Ero sivun ”Olavi J. Mattila” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
→Yksityiselämä: fix |
||
| Rivi 72: | Rivi 72: | ||
==Yksityiselämä== |
==Yksityiselämä== |
||
Mattila joutui luopumaan sekä Valmetin että Enson johdosta 1981, kun Kekkonen erosi presidentin tehtävistä. Hän siirtyi viettämään eläkepäiviään Hyvinkään maatilalleen, joka jouduttiin pakkohuutokauppaamaan velkojen vuoksi 1999. Hän ei myöskään välttynyt henkilökohtaiselta talouskatastrofilta, kun hän sekaantui |
Mattila joutui luopumaan sekä Valmetin että Enson johdosta 1981, kun Kekkonen erosi presidentin tehtävistä. Hän siirtyi viettämään eläkepäiviään Hyvinkään maatilalleen, joka jouduttiin pakkohuutokauppaamaan velkojen vuoksi 1999. Hän ei myöskään välttynyt henkilökohtaiselta talouskatastrofilta, kun hän sekaantui – ilmeisesti harhautettuna – [[nigerialaiskirjeet|nigerialaisten huijareiden]] bisneksiin ja tuomittiin 2004 ehdolliseen vankeusrangaistukseen petoksesta ja velallisen epärehellisyydestä <ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2004-03-11,104:2:210822,1:0:0:0:0:0: | Nimeke=Olavi J. Mattilalle ehdollista vankeutta | Julkaisu=Turun Sanomat | Ajankohta=11.3.2004 | Viitattu=11.3.2010}}</ref>. |
||
Hän sai [[ministeri (arvonimi)|ministeri]]n arvonimen 1968. |
Hän sai [[ministeri (arvonimi)|ministeri]]n arvonimen 1968. |
||
| Rivi 78: | Rivi 78: | ||
Hän kääntyi vakaumukseltaan [[Jehovan todistaja]]ksi 2004 <ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://download.jw.org/files/media_magazines/g_FI_201201.pdf | Nimeke=Koskaan ei ole liian myöhäistä tulla Jumalan ystäväksi - kertonut Olavi J. Mattila | Julkaisija=Jehovan todistajat | Julkaisu=Herätkää! | Ajankohta=Tammikuu 2012 | Viitattu=23.1.2012}}</ref>. |
Hän kääntyi vakaumukseltaan [[Jehovan todistaja]]ksi 2004 <ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://download.jw.org/files/media_magazines/g_FI_201201.pdf | Nimeke=Koskaan ei ole liian myöhäistä tulla Jumalan ystäväksi - kertonut Olavi J. Mattila | Julkaisija=Jehovan todistajat | Julkaisu=Herätkää! | Ajankohta=Tammikuu 2012 | Viitattu=23.1.2012}}</ref>. |
||
Hänen puolisonsa oli vuodesta 1956 alkaen Ebba Sylvia Annikki Vestinen (1925–2004), ja heillä oli kolme lasta: Juha (1957), Olli (1959) ja Anna (1961). |
Hänen puolisonsa oli vuodesta 1956 alkaen Ebba Sylvia Annikki Vestinen (1925–2004), ja heillä oli kolme lasta: Juha (1957), Olli (1959) ja Anna (1961). |
||
==Viitteet== |
==Viitteet== |
||
{{Viitteet}} |
{{Viitteet}} |
||
Versio 18. elokuuta 2013 kello 10.34
| Olavi Johannes Mattila | |
|---|---|
[[Tiedosto: |250px|]] |
|
| Pääministerin sijainen | |
|
Liinamaan hallitus
13.6.1975 - 30.11.1975 |
|
| Edeltäjä | Ahti Karjalainen |
| Seuraaja | Kalevi Sorsa |
| Ulkoasiainministeri | |
| Edeltäjä |
Väinö Leskinen Ahti Karjalainen |
| Seuraaja |
Kalevi Sorsa Kalevi Sorsa |
| Kauppa- ja teollisuusministeri | |
| Edeltäjä |
Toivo Wiherheimo Grels Teir |
| Seuraaja |
Toivo Wiherheimo Arne Berner |
| Ministeri ulkoasiainministeriössä | |
|
Karjalaisen I hallitus
1.11.1963 - 18.12.1963 Lehdon hallitus 18.12.1963 - 12.9.1964 Karjalaisen II hallitus 16.9.1970 - 29.10.1971 |
|
| Edeltäjä | Ahti Karjalainen |
| Seuraaja | Reino Rossi |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. lokakuuta 1918 Hyvinkää |
| Kuollut | 4. elokuuta 2013 (94 vuotta) Hyvinkää |
| Puoliso | (v:sta 1956) Ebba Sylvia Annikki Vestinen (1925–2004) |
| Lapset | Juha (1957), |
| Tiedot | |
| Puolue | Suomen Keskusta |
Olavi Johannes Mattila (24. lokakuuta 1918 Hyvinkää – 4. elokuuta 2013 Hyvinkää[1]) oli Valmet Oy:n entinen pääjohtaja ja moninkertainen ministeri.
Hän syntyi keskikokoisen maalaistalon pojaksi. Lapsuudessaan hän harrasti urheilua ja liikuntaa ja ylsi myöhemmin Suomen mestaruuksiin saakka. Hän oli 200 metrin aitajuoksun Suomen mestari ja olympiavalmennettava vuoden 1940 kisoihin, jotka peruutettiin sodan vuoksi. Urheilun kautta hän tutustui Urho Kekkoseen jonka tuella hän nousi myöhemmin asemiin politiikassa ja liike-elämässä.
Sodan jälkeen hän valmistui sekä diplomi-insinööriksi että kauppatieteiden maisteriksi [2] ja työskenteli liike-elämän palveluksessa. Vuonna 1952 hänet nimitettiin kaupalliseksi neuvokseksi Suomen Ulkomaankaupan Edistämisrahastoon, jossa hän ryhtyi solmimaan Suomelle kauppasuhteita tuoreen Kiinan kansantasavallan kanssa. Pekingistä hän siirtyi 1957 Buenos Airesiin kaupalliseksi lähetystösihteeriksi.
Poliitikkona ja ministerinä
Vuonna 1960 hänet nimitettiin monelle yllätyksenä Kauppa- ja Teollisuusministeriön kauppaosaston päälliköksi. Virka oli keskeinen Suomen idänkaupassa. Hän alkoi päästä sisäpiireihin vallankäytön ytimessä ja pääsi myös läheiseen suhteeseen presidentti Urho Kekkosen kanssa ja tämän luottomieheksi. Osaksi tämä johtui yhteisistä taustoista: molemmat olivat maalaistalon poikia ja entisiä huippu-urheilijoita. Lisäksi molemmilla oli sama puoluetausta. Mattila ei kuitenkaan koskaan sitoutunut julkisesti puolueisiin, mutta vähitellen hänestä tuli yksi puolueen K-linjan johtohahmoista, joka vaikutti kulissien takana poliittisiinkin asioihin.
Hänet nimitettiin ulkomaankauppaministeriksi Ahti Karjalaisen hallituksen loppuajaksi vuoden 1963 lopulla. Karjalaisen jälkeen nimitetyssä Reino R. Lehdon virkamieshallituksessa hän oli kauppa- ja teollisuusministerinä. Hän toimi kahteen otteeseen myös ulkoministerinä. Kesällä 1975 Mattila oli Liinamaan hallituksessa ulkoministerinä ja toimi Kekkosen oikeana kätenä ETYK-kokouksen aikana.
Hänelle kertyi 1077 ministeripäivää kuudessa hallituksessa joko ulkoministerinä tai ulkomaankauppaministerinä 1960- ja 1970-luvuilla.
Mattila lukeutui Kekkosen niin sanottuihin perässähiihtäjiin. Hän piti tiiviisti yhteyttä Tamminiemeen ja oli usein mukana lounaspöydässä Kekkosen tavatessa ruotsalaisen teollisuusjohtajan Marcus Wallenbergin. Tuon ajan Suomessa politiikan ja talouden keskeisenä tekijänä oli Suomen ja Neuvostoliiton kahdenvälinen kauppa, jossa Suomi sai myydyksi teollisuustuotteitaan itänaapuriin ja ostetuksi vastavuoroisesti halpaa öljyä, sähkövetureita ja muun muassa ydinvoimalan. Idänkauppa oli puhtaasti poliittista toimintaa, jolloin teollisuus ja erityisesti valtionyhtiöt olivat tiukassa poliittisessa talutusnuorassa.
Valmetin pääjohtajana
Vuonna 1965 Mattila nimitettiin Valmetin pääjohtajaksi. Tämä oli monelle yllätys ja herätti suurta kohua, sillä hän syrjäytti kokeneen varatoimitusjohtaja Nils Björklundin. Koulutuksensa perusteella Mattila sopi hyvin yritysjohtajaksi, minkä lisäksi hänellä oli kokemusta idänkaupan politiikasta. Syrjäyttämisen syyksi on myös arveltu sitä, että Nils Björklund oli kiistellyn poliitikon Väinö Tannerin vävy.
Entisistä asetehtaista vuonna 1946 muodostettu Valtion Metallitehtaat (VMT, ValMet) oli valtionyhtiö, joka harjoitti konepajateollisuutta ja laivanrakennusta. Se oli ollut kriisissä 1950-luvulla, koska se oli monialainen ja sen kannattavuus oli heikko. Yhtiöiden tilinpäätöstiedot olivat noihin aikoihin liikesalaisuuksia, eikä Valmetin taloudelliseen tilaan kiinnitetty suurta huomiota.
Laivanrakennus
Mattila otti strategiakseen yhtiön laajentamisen. Hänen edeltäjiensä aikana laivanrakennusta oli supistettu, mutta Mattila totesi alan näkymät hyviksi 1970-luvun alussa. Helsingin Vuosaareen rakennettiin telakka, jonka pääasialliset tuotteet olivat säiliöaluksia. Vuoden 1973 öljykriisi oli kuitenkin heikentänyt näkymät siinä määrin, että tankkerien valmistaminen päättyi pian. Idänkaupan ansiosta telakan toiminta kuitenkin pysyi voitollisena koko 1970-luvun, mutta 1986 telakka yhdistettiin Wärtsilä Meriteollisuuteen ja toiminta Vuosaaressa päättyi.
Traktorituotanto
Valmetin traktorituotantoa laajennettiin Mattilan kaudella. Valmet oli aikaisemmin perustanut Brasiliaan traktoritehtaan, jota laajennettiin ja siitä tuli varsin kannattava tytäryhtiö. Volvon traktorituotanto liitettiin Valmetiin 1979. Myös Valmetin omia traktorimalleja kehitettiin, ja ne menestyivät markkinoilla varsin hyvin.
Uudenkaupungin autotehdas
Valmetin hankkeista ehkä näkyvin oli autotehtaan perustaminen Uuteenkaupunkiin yhdessä ruotsalaisen Saabin kanssa. Toteutumisen taustalla oli vaikutusvaltaisia poliittisia voimia. Mattilalla oli hyvät välit Kekkosen kanssa, ja tämä puolestaan tunsi hyvin Marcus Wallenbergin, joka hallitsi Saabia.
Paperikoneet
Yhteys paperikoneiden valmistamisen ja suomalaisen metsäteollisuuden välillä oli yksi tie, jota Mattila käytti Valmetin vahvistamiseksi. Mattila alkoi tavoitella Enso-Gutzeit Oy:n toimitusjohtajuutta, mutta tämä järjestyi vasta presidentti Kekkosen järjestettyä hänelle puheenjohtajuuden sekä Valmetin että Enson hallituksissa. Tätä perusteltiin näiden kahden yhtiön yhteistoiminnan tehostamisella.
Muuta
Mattilan kaudella kehitettiin puolustusvoimien alkeiskoulutuskone Vinka, ja tehtiin sopimus metrovaunujen valmistamisesta Helsingin kaupungin liikennelaitokselle.
Alamäki alkaa
Mattilan nimi oli mukana 1970-luvun lopulla Kekkosen seuraajaveikkauksissa. Häntä pidettiin kompromissina, jonka keskustapuolue olisi voinut nimittää ehdokkaaksi Ahti Karjalaisen ja Johannes Virolaisen asemesta. Mattilan uran alamäki kuitenkin alkoi samoihin aikoihin, kun Valmet oli poliittisista syistä johtuen joutunut 1979 ottamaan epäonnistuneen Valco-kuvaputkitehtaan. Valmet onnistui pitämään tehtaan tuotantoa yllä sen verran, että tehtaan koneet saatiin myytyä. Tämä rasitti kuitenkin Valmetin taloutta siinä määrin, että kun samanaikaisesti idänkauppa tyrehtyi, Valmet joutui saneeraukseen ja Mattila osin kohtuuttomankin arvostelun kohteeksi.
Yksityiselämä
Mattila joutui luopumaan sekä Valmetin että Enson johdosta 1981, kun Kekkonen erosi presidentin tehtävistä. Hän siirtyi viettämään eläkepäiviään Hyvinkään maatilalleen, joka jouduttiin pakkohuutokauppaamaan velkojen vuoksi 1999. Hän ei myöskään välttynyt henkilökohtaiselta talouskatastrofilta, kun hän sekaantui – ilmeisesti harhautettuna – nigerialaisten huijareiden bisneksiin ja tuomittiin 2004 ehdolliseen vankeusrangaistukseen petoksesta ja velallisen epärehellisyydestä [3].
Hän sai ministerin arvonimen 1968.
Hän kääntyi vakaumukseltaan Jehovan todistajaksi 2004 [4].
Hänen puolisonsa oli vuodesta 1956 alkaen Ebba Sylvia Annikki Vestinen (1925–2004), ja heillä oli kolme lasta: Juha (1957), Olli (1959) ja Anna (1961).
Viitteet
- ↑ http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288589454844.html?pos=navnow
- ↑ Mitä Missä Milloin 1982, Otava, s. 108
- ↑ Olavi J. Mattilalle ehdollista vankeutta Turun Sanomat. 11.3.2004. Viitattu 11.3.2010.
- ↑ Koskaan ei ole liian myöhäistä tulla Jumalan ystäväksi - kertonut Olavi J. Mattila Herätkää!. Tammikuu 2012. Jehovan todistajat. Viitattu 23.1.2012.
Aiheesta muualla
- Jyrki Vesikansa: Olavi J. Mattila (1918 - 2013) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005 (päivitetty 13.8.2013). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 13.8.2013.
- Olavi J. Mattilan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
| Edeltäjä: Toivo Wiherheimo Grels Teir |
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri 1963−1964 1970 |
Seuraaja: Toivo Wiherheimo Arne Berner |
| Edeltäjä: Väinö Leskinen Ahti Karjalainen |
Suomen ulkoministeri 1971–1972 1975 |
Seuraaja: Kalevi Sorsa Kalevi Sorsa |