Ero sivun ”Aleksei Nikolajevitš Tolstoi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ak: Uusi sivu: thumb|175px|Aleksei Tolstoi. '''Aleksei Nikolajevitš Tolstoi''' ({{k-ru|Алексе́й Никола́евич Толсто́й}}, 10. tammikuuta 188... |
tämä artikkeli |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Tämä artikkeli| käsittelee 1900-luvun kirjailijaa. 1800-luvun kirjailijasta katso [[Aleksei Konstantinovitš Tolstoi]].}} |
|||
[[Kuva:ANTolstoy.jpg|thumb|175px|Aleksei Tolstoi.]] |
[[Kuva:ANTolstoy.jpg|thumb|175px|Aleksei Tolstoi.]] |
||
'''Aleksei Nikolajevitš Tolstoi''' ({{k-ru|Алексе́й Никола́евич Толсто́й}}, [[10. tammikuuta]] [[1883]] [[Pugatšov|Nikolajevsk]] – [[23. helmikuuta]] [[1945]] [[Moskova]]) oli [[venäläinen kirjallisuus|venäläinen]] [[Neuvostoliitto|neuvostokirjailija]]. |
'''Aleksei Nikolajevitš Tolstoi''' ({{k-ru|Алексе́й Никола́евич Толсто́й}}, [[10. tammikuuta]] [[1883]] [[Pugatšov|Nikolajevsk]] – [[23. helmikuuta]] [[1945]] [[Moskova]]) oli [[venäläinen kirjallisuus|venäläinen]] [[Neuvostoliitto|neuvostokirjailija]]. |
||
Versio 17. elokuuta 2013 kello 15.21
Aleksei Nikolajevitš Tolstoi (ven. Алексе́й Никола́евич Толсто́й, 10. tammikuuta 1883 Nikolajevsk – 23. helmikuuta 1945 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Aleksei Tolstoi syntyi kreivi Nikolai Aleksandrovitš Tolstoin ja lastenkirjailija Aleksandra Bostromin (os. Turgeneva) perheeseen, vietti lapsuuteensa isäpuolensa Aleksei Bostromin maatilalla ja opiskeli Pietarin teknologisessa instituutissa suorittamatta loppututkintoa. Vuodesta 1905 lähtien Tolstoi julkaisi symbolistisia runoja ja vuodesta 1908 kertomuksia ja näytelmiä, jotka tekivät hänestä tunnetun kirjailijan. Venäjän kansalaissodan aikana Tolstoi teki valkoisen armeijan propagandatyötä. Vuonna 1918 hän siirtyi Ranskaan ja vuonna 1921 Berliiniin. Vuosina 1920–1922 kirjailija laati parhaisiin teoksiinsa kuuluvan omaelämäkerrallisen pienoisromaanin Nikitan lapsuus (Detstvo Nikity) ja aloitti Venäjän sivistyneistöä kansalaissodan aikana kuvaavan romaanitrilogian Kärsimysten tie (Hoždenije po mukam, 1920–1941), joka sai Stalin-palkinnon vuonna 1943.[1][2][3]
Lännessä Tolstoi liittyi kansallisbolševistiseen Smena veh -ryhmään ja vuonna 1923 hän palasi Neuvostoliittoon. 1920-luvun kirjailijaryhmien ulkopuolella pysyteltyään hän nousi 1930-luvulla huomattavaan asemaan toimien Neuvostoliiton kirjailijaliiton puheenjohtajana, tiedeakatemian jäsenenä sekä korkeimman neuvoston kansanedustajana. Tolstoin tyyliltään realistisista teoksista merkittävimpiä on historiallinen romaani Tsaari Pietari I (Pjotr Pervyi, 1929–1945), joka sai Stalin-palkinnon vuonna 1941. Kirjailijan kuoleman jälkeen Stalin-palkinnon sai myös historiaa vääristelevä kaksiosainen näytelmä Ivan Groznyi (”Iivana Julma”, 1942–1943). Romaanillaan Hleb (”Leipä”, 1937) Tolstoi osallistui Stalinin henkilökultin pystyttämiseen. Hän on kirjoittanut myös lastenkirjoja sekä tieteisfantasioita kuten Aelita (1922–1923) ja Kuoleman säteen salaisuus (Giperboloid inženera Garina, 1925–1927).[1][2][3]
Kirjailija Tatjana Tolstaja on Aleksei Tolstoin pojantytär[4].
Suomennettuja teoksia
- Kuoleman säteen salaisuus. Suom. Kaarlo Luoto saksannoksesta. Helsinki: Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 1928.
- Pietari Ensimmäinen 1–2. Suom. S. E. Rautanen. Leningrad–Petroskoi: Valtion kustannusliike Kirja, 1935–1937.
- Tsaari Pietari I 1–2. Suom. Juhani Konkka. Jyväskylä: Gummerus, 1939.
- Kärsimysten tie 1–3. Suom. Igor Vahros. Helsinki: Suomen kirja, 1945. (Julkaistu myös Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1959.)
- Neljännesvuosisata neuvostokirjallisuutta. Suom. Tor-Erik Eriksson. Helsinki: Kansankulttuuri, 1945.
- Nikitan lapsuus. Suom. M. J. Jääskeläinen. Helsinki: Suomen kirja, 1945.
- Venäläisiä satuja. Suom. J. Tiinus. Suomen kirja, 1946.
- Hanhet-joutsenet. Suom. Adele Mantere. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1952.
- Pieni kulta-avain eli Buratinon seikkailut. Suom. Inkeri Letonmäki. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1955.
- Kukko Kultaheltta: venäläinen kansansatu. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike (Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike), 1956.
- Nikitan lapsuus. Suom. Alli Airola. Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1956.
- Tsaarinpoika ja harmaa hukka. Suom. Vuokko Ahveninen. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1956.
- Kertomuksia. Suom. Vuokko Ahveninen. Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1957.
- Aelita. Suom. Vieno Zlobina. Moskova: Vieraskielisen kirjallisuuden kustannusliike, 1961. (2. painos Moskova: Mir, 1979.)
- Nikitan lapsuus. Suom. Saimi Kuivala. Moskova: Vieraskielisen kirjallisuuden kustannusliike, 1963.
- Venäläinen luonne. Suom. Esa Adrian. Teoksessa: Neuvostoproosaa 2. Porvoo–Helsinki: WSOY, 1974.
- Kukko kultaharja. Suom. Anita Ronkainen. Helsinki: Kansankulttuuri, 1978.
- Satu orpotytöstä. Suom. Anita Mitrošin. Helsinki: Kansankulttuuri, 1981.
- Sammakkoprinsessa. Suom. Anita Mitrošin. Helsinki: Kansankulttuuri, 1985.
- Kukko kultaharja. Suom. Ulla-Liisa Heino. Moskova: Raduga, 1988.
- Jättiläismäinen nauris. Suom. Riitta Oittinen. Kärkölä: Pieni Karhu, 1999.
- Metsähanhet. Suom. Sanni Koski. Helsinki: Alppitähti OM, 2010.
Lähteet
- ↑ a b Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 777–779. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
- ↑ a b Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 17.8.2013. (venäjäksi)
- ↑ a b Gumanitarnyi slovar slovari.yandex.ru. Viitattu 17.8.2013. (venäjäksi)
- ↑ Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 2, s. 445. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006995-6.
Aiheesta muualla
- Aleksei Tolstoin teoksia Lib.ru-sivustolla (venäjäksi)