottaen merkitään, on kuitenkin [[kieli]]kohtaista, ja yksittäistä äännettä voidaan merkitä kirjainyhdistelmälläkin.
Vokaalilla voidaan tarkoittaa myös [[kirjain]]ta, joka kirjoituksessa edustaa jotain tiettyä vokaaliäännettä. Se, millaista äännettä milläkin kirjaimella tarkkaan ottaen merkitään, on kuitenkin [[kieli]]kohtaista, ja yksittäistä äännettä voidaan merkitä kirjainyhdistelmälläkin.
Rivi 11: Rivi 9:
== Yleistä ==
== Yleistä ==


Suomen kielen äännejärjestelmässä on kahdeksan vokaalia, joita voidaan tilanteesta riippuen merkitä suomen [[Oikeinkirjoitus|oikeinkirjoituksen]] mukaisilla [[Aakkoslaji|suur- ja pienaakkosilla]] tai foneettisella [[Tarkekirjoitus|tarkekirjoituksella]]. Tässä artikkelissa äänteitä merkitään [[Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto|kansainvälisen foneettisen kirjaimiston]] (IPA) merkein.
Suomen kielen äännejärjestelmässä on kahdeksan vokaalia, joita voidaan tilanteesta riippuen merkitä suomen [[Oikeinkirjoitus|oikeinkirjoituksen]] mukaisilla [[Aakkoslaji|suur- ja pienaakkosilla]] tai foneettisella [[Tarkekirjoitus|tarkekirjoituksella]]. Tässä artikkelissa äänteitä merkitään [[Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto|kansainvälisen foneettisen kirjaimiston]] mukaisesti.


:{|style="text-align: center"
:{|style="text-align: center"
Rivi 21: Rivi 19:
Tarkekirjoituksella voidaan merkitä myös sellaisia vokaaleja, jotka eivät kuulu suomen äännejärjestelmään.
Tarkekirjoituksella voidaan merkitä myös sellaisia vokaaleja, jotka eivät kuulu suomen äännejärjestelmään.


Sana ''vokaali'' tulee [[latina]]n sanasta ''vōcālis'' ’puhuva’, sillä useimmissa kielissä [[sana]]t ja täten [[puhe]] eivät olisi mahdollisia ilman vokaaleja. Monissa kielissä vokaaleja on viisi, ja niiden voi sanoa karkeasti vastaavan suomen etuvokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[e]}} sekä takavokaaleja {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}} ja {{IPA|[ɑ]}}. Melko yleisiä ovat myös {{IPA|[u]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[y]}} ja {{IPA|[o]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[ø]}}. Suomessa esiintyy lisäksi {{IPA|[ɑ]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[æ]}}, joka on yleisesti ottaen melko harvinainen. Vielä harvinaisempia ovat esimerkiksi [[Ruotsin kieli|ruotsissa]] esiintyvä {{IPA|[u]}}:n keskinen vastine {{IPA|[ʉ]}} (ruotsin oikeinkirjoituksessa U/u) ja [[Viron kieli|virossa]] tavattava {{IPA|[o]}}:n laveana ääntyvä vastine {{IPA|[ɤ]}} (viron oikeinkirjoituksessa Õ/õ).
Sana ''vokaali'' tulee [[latina]]n sanasta ''vōcālis'' ’puhuva’, sillä useimmissa kielissä [[sana]]t ja täten [[puhe]] eivät olisi mahdollisia ilman vokaaleja. Monissa kielissä vokaaleja on viisi, ja niiden voi sanoa karkeasti vastaavan suomen etuvokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[e]}} sekä takavokaaleja {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}} ja {{IPA|[ɑ]}}. Melko yleisiä ovat myös {{IPA|[u]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[y]}} ja {{IPA|[o]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[ø]}}. Suomessa esiintyy lisäksi {{IPA|[ɑ]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[æ]}}, joka on yleisesti ottaen melko harvinainen. Vielä harvinaisempia ovat esimerkiksi [[Ruotsin kieli|ruotsissa]] esiintyvä {{IPA|[u]}}:n keskinen vastine {{IPA|[ʉ]}} – ruotsin oikeinkirjoituksessa U/u – ja [[Viron kieli|virossa]] tavattava {{IPA|[o]}}:n laveana ääntyvä vastine {{IPA|[ɤ]}} – viron oikeinkirjoituksessa Õ/õ.


Täysvokaalien lisäksi maailman kielissä esiintyy [[Vokaalireduktio|reduktiovokaaleja]]. Niiden [[ääntöpaikka]] on tavallisesti keskellä [[suuontelo]]a, joten ne ovat yleensä välisiä keskivokaaleja eli [[švaa]]-vokaaleja. Usein niillä on kuitenkin lisäksi jokin täysvokaalia muistuttava vivahde.
Täysvokaalien lisäksi maailman kielissä esiintyy [[Vokaalireduktio|reduktiovokaaleja]]. Niiden [[ääntöpaikka]] on tavallisesti keskellä [[suuontelo]]a, joten ne ovat yleensä välisiä keskivokaaleja eli [[švaa]]-vokaaleja. Usein niillä on kuitenkin lisäksi jokin täysvokaalia muistuttava vivahde.
Rivi 45: Rivi 43:
| style="width:300px; height:210px; text-align:center; background:transparent;" |
| style="width:300px; height:210px; text-align:center; background:transparent;" |


<div style="position:absolute; left:5%; width:2.33em; top:2%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:5%; width:2.33em; top:2%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white; color:darkorange;" class="nounderlines">
{{IPA|i&nbsp;•&nbsp;y}}</div>
{{IPA|i&nbsp;•&nbsp;y}}</div>
<div style="position:absolute; left:45%; width:2.33em; top:2%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:45%; width:2.33em; top:2%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white; color:green;" class="nounderlines">
{{IPA|ɨ&nbsp;•&nbsp;ʉ}}</div>
{{IPA|ɨ&nbsp;•&nbsp;ʉ}}</div>
<div style="position:absolute; left:82%; width:3em; top:2%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:82%; width:3em; top:2%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white; color:darkorange;" class="nounderlines">
{{IPA|ɯ&nbsp;•&nbsp;u}}</div>
{{IPA|ɯ&nbsp;•&nbsp;u}}</div>


<div style="position:absolute; left:29%; width:2.33em; top:16%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:29%; width:2.33em; top:16%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white; color:green;" class="nounderlines">
{{IPA|ɪ&nbsp;•&nbsp;ʏ}}</div>
{{IPA|ɪ&nbsp;•&nbsp;ʏ}}</div>
<div style="position: absolute; left: 69%; width: 1.5em; top: 16%; height: 1.33em; font-size: 120%; word-spacing:-2px; background: white;" class="nounderlines">•&nbsp;{{IPA|ʊ}}</div>
<div style="position: absolute; left: 69%; width: 1.5em; top: 16%; height: 1.33em; font-size: 120%; word-spacing:-2px; background: white; color:green;" class="nounderlines">•&nbsp;{{IPA|ʊ}}</div>


<div style="position:absolute; left:16%; width:2.66em; top:30%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:16%; width:2.66em; top:30%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white; color:darkorange;" class="nounderlines">
{{IPA|e&nbsp;•&nbsp;ø}}</div>
{{IPA|e&nbsp;•&nbsp;ø}}</div>
<div style="position:absolute; left:50%; width:2.66em; top:30%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:50%; width:2.66em; top:30%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white; color:green;" class="nounderlines">
{{IPA|ɘ&nbsp;•&nbsp;ɵ}}</div>
{{IPA|ɘ&nbsp;•&nbsp;ɵ}}</div>
<div style="position:absolute; left:83%; width:2.66em; top:30%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:83%; width:2.66em; top:30%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white; color:darkorange;" class="nounderlines">
{{IPA|ɤ&nbsp;•&nbsp;o}}</div>
{{IPA|ɤ&nbsp;•&nbsp;o}}</div>


<!-- <div style="position:absolute; left:23%; width:2.66em; top:44%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white;" class="nounderlines">
<!-- <div style="position:absolute; left:23%; width:2.66em; top:44%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white; color:darkorange;" class="nounderlines">
{{IPA|(e&nbsp;•&nbsp;ø)}}</div> -->
{{IPA|(e&nbsp;•&nbsp;ø)}}</div> -->
<div style="position:absolute; left:57%; width:1em; top:44%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:57%; width:1em; top:44%; height:1.33em; font-size:120%; background:white; color:green;" class="nounderlines">
{{IPA|ə}}</div>
{{IPA|ə}}</div>
<!-- <div style="position:absolute; left:83%; width:2.66em; top:44%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white;" class="nounderlines">
<!-- <div style="position:absolute; left:83%; width:2.66em; top:44%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white; color:darkorange;" class="nounderlines">
{{IPA|(ɤ&nbsp;•&nbsp;o)}}</div> -->
{{IPA|(ɤ&nbsp;•&nbsp;o)}}</div> -->


<div style="position:absolute; left:31%; width:2.66em; top:58%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:31%; width:2.66em; top:58%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white; color:darkorange;" class="nounderlines">
{{IPA|ɛ&nbsp;•&nbsp;œ}}</div>
{{IPA|ɛ&nbsp;•&nbsp;œ}}</div>
<div style="position:absolute; left:57%; width:2.33em; top:58%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:57%; width:2.33em; top:58%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white; color:green;" class="nounderlines">
{{IPA|ɜ&nbsp;•&nbsp;ɞ}}</div>
{{IPA|ɜ&nbsp;•&nbsp;ɞ}}</div>
<div style="position:absolute; left:84%; width:2.33em; top:58%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:84%; width:2.33em; top:58%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white; color:darkorange;" class="nounderlines">
{{IPA|ʌ&nbsp;•&nbsp;ɔ}}</div>
{{IPA|ʌ&nbsp;•&nbsp;ɔ}}</div>


<div style="position:absolute; left:37%; width:1.33em; top:73%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:37%; width:1.33em; top:73%; height:1.33em; font-size:120%; background:white; color:green;" class="nounderlines">
{{IPA|æ}}</div>
{{IPA|æ}}</div>
<div style="position:absolute; left:64%; width:1em; top:73%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:64%; width:1em; top:73%; height:1.33em; font-size:120%; background:white; color:green;" class="nounderlines">
{{IPA|ɐ}}</div>
{{IPA|ɐ}}</div>


<div style="position:absolute; left:44%; width:2.66em; top:86%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:44%; width:2.66em; top:86%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white; color:darkorange;" class="nounderlines">
{{IPA|a&nbsp;•&nbsp;ɶ}}</div>
{{IPA|a&nbsp;•&nbsp;ɶ}}</div>
<!-- <div style="position:absolute; left:67%; width:1.33em; top:86%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
<!-- <div style="position:absolute; left:67%; width:1.33em; top:86%; height:1.33em; font-size:120%; background:white; color:green;" class="nounderlines">
{{IPA|(a)}}</div> -->
{{IPA|(a)}}</div> -->
<div style="position:absolute; left:83%; width:2.66em; top:86%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:83%; width:2.66em; top:86%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-2px; background:white; color:darkorange;" class="nounderlines">
{{IPA|ɑ&nbsp;•&nbsp;ɒ}}</div>
{{IPA|ɑ&nbsp;•&nbsp;ɒ}}</div>
|}
|}
Rivi 109: Rivi 107:
</div>
</div>


Vokaalit lajitellaan niiden [[artikulaatio]]-ominaisuuksien, erityisesti kielen ja huulten asennon perusteella. Vokaaleilla ei ole selviä rajoja, sillä kielen asentoa muuttamalla äännearvoa voi säätää liukuen, mutta fonetiikassa kiintopisteiksi on määritelty 16 ''kardinaalivokaalia'', joita äännettäessä kieli on ääriasennossa edessä tai takana.<ref name="Iivonen 2000"/> Täydentäviksi kiintopisteiksi on määritelty myös muita vokaaleja. Luokitteluperusteina ovat vokaalien kolme perusominaisuutta:
Vokaalit lajitellaan niiden [[artikulaatio]]-ominaisuuksien, erityisesti kielen ja huulten asennon perusteella. Vokaaleilla ei ole selviä rajoja, sillä kielen asentoa muuttamalla äännearvoa voi säätää liukuen, mutta fonetiikassa kiintopisteiksi on määritelty 16 ''kardinaalivokaalia'', joita äännettäessä kieli suuontelossa on ääriasennossa edessä tai takana.<ref name="Iivonen ym. 2000: kardinaalivokaalit"/> Täydentäviksi kiintopisteiksi on määritelty myös muita vokaaleja. Luokitteluperusteina ovat vokaalien kolme perusominaisuutta:


* suppeus tai väljyys (pystysuuntainen ulottuvuus)
* suppeus tai väljyys (pystysuuntainen ulottuvuus)
Rivi 115: Rivi 113:
* laveus tai pyöreys (huulten asento).
* laveus tai pyöreys (huulten asento).


Nämä perusominaisuudet ilmenevät kansainvälisen foneettisen kirjaimiston vokaalikaaviosta. Vokaaleilla voi kuitenkin olla myös muita ominaisuuksia, kuten [[kitapurje]]en asento (nasaalius), [[Äänihuulet|äänihuulten]] värähtelyn laji ([[fonaatio]]) ja kielen tyven asento.
Nämä perusominaisuudet ilmenevät kansainvälisen foneettisen kirjaimiston (IPA:n) vokaalikaaviosta. Vokaaleilla voi kuitenkin olla myös muita ominaisuuksia, kuten [[kitapurje]]en asento ([[nasaali]]us), [[Äänihuulet|äänihuulten]] värähtelyn laji ([[fonaatio]]) ja kielen tyven asento.


=== Suppeus tai väljyys ===
=== Suppeus tai väljyys ===
Rivi 122: Rivi 120:
[[Kuva:Cardinal vowel tongue position-back.png | thumb | Kielen korkeuteen perustuva väljyys­vaihtelu äännettäessä takaisia kardinaali­vokaaleja.]]
[[Kuva:Cardinal vowel tongue position-back.png | thumb | Kielen korkeuteen perustuva väljyys­vaihtelu äännettäessä takaisia kardinaali­vokaaleja.]]


Vokaalin suppeus tai väljyys riippuu [[Kieli (anatomia)|kielen]] korkeudesta eli täsmällisemmin siitä, kuinka väljä ääntöväylä kielen ja [[Kitalaki|kitalaen]] väliin muodostuu.<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> Suppeat eli korkeat vokaalit, kuten {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[u]}}, ääntyvät kieli lähellä kitalakea, kun taas väljät eli matalat vokaalit, kuten {{IPA|[a]}} ja {{IPA|[ɑ]}}, ääntyvät kieli etäällä kitalaesta. Suppeus- tai väljyysero näyttäisi olevan vokaalin perustavanlaatuisin ominaisuus, sillä kaikissa kielissä vokaaleja erotellaan niiden väljyyden perusteella ja joissakin kielissä väljyys on ainoa vokaaleja erottava ominaisuus.
Vokaalin suppeus tai väljyys riippuu [[Kieli (anatomia)|kielen]] korkeudesta eli täsmällisemmin siitä, kuinka väljä ääntöväylä kielen ja [[Kitalaki|kitalaen]] väliin muodostuu.<ref name="Iivonen 2000: vokaalit"/> Suppeat eli korkeat vokaalit, kuten {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[u]}}, ääntyvät kieli lähellä kitalakea, kun taas väljät eli matalat vokaalit, kuten {{IPA|[a]}} ja {{IPA|[ɑ]}}, ääntyvät kieli etäällä kitalaesta. Suppeus- tai väljyysero näyttäisi olevan vokaalin perustavanlaatuisin ominaisuus, sillä kaikissa kielissä vokaaleja erotellaan niiden väljyyden perusteella ja joissakin kielissä väljyys on ainoa vokaaleja erottava ominaisuus.


Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto määrittelee seitsemän väljyyden astetta, mutta tiettävästi yksikään kieli ei tee eroa niiden kaikkien välillä. Englannin kielessä voidaan havaita viisi tai ehkä kuusikin väljyyden astetta, mutta ei sellaista viiden vokaalin sarjaa, jossa väljyyden aste olisi ainoa äänteitä erottava ominaisuus. Yleiskaaviossa erotellaan tavallisesti viisi väljyysastetta:
Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto määrittelee seitsemän väljyyden astetta, mutta tiettävästi yksikään kieli ei tee eroa niiden kaikkien välillä. Englannin kielessä voidaan havaita viisi tai ehkä kuusikin väljyyden astetta, mutta ei sellaista kolmenkaan vokaalin sarjaa, jossa väljyyden aste olisi ainoa äänteitä erottava ominaisuus. Yleiskaaviossa erotellaan tavallisesti viisi väljyysastetta:


* [[suppea vokaali]] (suljettu, ahdas, korkea vokaali)
* [[suppea vokaali]] (suljettu, ahdas, korkea vokaali)
Rivi 134: Rivi 132:
Näiden lisäksi kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa on erikoiskirjaimia, joiden äännearvoa voidaan luonnehtia ''lähes'' suppeaksi – {{IPA|[ɪ]}}, {{IPA|[ʏ]}}, {{IPA|[ʊ]}} – tai ''lähes'' väljäksi – {{IPA|[æ]}}, {{IPA|[ɐ]}}.
Näiden lisäksi kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa on erikoiskirjaimia, joiden äännearvoa voidaan luonnehtia ''lähes'' suppeaksi – {{IPA|[ɪ]}}, {{IPA|[ʏ]}}, {{IPA|[ʊ]}} – tai ''lähes'' väljäksi – {{IPA|[æ]}}, {{IPA|[ɐ]}}.


Suomen [[Äänneoppi|äänneopissa]] erotetaan kolme väljyysastetta:<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/>
Suomen [[Äänneoppi|äänneopissa]] erotetaan kolme väljyysastetta:<ref name="Iivonen 2000: vokaalit"/>
* suppeat vokaalit {{IPA|[i]}}, {{IPA|[y]}}, {{IPA|[u]}}
* suppeat vokaalit {{IPA|[i]}}, {{IPA|[y]}}, {{IPA|[u]}}
* välivokaalit {{IPA|[e]}}, {{IPA|[ø]}}, {{IPA|[o]}} (jotka ääntyvät väljempinä kuin IPA:n vokaalikaaviossa)
* välivokaalit {{IPA|[e]}}, {{IPA|[ø]}}, {{IPA|[o]}} – jotka ääntyvät väljempinä kuin IPA:n vokaalikaaviossa
* väljät vokaalit {{IPA|[æ]}}, {{IPA|[ɑ]}}.
* väljät vokaalit {{IPA|[æ]}}, {{IPA|[ɑ]}} – joista {{IPA|[æ]}} on tarkkaan ottaen vain lähes väljä, mutta suomen äänneopin kannalta tämä ero ei ole merkityksellinen.


Näistä {{IPA|[i]}}, {{IPA|[e]}} ja {{IPA|[æ]}} ovat sekä etisiä että laveita, joten suppeus tai väljyys on ainoa niitä erottava ominaisuus. Vastaavasti etiset ja pyöreät {{IPA|[y]}} ja {{IPA|[ø]}} samoin kuin takaiset ja pyöreät {{IPA|[u]}} ja {{IPA|[o]}} eroavat toisistaan vain siten, että toinen on suppea ja toinen välivokaali.
Näistä {{IPA|[i]}}, {{IPA|[e]}} ja {{IPA|[æ]}} ovat sekä etisiä että laveita, joten suppeus tai väljyys on ainoa niitä erottava ominaisuus. Vastaavasti etiset ja pyöreät {{IPA|[y]}} ja {{IPA|[ø]}} samoin kuin takaiset ja pyöreät {{IPA|[u]}} ja {{IPA|[o]}} eroavat toisistaan vain siten, että toinen on suppea ja toinen välivokaali.


=== Etisyys tai takaisuus ===
=== Etisyys tai takaisuus ===
Etisyys tai takaisuus viittaa siihen, sijaitseeko kielen massa äännettäessä suun etu- vai takaosassa. Etuvokaalit, kuten {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[y]}}, ääntyvät kieli suun etuosassa, kun taas takavokaalit, kuten {{IPA|[u]}}, ääntyvät kieli lähempänä suun takaosaa.<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/>
Etisyys tai takaisuus viittaa siihen, sijaitseeko kielen massa äännettäessä suun etu- vai takaosassa. Etuvokaalit, kuten {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[y]}}, ääntyvät kieli suun etuosassa, kun taas takavokaalit, kuten {{IPA|[u]}}, ääntyvät kieli lähempänä suun takaosaa.<ref name="Iivonen 2000: vokaalit"/>


Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto määrittelee viisi takaisuuden astetta. Kaikki viisi astetta esiintyvät englannin kielessä, mutta tiettävästi missään kielessä ei ole sellaista viiden vokaalin sarjaa, jossa takaisuuden aste olisi ainoa äänteitä erottava ominaisuus. Yleiskaaviossa erotellaan tavallisesti kolme takaisuuden astetta:
Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto määrittelee viisi takaisuuden astetta. Kaikki viisi astetta esiintyvät englannin kielessä, mutta tiettävästi missään kielessä ei ole sellaista viiden vokaalin sarjaa, jossa takaisuuden aste olisi ainoa äänteitä erottava ominaisuus. Yleiskaaviossa erotellaan tavallisesti kolme takaisuuden astetta:
Rivi 152: Rivi 150:
Näiden lisäksi kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa on erikoiskirjaimia, joiden äännearvoa voidaan luonnehtia ''lähes'' etiseksi – {{IPA|[ɪ]}}, {{IPA|[ʏ]}} – tai ''lähes'' takaiseksi – {{IPA|[ʊ]}}.
Näiden lisäksi kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa on erikoiskirjaimia, joiden äännearvoa voidaan luonnehtia ''lähes'' etiseksi – {{IPA|[ɪ]}}, {{IPA|[ʏ]}} – tai ''lähes'' takaiseksi – {{IPA|[ʊ]}}.


Suomen äännejärjestelmässä on vain etu- ja takavokaaleita:<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/>
Suomen äännejärjestelmässä on vain etu- ja takavokaaleita:<ref name="Iivonen 2000: vokaalit"/>
* etuvokaalit {{IPA|[i]}}, {{IPA|[y]}}, {{IPA|[e]}}, {{IPA|[ø]}}, {{IPA|[æ]}}
* etuvokaalit {{IPA|[i]}}, {{IPA|[y]}}, {{IPA|[e]}}, {{IPA|[ø]}}, {{IPA|[æ]}}
* takavokaalit {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}}, {{IPA|[ɑ]}}.
* takavokaalit {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}}, {{IPA|[ɑ]}}.
Rivi 164: Rivi 162:


=== Laveus tai pyöreys ===
=== Laveus tai pyöreys ===
Laveus tai pyöreys viittaa siihen, missä asennossa huulet ovat vokaalia äännettäessä. Useimmissa kielissä pyöreys on täydentävä ominaisuus, eikä niinkään selvästi erottuva ominaisuus.{{lähde}} Yleensä pyöreys on sitä voimakkaampaa, mitä suppeampi takavokaali on. Joissain kielissä, kuten [[Ranskan kieli|ranskassa]] ja [[Saksan kieli|saksassa]] (pyöreitä etuvokaaleja), useimmissa [[Uralilaiset kielet|uralilaisissa kielissä]], [[Turkkilaiset kielet|turkkilaisissa kielissä]], [[Vietnamin kieli|vietnamissa]] ja [[Korean kieli|koreassa]], pyöreyttä ja takaisuutta käsitellään erikseen.{{selvennä}}
Laveus tai pyöreys viittaa siihen, missä asennossa huulet ovat vokaalia äännettäessä. Takavokaalien pyöreys on yleensä sitä voimakkaampaa, mitä suppeampi vokaali on.


Suomen äännejärjestelmässä puolet vokaaleista on laveita ja puolet pyöreitä:
Suomen äännejärjestelmässä puolet vokaaleista on laveita ja puolet pyöreitä:
Rivi 171: Rivi 169:


Näistä {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[y]}} ovat sekä suppeita että etisiä, joten laveus tai pyöreys on ainoa niitä erottava ominaisuus. Vastaavasti väliset ja etiset {{IPA|[e]}} ja {{IPA|[ø]}} eroavat toisistaan vain siten, että toinen on lavea ja toinen pyöreä.
Näistä {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[y]}} ovat sekä suppeita että etisiä, joten laveus tai pyöreys on ainoa niitä erottava ominaisuus. Vastaavasti väliset ja etiset {{IPA|[e]}} ja {{IPA|[ø]}} eroavat toisistaan vain siten, että toinen on lavea ja toinen pyöreä.

Etenkin takavokaalien pyöreys on useimmissa kielissä vain täydentävä ominaisuus, mutta esimerkiksi virossa erotetaan toisistaan pyöreä {{IPA|[o]}} ja lavea {{IPA|[ɤ]}} ja [[Turkin kieli|turkissa]] puolestaan pyöreä {{IPA|[u]}} ja lavea {{IPA|[ɯ]}}.


[[Kuva:Cardinal_vowel_chart-accurate.png | thumb | 160px | Ensisijaiset kardinaali­vokaalit ääntö­paikan mukaisesti.]]
[[Kuva:Cardinal_vowel_chart-accurate.png | thumb | 160px | Ensisijaiset kardinaali­vokaalit ääntö­paikan mukaisesti.]]
==== Ensisijaiset ja toissijaiset kardinaalivokaalit ====
==== Ensisijaiset ja toissijaiset kardinaalivokaalit ====


Kardinaalivokaalien lavea ja pyöreä muunnelma voidaan luokitella ensisijaiseksi (primaariseksi) tai toissijaiseksi (sekundaariseksi) sillä perusteella, kumpi niistä esiintyy yleisemmin maailman kielissä. Etuvokaaleista yleisempiä ja siis ensisijaisia ovat laveat {{IPA|[i]}}, {{IPA|[e]}}, {{IPA|[ɛ]}} ja {{IPA|[a]}}, kun taas takavokaaleista yleisempiä ovat pyöreät {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}} ja {{IPA|[ɔ]}} sekä lavea {{IPA|[ɑ]}}. Vastaavasti harvinaisempia ja siis toissijaisia etuvokaaleista ovat pyöreät {{IPA|[y]}}, {{IPA|[ø]}}, {{IPA|[œ]}} ja {{IPA|[ɶ]}}, kun taas takavokaaleista harvinaisempia ovat laveat {{IPA|[ɯ]}}, {{IPA|[ɤ]}} ja {{IPA|[ʌ]}} sekä pyöreä {{IPA|[ɒ]}}.<ref name="Iivonen 2000"/>
Kardinaalivokaalien lavea ja pyöreä muunnelma voidaan luokitella ensisijaiseksi (primaariseksi) tai toissijaiseksi (sekundaariseksi) sillä perusteella, kumpi niistä esiintyy yleisemmin maailman kielissä. Etuvokaaleista yleisempiä ja siis ensisijaisia ovat laveat {{IPA|[i]}}, {{IPA|[e]}}, {{IPA|[ɛ]}} ja {{IPA|[a]}}, kun taas takavokaaleista yleisempiä ovat pyöreät {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}} ja {{IPA|[ɔ]}} sekä lavea {{IPA|[ɑ]}}. Vastaavasti harvinaisempia ja siis toissijaisia etuvokaaleista ovat pyöreät {{IPA|[y]}}, {{IPA|[ø]}}, {{IPA|[œ]}} ja {{IPA|[ɶ]}}, kun taas takavokaaleista harvinaisempia ovat laveat {{IPA|[ɯ]}}, {{IPA|[ɤ]}} ja {{IPA|[ʌ]}} sekä pyöreä {{IPA|[ɒ]}}.<ref name="Iivonen ym. 2000: kardinaalivokaalit"/>


=== Suomen vokaalit suhteessa kardinaalivokaaleihin ===
=== Suomen vokaalit suhteessa kardinaalivokaaleihin ===
Rivi 185: Rivi 185:
|-
|-
!rowspan=2|Kirjoitusasu
!rowspan=2|Kirjoitusasu
!colspan=3|Foneeminen kuvailutaso
!colspan=3|Foneeminen kuvaus
!colspan=4|Tarkka foneettinen kuvailutaso
!colspan=4|Tarkka foneettinen kuvaus
|-
|-
!IPA
!IPA
Rivi 276: Rivi 276:
== Pituus ==
== Pituus ==


''Pituus'' eli ''kvantiteetti'' voidaan [[sanapaino]]n ja [[Sävelkulku|sävelkulun]] tavoin hahmottaa [[Prosodia|prosodiseksi]] ominaisuudeksi,<ref name="Savolainen 2001: 1.7"/> joka ei niinkään liity yksittäiseen äänteeseen vaan laajempaan yksikköön, kuten tavuun tai kokonaiseen sanaan. Vokaalin äänneopillinen pituus on suhteellinen mitta, joka havaitaan korvamääräisesti. Äänteen [[Fysiikka|fysikaalisesti]] mitattava ''kesto'' voi vaihdella esimerkiksi äänneympäristön ja sanan pituuden mukaan,<ref name="Savolainen 2001: 1.7.1"/> ja suomen suppeiden vokaalien ominaiskesto on lyhyempi kuin väljempien,<ref name="VISK: § 9"/> mutta puhetilanteessa vokaalit tavallisesti mielletään vakiopituisiksi.<ref name="Korpela 2003"/>
''Pituus'' eli ''kvantiteetti'' voidaan [[sanapaino]]n ja [[Sävelkulku|sävelkulun]] ohella hahmottaa [[Prosodia|prosodiseksi]] ominaisuudeksi,<ref name="Savolainen 2001: 1.7"/> joka ei niinkään liity yksittäiseen äänteeseen vaan laajempaan yksikköön, kuten tavuun tai kokonaiseen sanaan. Vokaalin äänneopillinen pituus on suhteellinen mitta, joka havaitaan korvamääräisesti. Äänteen [[Fysiikka|fysikaalisesti]] mitattava ''kesto'' voi vaihdella esimerkiksi äänneympäristön ja sanan pituuden mukaan,<ref name="Savolainen 2001: 1.7.1"/> ja suomen suppeiden vokaalien ominaiskesto on lyhyempi kuin väljempien,<ref name="VISK: § 9"/> mutta puhetilanteessa vokaalit tavallisesti mielletään vakiopituisiksi.<ref name="Korpela 2003"/>


Vokaali voi ääntyä ylilyhyenä, vajaalyhyenä, lyhyenä, puolipitkänä, pitkänä tai ylipitkänä. Suomen kielessä erotetaan kaksi [[Äänneoppi|äänneopillista]] pituusastetta eli lyhyt ja pitkä, mutta esimerkiksi [[Viron kieli|virossa]] pituusasteita on kolme ja [[Nykykreikka|nykykreikassa]] puolestaan vain yksi.<ref name="Korpela 2003"/>
Vokaali voi ääntyä ylilyhyenä, vajaalyhyenä, lyhyenä, puolipitkänä, pitkänä tai ylipitkänä. Suomen kielessä erotetaan kaksi äänneopillista pituusastetta eli lyhyt ja pitkä, mutta esimerkiksi [[Viron kieli|virossa]] pituusasteita on kolme ja [[Nykykreikka|nykykreikassa]] puolestaan vain yksi.<ref name="Korpela 2003"/>


Suomen oikeinkirjoituksessa lyhyttä vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella (''a'', ''e'', ''i'', ''o'', ''u'', ''y'', ''ä'', ''ö''), kun taas pitkää vokaalia merkitään yleensä kahdella kirjaimella (''aa'', ''ee'', ''ii'', ''oo'', ''uu'', ''yy'', ''ää'', ''öö''),<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> minkä vuoksi sitä voidaan kutsua myös kaksoisvokaaliksi.<ref name="Savolainen 2001: 1.8.1"/> Joissain muissa kielissä pitkää vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella, johon liitetään jokin erityinen [[tarke]], kuten [[pituusmerkki]] tai [[Akuutti (tarke)|akuutti]] (esim. {{k-cs|citrón}} ’sitruuna’). Kansainvälistä foneettista kirjaimistoa käytettäessä puolestaan pitkä vokaali merkitään lisäämällä äännearvon osoittavan kirjaimen perään [[kolmiomainen kaksoispiste]] (esim. {{k-cs|citrón}} {{IPA|[ˈtsitroːn]}}, {{k-fi|sitruuna}} {{IPA|[ˈsitruːnɑ]}}).
Suomen oikeinkirjoituksessa lyhyttä vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella (''a'', ''e'', ''i'', ''o'', ''u'', ''y'', ''ä'', ''ö''), kun taas pitkää vokaalia merkitään yleensä kahdella kirjaimella (''aa'', ''ee'', ''ii'', ''oo'', ''uu'', ''yy'', ''ää'', ''öö''),<ref name="Iivonen 2000: vokaalit"/> minkä vuoksi sitä voidaan kutsua myös kaksoisvokaaliksi.<ref name="Savolainen 2001: 1.8.1"/> Joissain muissa kielissä pitkää vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella, johon liitetään jokin erityinen [[tarke]], kuten [[pituusmerkki]] tai [[Akuutti (tarke)|akuutti]] (esim. {{k-cs|citrón}} ’sitruuna’). Kansainvälistä foneettista kirjaimistoa käytettäessä puolestaan pitkä vokaali merkitään lisäämällä äännearvon osoittavan kirjaimen perään [[kolmiomainen kaksoispiste]] (esim. {{k-cs|citrón}} {{IPA|[ˈtsitroːn]}}, {{k-fi|sitruuna}} {{IPA|[ˈsitruːnɑ]}}).


Joissain kielissä pitkät vokaalit ovat laadullisestikin erilaisia kuin lyhyet. Esimerkiksi pitkä {{IPA|[iː]}} englannin sanassa ''heat'' {{IPA|[hiːt]}} on suppea ja etinen, mutta lyhyt {{IPA|[ɪ]}} sanassa ''hit'' {{IPA|[hɪt]}} on vain lähes suppea ja lähes etinen. Äidinkieliselle englannin puhujalle tämä artikulatorinen ero on itse asiassa olennaisempi kuin vokaalien pituusero,<ref name="Savolainen 2001: 1.7.1"/> joka näin ollen hahmottuu lähinnä täydentäväksi ominaisuudeksi.
Joissain kielissä pitkät vokaalit ovat laadullisestikin erilaisia kuin lyhyet. Esimerkiksi pitkä {{IPA|[iː]}} englannin sanassa ''heat'' {{IPA|[hiːt]}} on suppea ja etinen, mutta lyhyt {{IPA|[ɪ]}} sanassa ''hit'' {{IPA|[hɪt]}} on vain lähes suppea ja lähes etinen. Äidinkieliselle englannin puhujalle tämä artikulatorinen ero on itse asiassa olennaisempi kuin vokaalien pituusero,<ref name="Savolainen 2001: 1.7.1"/> joka näin ollen hahmottuu lähinnä täydentäväksi ominaisuudeksi.
Rivi 287: Rivi 287:
:''Pääartikkelit: [[Monoftongi]], [[Diftongi]], [[Triftongi]]
:''Pääartikkelit: [[Monoftongi]], [[Diftongi]], [[Triftongi]]


Jos vokaaliäänteen ominaisuudet eivät muutu vokaalin keston aikana, kyseessä on [[monoftongi]], jota voidaan luonnehtia yksinkertaiseksi<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> tai puhtaaksi vokaaliksi. Jos vokaali sen sijaan koostuu kahdesta ominaisuuksiltaan erilaisesta mutta samaan [[tavu]]un kuuluvasta vokaalielementistä, kyseessä on [[diftongi]] eli pariääntiö. Suomen oikeinkirjoituksessa diftongia merkitään kahden erilaisen vokaalikirjaimen yhdistelmällä (mutta jos kirjainten välissä on tavuraja, kyseessä ei ole diftongi vaan vokaaliyhtymä).<ref name="Suomen fonetiikkaa: diftongit"/> Kolmesta ominaisuuksiltaan erilaisesta mutta samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä koostuvaa äännettä kutsutaan [[triftongi]]ksi.
Jos vokaaliäänteen ominaisuudet eivät muutu vokaalin keston aikana, kyseessä on [[monoftongi]], jota voidaan luonnehtia yksinkertaiseksi<ref name="Iivonen 2000: vokaalit"/> tai puhtaaksi vokaaliksi. Jos vokaali sen sijaan koostuu kahdesta ominaisuuksiltaan erilaisesta mutta samaan [[tavu]]un kuuluvasta vokaalielementistä, kyseessä on [[diftongi]] eli pariääntiö. Suomen oikeinkirjoituksessa diftongia merkitään kahden erilaisen vokaalikirjaimen yhdistelmällä (mutta jos kirjainten välissä on tavunraja, kyseessä ei ole diftongi vaan vokaaliyhtymä).<ref name="Iivonen 2000: diftongit"/> Kolmesta ominaisuuksiltaan erilaisesta mutta samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä koostuvaa äännettä kutsutaan [[triftongi]]ksi.


Kaikissa tunnetuissa kielissä on monoftongeja ja useissa kielissä on diftongeja, mutta triftongit tai jopa kolmea useammasta vokaalielementistä koostuvat äännesarjat ovat melko harvinaisia. Suomen kielessä on monoftongien lisäksi lukuisia diftongeja (''ai'', ''ei'', ''oi'', ''ui'', ''yi'', ''äi'', ''öi'', ''au'', ''eu'', ''iu'', ''ou'', ''äy'', ''öy'', ''uo'', ''yö'', ''iy'', ''ey'' ja ''ie''), mutta triftongeja ei esiinny (paitsi ehkä [[Onomatopoeettinen|onomatopoeettisessa]] sanassa ''miau'').
Kaikissa tunnetuissa kielissä on monoftongeja ja useissa kielissä on diftongeja, mutta triftongit tai jopa kolmea useammasta vokaalielementistä koostuvat äännesarjat ovat melko harvinaisia. Suomen kielessä on monoftongien lisäksi lukuisia diftongeja (''ai'', ''ei'', ''oi'', ''ui'', ''yi'', ''äi'', ''öi'', ''au'', ''eu'', ''iu'', ''ou'', ''äy'', ''öy'', ''uo'', ''yö'', ''iy'', ''ey'' ja ''ie''), mutta triftongeja ei esiinny (paitsi ehkä [[Onomatopoeettinen|onomatopoeettisessa]] sanassa ''miau'').
Rivi 294: Rivi 294:


== Vokaalikirjaimet ==
== Vokaalikirjaimet ==
[[Latinalainen kirjaimisto|Latinalaisessa peruskirjaimistossa]] vokaalikirjaimia ovat A/a, E/e, I/i, O/o, U/u ja Y/y. Koska ne eivät riitä kaikkien kielten tarpeisiin, kirjaimistoon on lisätty muun muassa Ä/ä, Ö/ö, Ü/ü, Å/å, Æ/æ ja Ø/ø. Kirjainten foneettiset arvot vaihtelevat kielestä riippuen, ja joissakin kielissä kirjainta I/i tai Y/y voidaan käyttää kuvaamaan konsonanttiäännettä {{IPA|[j]}}. Toisaalta joissain kielissä vokaaliäänteitä voidaan merkitä sellaisilla kirjaimilla, jotka yleensä liitetään konsonanttiäänteisiin. Esimerkiksi [[kymri]]ssä kirjain W/w tarkoittaa äännettä {{IPA|[u]}} tai {{IPA|[ʊ]}}, kun taas [[Creekin kieli|creek]]issä kirjain V/v on välisen keskivokaalin {{IPA|[ə]}} merkki.
[[Latinalainen kirjaimisto|Latinalaisessa peruskirjaimistossa]] vokaalikirjaimia ovat A/a, E/e, I/i, O/o, U/u ja Y/y. Kirjainten foneettiset arvot vaihtelevat kielestä riippuen, ja joissakin kielissä kirjainta I/i tai Y/y voidaan käyttää kuvaamaan konsonanttiäännettä {{IPA|[j]}}. Toisaalta joissain kielissä vokaaliäänteitä voidaan merkitä sellaisilla kirjaimilla, jotka yleensä liitetään konsonanttiäänteisiin. Esimerkiksi [[kymri]]ssä kirjain W/w tarkoittaa vokaalia {{IPA|[u]}} tai {{IPA|[ʊ]}}, kun taas [[Creekin kieli|creek]]issä kirjain V/v on välisen keskivokaalin {{IPA|[ə]}} merkki.


Usein kielen kirjoitusjärjestelmän vokaalit eivät vastaa tarkalleen vokaaliäänteitä. Esimerkiksi monissa latinalaisia kirjaimia käyttävissä kielissä on enemmän vokaaleja kuin latinalaisten kirjainten vokaalimerkeillä voi esittää. Näin ollen esimerkiksi englannin viisi vokaalimerkkiä voivat kukin edustaa useita vokaaleja. Monissä kielissä yhtä vokaaliäännettä vastaa usean kirjoitetun vokaalin yhdistelmä kirjoitettujen vokaalien vähäisyyden takia, ja vakiinnuttuaan kirjainparit ovat joskus sulautua [[Ligatuuri|ligatuureiksi]], kuten [[Tanskan kieli|tanskassa]] ja [[Norjan kieli|norjassa]] esiintyvät Æ/æ ja Ø/ø, jotka ovat alkujaan syntyneet kirjainpareista AE/ae ja OE/oe. Toisissa kielissä kantakirjaimiin lisätään [[Tarke|tarkkeita]], kuten suomen Ä/ä:n ja Ö/ö:n pisteet. Kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa on vokaalien perusominaisuuksien kuvaamiseksi 28 kantamerkkiä, joihin voidaan liittää tarkkeita, jos kuvausta on tarpeen täsmentää.
Monessa kielessä vokaalifoneemeja on enemmän kuin latinalaisessa peruskirjaimistossa vokaalikirjaimia, minkä vuoksi yhtä foneemia voidaan merkitä kirjainyhdistelmälläkin. Vakiinnuttuaan kirjainparit ovat joskus sulautuneet [[Ligatuuri|ligatuureiksi]], kuten [[Tanskan kieli|tanskassa]] ja [[Norjan kieli|norjassa]] esiintyvät Æ/æ ja Ø/ø, jotka ovat alkujaan syntyneet kirjainpareista AE/ae ja OE/oe. Toisissa kielissä kantakirjaimiin lisätään [[Tarke|tarkkeita]], kuten suomen Ä/ä:n ja Ö/ö:n pisteet.<ref name="Korpela 2011: 7–8"/> Kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa on vokaalien perusominaisuuksien kuvaamiseksi 28 kantamerkkiä, joihin voidaan liittää tarkkeita, jos kuvausta on tarpeen täsmentää.


== Lähteet ==
== Lähteet ==

⚫
*{{Kirjaviite | Tekijä=Crystal, David | Nimike=The Cambridge Encyclopedia of Language | Sivu = | Selite= | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=1997 | Tunniste=ISBN 0-521-55967-7 }}
⚫
* {{Verkkoviite | Osoite = http://www.helsinki.fi/puhetieteet/projektit/Finnish_Phonetics/ | Nimeke = Suomen fonetiikkaa | Tekijä = Iivonen, Antti | Julkaisija = Helsingin yliopiston fonetiikan laitos | Ajankohta = Päivitetty 29.10.2000 | Viitattu = 8.9.2013 }}
⚫
*{{Kirjaviite | Tekijä=Häkkinen, Kaisa | Nimike=Kielitieteen perusteet | Sivu = | Selite= | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2001 | Tunniste=ISBN 951-717-820-4 }}

* {{Verkkoviite | Tekijä = Iivonen, Antti ym. | Nimeke = Fonetiikan perussanasto | Ajankohta = 2000 | Osoite = https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3513/index.htm | Julkaisija = Helsingin yliopisto – fonetiikan laitos | Viitattu = 10.9.2013 }}

* {{Verkkoviite | Osoite = http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/orto.html | Nimeke = Onko suomen kirjoitusjärjestelmä ihanteellinen? | Tekijä = Korpela, Jukka K. | Ajankohta = 2003–2013 | Viitattu = 8.9.2013}}

* {{Verkkoviite | Osoite = http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kirjaimet/tarinoita.pdf | Nimeke = Kirjainten tarinoita | Tekijä = Korpela, Jukka K. | Ajankohta = 2011 | Viitattu = 15.9.2013}}

⚫
* {{Verkkoviite | Osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/aloitus.htm | Nimeke = Verkkokielioppi: suomen kielen äänne-, muoto- ja lauseoppia | Tekijä = Savolainen, Erkki | | Ajankohta = 2001 | Julkaisija = Finn Lectura| Viitattu = 12.9.2013 }}

⚫
* VISK = {{Verkkoviite | Osoite = http://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php | Nimeke = Ison suomen kieliopin verkkoversio | Ajankohta = 2008 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kotus | Viitattu = 12.9.2013 }}


=== Viitteet ===
=== Viitteet ===
{{Viitteet|viitteet=
{{Viitteet|viitteet=


<ref name="Iivonen 2000">{{Verkkoviite | Tekijä = Iivonen, Antti ym. | Nimeke = Fonetiikan perussanasto | Ajankohta = 2000 | Osoite = https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3513/index.htm | Julkaisija = Helsingin yliopisto – fonetiikan laitos | Viitattu = 10.9.2013 }}</ref>
<ref name="Iivonen 2000: diftongit">Iivonen 2000 → [http://www.helsinki.fi/puhetieteet/projektit/Finnish_Phonetics/diftongit.htm Diftongit ja vokaaliyhtymät]. Viitattu 8.9.2013.</ref>


<ref name="Korpela 2003">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/orto.html#muuntelu | Nimeke = Onko suomen kirjoitusjärjestelmä ihanteellinen? | Tekijä = Korpela, Jukka | Ajankohta = 2003–2013 | Viitattu = 8.9.2013}}</ref>
<ref name="Iivonen 2000: vokaalit">Iivonen 2000 → [http://www.helsinki.fi/puhetieteet/projektit/Finnish_Phonetics/vokaalit.htm Vokaalit]. Viitattu 8.9.2013.</ref>


<ref name="Iivonen ym. 2000: kardinaalivokaalit">Iivonen ym. 2000 → [https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3513/003.htm#Kardinaalivokaalit%20%28cardinal%20vowels%29 Kardinaalivokaalit]. Viitattu 10.9.2013.</ref>
<ref name="Savolainen 2001: 1.3.4">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu134.htm | Nimeke = Konsonantti – vokaali | Tekijä = Savolainen, Erkki | Julkaisu = Verkkokielioppi: suomen kielen äänne-, muoto- ja lauseoppia | Ajankohta = 2001 | Julkaisija = Finn Lectura| Viitattu = 12.9.2013 }}</ref>


<ref name="Korpela 2003">Korpela 2003–2013 → [http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/orto.html#muuntelu Äänteiden muuntelusta]. Viitattu 8.9.2013.</ref>
<ref name="Savolainen 2001: 1.7">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu17.htm | Nimeke = Prosodiset piirteet | Tekijä = Savolainen, Erkki | Julkaisu = Verkkokielioppi: suomen kielen äänne-, muoto- ja lauseoppia | Ajankohta = 2001 | Julkaisija = Finn Lectura| Viitattu = 12.9.2013 }}</ref>


<ref name="Korpela 2011: 7–8">[http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kirjaimet/tarinoita.pdf Korpela 2011: 7–8]. Viitattu 15.9.2013.</ref>
⚫
<ref name="Savolainen 2001: 1.7.1">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu171.htm | Nimeke = Kvantiteetti | Tekijä = Savolainen, Erkki | Julkaisu = Verkkokielioppi: suomen kielen äänne-, muoto- ja lauseoppia | Ajankohta = 2001 | Julkaisija = Finn Lectura| Viitattu = 12.9.2013 }}</ref>


<ref name="Savolainen 2001: 1.8.1">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu181.htm | Nimeke = Vokaalien fonotaksi | Tekijä = Savolainen, Erkki | Julkaisu = Verkkokielioppi: suomen kielen äänne-, muoto- ja lauseoppia | Ajankohta = 2001 | Julkaisija = Finn Lectura| Viitattu = 17.5.2012 }}</ref>
<ref name="Savolainen 2001: 1.3.4">Savolainen 2001 → [http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu134.htm Konsonantti – vokaali]. Viitattu 12.9.2013.</ref>


⚫
<ref name="Savolainen 2001: 1.7">Savolainen 2001 → [http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu17.htm Prosodiset piirteet]. Viitattu 12.9.2013.</ref>
⚫
<ref name="Suomen fonetiikkaa: diftongit">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.helsinki.fi/puhetieteet/projektit/Finnish_Phonetics/diftongit.htm | Nimeke = Diftongit ja vokaaliyhtymät | Julkaisu = Suomen fonetiikkaa | Julkaisija = Helsingin yliopiston fonetiikan laitos | Viitattu = 8.9.2013 }}</ref>


<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.helsinki.fi/puhetieteet/projektit/Finnish_Phonetics/vokaalit.htm | Nimeke = Vokaalit | Julkaisu = Suomen fonetiikkaa | Julkaisija = Helsingin yliopiston fonetiikan laitos | Viitattu = 8.9.2013 }}</ref>
<ref name="Savolainen 2001: 1.7.1">Savolainen 2001 → [http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu171.htm Kvantiteetti]. Viitattu 12.9.2013.</ref>


<ref name="Savolainen 2001: 1.8.1">Savolainen 2001 → [http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu181.htm Vokaalien fonotaksi]. Viitattu 17.5.2012.</ref>
⚫
<ref name="VISK: § 9">{{Verkkoviite | Osoite = http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?c=42&p=9#L42 | Nimeke = Lyhyet ja pitkät äänteet | Julkaisu = Ison suomen kieliopin verkkoversio (VISK) | Ajankohta = 2008 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kotus | Viitattu = 12.9.2013 }}</ref>

<ref name="VISK: § 9">VISK 2008 → [http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?c=42&p=9#L42 Lyhyet ja pitkät äänteet]. Viitattu 12.9.2013.</ref>


}}
}}

== Kirjallisuutta ==
⚫
* {{Kirjaviite | Tekijä = Crystal, David | Nimike = The Cambridge Encyclopedia of Language | Sivu = | Selite = | Julkaisija = Cambridge University Press | Vuosi = 1997 | Tunniste = ISBN 0-521-55967-7 }}
⚫
* {{Kirjaviite | Tekijä = Häkkinen, Kaisa | Nimike = Kielitieteen perusteet | Sivu = | Selite= | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi = 2001 | Tunniste = ISBN 951-717-820-4 }}


[[Luokka:Fonetiikka]]
[[Luokka:Fonetiikka]]

Versio 15. syyskuuta 2013 kello 22.09

Röntgenkuvia foneetikko Daniel Jonesista ääntämässä suppeita kardinaali­vokaaleja [i] ja [u] sekä väljiä kardinaali­vokaaleja [a] – joka lähinnä vastaa suomen Ä/ä-kirjainta – ja [ɑ] – joka vastaa suomen A/a-kirjainta.

Vokaali eli ääntiö on foneettisen määritelmän mukaan äänne, jota muodostettaessa ääntöväylä on avoin, niin että keuhkoista tuleva ilmavirta pääsee kulkemaan jatkuvasti ja esteettä suun (tai joskus nenän) kautta ulos eikä ilmanpainetta keräänny ääniraon yläpuolelle. Sitä vastoin konsonanttia muodostettaessa jokin tai jotkin ääntöväylän osat supistetaan tai suljetaan. Vokaalin äännearvo riippuu ensisijaisesti kielen ja huulten asennosta.

Äänneopillisesti tarkasteltuna vokaali on tavua muodostava eli syllabinen äänne, joka toimii tavun ytimenä ja voi yksinäänkin muodostaa kokonaisen tavun, kun taas konsonantti (eli kerake) voi ääntyä tavun alussa ja joissakin kielissä, kuten suomessa, myös sen lopussa. Epäsyllabista äännettä, jota muodostettaessa ääntöväylä on kuitenkin avoin, kutsutaan puolivokaaliksi. Suomen kielessä tavun ytimenä on aina vokaali, mutta joissakin muissa kielissä konsonanttikin voi toisinaan olla tavun ytimenä, kuten [n] englannin sanassa button [ˈbʌtn̩] sekä [r] serbian sanassa vrba [vr̩ba] tai tšekin sanassa krk (’kurkku’ ruumiinosana). Se, mitkä äänteet äänneopillisessa mielessä toimivat vokaaleina, voi siis vaihdella kielestä riippuen.[1]

Vokaalilla voidaan tarkoittaa myös kirjainta, joka kirjoituksessa edustaa jotain tiettyä vokaaliäännettä. Se, millaista äännettä milläkin kirjaimella tarkkaan ottaen merkitään, on kuitenkin kielikohtaista, ja yksittäistä äännettä voidaan merkitä kirjainyhdistelmälläkin.

Yleistä

Suomen kielen äännejärjestelmässä on kahdeksan vokaalia, joita voidaan tilanteesta riippuen merkitä suomen oikeinkirjoituksen mukaisilla suur- ja pienaakkosilla tai foneettisella tarkekirjoituksella. Tässä artikkelissa äänteitä merkitään kansainvälisen foneettisen kirjaimiston mukaisesti.

Oikeinkirjoitus: A/a E/e I/i O/o U/u Y/y Ä/ä Ö/ö
Tarkekirjoitus: [ɑ] [e] [i] [o] [u] [y] [æ] [ø]

Tarkekirjoituksella voidaan merkitä myös sellaisia vokaaleja, jotka eivät kuulu suomen äännejärjestelmään.

Sana vokaali tulee latinan sanasta vōcālis ’puhuva’, sillä useimmissa kielissä sanat ja täten puhe eivät olisi mahdollisia ilman vokaaleja. Monissa kielissä vokaaleja on viisi, ja niiden voi sanoa karkeasti vastaavan suomen etuvokaaleja [i] ja [e] sekä takavokaaleja [u], [o] ja [ɑ]. Melko yleisiä ovat myös [u]:n etuvokaalinen vastine [y] ja [o]:n etuvokaalinen vastine [ø]. Suomessa esiintyy lisäksi [ɑ]:n etuvokaalinen vastine [æ], joka on yleisesti ottaen melko harvinainen. Vielä harvinaisempia ovat esimerkiksi ruotsissa esiintyvä [u]:n keskinen vastine [ʉ] – ruotsin oikeinkirjoituksessa U/u – ja virossa tavattava [o]:n laveana ääntyvä vastine [ɤ] – viron oikeinkirjoituksessa Õ/õ.

Täysvokaalien lisäksi maailman kielissä esiintyy reduktiovokaaleja. Niiden ääntöpaikka on tavallisesti keskellä suuonteloa, joten ne ovat yleensä välisiä keskivokaaleja eli švaa-vokaaleja. Usein niillä on kuitenkin lisäksi jokin täysvokaalia muistuttava vivahde.

Artikulaatio ja kardinaalivokaalit

etinen keskinen takainen
suppea
i • y
ɨ • ʉ
ɯ • u
ɪ • ʏ
• ʊ
e • ø
ɘ • ɵ
ɤ • o
ə
ɛ • œ
ɜ • ɞ
ʌ • ɔ
æ
ɐ
a • ɶ
ɑ • ɒ
puolisuppea
välinen
puoliväljä
väljä
IPA:n vokaalikaavio kuvaa 16 kardinaali­vokaalin (etiset ja takaiset viivojen risteämis­pisteissä) sekä niiden rajaamalla alueella ääntyvien muiden vokaalien suhteellista ääntö­paikkaa suuontelossa, kun suuaukon ajatellaan olevan vasemmalla ja nielun oikealla. Jos kaksi vokaali­merkkiä esiintyy rinnakkain, vasemman­puoleinen ääntyy laveana ja oikean­puoleinen pyöreänä.

Vokaalit lajitellaan niiden artikulaatio-ominaisuuksien, erityisesti kielen ja huulten asennon perusteella. Vokaaleilla ei ole selviä rajoja, sillä kielen asentoa muuttamalla äännearvoa voi säätää liukuen, mutta fonetiikassa kiintopisteiksi on määritelty 16 kardinaalivokaalia, joita äännettäessä kieli suuontelossa on ääriasennossa edessä tai takana.[2] Täydentäviksi kiintopisteiksi on määritelty myös muita vokaaleja. Luokitteluperusteina ovat vokaalien kolme perusominaisuutta:

  • suppeus tai väljyys (pystysuuntainen ulottuvuus)
  • etisyys tai takaisuus (vaakasuuntainen ulottuvuus)
  • laveus tai pyöreys (huulten asento).

Nämä perusominaisuudet ilmenevät kansainvälisen foneettisen kirjaimiston (IPA:n) vokaalikaaviosta. Vokaaleilla voi kuitenkin olla myös muita ominaisuuksia, kuten kitapurjeen asento (nasaalius), äänihuulten värähtelyn laji (fonaatio) ja kielen tyven asento.

Suppeus tai väljyys

Kielen korkeuteen perustuva väljyys­vaihtelu äännettäessä etisiä kardinaali­vokaaleja.
Kielen korkeuteen perustuva väljyys­vaihtelu äännettäessä takaisia kardinaali­vokaaleja.

Vokaalin suppeus tai väljyys riippuu kielen korkeudesta eli täsmällisemmin siitä, kuinka väljä ääntöväylä kielen ja kitalaen väliin muodostuu.[3] Suppeat eli korkeat vokaalit, kuten [i] ja [u], ääntyvät kieli lähellä kitalakea, kun taas väljät eli matalat vokaalit, kuten [a] ja [ɑ], ääntyvät kieli etäällä kitalaesta. Suppeus- tai väljyysero näyttäisi olevan vokaalin perustavanlaatuisin ominaisuus, sillä kaikissa kielissä vokaaleja erotellaan niiden väljyyden perusteella ja joissakin kielissä väljyys on ainoa vokaaleja erottava ominaisuus.

Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto määrittelee seitsemän väljyyden astetta, mutta tiettävästi yksikään kieli ei tee eroa niiden kaikkien välillä. Englannin kielessä voidaan havaita viisi tai ehkä kuusikin väljyyden astetta, mutta ei sellaista kolmenkaan vokaalin sarjaa, jossa väljyyden aste olisi ainoa äänteitä erottava ominaisuus. Yleiskaaviossa erotellaan tavallisesti viisi väljyysastetta:

Näiden lisäksi kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa on erikoiskirjaimia, joiden äännearvoa voidaan luonnehtia lähes suppeaksi – [ɪ], [ʏ], [ʊ] – tai lähes väljäksi – [æ], [ɐ].

Suomen äänneopissa erotetaan kolme väljyysastetta:[3]

  • suppeat vokaalit [i], [y], [u]
  • välivokaalit [e], [ø], [o] – jotka ääntyvät väljempinä kuin IPA:n vokaalikaaviossa
  • väljät vokaalit [æ], [ɑ] – joista [æ] on tarkkaan ottaen vain lähes väljä, mutta suomen äänneopin kannalta tämä ero ei ole merkityksellinen.

Näistä [i], [e] ja [æ] ovat sekä etisiä että laveita, joten suppeus tai väljyys on ainoa niitä erottava ominaisuus. Vastaavasti etiset ja pyöreät [y] ja [ø] samoin kuin takaiset ja pyöreät [u] ja [o] eroavat toisistaan vain siten, että toinen on suppea ja toinen välivokaali.

Etisyys tai takaisuus

Etisyys tai takaisuus viittaa siihen, sijaitseeko kielen massa äännettäessä suun etu- vai takaosassa. Etuvokaalit, kuten [i] ja [y], ääntyvät kieli suun etuosassa, kun taas takavokaalit, kuten [u], ääntyvät kieli lähempänä suun takaosaa.[3]

Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto määrittelee viisi takaisuuden astetta. Kaikki viisi astetta esiintyvät englannin kielessä, mutta tiettävästi missään kielessä ei ole sellaista viiden vokaalin sarjaa, jossa takaisuuden aste olisi ainoa äänteitä erottava ominaisuus. Yleiskaaviossa erotellaan tavallisesti kolme takaisuuden astetta:

Näiden lisäksi kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa on erikoiskirjaimia, joiden äännearvoa voidaan luonnehtia lähes etiseksi – [ɪ], [ʏ] – tai lähes takaiseksi – [ʊ].

Suomen äännejärjestelmässä on vain etu- ja takavokaaleita:[3]

  • etuvokaalit [i], [y], [e], [ø], [æ]
  • takavokaalit [u], [o], [ɑ].

Näistä [y] ja [u] ovat sekä suppeita että pyöreitä, joten etisyys tai takaisuus on ainoa niitä erottava ominaisuus. Vastaavasti väliset ja pyöreät [ø] ja [o] samoin kuin väljät ja laveat [æ] ja [ɑ] eroavat toisistaan vain siten, että toinen on etu- ja toinen takavokaali.

Vokaalisointu

Pääartikkeli: Vokaalisointu

Suomen kielessä etu- ja takavokaaleihin liittyy vokaalisointu: omaperäisissä sanoissa etuvokaalit [y], [ø] ja [æ] eivät voi esiintyä yhdessä takavokaalien [u], [o] ja [ɑ] kanssa; etuvokaalit [i] ja [e] ovat neutraaleja eli voivat esiintyä yhdessä takavokaalienkin kanssa. Vokaalisoinnun takia taivutuspäätteistä ja johtimista on oltava sekä taka- että etuvokaaliset muunnelmat: kala-ssa, kylä-ssä; levo-ttom-uus, tyytymä-ttöm-yys.[4]

Laveus tai pyöreys

Laveus tai pyöreys viittaa siihen, missä asennossa huulet ovat vokaalia äännettäessä. Takavokaalien pyöreys on yleensä sitä voimakkaampaa, mitä suppeampi vokaali on.

Suomen äännejärjestelmässä puolet vokaaleista on laveita ja puolet pyöreitä:

  • laveat [i], [e], [æ], [ɑ]
  • pyöreät [y], [ø], [u], [o].

Näistä [i] ja [y] ovat sekä suppeita että etisiä, joten laveus tai pyöreys on ainoa niitä erottava ominaisuus. Vastaavasti väliset ja etiset [e] ja [ø] eroavat toisistaan vain siten, että toinen on lavea ja toinen pyöreä.

Etenkin takavokaalien pyöreys on useimmissa kielissä vain täydentävä ominaisuus, mutta esimerkiksi virossa erotetaan toisistaan pyöreä [o] ja lavea [ɤ] ja turkissa puolestaan pyöreä [u] ja lavea [ɯ].

Ensisijaiset kardinaali­vokaalit ääntö­paikan mukaisesti.

Ensisijaiset ja toissijaiset kardinaalivokaalit

Kardinaalivokaalien lavea ja pyöreä muunnelma voidaan luokitella ensisijaiseksi (primaariseksi) tai toissijaiseksi (sekundaariseksi) sillä perusteella, kumpi niistä esiintyy yleisemmin maailman kielissä. Etuvokaaleista yleisempiä ja siis ensisijaisia ovat laveat [i], [e], [ɛ] ja [a], kun taas takavokaaleista yleisempiä ovat pyöreät [u], [o] ja [ɔ] sekä lavea [ɑ]. Vastaavasti harvinaisempia ja siis toissijaisia etuvokaaleista ovat pyöreät [y], [ø], [œ] ja [ɶ], kun taas takavokaaleista harvinaisempia ovat laveat [ɯ], [ɤ] ja [ʌ] sekä pyöreä [ɒ].[2]

Suomen vokaalit suhteessa kardinaalivokaaleihin

Kardinaalivokaalit, kuten [ɑ], [i] ja [ø], eivät suoraan vastaa niitä vokaaleja, jotka esiintyvät esimerkiksi suomen kielessä. Kaikki foneettiset tai kielikohtaisesti määrittyvät eli foneemiset puhutun kielen kuvaukset ovat enemmän tai vähemmän summittaisia, ja kardinaalivokaalien ensisijaisena tarkoituksena on tarjota kiintopisteet, joihin eri kielten todelliset vokaaliäänteet voidaan suhteuttaa. Etenkin foneemisen kuvailun tasolla kuitenkin usein riittää, että viitataan lähimpään kardinaalivokaaliin.

Seuraavassa taulukossa luetellaan suomen kielen vokaalit ja annetaan kullekin sekä foneeminen että yhdistyvällä tarkkeella täydennetty foneettinen kuvaus (niinpä foneettinen kuvaus tässä hahmottuu täsmällisemmäksi kuin foneeminen, mutta käytännössä foneettisen kuvauksen ei useinkaan tarvitse olla juuri foneemista tarkempi). Kansainvälisen foneettisen kirjaimiston (IPA) merkintöjen lisäksi taulukko näyttää vastaavat suomalais-ugrilaisen tarkekirjoituksen (SUT) merkinnät. IPA:n ohjeistuksen mukaan foneemiset kuvaukset kirjoitetaan kahden vinoviivan väliin ja foneettiset hakasulkeiden sisään. SUT:n kuvaukset puolestaan on tapana kursivoida.

Kirjoitusasu Foneeminen kuvaus Tarkka foneettinen kuvaus
IPA SUT luonnehdinta IPA SUT täsmennys selite (IPA-merkein)
a /ɑ/ a lavea väljä takavokaali [ɑ̟] a͕ etisempi takavokaalin [ɑ] ja keskivokaalin [ä] välimuoto
e /e/ e lavea puolisuppea etuvokaali [e̞] e̬ väljempi puolisuppean [e]:n ja puoliväljän [ɛ]:n välimuoto
i /i/ i lavea suppea etuvokaali [i̞] i̬ väljempi suppean [i]:n ja puolisuppean [e]:n välimuoto
o /o/ o pyöreä puolisuppea takavokaali [o̞] o̬ väljempi puolisuppean [o]:n ja puoliväljän [ɔ]:n välimuoto
u /u/ u pyöreä suppea takavokaali [u̞] u̬ väljempi suppean [u]:n ja puolisuppean [o]:n välimuoto
y /y/ ü pyöreä suppea etuvokaali [y̞] ü̬ väljempi suppean [y]:n ja puolisuppean [ø]:n välimuoto
ä /æ/ ä lavea (lähes) väljä etuvokaali [æ] ä̭ SUT: suppeampi puoliväljän [ɛ]:n ja väljän [a]:n välimuoto
ö /ø/ ö pyöreä puolisuppea etuvokaali [ø̞] ö̬ väljempi puolisuppean [ø]:n ja puoliväljän [œ]:n välimuoto

On syytä huomata, että kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa suomen A/a-kirjaimen äännearvoa edustaa [ɑ], kun taas foneettinen merkintä [a] varsinaisesti tarkoittaa äännettä, joka on hyvin lähellä [æ]:tä eli käytännössä vastaa lähinnä suomen Ä/ä-kirjainta. Foneettisissa merkinnöissä voi toisinaan esiintyä myös yläpuolisella pisteparilla eli treemalla varustettu [ä], jonka tarkoittama lavea avoin keskivokaali on [a]:n ja [ɑ]:n välimuoto ja käytännössä lähempänä suomen A/a-kirjainta kuin Ä/ä-kirjainta. Tilannetta sekoittaa entisestään se, että usein treema jää pois, jolloin [a] voikin merkitä keskivokaalia.

Suomalais-ugrilaisessa tarkekirjoituksessa treema on etuvokaalin merkki samalla tavalla kuin suomen kirjaimissa Ä/ä ja Ö/ö. Erityisesti suomenkielisissä yhteyksissä voidaan ü:n sijasta käyttää myös tutumpaa merkintää y.

Pituus

Pituus eli kvantiteetti voidaan sanapainon ja sävelkulun ohella hahmottaa prosodiseksi ominaisuudeksi,[5] joka ei niinkään liity yksittäiseen äänteeseen vaan laajempaan yksikköön, kuten tavuun tai kokonaiseen sanaan. Vokaalin äänneopillinen pituus on suhteellinen mitta, joka havaitaan korvamääräisesti. Äänteen fysikaalisesti mitattava kesto voi vaihdella esimerkiksi äänneympäristön ja sanan pituuden mukaan,[6] ja suomen suppeiden vokaalien ominaiskesto on lyhyempi kuin väljempien,[7] mutta puhetilanteessa vokaalit tavallisesti mielletään vakiopituisiksi.[8]

Vokaali voi ääntyä ylilyhyenä, vajaalyhyenä, lyhyenä, puolipitkänä, pitkänä tai ylipitkänä. Suomen kielessä erotetaan kaksi äänneopillista pituusastetta eli lyhyt ja pitkä, mutta esimerkiksi virossa pituusasteita on kolme ja nykykreikassa puolestaan vain yksi.[8]

Suomen oikeinkirjoituksessa lyhyttä vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella (a, e, i, o, u, y, ä, ö), kun taas pitkää vokaalia merkitään yleensä kahdella kirjaimella (aa, ee, ii, oo, uu, yy, ää, öö),[3] minkä vuoksi sitä voidaan kutsua myös kaksoisvokaaliksi.[4] Joissain muissa kielissä pitkää vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella, johon liitetään jokin erityinen tarke, kuten pituusmerkki tai akuutti (esim. tšek. citrón ’sitruuna’). Kansainvälistä foneettista kirjaimistoa käytettäessä puolestaan pitkä vokaali merkitään lisäämällä äännearvon osoittavan kirjaimen perään kolmiomainen kaksoispiste (esim. tšek. citrón [ˈtsitroːn], suom. sitruuna [ˈsitruːnɑ]).

Joissain kielissä pitkät vokaalit ovat laadullisestikin erilaisia kuin lyhyet. Esimerkiksi pitkä [iː] englannin sanassa heat [hiːt] on suppea ja etinen, mutta lyhyt [ɪ] sanassa hit [hɪt] on vain lähes suppea ja lähes etinen. Äidinkieliselle englannin puhujalle tämä artikulatorinen ero on itse asiassa olennaisempi kuin vokaalien pituusero,[6] joka näin ollen hahmottuu lähinnä täydentäväksi ominaisuudeksi.

Monoftongit, diftongit ja triftongit

Pääartikkelit: Monoftongi, Diftongi, Triftongi

Jos vokaaliäänteen ominaisuudet eivät muutu vokaalin keston aikana, kyseessä on monoftongi, jota voidaan luonnehtia yksinkertaiseksi[3] tai puhtaaksi vokaaliksi. Jos vokaali sen sijaan koostuu kahdesta ominaisuuksiltaan erilaisesta mutta samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä, kyseessä on diftongi eli pariääntiö. Suomen oikeinkirjoituksessa diftongia merkitään kahden erilaisen vokaalikirjaimen yhdistelmällä (mutta jos kirjainten välissä on tavunraja, kyseessä ei ole diftongi vaan vokaaliyhtymä).[9] Kolmesta ominaisuuksiltaan erilaisesta mutta samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä koostuvaa äännettä kutsutaan triftongiksi.

Kaikissa tunnetuissa kielissä on monoftongeja ja useissa kielissä on diftongeja, mutta triftongit tai jopa kolmea useammasta vokaalielementistä koostuvat äännesarjat ovat melko harvinaisia. Suomen kielessä on monoftongien lisäksi lukuisia diftongeja (ai, ei, oi, ui, yi, äi, öi, au, eu, iu, ou, äy, öy, uo, yö, iy, ey ja ie), mutta triftongeja ei esiinny (paitsi ehkä onomatopoeettisessa sanassa miau).

Äänneopissa diftongit ja triftongit erotellaan sarjasta monoftongeja sen perusteella, voiko vokaaliäänteen jakaa eri foneemeihin. Esimerkiksi englannin sanan flower ’kukka’ kaksitavuisen ääntämisen vokaaliäänteet (britannianenglannin [flaʊə] ja amerikanenglannin [flaʊɚ] muodostavat foneettisesti kaksitavuisen triftongin, mutta ovat äänneopillisesti diftongin (jota kirjoitetussa kielessä edustavat kirjaimet <ow>) ja monoftongin (<er>) sarja.selvennä Jotkut kielitieteilijät käyttävät sanoja diftongi ja triftongi vain tässä foneemisessa mielessä.

Vokaalikirjaimet

Latinalaisessa peruskirjaimistossa vokaalikirjaimia ovat A/a, E/e, I/i, O/o, U/u ja Y/y. Kirjainten foneettiset arvot vaihtelevat kielestä riippuen, ja joissakin kielissä kirjainta I/i tai Y/y voidaan käyttää kuvaamaan konsonanttiäännettä [j]. Toisaalta joissain kielissä vokaaliäänteitä voidaan merkitä sellaisilla kirjaimilla, jotka yleensä liitetään konsonanttiäänteisiin. Esimerkiksi kymrissä kirjain W/w tarkoittaa vokaalia [u] tai [ʊ], kun taas creekissä kirjain V/v on välisen keskivokaalin [ə] merkki.

Monessa kielessä vokaalifoneemeja on enemmän kuin latinalaisessa peruskirjaimistossa vokaalikirjaimia, minkä vuoksi yhtä foneemia voidaan merkitä kirjainyhdistelmälläkin. Vakiinnuttuaan kirjainparit ovat joskus sulautuneet ligatuureiksi, kuten tanskassa ja norjassa esiintyvät Æ/æ ja Ø/ø, jotka ovat alkujaan syntyneet kirjainpareista AE/ae ja OE/oe. Toisissa kielissä kantakirjaimiin lisätään tarkkeita, kuten suomen Ä/ä:n ja Ö/ö:n pisteet.[10] Kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa on vokaalien perusominaisuuksien kuvaamiseksi 28 kantamerkkiä, joihin voidaan liittää tarkkeita, jos kuvausta on tarpeen täsmentää.

Lähteet

  • Iivonen, Antti: Suomen fonetiikkaa Päivitetty 29.10.2000. Helsingin yliopiston fonetiikan laitos. Viitattu 8.9.2013.

Viitteet

  1. ↑ Savolainen 2001 → Konsonantti – vokaali. Viitattu 12.9.2013.
  2. ↑ a b Iivonen ym. 2000 → Kardinaalivokaalit. Viitattu 10.9.2013.
  3. ↑ a b c d e f Iivonen 2000 → Vokaalit. Viitattu 8.9.2013.
  4. ↑ a b Savolainen 2001 → Vokaalien fonotaksi. Viitattu 17.5.2012.
  5. ↑ Savolainen 2001 → Prosodiset piirteet. Viitattu 12.9.2013.
  6. ↑ a b Savolainen 2001 → Kvantiteetti. Viitattu 12.9.2013.
  7. ↑ VISK 2008 → Lyhyet ja pitkät äänteet. Viitattu 12.9.2013.
  8. ↑ a b Korpela 2003–2013 → Äänteiden muuntelusta. Viitattu 8.9.2013.
  9. ↑ Iivonen 2000 → Diftongit ja vokaaliyhtymät. Viitattu 8.9.2013.
  10. ↑ Korpela 2011: 7–8. Viitattu 15.9.2013.

Kirjallisuutta

  • Crystal, David: The Cambridge Encyclopedia of Language. Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-55967-7.
  • Häkkinen, Kaisa: Kielitieteen perusteet. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001. ISBN 951-717-820-4.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vokaali&oldid=13531139”