Ero sivun ”Kronstadtin pakolaiset” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
mainitaan tämäkin, ilmenee Halénin teoksesta |
täyd. |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Kronstadtin pakolaisilla''' tarkoitetaan [[Kronstadtin kapina]]an osallistuneita venäläisiä upseereita ja matruuseja, jotka pakenivat kapinan kukistamisen yhteydessä maaliskuussa [[1921]] [[Kronstadt]]in laivastotukikohdasta [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] edustalta [[Suomi|Suomeen]]. Heitä oli noin 6 500 henkilöä.<ref>http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/arvostelut.php?arvostelu=232</ref> Matka taittui Suomenlahden jääpeitteen yli [[Terijoki|Terijoelle]] jalkaisin. Pakolaiset sijoitettiin aluksi eristys- tai keskitysleireihin Karjalankannakselle ja Viipurin sekä Mikkelin seuduille. Muutaman kuukauden päästä heidät asutettiin muun muassa maataloihin. <ref>http://www2.lappeenranta.fi/lehtitietokanta/artikkeli.php?id=859</ref> Suurin osa pakolaisista palasi takaisin Neuvosto-Venäjälle, |
'''Kronstadtin pakolaisilla''' tarkoitetaan [[Kronstadtin kapina]]an osallistuneita venäläisiä upseereita ja matruuseja, jotka pakenivat kapinan kukistamisen yhteydessä maaliskuussa [[1921]] [[Kronstadt]]in laivastotukikohdasta [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] edustalta [[Suomi|Suomeen]]. Heitä oli noin 6 500 henkilöä.<ref>http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/arvostelut.php?arvostelu=232</ref> Matka taittui Suomenlahden jääpeitteen yli [[Terijoki|Terijoelle]] jalkaisin. Pakolaiset sijoitettiin aluksi eristys- tai keskitysleireihin Karjalankannakselle ja Viipurin sekä Mikkelin seuduille. Muutaman kuukauden päästä heidät asutettiin muun muassa maataloihin. <ref>http://www2.lappeenranta.fi/lehtitietokanta/artikkeli.php?id=859</ref> Suurin osa pakolaisista palasi takaisin Neuvosto-Venäjälle parin vuoden sisällä, kun heille oli luvattu armahdus. Lupausta ei tosin pidetty. Noin 1 600 miestä jäi pysyvästi Suomeen ja useimmat heistä pyrkivät myöhemmin salaamaan taustansa peläten luovutusta Neuvostoliittoon. Suomen kansalaisuuden useimmat saivat vasta 1950-luvulla.<ref>Jussi Konttinen: [http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomessa+el%C3%A4%C3%A4+tuhansia+Kronstadtin+pakolaisten+j%C3%A4lkel%C3%A4isi%C3%A4/1135264501806 Suomessa elää tuhansia Kronstadtin pakolaisten jälkeläisiä] Helsingin Sanomat 13.3.2011. Viitattu 25.8.2013.</ref> |
||
Suomeen paenneiden joukossa olivat myös kapinan johtaja [[Stepan Petritšenko]] ja kommunistien propagandassa johtajaksi väitetty kenraalimajuri [[Aleksander Kozlowsky]]. |
Suomeen paenneiden joukossa olivat myös kapinan johtaja [[Stepan Petritšenko]] ja kommunistien propagandassa johtajaksi väitetty kenraalimajuri [[Aleksander Kozlowsky]]. |
||
Versio 25. elokuuta 2013 kello 20.08
Kronstadtin pakolaisilla tarkoitetaan Kronstadtin kapinaan osallistuneita venäläisiä upseereita ja matruuseja, jotka pakenivat kapinan kukistamisen yhteydessä maaliskuussa 1921 Kronstadtin laivastotukikohdasta Pietarin edustalta Suomeen. Heitä oli noin 6 500 henkilöä.[1] Matka taittui Suomenlahden jääpeitteen yli Terijoelle jalkaisin. Pakolaiset sijoitettiin aluksi eristys- tai keskitysleireihin Karjalankannakselle ja Viipurin sekä Mikkelin seuduille. Muutaman kuukauden päästä heidät asutettiin muun muassa maataloihin. [2] Suurin osa pakolaisista palasi takaisin Neuvosto-Venäjälle parin vuoden sisällä, kun heille oli luvattu armahdus. Lupausta ei tosin pidetty. Noin 1 600 miestä jäi pysyvästi Suomeen ja useimmat heistä pyrkivät myöhemmin salaamaan taustansa peläten luovutusta Neuvostoliittoon. Suomen kansalaisuuden useimmat saivat vasta 1950-luvulla.[3]
Suomeen paenneiden joukossa olivat myös kapinan johtaja Stepan Petritšenko ja kommunistien propagandassa johtajaksi väitetty kenraalimajuri Aleksander Kozlowsky.
Lähteet
- ↑ http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/arvostelut.php?arvostelu=232
- ↑ http://www2.lappeenranta.fi/lehtitietokanta/artikkeli.php?id=859
- ↑ Jussi Konttinen: Suomessa elää tuhansia Kronstadtin pakolaisten jälkeläisiä Helsingin Sanomat 13.3.2011. Viitattu 25.8.2013.
Kirjallisuutta
- Harry Halén: Sotakommunismista sotavankeuteen: Kronstadtin pakolaiset Suomessa (Unholan Aitta 32). Helsinki 2010.