Ero sivun ”Törmäysvoitto” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh
p Botti: poisti Wikidatan sivulle d:q83858 siirrettyä kielilinkkiä
Rivi 17: Rivi 17:
*Sakaida, Henry: Japanin laivaston ilmavoimien ässät 1937-1945, Osprey, 2002, ISBN 952-5186-25-3 (s.34, 40-41)
*Sakaida, Henry: Japanin laivaston ilmavoimien ässät 1937-1945, Osprey, 2002, ISBN 952-5186-25-3 (s.34, 40-41)


[[cs:Taran]]
[[en:Aerial ramming]]
[[en:Aerial ramming]]
[[es:Taran]]
[[es:Taran]]
[[fr:Taran]]
[[pl:Taranowanie]]
[[pt:Abalroamento]]
[[ru:Таран (воздушный)]]
[[sh:Zabijanje]]


[[Luokka:Ilmasodankäynti]]
[[Luokka:Ilmasodankäynti]]

Versio 15. elokuuta 2013 kello 17.22

Venäläinen Pjotr Nesterov toteutti maailman ensimmäisen törmäysvoiton 7. syyskuuta 1914 törmäämällä itävaltalaiskoneeseen.

Törmäysvoitto on eräs ilmataisteluissa käytetty taktiikka. Sitä käyttivät laajemmassa mittakaavassa ainakin neuvostoliittolaiset taistelulentäjät toisessa maailmansodassa. Näin toimittiin myöskin Suomen vastaisella rintamalla, joskaan ei kovin usein.

Törmäysvoiton venäläinen nimitys on taran - ven. Таран (воздушный), engl. aerial ramming.

Törmäysvoiton velvoite perustui lentäjille osoitettuun J.V. Stalinin päiväkäskyyn, jossa pulassa oleva eli vihollisen ahdistama lentäjätoveri täytyy pelastaa tarvittaessa ahdingosta, vaikka törmäämällä päin vastustajan lentokonetta.

Pääasialliset törmäysmenetelmät olivat: joko rikkoa potkurin taikka ulkosiipien (siiven ulkopinta, taikka kärki) avulla vihollisen lentokoneen ohjainpinnat, kuten peräsimen osia. Näin menetellen saadaan tämä lentokone ohjauskyvyttömään tilaan.[1]

Monissa maissa yksittäiset lentäjät pudottivat vihollisen lentokoneen siten, että törmäsivät näihin tarkoituksella - sekä itse menehtyen tässä tehtävässään. Tällä tavoin kävi mm. japanilaiselle hävittäjä-ässälle ylikersantti Masuaki Endolle.[2]

Eräs merkittävä syy tarkoituksella tehtyyn ilmassa törmäämiseen on saattanut olla ammusten loppuminen ampuma-aseista.[3]

Lähteet

  1. Sakaida 2002, s. 40-41
  2. Sakaida 2002, s. 34
  3. Mellinger & Stanaway, 2002: s. 52
  • Mellinger, George & Stanaway, John: Bell P-39 Airacobra-ässät (Osprey Hävittäjä-ässät osa 7), Koala-Kustannus, Helsinki, 2002, ISBN 952-5186-34-2 (alkuteos, sarjan 36. teos englanniksi, 2001, Oxford, Englanti)
  • Sakaida, Henry: Japanin laivaston ilmavoimien ässät 1937-1945, Osprey, 2002, ISBN 952-5186-25-3 (s.34, 40-41)