Ero sivun ”Lunttulukko” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Sisäinen linkki lisätty |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[File:Luntenschloss a.jpg|thumb|Lunttulukko]] |
[[File:Luntenschloss a.jpg|thumb|Lunttulukko]] |
||
'''Lunttulukko''' oli varhaisissa aseissa käytetty lukkotyyppi. |
'''Lunttulukko''' oli varhaisissa aseissa - sekä [[käsiase]]issa että tykistössä - käytetty lukkotyyppi. Lunttu on eräänlainen hidas [[sytytyslanka]], punomalla ( ei kiertäen kertaamalla ) valmistettu pellava- tai mieluiten puuvillanyöri, noin 5-7 millimetriä halkaisijaltaan, joka on käsitelty keittämällä sitä kaliumnitraatti- eli salpietariliuoksessa ja sen jälkeen kuivattu. Lunttu palaa hitaasti kytemällä, lyhentyen noin 2-3 senttiä minuutissa. Lunttulukko otettiin käyttöön jo 1400-luvun puolivälissä. |
||
Lunttu |
Lunttu kiinnitetään sankkiruudin sisältävän [[Sankki|sankkipannun]] yläpuolella olevaan S-muotoiseen hanaan, ''serpenttiin''. Liipasimen vetäminen painaa luntun kytevän pään sankkipannuun, sytyttäen sankkiruudin joka puolestaan sytyttää panoksen. |
||
Lunttulukkoinen ase oli helppo ja edullinen valmistaa, mutta siinä oli runsaasti erilaisia haittapuolia, kuten sen toiminnan epävarmuus ja epäkäytännöllisyys. Luntusta kohosi myös savua, joka saattoi paljastaa ampujan sijainnin viholliselle tai metsästäjän riistalle. |
Lunttulukkoinen ase oli helppo ja edullinen valmistaa, mutta siinä oli runsaasti erilaisia haittapuolia, kuten sen toiminnan suhteellinen epävarmuus ja epäkäytännöllisyys. Luntusta kohosi myös savua, joka saattoi paljastaa ampujan sijainnin viholliselle tai metsästäjän riistalle. Lunttulukko oli kuitenkin ensimmäisiä [[piilukko]]aseita toimintavarmempi, josta syystä mm. Ruotsin armeija käytti sitä läpi koko 30-vuotisen sodan. |
||
[[Rataslukko]], [[piilukko]] ja [[nallilukko]] seurasivat lunttulukkoa ja olivat tätä teknisesti jo huomattavasti kehittyneempiä. |
[[Rataslukko]], [[piilukko]] ja [[nallilukko]] seurasivat lunttulukkoa ja olivat tätä teknisesti jo huomattavasti kehittyneempiä. |
||
Versio 10. elokuuta 2013 kello 16.50
Lunttulukko oli varhaisissa aseissa - sekä käsiaseissa että tykistössä - käytetty lukkotyyppi. Lunttu on eräänlainen hidas sytytyslanka, punomalla ( ei kiertäen kertaamalla ) valmistettu pellava- tai mieluiten puuvillanyöri, noin 5-7 millimetriä halkaisijaltaan, joka on käsitelty keittämällä sitä kaliumnitraatti- eli salpietariliuoksessa ja sen jälkeen kuivattu. Lunttu palaa hitaasti kytemällä, lyhentyen noin 2-3 senttiä minuutissa. Lunttulukko otettiin käyttöön jo 1400-luvun puolivälissä.
Lunttu kiinnitetään sankkiruudin sisältävän sankkipannun yläpuolella olevaan S-muotoiseen hanaan, serpenttiin. Liipasimen vetäminen painaa luntun kytevän pään sankkipannuun, sytyttäen sankkiruudin joka puolestaan sytyttää panoksen.
Lunttulukkoinen ase oli helppo ja edullinen valmistaa, mutta siinä oli runsaasti erilaisia haittapuolia, kuten sen toiminnan suhteellinen epävarmuus ja epäkäytännöllisyys. Luntusta kohosi myös savua, joka saattoi paljastaa ampujan sijainnin viholliselle tai metsästäjän riistalle. Lunttulukko oli kuitenkin ensimmäisiä piilukkoaseita toimintavarmempi, josta syystä mm. Ruotsin armeija käytti sitä läpi koko 30-vuotisen sodan.
Rataslukko, piilukko ja nallilukko seurasivat lunttulukkoa ja olivat tätä teknisesti jo huomattavasti kehittyneempiä.
Lähteet
- Chuck Willis: Maailman aseet. Karisto, 2007. ISBN 978-951-23-4879-4.