Ero sivun ”Saksan 2. panssaridivisioona” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 35: | Rivi 35: | ||
Ranskan antauduttua divisioona palasi Saksaan, josta se siirrettiin syyskuussa edelleen [[Puola]]an miehitystehtäviin.<ref name="Mitcham47">Mitcham, Samuel W. Jr s. 47</ref> |
Ranskan antauduttua divisioona palasi Saksaan, josta se siirrettiin syyskuussa edelleen [[Puola]]an miehitystehtäviin. Vuoden 1940 lopulla 4. panssarirykmentti sekä muuta henkilöstöä siirrettiin perustettavaan 13. panssaridivisioonaan, mitä korvaamaan divisioonaan liittyi 304. panssarikrenatöörirykmentti. Uudelleen järjestelyn jälkeen divisioonaan kuului kolmi pataljoonaiseksi laajennettu 3. panssarirykmentti sekä kaksi pataljoonaiset 2. ja 304. rykmentit, kolme patteristoinen 74. panssaritykistörykmentti sekä 2. moottoripyörä-, 5. motorisoitu tiedustelu-, 38. panssarintorjunta- ja 38. viestipataljoonat.<ref name="Mitcham47">Mitcham, Samuel W. Jr s. 47</ref> |
||
Maaliskuussa 1941 divisioona lähetettiin Romaniaan ja se otti osaa [[Balkan toisessa maailmansodassa|Balkanin taisteluihin]]. Divisioona valtasi 6. vuoristodivisioonan kanssa huhtikuussa Ateenan pakotettuaan Kreikan avuksi lähetetyt brittijoukot vetäytymään etelään. Operaatiosta vapauduttuaan divisioona lähetettiin Baijeriin lepoon ja se vietti kesän Puolassa ja Lounais-Ranskassa.<ref name="Mitcham47"/> |
|||
Keväällä 1941 divisioona lähetettiin [[Balkan toisessa maailmansodassa|Balkanille sotimaan]] [[Jugoslavia]]a ja [[Kreikka]]a vastaan. |
|||
Suunnitelmien mukaan |
Suunnitelmien mukaan divisioonan piti olla mukana [[operaatio Barbarossa]]ssa heti alusta lähtien. Miehistöä alettiin siirtämään maitse kohti tulevan [[keskustan armeijaryhmä|itärintaman keskustaa]] ja divisioonan kalusto lastattiin laivoihin Kreikassa, josta se kuljetettaisiin pohjois-[[Italia]]an. [[Yhdistynyt kuningaskunta|Brittien]] alueelle levittämä [[miina]]verkko upotti kuitenkin kaksi kuljetuslaivaa, joihin oli lastattu suurin osa divisioonan telavetoisesta kalustosta. Kun [[natsi-Saksa|Saksa]] hyökkäsi [[Neuvostoliitto]]on 22. kesäkuuta 1941 2. panssaridivisioona oli Saksassa odottamassa uutta kalustoa.{{lähde}} |
||
Syyskuussa 1941 se siirrettiin [[itärintama (toinen maailmansota)|itärintamalle]] keskustan alueelle ja se osallistui [[Moskovan taistelu]]un loppuvuonna 1941, suureen [[Kurskin taistelu|panssaritaisteluun Kurskissa]] 1943 ja puolustustaisteluihin [[Dnepr]]in varrella vuoden lopulla. |
|||
Tammikuussa 1944 raskaita tappioita kärsinyt divisioona vedettiin Ranskaan lepoon ja täydennettäväksi. Se osallistui [[Normandian maihinnousu]]n torjuntaan kesäkuussa 1944. Se tuhottiin lähes täysin [[Falaisen motti|Falaisen motissa]]. Se koottiin jälleen uudelleen ja se otti osaa [[Ardennien taistelu]]un jouluna 1944 ja Reinin puolustukseen keväällä 1945. Divisioona antautui [[Yhdysvaltain asevoimat|Yhdysvaltain armeija]]lle huhtikuussa 1945.<ref>Panzerkrieg s.285</ref> |
Tammikuussa 1944 raskaita tappioita kärsinyt divisioona vedettiin Ranskaan lepoon ja täydennettäväksi. Se osallistui [[Normandian maihinnousu]]n torjuntaan kesäkuussa 1944. Se tuhottiin lähes täysin [[Falaisen motti|Falaisen motissa]]. Se koottiin jälleen uudelleen ja se otti osaa [[Ardennien taistelu]]un jouluna 1944 ja Reinin puolustukseen keväällä 1945. Divisioona antautui [[Yhdysvaltain asevoimat|Yhdysvaltain armeija]]lle huhtikuussa 1945.<ref>Panzerkrieg s.285</ref> |
||
Versio 9. syyskuuta 2013 kello 18.46
| 2. panssaridivisioona | |
|---|---|
[[Tiedosto: |250px|2. panssaridivisioonan tunnus]]2. panssaridivisioonan tunnus |
|
| Toiminnassa | 15. lokakuuta 1935–8. toukokuuta 1945 |
| Valtio |
 Saksa |
| Puolustushaarat |
 Maavoimat |
| Aselajit | Panssarijoukot |
| Koko | divisioona |
| Sodat ja taistelut | Toinen maailmansota |
2. panssaridivisioona (saks. 2. Panzer-Division) oli Saksan maavoimien panssaroitu yhtymä toisesa maailmansodassa.
Perustaminen
2. panssaridivisioona perustettiin Würzburgissa 15. lokakuuta 1935 ja sen ensimmäiseksi komentajaksi määrättiin eversti Heinz Guderian. Yhtymän 2. kivääriprikaatiin kuuluivat 2. kiväärirykmentti ja 2. moottoripyöräpataljoona ja 2. panssariprikaatiin 3. ja 4. panssarirykmentti. Näiden lisäksi divisioonaan kuuluivat kaksi patteristoinen 74. panssaritykistörykmentti sekä joukko tukiyksiköitä, jotka liitettiin siihen vasta vuonna 1937 lukuun ottamatta vuonna 1942 liitettyä 273. ilmatorjuntapatteristoa. Panssariprikaatin esikunta lakkautettiin vuoden 1942 lopulla ja 2. kivääriprikaatin esikunta kesällä 1943 divisioonan supistuttua tappioiden ja siirtojen vuoksi.[1]
Historia
Divisioona siirrettiin Wieniin Itävallan Saksaan liittämisen jälkeen vuonna 1938. Toisen maailmansodan alkaessa pääosa divisioonan miehistöstä oli Itävallasta.[1]
1. syyskuuta 1939 alkaneessa hyökkäyksessä Puolaan divisioona kärsi merkittäviä tappioita taisteluissa keskisessä Puolassa. Se oli mukana Saksan aloittaessa hyökkäyksen länteen vuonna 1940, jolloin se kuului Guderianin johtamaan XIX motorisoituun armeijakuntaan. Se osallistui Luxembourgin valtaukseen, josta se jatkoi etenemistään Belgian eteläosiin ja Pohjois-Ranskaan. Divisioonan joukot valtasivat muun muassa toukokuussa Kanaalin rannikolta Abbevillen, jolloin se oli ensimmäinen yksikkö Englannin kanaalin rannikolla ja muodosti siten Dunkerquen motin.[2][1]
Ranskan antauduttua divisioona palasi Saksaan, josta se siirrettiin syyskuussa edelleen Puolaan miehitystehtäviin. Vuoden 1940 lopulla 4. panssarirykmentti sekä muuta henkilöstöä siirrettiin perustettavaan 13. panssaridivisioonaan, mitä korvaamaan divisioonaan liittyi 304. panssarikrenatöörirykmentti. Uudelleen järjestelyn jälkeen divisioonaan kuului kolmi pataljoonaiseksi laajennettu 3. panssarirykmentti sekä kaksi pataljoonaiset 2. ja 304. rykmentit, kolme patteristoinen 74. panssaritykistörykmentti sekä 2. moottoripyörä-, 5. motorisoitu tiedustelu-, 38. panssarintorjunta- ja 38. viestipataljoonat.[3]
Maaliskuussa 1941 divisioona lähetettiin Romaniaan ja se otti osaa Balkanin taisteluihin. Divisioona valtasi 6. vuoristodivisioonan kanssa huhtikuussa Ateenan pakotettuaan Kreikan avuksi lähetetyt brittijoukot vetäytymään etelään. Operaatiosta vapauduttuaan divisioona lähetettiin Baijeriin lepoon ja se vietti kesän Puolassa ja Lounais-Ranskassa.[3]
Suunnitelmien mukaan divisioonan piti olla mukana operaatio Barbarossassa heti alusta lähtien. Miehistöä alettiin siirtämään maitse kohti tulevan itärintaman keskustaa ja divisioonan kalusto lastattiin laivoihin Kreikassa, josta se kuljetettaisiin pohjois-Italiaan. Brittien alueelle levittämä miinaverkko upotti kuitenkin kaksi kuljetuslaivaa, joihin oli lastattu suurin osa divisioonan telavetoisesta kalustosta. Kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941 2. panssaridivisioona oli Saksassa odottamassa uutta kalustoa.lähde?
Syyskuussa 1941 se siirrettiin itärintamalle keskustan alueelle ja se osallistui Moskovan taisteluun loppuvuonna 1941, suureen panssaritaisteluun Kurskissa 1943 ja puolustustaisteluihin Dneprin varrella vuoden lopulla.
Tammikuussa 1944 raskaita tappioita kärsinyt divisioona vedettiin Ranskaan lepoon ja täydennettäväksi. Se osallistui Normandian maihinnousun torjuntaan kesäkuussa 1944. Se tuhottiin lähes täysin Falaisen motissa. Se koottiin jälleen uudelleen ja se otti osaa Ardennien taisteluun jouluna 1944 ja Reinin puolustukseen keväällä 1945. Divisioona antautui Yhdysvaltain armeijalle huhtikuussa 1945.[4]
Komentajat[5]
- 15. lokakuuta 1935 - Kenraaliluutnantti Heinz Guderian
- 1. helmikuuta 1938 - Kenraaliluutnantti Rudolf Veiel
- 17. helmikuuta 1942 - Kenraaliluutnantti Hans-Karl von Esebeck
- 1. kesäkuuta 1942 - Kenraalimajuri Arno von Lenski
- 1. heinäkuuta 1942 - Kenraaliluutnantti Hans-Karl von Esebeck
- 5. heinäkuuta 1942 - Eversti Karl Fabiunke
- 1. lokakuuta 1942 - Kenraaliluutnantti Vollrath Lübbe
- 1. helmikuuta 1944 - Kenraaliluutnantti Heinrich von Lüttwitz
- 5. toukokuuta 1944 - Kenraaliluutnantti Franz Westhoven
- 27. toukokuuta 1944 - Kenraaliluutnantti Heinrich von Lüttwitz
- 1. syyskuuta 1944 - Eversti Eberhard von Nostitz
- 5. syyskuuta 1944 - Kenraalimajuri Henning Schönfeld
- 15. joulukuuta 1944 - Kenraalimajuri Meinrad von Lauchert
- 20. maaliskuuta 1945 - Kenraalimajuri Oskar Munzel
- 3. huhtikuuta 1945 - Majuri Waldemar von Gazen
- 4. huhtikuuta 1945 - Eversti Karl Stollbrock
Sotarikoksia
- Puolan offensiivin aikana divisioonan sotilaita otti osaa SS:n järjestämiin puolalaisten ja juutalaisten teloituksiin.
- 5. syyskuuta 1939 Toporzysko-Bystran kylän lähellä eksynyt puolalainen sotilas antautui divisioonalle. Nämä käskivät sotavangin juosta. Kun puolalainen sotavanki lähti juoksemaan 2. panssaridivisioonan miehet ampuivat hänet kuoliaaksi sanoen vain estäneensä pakoyrityksen.[6]
Lähteet
- Mitcham, Samuel W. Jr: The Panzer Legions: A Guide to the German Army Tank Divisions of World War II and Their Commanders. Stackpole Books, 2007. ISBN 978-0-8117-3353-3. (englanniksi)