Ero sivun ”Vokaali” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
pEi muokkausyhteenvetoa
foneettisen määritelmän jäsentelyä; myös äänneopillinen määritelmä on syytä kertoa jo johdannossa; kardinaalivokaalin määritelmä; ensisijaiset ja toissijaiset kardinaalivokaalit
Rivi 1: Rivi 1:
{{Viitteetön}}
{{Viitteetön}}


[[Kuva:Cardinal vowels-Jones x-ray.jpg|thumb|Röntgenkuvia fonetiikan­tutkija Daniel Jonesista ääntämässä suppeita kardinaali­vokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[u]}} sekä väljiä kardinaali­vokaaleja {{IPA|[a]}} (lähinnä vastaa suomen ä-kirjainta) ja {{IPA|[ɑ]}} (vastaa suomen a-kirjainta).]]
[[Kuva:Cardinal vowels-Jones x-ray.jpg|thumb|Röntgenkuvia foneetikko Daniel Jonesista ääntämässä suppeita kardinaali­vokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[u]}} sekä väljiä kardinaali­vokaaleja {{IPA|[a]}}, joka lähinnä vastaa suomen Ä/ä-kirjainta, ja {{IPA|[ɑ]}}, joka vastaa suomen A/a-kirjainta.]]


'''Vokaali''' eli '''ääntiö''' on [[Fonetiikka|foneettisen]] määritelmän mukaan [[äänne]], jota muodostettaessa [[ääntöväylä]] on avoin ja äännearvo riippuu ensisijaisesti [[Leuka|leuan]] ja [[Kieli (anatomia)|kielen]] sekä [[Huulet|huulten]] asennosta. Tällöin keuhkoista tuleva ilmavirta pääsee kulkemaan jatkuvasti ja esteettä suun (tai joskus nenän) kautta ulos eikä ilmanpainetta keräänny [[Äänirako|ääniraon]] yläpuolelle. Sitä vastoin [[konsonantti]]a eli keraketta muodostettaessa jokin tai jotkin ääntöväylän osat supistetaan tai suljetaan.
'''Vokaali''' eli '''ääntiö''' on [[Fonetiikka|foneettisen]] määritelmän mukaan [[äänne]], jota muodostettaessa [[ääntöväylä]] on avoin, niin että keuhkoista tuleva ilmavirta pääsee kulkemaan jatkuvasti ja esteettä [[suu]]n (tai joskus [[nenä]]n) kautta ulos eikä ilmanpainetta keräänny [[Äänirako|ääniraon]] yläpuolelle. Sitä vastoin [[konsonantti]]a muodostettaessa jokin tai jotkin ääntöväylän osat supistetaan tai suljetaan. Vokaalin äännearvo riippuu ensisijaisesti [[Kieli (anatomia)|kielen]] ja [[Huulet|huulten]] asennosta.


⚫
[[Äänneoppi|Äänneopillisesti]] tarkasteltuna vokaali on syllabinen äänne, joka muodostaa [[tavu]]n ytimen, kun taas konsonantti (eli kerake) voi ääntyä ytimen edellä ja joissakin kielissä, kuten [[Suomen kieli|suomessa]], myös sen perässä. Epäsyllabista äännettä, jota muodostettaessa ääntöväylä on kuitenkin avoin, kutsutaan [[puolivokaali]]ksi. Suomen kielessä tavun ytimenä on aina vokaali, mutta joissakin muissa kielissä konsonanttikin voi toisinaan olla tavun ytimenä, kuten {{IPA|[n]}} [[Englannin kieli|englannin]] sanassa ''button'' {{IPA|[ˈbʌtn̩]}} sekä {{IPA|[r]}} [[Serbian kieli|serbian]] sanassa ''vrba'' {{IPA|[vr̩ba]}} tai [[Tšekin kieli|tšekin]] sanassa ''krk'' (’kurkku’ ruumiinosana).
⚫
Vokaalilla voidaan tarkoittaa myös [[kirjain]]ta, joka kirjoituksessa edustaa jotain tiettyä vokaaliäännettä. Se, millaista äännettä milläkin kirjaimella tarkkaan ottaen merkitään, vaihtelee kuitenkin [[kieli]]kohtaisesti, ja yksittäistä äännettä voidaan merkitä kirjainyhdistelmälläkin.


⚫
Vokaalilla voidaan tarkoittaa myös [[kirjain]]ta, joka kirjoituksessa edustaa jotain tiettyä vokaaliäännettä. Se, millaista äännettä milläkin kirjaimella tarkkaan ottaen merkitään, vaihtelee kuitenkin [[kieli]]kohtaisesti, ja yksittäistä äännettä voidaan merkitä kirjainyhdistelmälläkin.
==Tausta==
⚫
Sana ''vokaali'' tulee [[latina]]n sanasta ''vōcālis'' ’puhuva’, sillä useimmissa kielissä [[sana]]t ja täten [[puhe]] eivät olisi mahdollisia ilman vokaaleja. [[Äänneoppi|Äänneopillisesti]] tarkasteltuna vokaali on syllabinen äänne, joka muodostaa [[tavu]]n ytimen, kun taas konsonantti voi ääntyä ytimen edellä ja joissakin kielissä (mm. [[Suomen kieli|suomessa]]) myös sen perässä. Epäsyllabista äännettä, jota muodostettaessa ääntöväylä on kuitenkin avoin, kutsutaan [[puolivokaali]]ksi. Suomen kielessä tavun ytimenä on aina vokaali, mutta joissakin muissa kielissä konsonanttikin voi toisinaan olla tavun ytimenä, kuten {{IPA|[n]}} [[Englannin kieli|englannin]] sanassa ''button'' {{IPA|[ˈbʌtn̩]}} sekä {{IPA|[r]}} [[Serbian kieli|serbian]] sanassa ''vrba'' {{IPA|[vr̩ba]}} tai [[Tšekin kieli|tšekin]] sanassa ''krk'' (’kurkku’ ruumiinosana).


== Yleistä ==
Monissa kielissä vokaaleja on viisi, ja niiden voi sanoa karkeasti vastaavan suomen etuvokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[e]}} sekä takavokaaleja {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}} ja {{IPA|[ɑ]}} (suomen [[Oikeinkirjoitus|oikeinkirjoituksessa]] A/a). Melko yleisiä ovat myös {{IPA|[u]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[y]}} (joidenkin kielten oikeinkirjoituksessa Ü/ü) ja {{IPA|[o]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[ø]}} (suomen oikeinkirjoituksessa Ö/ö). Suomessa esiintyy lisäksi {{IPA|[ɑ]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[æ]}} (Ä/ä), joka on yleisesti ottaen melko harvinainen. Vielä harvinaisempia ovat esimerkiksi [[Ruotsin kieli|ruotsissa]] esiintyvä {{IPA|[u]}}:n keskinen vastine {{IPA|[ʉ]}} (ruotsin oikeinkirjoituksessa U/u) ja [[Viron kieli|virossa]] tavattava {{IPA|[o]}}:n laveana ääntyvä vastine {{IPA|[ɤ]}} (viron oikeinkirjoituksessa Õ/õ).
Sana ''vokaali'' tulee [[latina]]n sanasta ''vōcālis'' ’puhuva’, sillä useimmissa kielissä [[sana]]t ja täten [[puhe]] eivät olisi mahdollisia ilman vokaaleja. Monissa kielissä vokaaleja on viisi, ja niiden voi sanoa karkeasti vastaavan suomen etuvokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[e]}} sekä takavokaaleja {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}} ja {{IPA|[ɑ]}} (suomen [[Oikeinkirjoitus|oikeinkirjoituksessa]] A/a). Melko yleisiä ovat myös {{IPA|[u]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[y]}} (joidenkin kielten oikeinkirjoituksessa Ü/ü) ja {{IPA|[o]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[ø]}} (suomen oikeinkirjoituksessa Ö/ö). Suomessa esiintyy lisäksi {{IPA|[ɑ]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[æ]}} (Ä/ä), joka on yleisesti ottaen melko harvinainen. Vielä harvinaisempia ovat esimerkiksi [[Ruotsin kieli|ruotsissa]] esiintyvä {{IPA|[u]}}:n keskinen vastine {{IPA|[ʉ]}} (ruotsin oikeinkirjoituksessa U/u) ja [[Viron kieli|virossa]] tavattava {{IPA|[o]}}:n laveana ääntyvä vastine {{IPA|[ɤ]}} (viron oikeinkirjoituksessa Õ/õ).


Täysvokaalien lisäksi maailman kielissä esiintyy [[Vokaalireduktio|reduktiovokaaleja]]. Niiden ääntymispaikka on tavallisesti keskellä [[suuontelo]]a, joten ne ovat yleensä välisiä keskivokaaleja eli [[švaa]]-vokaaleja. Usein niillä on kuitenkin lisäksi jokin täysvokaalia muistuttava vivahde.
Täysvokaalien lisäksi maailman kielissä esiintyy [[Vokaalireduktio|reduktiovokaaleja]]. Niiden [[ääntöpaikka]] on tavallisesti keskellä [[suuontelo]]a, joten ne ovat yleensä välisiä keskivokaaleja eli [[švaa]]-vokaaleja. Usein niillä on kuitenkin lisäksi jokin täysvokaalia muistuttava vivahde.


== Artikulaatio ja kardinaalivokaalit ==
== Artikulaatio ja kardinaalivokaalit ==


<div style="width: 450px; float: right; border: 1px solid #D0D0D0; background: #F8F8F8; margin: 0em 0 1.75em 0.75em;">
<div style="width: 450px; float: right; border: 1px solid #D0D0D0; background: #F8F8F8; margin: 0 0 0.75em 0.75em;">
<div style="border: 1px solid #D0D0D0; background: white; margin: 0.25em; padding: 0.5em;">
<div style="border: 1px solid #D0D0D0; background: white; margin: 0.25em; padding: 0.5em;">
<div style="background:transparent;">
<div style="background:transparent;">
Rivi 34: Rivi 34:
| style="width:300px; height:210px; text-align:center; background:transparent;" |
| style="width:300px; height:210px; text-align:center; background:transparent;" |


<div style="position:absolute; left:5%; width:2.33em; top:2%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:5%; width:2.33em; top:2%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|i&nbsp;•&nbsp;y}}</div>
{{IPA|i&nbsp;•&nbsp;y}}</div>
<div style="position:absolute; left:45%; width:2.33em; top:2%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:45%; width:2.33em; top:2%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɨ&nbsp;•&nbsp;ʉ}}</div>
{{IPA|ɨ&nbsp;•&nbsp;ʉ}}</div>
<div style="position:absolute; left:82%; width:3em; top:2%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:82%; width:3em; top:2%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɯ&nbsp;•&nbsp;u}}</div>
{{IPA|ɯ&nbsp;•&nbsp;u}}</div>


<div style="position:absolute; left:29%; width:2.33em; top:16%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:29%; width:2.33em; top:16%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɪ&nbsp;•&nbsp;ʏ}}</div>
{{IPA|ɪ&nbsp;•&nbsp;ʏ}}</div>
<div style="position: absolute; left: 69%; width: 1.5em; top: 16%; height: 1.33em; font-size: 120%; background: white;" class="nounderlines">•&nbsp;{{IPA|ʊ}}</div>
<div style="position: absolute; left: 69%; width: 1.5em; top: 16%; height: 1.33em; font-size: 120%; word-spacing:-3px; background: white;" class="nounderlines">•&nbsp;{{IPA|ʊ}}</div>


<div style="position:absolute; left:16%; width:2.66em; top:30%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:16%; width:2.66em; top:30%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|e&nbsp;•&nbsp;ø}}</div>
{{IPA|e&nbsp;•&nbsp;ø}}</div>
<div style="position:absolute; left:50%; width:2.66em; top:30%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:50%; width:2.66em; top:30%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɘ&nbsp;•&nbsp;ɵ}}</div>
{{IPA|ɘ&nbsp;•&nbsp;ɵ}}</div>
<div style="position:absolute; left:83%; width:2.66em; top:30%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:83%; width:2.66em; top:30%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɤ&nbsp;•&nbsp;o}}</div>
{{IPA|ɤ&nbsp;•&nbsp;o}}</div>


<!-- <div style="position:absolute; left:23%; width:2.66em; top:44%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
<!-- <div style="position:absolute; left:23%; width:2.66em; top:44%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|(e&nbsp;•&nbsp;ø)}}</div> -->
{{IPA|(e&nbsp;•&nbsp;ø)}}</div> -->
<div style="position:absolute; left:57%; width:1em; top:44%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:57%; width:1em; top:44%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ə}}</div>
{{IPA|ə}}</div>
<!-- <div style="position:absolute; left:83%; width:2.66em; top:44%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
<!-- <div style="position:absolute; left:83%; width:2.66em; top:44%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|(ɤ&nbsp;•&nbsp;o)}}</div> -->
{{IPA|(ɤ&nbsp;•&nbsp;o)}}</div> -->


<div style="position:absolute; left:31%; width:2.66em; top:58%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:31%; width:2.66em; top:58%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɛ&nbsp;•&nbsp;œ}}</div>
{{IPA|ɛ&nbsp;•&nbsp;œ}}</div>
<div style="position:absolute; left:57%; width:2.33em; top:58%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:57%; width:2.33em; top:58%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɜ&nbsp;•&nbsp;ɞ}}</div>
{{IPA|ɜ&nbsp;•&nbsp;ɞ}}</div>
<div style="position:absolute; left:84%; width:2.33em; top:58%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:84%; width:2.33em; top:58%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ʌ&nbsp;•&nbsp;ɔ}}</div>
{{IPA|ʌ&nbsp;•&nbsp;ɔ}}</div>


Rivi 71: Rivi 71:
{{IPA|ɐ}}</div>
{{IPA|ɐ}}</div>


<div style="position:absolute; left:44%; width:2.66em; top:86%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:44%; width:2.66em; top:86%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|a&nbsp;•&nbsp;ɶ}}</div>
{{IPA|a&nbsp;•&nbsp;ɶ}}</div>
<!-- <div style="position:absolute; left:67%; width:1.33em; top:86%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
<!-- <div style="position:absolute; left:67%; width:1.33em; top:86%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|(a)}}</div> -->
{{IPA|(a)}}</div> -->
<div style="position:absolute; left:83%; width:2.66em; top:86%; height:1.33em; font-size:120%; background:white;" class="nounderlines">
<div style="position:absolute; left:83%; width:2.66em; top:86%; height:1.33em; font-size:120%; word-spacing:-3px; background:white;" class="nounderlines">
{{IPA|ɑ&nbsp;•&nbsp;ɒ}}</div>
{{IPA|ɑ&nbsp;•&nbsp;ɒ}}</div>
|}
|}
Rivi 95: Rivi 95:
</div>
</div>
</div>
</div>
<div style="font-size: small; line-height: 1.4em; margin: 0.5em;">IPA:n vokaalikaavio ilmentää kardinaalivokaalien (viivojen risteämispisteissä) sekä muutaman muun vokaalin suhteellista ääntymispaikkaa [[suuontelo]]ssa, kun [[suu]]aukon ajatellaan olevan vasemmalla ja [[nielu]]n oikealla. Jos kaksi vokaalimerkkiä esiintyy rinnakkain, vasemmanpuoleinen ääntyy laveana ja oikeanpuoleinen pyöreänä.</div>
<div style="font-size: small; line-height: 1.4em; margin: 0.5em;">IPA:n vokaalikaavio kuvaa 16 kardinaali­vokaalin (etiset ja takaiset viivojen risteämis­pisteissä) sekä muiden vokaalien suhteellista ääntö­paikkaa [[suuontelo]]ssa, kun suuaukon ajatellaan olevan vasemmalla ja [[nielu]]n oikealla. Jos kaksi vokaali­merkkiä esiintyy rinnakkain, vasemman­puoleinen ääntyy laveana ja oikean­puoleinen pyöreänä.</div>
</div>
</div>


Vokaalit lajitellaan niiden [[artikulaatio]]-ominaisuuksien, erityisesti kielen ja huulten asennon perusteella. Vokaalien välissä ei ole selviä rajoja, sillä kielen asentoa muuttamalla äännearvoa voi säätää liukuen, mutta fonetiikassa kiintopisteiksi on määritelty 16 ''kardinaalivokaalia'', joita äännettäessä kieli on ääriasennossa edessä tai takana.<ref name="Iivonen 2000"/> Täydentäviksi kiintopisteiksi on määritelty myös muita vokaaleja. Luokitteluperusteina ovat vokaalien kolme perusominaisuutta:
Vokaalit lajitellaan niitä erottavien [[artikulaatio]]-ominaisuuksien perusteella. Foneetikko [[Daniel Jones]]in 1900-luvun alkupuolella kehittämä kardinaalivokaalijärjestelmä käyttää luokitteluperusteina vokaalien kolmea perusominaisuutta:


* suppeus tai väljyys (pystysuuntainen ulottuvuus)
* suppeus tai väljyys (pystysuuntainen ulottuvuus)
Rivi 105: Rivi 105:


Nämä perusominaisuudet ilmenevät [[Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto|kansainvälisen foneettisen kirjaimiston]] (IPA) vokaalikaaviosta. Vokaaleilla voi kuitenkin olla myös muita ominaisuuksia, kuten [[kitapurje]]en asento (nasaalius), [[Äänihuulet|äänihuulten]] värähtelyn laji ([[fonaatio]]) ja kielen tyven asento.
Nämä perusominaisuudet ilmenevät [[Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto|kansainvälisen foneettisen kirjaimiston]] (IPA) vokaalikaaviosta. Vokaaleilla voi kuitenkin olla myös muita ominaisuuksia, kuten [[kitapurje]]en asento (nasaalius), [[Äänihuulet|äänihuulten]] värähtelyn laji ([[fonaatio]]) ja kielen tyven asento.

⚫
[[Kuva:Cardinal vowel tongue position-front.png | thumb | Kielen korkeuteen perustuva väljyysvaihtelu äännettäessä etisiä kardinaalivokaaleja.]]
⚫
[[Kuva:Cardinal vowel tongue position-back.png | thumb | Kielen korkeuteen perustuva väljyysvaihtelu äännettäessä takaisia kardinaalivokaaleja.]]


=== Suppeus tai väljyys ===
=== Suppeus tai väljyys ===
⚫
Suppeus tai väljyys eli [[Kieli (anatomia)|kielen]] korkeus viittaa siihen, kuinka väljä ääntöväylä kielen ja [[Kitalaki|kitalaen]] väliin muodostuu.<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> Suppeat eli korkeat vokaalit, kuten {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[u]}}, ääntyvät kieli lähellä kitalakea, kun taas väljät eli matalat vokaalit, kuten {{IPA|[a]}}, ääntyvät kieli etäällä kitalaesta. Suppeus- tai väljyysero näyttäisi olevan vokaalin perustavanlaatuisin ominaisuus, sillä kaikissa kielissä vokaaleja erotellaan niiden väljyyden perusteella, ja joissakin kielissä väljyys on ainoa vokaaleja erottava ominaisuus.


⚫
[[Kuva:Cardinal vowel tongue position-front.png | thumb | Kielen korkeuteen perustuva väljyys­vaihtelu äännettäessä etisiä kardinaali­vokaaleja.]]
⚫
Kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa määritellään seitsemän väljyyden astetta, mutta tiettävästi yksikään kieli ei tee eroa niiden kaikkien välillä. Englannin kielessä voidaan havaita esiintyvän viittä tai ehkä kuuttakin väljyyden astetta, mutta ei sellaista viiden vokaalin sarjaa, jossa väljyyden aste olisi ainoa äänteitä erottava ominaisuus. Yleiskaaviossa erotellaan tavallisesti viisi väljyysastetta:
⚫
[[Kuva:Cardinal vowel tongue position-back.png | thumb | Kielen korkeuteen perustuva väljyys­vaihtelu äännettäessä takaisia kardinaali­vokaaleja.]]

⚫
Vokaalin suppeus tai väljyys riippuu [[Kieli (anatomia)|kielen]] korkeudesta eli täsmällisemmin siitä, kuinka väljä ääntöväylä kielen ja [[Kitalaki|kitalaen]] väliin muodostuu.<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> Suppeat eli korkeat vokaalit, kuten {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[u]}}, ääntyvät kieli lähellä kitalakea, kun taas väljät eli matalat vokaalit, kuten {{IPA|[a]}} ja {{IPA|[ɑ]}}, ääntyvät kieli etäällä kitalaesta. Suppeus- tai väljyysero näyttäisi olevan vokaalin perustavanlaatuisin ominaisuus, sillä kaikissa kielissä vokaaleja erotellaan niiden väljyyden perusteella ja joissakin kielissä väljyys on ainoa vokaaleja erottava ominaisuus.

⚫
Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto määrittelee seitsemän väljyyden astetta, mutta tiettävästi yksikään kieli ei tee eroa niiden kaikkien välillä. Englannin kielessä voidaan havaita viisi tai ehkä kuusikin väljyyden astetta, mutta ei sellaista viiden vokaalin sarjaa, jossa väljyyden aste olisi ainoa äänteitä erottava ominaisuus. Yleiskaaviossa erotellaan tavallisesti viisi väljyysastetta:


* [[suppea vokaali]] (suljettu, ahdas, korkea vokaali)
* [[suppea vokaali]] (suljettu, ahdas, korkea vokaali)
Rivi 130: Rivi 131:


=== Etisyys tai takaisuus ===
=== Etisyys tai takaisuus ===
Etisyys tai takaisuus viittaa siihen, sijaitseeko kielen massa äännettäessä suun etu- vai takaosassa. Etuvokaalit, kuten {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[y]}}, ääntyvät kieli suun etuosassa, kun taas takavokaalit, kuten {{IPA|[u]}}, ääntyvät kieli lähempänä suun takaosaa.<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> Kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa määritellään viisi takaisuuden astetta. Kaikki viisi astetta esiintyvät englannin kielessä, mutta tiettävästi missään kielessä ei ole sellaista viiden vokaalin sarjaa, jossa takaisuuden aste olisi ainoa äänteitä erottava ominaisuus. Foneettisissa yleiskaavioissa erotellaan tavallisesti kolme takaisuuden astetta:
Etisyys tai takaisuus viittaa siihen, sijaitseeko kielen massa äännettäessä suun etu- vai takaosassa. Etuvokaalit, kuten {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[y]}}, ääntyvät kieli suun etuosassa, kun taas takavokaalit, kuten {{IPA|[u]}}, ääntyvät kieli lähempänä suun takaosaa.<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/>
Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto määrittelee viisi takaisuuden astetta. Kaikki viisi astetta esiintyvät englannin kielessä, mutta tiettävästi missään kielessä ei ole sellaista viiden vokaalin sarjaa, jossa takaisuuden aste olisi ainoa äänteitä erottava ominaisuus. Yleiskaaviossa erotellaan tavallisesti kolme takaisuuden astetta:


* [[etuvokaali]] (palataalivokaali, etinen vokaali)
* [[etuvokaali]] (palataalivokaali, etinen vokaali)
Rivi 145: Rivi 148:


==== Vokaalisointu ====
==== Vokaalisointu ====
{{Pääartikkeli|[[Vokaalisointu]]}}


Suomessa vallitsee [[vokaalisointu]] etu- ja takavokaalien suhteen: omaperäisissä sanoissa voi saman sanan sisällä olla vain joko takavokaaleja {{IPA|[ɑ]}}, {{IPA|[o]}}, {{IPA|[u]}} tai etuvokaaleja {{IPA|[æ]}}, {{IPA|[ø]}}, {{IPA|[y]}}; etuvokaalit {{IPA|[e]}} ja {{IPA|[i]}} ovat neutraaleja eli voivat esiintyä myös yhdessä takavokaalien kanssa. Vokaalisoinnun takia taivutuspäätteistä ja johtimista on oltava sekä taka- että etuvokaaliset muunnelmat: ''kala-ssa'', ''kylä-ssä''; ''levo-ttom-uus'', ''tyytymä-ttöm-yys''.<ref name="Savolainen 2001"/>
Suomen kielessä etu- ja takavokaaleihin liittyy [[vokaalisointu]]: omaperäisissä sanoissa etuvokaalit [y], [ø] ja [æ] eivät voi esiintyä yhdessä takavokaalien [u], [o] ja [ɑ] kanssa; etuvokaalit [i] ja [e] ovat neutraaleja eli voivat esiintyä yhdessä takavokaalienkin kanssa. Vokaalisoinnun takia [[Taivutus (kielioppi)|taivutuspäätteistä]] ja [[Johdin (kielitiede)|johtimista]] on oltava sekä taka- että etuvokaaliset muunnelmat: ''kala-ssa'', ''kylä-ssä''; ''levo-ttom-uus'', ''tyytymä-ttöm-yys''.<ref name="Savolainen 2001"/>


=== Laveus tai pyöreys ===
=== Laveus tai pyöreys ===
Rivi 157: Rivi 161:
Näistä {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[y]}} ovat sekä suppeita että etisiä, joten laveus tai pyöreys on ainoa niitä erottava ominaisuus. Vastaavasti väliset ja etiset {{IPA|[e]}} ja {{IPA|[ø]}} eroavat toisistaan vain siten, että toinen on lavea ja toinen pyöreä.
Näistä {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[y]}} ovat sekä suppeita että etisiä, joten laveus tai pyöreys on ainoa niitä erottava ominaisuus. Vastaavasti väliset ja etiset {{IPA|[e]}} ja {{IPA|[ø]}} eroavat toisistaan vain siten, että toinen on lavea ja toinen pyöreä.


[[Kuva:Cardinal_vowel_chart-accurate.png | thumb | 150px | Ensisijaiset kardinaali­vokaalit ääntö­paikan mukaisesti.]]
⚫
=== Suomen vokaalien suhde kardinaalivokaaleihin ===
==== Ensisijaiset ja toissijaiset kardinaalivokaalit ====

Kardinaalivokaalien lavea ja pyöreä muunnelma voidaan jäsentää ensisijaiseksi (primaariseksi) tai toissijaiseksi (sekundaariseksi) sillä perusteella, kumpi niistä esiintyy yleisemmin maailman kielissä. Etuvokaaleista ensisijaisia ovat laveat {{IPA|[i]}}, {{IPA|[e]}}, {{IPA|[ɛ]}} ja {{IPA|[a]}}, kun taas takavokaaleista ensisijaisia ovat pyöreät {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}} ja {{IPA|[ɔ]}} sekä lavea {{IPA|[ɑ]}}. Vastaavasti toissijaisia ovat etuvokaaleista pyöreät {{IPA|[y]}}, {{IPA|[ø]}}, {{IPA|[œ]}} ja {{IPA|[ɶ]}}, kun taas takavokaaleista toissijaisia ovat laveat {{IPA|[ɯ]}}, {{IPA|[ɤ]}} ja {{IPA|[ʌ]}} sekä pyöreä {{IPA|[ɒ]}}.<ref name="Iivonen 2000"/>

⚫
=== Suomen vokaalit suhteessa kardinaalivokaaleihin ===
Kardinaalivokaalit, kuten {{IPA|[ɑ]}}, {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[ø]}}, eivät suoraan vastaa niitä vokaaleja, jotka esiintyvät esimerkiksi suomen kielessä. Kaikki [[Fonetiikka|foneettiset]] tai kielikohtaisesti määrittyvät eli [[foneemi]]set puhutun kielen kuvaukset ovat enemmän tai vähemmän summittaisia, ja kardinaalivokaalien ensisijaisena tarkoituksena on tarjota kiintopisteet, joihin eri kielten todelliset vokaaliäänteet voidaan suhteuttaa. Etenkin foneemisen kuvailun tasolla kuitenkin usein riittää, että viitataan lähimpään kardinaalivokaaliin.
Kardinaalivokaalit, kuten {{IPA|[ɑ]}}, {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[ø]}}, eivät suoraan vastaa niitä vokaaleja, jotka esiintyvät esimerkiksi suomen kielessä. Kaikki [[Fonetiikka|foneettiset]] tai kielikohtaisesti määrittyvät eli [[foneemi]]set puhutun kielen kuvaukset ovat enemmän tai vähemmän summittaisia, ja kardinaalivokaalien ensisijaisena tarkoituksena on tarjota kiintopisteet, joihin eri kielten todelliset vokaaliäänteet voidaan suhteuttaa. Etenkin foneemisen kuvailun tasolla kuitenkin usein riittää, että viitataan lähimpään kardinaalivokaaliin.


Rivi 258: Rivi 267:
Vokaali voi ääntyä ylilyhyenä, vajaalyhyenä, lyhyenä, puolipitkänä, pitkänä tai ylipitkänä. Suomen kielessä erotetaan kaksi [[Äänneoppi|äänneopillista]] pituusastetta eli lyhyt ja pitkä, mutta esimerkiksi [[Viron kieli|virossa]] pituusasteita on kolme ja [[Nykykreikka|nykykreikassa]] puolestaan vain yksi.<ref name="Korpela 2003"/>
Vokaali voi ääntyä ylilyhyenä, vajaalyhyenä, lyhyenä, puolipitkänä, pitkänä tai ylipitkänä. Suomen kielessä erotetaan kaksi [[Äänneoppi|äänneopillista]] pituusastetta eli lyhyt ja pitkä, mutta esimerkiksi [[Viron kieli|virossa]] pituusasteita on kolme ja [[Nykykreikka|nykykreikassa]] puolestaan vain yksi.<ref name="Korpela 2003"/>


Vokaalin äänneopillinen ''pituus'' eli ''kvantiteetti'' on suhteellinen mitta, jonka havaitseminen on korvamääräistä.<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> Äänteen fysikaalisesti mitattava ''kesto'' voi vaihdella esimerkiksi puhenopeuden ja sanan pituuden mukaan, mutta puhetilanteessa kielen käyttäjät tavallisesti mieltävät vokaalit vakiomittaisiksi.<ref name="Korpela 2003"/>
Vokaalin äänneopillinen ''pituus'' eli ''kvantiteetti'' on suhteellinen mitta, joka havaitaan korvamääräisesti.<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> Äänteen fysikaalisesti mitattava ''kesto'' voi vaihdella esimerkiksi puhenopeuden ja sanan pituuden mukaan, mutta puhetilanteessa kielen käyttäjät tavallisesti mieltävät vokaalit vakiopituisiksi.<ref name="Korpela 2003"/>


Suomen oikeinkirjoituksessa lyhyttä vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella (''a'', ''e'', ''i'', ''o'', ''u'', ''y'', ''ä'', ''ö''), kun taas pitkää vokaalia merkitään yleensä kahdella kirjaimella (''aa'', ''ee'', ''ii'', ''oo'', ''uu'', ''yy'', ''ää'', ''öö''),<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> minkä vuoksi sitä voidaan kutsua myös kaksoisvokaaliksi.<ref name="Savolainen 2001"/> Joissain muissa kielissä pitkää vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella, johon liitetään jokin erityinen [[tarke]], kuten [[pituusmerkki]] tai [[Akuutti (tarke)|akuutti]] (esim. {{k-cs|citrón}} ’sitruuna’). Kansainvälistä foneettista kirjaimistoa käytettäessä puolestaan pitkä vokaali merkitään lisäämällä äännearvon osoittavan kirjaimen perään [[kolmiomainen kaksoispiste]] (esim. {{k-cs|citrón}} {{IPA|[ˈtsitroːn]}}, {{k-fi|sitruuna}} {{IPA|[ˈsitruːnɑ]}}).
Suomen oikeinkirjoituksessa lyhyttä vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella (''a'', ''e'', ''i'', ''o'', ''u'', ''y'', ''ä'', ''ö''), kun taas pitkää vokaalia merkitään yleensä kahdella kirjaimella (''aa'', ''ee'', ''ii'', ''oo'', ''uu'', ''yy'', ''ää'', ''öö''),<ref name="Suomen fonetiikkaa: vokaalit"/> minkä vuoksi sitä voidaan kutsua myös kaksoisvokaaliksi.<ref name="Savolainen 2001"/> Joissain muissa kielissä pitkää vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella, johon liitetään jokin erityinen [[tarke]], kuten [[pituusmerkki]] tai [[Akuutti (tarke)|akuutti]] (esim. {{k-cs|citrón}} ’sitruuna’). Kansainvälistä foneettista kirjaimistoa käytettäessä puolestaan pitkä vokaali merkitään lisäämällä äännearvon osoittavan kirjaimen perään [[kolmiomainen kaksoispiste]] (esim. {{k-cs|citrón}} {{IPA|[ˈtsitroːn]}}, {{k-fi|sitruuna}} {{IPA|[ˈsitruːnɑ]}}).
Rivi 279: Rivi 288:
*{{Kirjaviite | Tekijä=Crystal, David | Nimike=The Cambridge Encyclopedia of Language | Sivu = | Selite= | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=1997 | Tunniste=ISBN 0-521-55967-7 }}
*{{Kirjaviite | Tekijä=Crystal, David | Nimike=The Cambridge Encyclopedia of Language | Sivu = | Selite= | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=1997 | Tunniste=ISBN 0-521-55967-7 }}
*{{Kirjaviite | Tekijä=Häkkinen, Kaisa | Nimike=Kielitieteen perusteet | Sivu = | Selite= | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2001 | Tunniste=ISBN 951-717-820-4 }}
*{{Kirjaviite | Tekijä=Häkkinen, Kaisa | Nimike=Kielitieteen perusteet | Sivu = | Selite= | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2001 | Tunniste=ISBN 951-717-820-4 }}
⚫
*{{Verkkoviite | Tekijä=Iivonen, Antti; Horppila, Mari; Heikkonen, Miika; Rissanen, Olli | Nimeke=Fonetiikan termit | Ajankohta=2000 | Osoite=http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/fonterm/ | Julkaisija=Helsingin yliopisto &ndash; Fonetiikan laitos | Luettu=12. helmikuuta 2007 | Kieli=Suomi }}


=== Viitteet ===
=== Viitteet ===
{{Viitteet|viitteet=
{{Viitteet|viitteet=

⚫
<ref name="Iivonen 2000">{{Verkkoviite | Tekijä = Iivonen, Antti ym. | Nimeke = Fonetiikan perussanasto | Ajankohta = 2000 | Osoite = https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3513/index.htm | Julkaisija = Helsingin yliopisto – fonetiikan laitos | Viitattu = 10.9.2013 }}</ref>


<ref name="Korpela 2003">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/orto.html#muuntelu | Nimeke = Onko suomen kirjoitusjärjestelmä ihanteellinen? | Tekijä = Korpela, Jukka | Ajankohta = 2003–2013 | Viitattu = 8.9.2013}}</ref>
<ref name="Korpela 2003">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/orto.html#muuntelu | Nimeke = Onko suomen kirjoitusjärjestelmä ihanteellinen? | Tekijä = Korpela, Jukka | Ajankohta = 2003–2013 | Viitattu = 8.9.2013}}</ref>

Versio 10. syyskuuta 2013 kello 21.53

 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Röntgenkuvia foneetikko Daniel Jonesista ääntämässä suppeita kardinaali­vokaaleja [i] ja [u] sekä väljiä kardinaali­vokaaleja [a], joka lähinnä vastaa suomen Ä/ä-kirjainta, ja [ɑ], joka vastaa suomen A/a-kirjainta.

Vokaali eli ääntiö on foneettisen määritelmän mukaan äänne, jota muodostettaessa ääntöväylä on avoin, niin että keuhkoista tuleva ilmavirta pääsee kulkemaan jatkuvasti ja esteettä suun (tai joskus nenän) kautta ulos eikä ilmanpainetta keräänny ääniraon yläpuolelle. Sitä vastoin konsonanttia muodostettaessa jokin tai jotkin ääntöväylän osat supistetaan tai suljetaan. Vokaalin äännearvo riippuu ensisijaisesti kielen ja huulten asennosta.

Äänneopillisesti tarkasteltuna vokaali on syllabinen äänne, joka muodostaa tavun ytimen, kun taas konsonantti (eli kerake) voi ääntyä ytimen edellä ja joissakin kielissä, kuten suomessa, myös sen perässä. Epäsyllabista äännettä, jota muodostettaessa ääntöväylä on kuitenkin avoin, kutsutaan puolivokaaliksi. Suomen kielessä tavun ytimenä on aina vokaali, mutta joissakin muissa kielissä konsonanttikin voi toisinaan olla tavun ytimenä, kuten [n] englannin sanassa button [ˈbʌtn̩] sekä [r] serbian sanassa vrba [vr̩ba] tai tšekin sanassa krk (’kurkku’ ruumiinosana).

Vokaalilla voidaan tarkoittaa myös kirjainta, joka kirjoituksessa edustaa jotain tiettyä vokaaliäännettä. Se, millaista äännettä milläkin kirjaimella tarkkaan ottaen merkitään, vaihtelee kuitenkin kielikohtaisesti, ja yksittäistä äännettä voidaan merkitä kirjainyhdistelmälläkin.

Yleistä

Sana vokaali tulee latinan sanasta vōcālis ’puhuva’, sillä useimmissa kielissä sanat ja täten puhe eivät olisi mahdollisia ilman vokaaleja. Monissa kielissä vokaaleja on viisi, ja niiden voi sanoa karkeasti vastaavan suomen etuvokaaleja [i] ja [e] sekä takavokaaleja [u], [o] ja [ɑ] (suomen oikeinkirjoituksessa A/a). Melko yleisiä ovat myös [u]:n etuvokaalinen vastine [y] (joidenkin kielten oikeinkirjoituksessa Ü/ü) ja [o]:n etuvokaalinen vastine [ø] (suomen oikeinkirjoituksessa Ö/ö). Suomessa esiintyy lisäksi [ɑ]:n etuvokaalinen vastine [æ] (Ä/ä), joka on yleisesti ottaen melko harvinainen. Vielä harvinaisempia ovat esimerkiksi ruotsissa esiintyvä [u]:n keskinen vastine [ʉ] (ruotsin oikeinkirjoituksessa U/u) ja virossa tavattava [o]:n laveana ääntyvä vastine [ɤ] (viron oikeinkirjoituksessa Õ/õ).

Täysvokaalien lisäksi maailman kielissä esiintyy reduktiovokaaleja. Niiden ääntöpaikka on tavallisesti keskellä suuonteloa, joten ne ovat yleensä välisiä keskivokaaleja eli švaa-vokaaleja. Usein niillä on kuitenkin lisäksi jokin täysvokaalia muistuttava vivahde.

Artikulaatio ja kardinaalivokaalit

etinen keskinen takainen
suppea
i • y
ɨ • ʉ
ɯ • u
ɪ • ʏ
• ʊ
e • ø
ɘ • ɵ
ɤ • o
ə
ɛ • œ
ɜ • ɞ
ʌ • ɔ
æ
ɐ
a • ɶ
ɑ • ɒ
puolisuppea
välinen
puoliväljä
väljä
IPA:n vokaalikaavio kuvaa 16 kardinaali­vokaalin (etiset ja takaiset viivojen risteämis­pisteissä) sekä muiden vokaalien suhteellista ääntö­paikkaa suuontelossa, kun suuaukon ajatellaan olevan vasemmalla ja nielun oikealla. Jos kaksi vokaali­merkkiä esiintyy rinnakkain, vasemman­puoleinen ääntyy laveana ja oikean­puoleinen pyöreänä.

Vokaalit lajitellaan niiden artikulaatio-ominaisuuksien, erityisesti kielen ja huulten asennon perusteella. Vokaalien välissä ei ole selviä rajoja, sillä kielen asentoa muuttamalla äännearvoa voi säätää liukuen, mutta fonetiikassa kiintopisteiksi on määritelty 16 kardinaalivokaalia, joita äännettäessä kieli on ääriasennossa edessä tai takana.[1] Täydentäviksi kiintopisteiksi on määritelty myös muita vokaaleja. Luokitteluperusteina ovat vokaalien kolme perusominaisuutta:

  • suppeus tai väljyys (pystysuuntainen ulottuvuus)
  • etisyys tai takaisuus (vaakasuuntainen ulottuvuus)
  • laveus tai pyöreys (huulten asento).

Nämä perusominaisuudet ilmenevät kansainvälisen foneettisen kirjaimiston (IPA) vokaalikaaviosta. Vokaaleilla voi kuitenkin olla myös muita ominaisuuksia, kuten kitapurjeen asento (nasaalius), äänihuulten värähtelyn laji (fonaatio) ja kielen tyven asento.

Suppeus tai väljyys

Kielen korkeuteen perustuva väljyys­vaihtelu äännettäessä etisiä kardinaali­vokaaleja.
Kielen korkeuteen perustuva väljyys­vaihtelu äännettäessä takaisia kardinaali­vokaaleja.

Vokaalin suppeus tai väljyys riippuu kielen korkeudesta eli täsmällisemmin siitä, kuinka väljä ääntöväylä kielen ja kitalaen väliin muodostuu.[2] Suppeat eli korkeat vokaalit, kuten [i] ja [u], ääntyvät kieli lähellä kitalakea, kun taas väljät eli matalat vokaalit, kuten [a] ja [ɑ], ääntyvät kieli etäällä kitalaesta. Suppeus- tai väljyysero näyttäisi olevan vokaalin perustavanlaatuisin ominaisuus, sillä kaikissa kielissä vokaaleja erotellaan niiden väljyyden perusteella ja joissakin kielissä väljyys on ainoa vokaaleja erottava ominaisuus.

Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto määrittelee seitsemän väljyyden astetta, mutta tiettävästi yksikään kieli ei tee eroa niiden kaikkien välillä. Englannin kielessä voidaan havaita viisi tai ehkä kuusikin väljyyden astetta, mutta ei sellaista viiden vokaalin sarjaa, jossa väljyyden aste olisi ainoa äänteitä erottava ominaisuus. Yleiskaaviossa erotellaan tavallisesti viisi väljyysastetta:

Näiden lisäksi kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa on erikoiskirjaimia, joiden äännearvoa voidaan luonnehtia lähes suppeaksi – [ɪ], [ʏ], [ʊ] – tai lähes väljäksi – [æ], [ɐ].

Suomen äänneopissa erotetaan kolme väljyysastetta:[2]

  • suppeat vokaalit [i], [y], [u]
  • välivokaalit [e], [ø], [o] (jotka ääntyvät väljempinä kuin IPA:n vokaalikaaviossa)
  • väljät vokaalit [æ], [ɑ].

Näistä [i], [e] ja [æ] ovat sekä etisiä että laveita, joten suppeus tai väljyys on ainoa niitä erottava ominaisuus. Vastaavasti etiset ja pyöreät [y] ja [ø] samoin kuin takaiset ja pyöreät [u] ja [o] eroavat toisistaan vain siten, että toinen on suppea ja toinen välivokaali.

Etisyys tai takaisuus

Etisyys tai takaisuus viittaa siihen, sijaitseeko kielen massa äännettäessä suun etu- vai takaosassa. Etuvokaalit, kuten [i] ja [y], ääntyvät kieli suun etuosassa, kun taas takavokaalit, kuten [u], ääntyvät kieli lähempänä suun takaosaa.[2]

Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto määrittelee viisi takaisuuden astetta. Kaikki viisi astetta esiintyvät englannin kielessä, mutta tiettävästi missään kielessä ei ole sellaista viiden vokaalin sarjaa, jossa takaisuuden aste olisi ainoa äänteitä erottava ominaisuus. Yleiskaaviossa erotellaan tavallisesti kolme takaisuuden astetta:

Näiden lisäksi kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa on erikoiskirjaimia, joiden äännearvoa voidaan luonnehtia lähes etiseksi – [ɪ], [ʏ] – tai lähes takaiseksi – [ʊ].

Suomen äännejärjestelmässä on vain etu- ja takavokaaleita:[2]

  • etuvokaalit [i], [y], [e], [ø], [æ]
  • takavokaalit [u], [o], [ɑ].

Näistä [y] ja [u] ovat sekä suppeita että pyöreitä, joten etisyys tai takaisuus on ainoa niitä erottava ominaisuus. Vastaavasti väliset ja pyöreät [ø] ja [o] samoin kuin väljät ja laveat [æ] ja [ɑ] eroavat toisistaan vain siten, että toinen on etu- ja toinen takavokaali.

Vokaalisointu

Pääartikkeli: Vokaalisointu

Suomen kielessä etu- ja takavokaaleihin liittyy vokaalisointu: omaperäisissä sanoissa etuvokaalit [y], [ø] ja [æ] eivät voi esiintyä yhdessä takavokaalien [u], [o] ja [ɑ] kanssa; etuvokaalit [i] ja [e] ovat neutraaleja eli voivat esiintyä yhdessä takavokaalienkin kanssa. Vokaalisoinnun takia taivutuspäätteistä ja johtimista on oltava sekä taka- että etuvokaaliset muunnelmat: kala-ssa, kylä-ssä; levo-ttom-uus, tyytymä-ttöm-yys.[3]

Laveus tai pyöreys

Laveus tai pyöreys viittaa siihen, missä asennossa huulet ovat vokaalia äännettäessä. Useimmissa kielissä pyöreys on täydentävä ominaisuus, eikä niinkään selvästi erottuva ominaisuus.lähde? Yleensä pyöreys on sitä voimakkaampaa, mitä suppeampi takavokaali on. Joissain kielissä, kuten ranskassa ja saksassa (pyöreitä etuvokaaleja), useimmissa uralilaisissa kielissä, turkkilaisissa kielissä, vietnamissa ja koreassa, pyöreyttä ja takaisuutta käsitellään erikseen.selvennä

Suomen äännejärjestelmässä puolet vokaaleista on laveita ja puolet pyöreitä:

  • laveat [i], [e], [æ], [ɑ]
  • pyöreät [y], [ø], [u], [o].

Näistä [i] ja [y] ovat sekä suppeita että etisiä, joten laveus tai pyöreys on ainoa niitä erottava ominaisuus. Vastaavasti väliset ja etiset [e] ja [ø] eroavat toisistaan vain siten, että toinen on lavea ja toinen pyöreä.

Ensisijaiset kardinaali­vokaalit ääntö­paikan mukaisesti.

Ensisijaiset ja toissijaiset kardinaalivokaalit

Kardinaalivokaalien lavea ja pyöreä muunnelma voidaan jäsentää ensisijaiseksi (primaariseksi) tai toissijaiseksi (sekundaariseksi) sillä perusteella, kumpi niistä esiintyy yleisemmin maailman kielissä. Etuvokaaleista ensisijaisia ovat laveat [i], [e], [ɛ] ja [a], kun taas takavokaaleista ensisijaisia ovat pyöreät [u], [o] ja [ɔ] sekä lavea [ɑ]. Vastaavasti toissijaisia ovat etuvokaaleista pyöreät [y], [ø], [œ] ja [ɶ], kun taas takavokaaleista toissijaisia ovat laveat [ɯ], [ɤ] ja [ʌ] sekä pyöreä [ɒ].[1]

Suomen vokaalit suhteessa kardinaalivokaaleihin

Kardinaalivokaalit, kuten [ɑ], [i] ja [ø], eivät suoraan vastaa niitä vokaaleja, jotka esiintyvät esimerkiksi suomen kielessä. Kaikki foneettiset tai kielikohtaisesti määrittyvät eli foneemiset puhutun kielen kuvaukset ovat enemmän tai vähemmän summittaisia, ja kardinaalivokaalien ensisijaisena tarkoituksena on tarjota kiintopisteet, joihin eri kielten todelliset vokaaliäänteet voidaan suhteuttaa. Etenkin foneemisen kuvailun tasolla kuitenkin usein riittää, että viitataan lähimpään kardinaalivokaaliin.

Seuraavassa taulukossa luetellaan suomen kielen vokaalit ja annetaan kullekin sekä foneeminen että yhdistyvällä tarkkeella täydennetty foneettinen kuvaus (niinpä foneettinen kuvaus tässä hahmottuu täsmällisemmäksi kuin foneeminen, mutta käytännössä foneettisen kuvauksen ei useinkaan tarvitse olla juuri foneemista tarkempi). Kansainvälisen foneettisen kirjaimiston (IPA) merkintöjen lisäksi taulukko näyttää vastaavat suomalais-ugrilaisen tarkekirjoituksen (SUT) merkinnät. IPA:n ohjeistuksen mukaan foneemiset kuvaukset kirjoitetaan kahden vinoviivan väliin ja foneettiset hakasulkeiden sisään. SUT:n kuvaukset puolestaan on tapana kursivoida.

Kirjoitusasu Foneeminen kuvailutaso Tarkka foneettinen kuvailutaso
IPA SUT luonnehdinta IPA SUT täsmennys selite (IPA-merkein)
a /ɑ/ a lavea väljä takavokaali [ɑ̟] a͕ etisempi takavokaalin [ɑ] ja keskivokaalin [ä] välimuoto
e /e/ e lavea puolisuppea etuvokaali [e̞] e̬ väljempi puolisuppean [e]:n ja puoliväljän [ɛ]:n välimuoto
i /i/ i lavea suppea etuvokaali [i̞] i̬ väljempi suppean [i]:n ja puolisuppean [e]:n välimuoto
o /o/ o pyöreä puolisuppea takavokaali [o̞] o̬ väljempi puolisuppean [o]:n ja puoliväljän [ɔ]:n välimuoto
u /u/ u pyöreä suppea takavokaali [u̞] u̬ väljempi suppean [u]:n ja puolisuppean [o]:n välimuoto
y /y/ ü pyöreä suppea etuvokaali [y̞] ü̬ väljempi suppean [y]:n ja puolisuppean [ø]:n välimuoto
ä /æ/ ä lavea (lähes) väljä etuvokaali [æ] ä̭ SUT: suppeampi puoliväljän [ɛ]:n ja väljän [a]:n välimuoto
ö /ø/ ö pyöreä puolisuppea etuvokaali [ø̞] ö̬ väljempi puolisuppean [ø]:n ja puoliväljän [œ]:n välimuoto

On syytä huomata, että kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa suomen A/a-kirjaimen äännearvoa edustaa [ɑ], kun taas foneettinen merkintä [a] varsinaisesti tarkoittaa äännettä, joka on hyvin lähellä [æ]:tä eli käytännössä vastaa lähinnä suomen Ä/ä-kirjainta. Foneettisissa merkinnöissä voi toisinaan esiintyä myös yläpuolisella pisteparilla eli treemalla varustettu [ä], jonka tarkoittama lavea avoin keskivokaali on [a]:n ja [ɑ]:n välimuoto ja käytännössä lähempänä suomen A/a-kirjainta kuin Ä/ä-kirjainta. Tilannetta sekoittaa entisestään se, että usein treema jää pois, jolloin [a] voikin merkitä keskivokaalia.

Suomalais-ugrilaisessa tarkekirjoituksessa treema on etuvokaalin merkki samalla tavalla kuin suomen kirjaimissa Ä/ä ja Ö/ö. Erityisesti suomenkielisissä yhteyksissä voidaan ü:n sijasta käyttää myös tutumpaa merkintää y.

Pituus

Vokaali voi ääntyä ylilyhyenä, vajaalyhyenä, lyhyenä, puolipitkänä, pitkänä tai ylipitkänä. Suomen kielessä erotetaan kaksi äänneopillista pituusastetta eli lyhyt ja pitkä, mutta esimerkiksi virossa pituusasteita on kolme ja nykykreikassa puolestaan vain yksi.[4]

Vokaalin äänneopillinen pituus eli kvantiteetti on suhteellinen mitta, joka havaitaan korvamääräisesti.[2] Äänteen fysikaalisesti mitattava kesto voi vaihdella esimerkiksi puhenopeuden ja sanan pituuden mukaan, mutta puhetilanteessa kielen käyttäjät tavallisesti mieltävät vokaalit vakiopituisiksi.[4]

Suomen oikeinkirjoituksessa lyhyttä vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella (a, e, i, o, u, y, ä, ö), kun taas pitkää vokaalia merkitään yleensä kahdella kirjaimella (aa, ee, ii, oo, uu, yy, ää, öö),[2] minkä vuoksi sitä voidaan kutsua myös kaksoisvokaaliksi.[3] Joissain muissa kielissä pitkää vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella, johon liitetään jokin erityinen tarke, kuten pituusmerkki tai akuutti (esim. tšek. citrón ’sitruuna’). Kansainvälistä foneettista kirjaimistoa käytettäessä puolestaan pitkä vokaali merkitään lisäämällä äännearvon osoittavan kirjaimen perään kolmiomainen kaksoispiste (esim. tšek. citrón [ˈtsitroːn], suom. sitruuna [ˈsitruːnɑ]).

Monoftongit, diftongit ja triftongit

Pääartikkelit: Monoftongi, Diftongi, Triftongi

Jos vokaaliäänteen ominaisuudet eivät muutu vokaalin keston aikana, kyseessä on monoftongi, jota voidaan luonnehtia yksinkertaiseksi[2] tai puhtaaksi vokaaliksi. Jos vokaali sen sijaan koostuu kahdesta ominaisuuksiltaan erilaisesta mutta samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä, kyseessä on diftongi eli pariääntiö. Suomen oikeinkirjoituksessa diftongia merkitään kahden erilaisen vokaalikirjaimen yhdistelmällä (mutta jos kirjainten välissä on tavuraja, kyseessä ei ole diftongi vaan vokaaliyhtymä).[5] Kolmesta ominaisuuksiltaan erilaisesta mutta samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä koostuvaa äännettä kutsutaan triftongiksi.

Kaikissa tunnetuissa kielissä on monoftongeja ja useissa kielissä on diftongeja, mutta triftongit tai jopa kolmea useammasta vokaalielementistä koostuvat äännesarjat ovat melko harvinaisia. Suomen kielessä on monoftongien lisäksi lukuisia diftongeja (ai, ei, oi, ui, yi, äi, öi, au, eu, iu, ou, äy, öy, uo, yö, iy, ey ja ie), mutta triftongeja ei esiinny (paitsi ehkä onomatopoeettisessa sanassa miau).

Äänneopissa diftongit ja triftongit erotellaan sarjasta monoftongeja sen perusteella, voiko vokaaliäänteen jakaa eri foneemeihin. Esimerkiksi englannin sanan flower ’kukka’ kaksitavuisen ääntämisen vokaaliäänteet (britannianenglannin [flaʊə] ja amerikanenglannin [flaʊɚ] muodostavat foneettisesti kaksitavuisen triftongin, mutta ovat äänneopillisesti diftongin (jota kirjoitetussa kielessä edustavat kirjaimet <ow>) ja monoftongin (<er>) sarja.selvennä Jotkut kielitieteilijät käyttävät sanoja diftongi ja triftongi vain tässä foneemisessa mielessä.

Vokaalikirjaimet

Latinalaisessa peruskirjaimistossa vokaalikirjaimia ovat A/a, E/e, I/i, O/o, U/u ja Y/y. Koska ne eivät riitä kaikkien kielten tarpeisiin, kirjaimistoon on lisätty muun muassa Ä/ä, Ö/ö, Ü/ü, Å/å, Æ/æ ja Ø/ø. Kirjainten foneettiset arvot vaihtelevat kielestä riippuen, ja joissakin kielissä kirjainta I/i tai Y/y voidaan käyttää kuvaamaan konsonanttiäännettä [j]. Toisaalta joissain kielissä vokaaliäänteitä voidaan merkitä sellaisilla kirjaimilla, jotka yleensä liitetään konsonanttiäänteisiin. Esimerkiksi kymrissä kirjain W/w tarkoittaa äännettä [u] tai [ʊ], kun taas creekissä kirjain V/v on välisen keskivokaalin [ə] merkki.

Usein kielen kirjoitusjärjestelmän vokaalit eivät vastaa tarkalleen vokaaliäänteitä. Esimerkiksi monissa latinalaisia kirjaimia käyttävissä kielissä on enemmän vokaaleja kuin latinalaisten kirjainten vokaalimerkeillä voi esittää. Näin ollen esimerkiksi englannin viisi vokaalimerkkiä voivat kukin edustaa useita vokaaleja. Monissä kielissä yhtä vokaaliäännettä vastaa usean kirjoitetun vokaalin yhdistelmä kirjoitettujen vokaalien vähäisyyden takia, ja vakiinnuttuaan kirjainparit ovat joskus sulautua ligatuureiksi, kuten tanskassa ja norjassa esiintyvät Æ/æ ja Ø/ø, jotka ovat alkujaan syntyneet kirjainpareista AE/ae ja OE/oe. Toisissa kielissä kantakirjaimiin lisätään tarkkeita, kuten suomen Ä/ä:n ja Ö/ö:n pisteet. Kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa on vokaalien perusominaisuuksien kuvaamiseksi 28 kantamerkkiä, joihin voidaan liittää tarkkeita, jos kuvausta on tarpeen täsmentää.

Lähteet

  • Crystal, David: The Cambridge Encyclopedia of Language. Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-55967-7.
  • Häkkinen, Kaisa: Kielitieteen perusteet. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001. ISBN 951-717-820-4.

Viitteet

  1. ↑ a b Iivonen, Antti ym.: Fonetiikan perussanasto 2000. Helsingin yliopisto – fonetiikan laitos. Viitattu 10.9.2013.
  2. ↑ a b c d e f g Vokaalit Suomen fonetiikkaa. Helsingin yliopiston fonetiikan laitos. Viitattu 8.9.2013.
  3. ↑ a b Savolainen, Erkki: Vokaalien fonotaksi Verkkokielioppi: suomen kielen äänne-, muoto- ja lauseoppia. 2001. Finn Lectura. Viitattu 17.5.2012.
  4. ↑ a b Korpela, Jukka: Onko suomen kirjoitusjärjestelmä ihanteellinen? cs.tut.fi. 2003–2013. Viitattu 8.9.2013.
  5. ↑ Diftongit ja vokaaliyhtymät Suomen fonetiikkaa. Helsingin yliopiston fonetiikan laitos. Viitattu 8.9.2013.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vokaali&oldid=13520738”