Ero sivun ”Dmitri Miljutin” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p nimi isolla
täyd., mainitaan Suomen asemasta
Rivi 2: Rivi 2:
'''Dmitri Aleksejevitš Miljutin''' ([[10. heinäkuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 28. kesäkuuta)</small> [[1816]] [[Moskova]] – [[7. helmikuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 25. tammikuuta)</small> [[1912]] [[Simeiz]], [[Krim]])<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/383174/Dmitry-Alekseyevich-Count-Milyutin Dmitry Alekseyevich, Count Milyutin] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 9.8.2013.</ref> oli venäläinen kreivi, sotilas ja poliitikko, joka toimi [[Venäjä]]n sotaministerinä vuosina 1861–1881. Hänen johdollaan toteutettiin monia merkittäviä armeijan uudistuksia, kuten [[asevelvollisuus|asevelvollisuuden]] käyttöönotto.
'''Dmitri Aleksejevitš Miljutin''' ([[10. heinäkuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 28. kesäkuuta)</small> [[1816]] [[Moskova]] – [[7. helmikuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 25. tammikuuta)</small> [[1912]] [[Simeiz]], [[Krim]])<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/383174/Dmitry-Alekseyevich-Count-Milyutin Dmitry Alekseyevich, Count Milyutin] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 9.8.2013.</ref> oli venäläinen kreivi, sotilas ja poliitikko, joka toimi [[Venäjä]]n sotaministerinä vuosina 1861–1881. Hänen johdollaan toteutettiin monia merkittäviä armeijan uudistuksia, kuten [[asevelvollisuus|asevelvollisuuden]] käyttöönotto.


Miljutin aloitti upseerinuransa vuonna 1833 tykistössä, valmistui Nikolain yleisesikunta-akatemiasta 1836 ja palveli [[Kaukasus|Kaukasuksella]] 1838–1845, minkä jälkeen hänestä tuli yleisesikunta-akatemian opettaja. Hänet ylennettiin 1854 kenraalimajuriksi ja kaksi vuotta myöhemmin hän palasi aktiivipalvelukseen Kaukasuksen armeijan esikuntapäälliköksi. Miljutin nimitettiin 1860 apulaissotaministeriksi ja marraskuussa 1861 sotaministeriksi.<ref name="brit" /><ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfbr/0272.htm ''Nordisk familjebok'' (1913), s. 511–512] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 9.8.2013.</ref> Ministerinä Miljutin uudisti kokonaan Venäjän sotilaskoulutuksen ja peruskoulutus saatettiin kaikkien alokkaiden ulottuville. Merkittävin uudistus oli 1874 käyttöönotettu yleinen asevelvollisuus, joka koski kaikkia 20-vuotiaita miehiä lukuunottamatta erityissyistä vapautukseen oikeutettuja. Samassa yhteydessä palvelusaika voitiin lyhentää 25:stä kuuteen vuoteen ja uusi [[reservi]]järjestelmä otettiin käyttöön.<ref name="brit" /> Lisäksi Miljutinin kaudella sotilashallintoa hajautettiin jakamalla maa sotilaspiireihin, sotilaiden ruumiilliset rangaistukset kiellettiin ja sotilasoikeudenkäyntien oikeusjärjestystä muutettiin. [[Tammikuun kansannousu|Puolan kapinan]] jälkeen armeijan koko kaksinkertaistettiin.<ref name="NFB" />
Miljutin aloitti upseerinuransa vuonna 1833 tykistössä, valmistui Nikolain yleisesikunta-akatemiasta 1836 ja palveli [[Kaukasus|Kaukasuksella]] 1838–1845, minkä jälkeen hänestä tuli yleisesikunta-akatemian opettaja. Hänet ylennettiin 1854 kenraalimajuriksi ja kaksi vuotta myöhemmin hän palasi aktiivipalvelukseen Kaukasuksen armeijan esikuntapäälliköksi. Miljutin nimitettiin 1860 apulaissotaministeriksi ja marraskuussa 1861 sotaministeriksi.<ref name="brit" /><ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfbr/0272.htm ''Nordisk familjebok'' (1913), s. 511–512] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 9.8.2013.</ref>

Ministerinä Miljutin uudisti kokonaan Venäjän sotilaskoulutuksen ja peruskoulutus saatettiin kaikkien alokkaiden ulottuville.<ref name="brit" /> [[Kadettikoulu]]t kehitettiin korkeakouluiksi ja alemman upseeriston kouluttamiseksi perustettiin [[junkkarikoulu]]ja.<ref name="Ekman">Torsten Ekman: ''Suomen kaarti 1812–1905'', s. 239. Schildts, Helsinki 2006.</ref> [[Tammikuun kansannousu|Puolan kapinan]] jälkeen armeijan koko kaksinkertaistettiin. Miljutinin kaudella Venäjän sotilashallintoa hajautettiin jakamalla maa sotilaspiireihin, sotilaiden ruumiilliset rangaistukset kiellettiin ja sotilasoikeudenkäyntien oikeusjärjestystä muutettiin.<ref name="NFB" /> Merkittävin uudistus oli kuitenkin 1874 käyttöönotettu yleinen asevelvollisuus, joka koski kaikkia 20-vuotiaita miehiä lukuunottamatta erityissyistä vapautukseen oikeutettuja. Samassa yhteydessä palvelusaika voitiin lyhentää 25:stä kuuteen vuoteen.<ref name="brit" /> Lisäksi palvelusajan jälkeen asevelvolliset olivat yhdeksän vuotta [[reservi]]ssä ja sen jälkeen 40-vuotiaiksi saakka [[Nostoväki|nostoväessä]], johon kuuluivat myös kaikki aktiivisesta palveluksesta vapautetut. Uudistus oli mullistava, vaikka lukuisten perheellisyyteen liittyneiden poikkeusehtojen seurauksena pääosa ikäluokasta itse asiassa vältti palveluksen.<ref name="Ekman" /> Miljutin olisi halunnut ulottaa järjestelmän sellaisenaan myös [[Suomen suuriruhtinaskunta]]an, mutta lopulta sotaministeriö ja keisari hyväksyivät suomalaisten toivomat merkittävät poikkeukset, joiden myötä Suomi sai [[Suomen asevelvollinen sotaväki|oman asevelvollisen sotaväkensä]] vuonna 1881.<ref>Ekman 2006, s. 244–245.</ref>


Varsinkin Venäjän menestys [[Turkin sota|Turkin sodassa]] 1877–1878 osoitti Miljutinin toteuttamien reformien menestyksen. Hän sai kuitenkin myös paljon vaikutusvaltasia vihamiehiä, sillä hänen uudistuksensa heikensivät aatelin etuoikeuksia armeijassa. Miljutin vetäytyi eläkkeelle pian tsaari [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II:n]] kuoleman jälkeen toukokuussa 1881.<ref name="brit" /> Hän sai myöhemmin sotamarsalkan arvon ja hänet nimitettiin valtakunnanneuvoston jäseneksi. Kreivin arvon hän oli saanut jo 1878.<ref name="NFB" />
Varsinkin Venäjän menestys [[Turkin sota|Turkin sodassa]] 1877–1878 osoitti Miljutinin toteuttamien reformien menestyksen. Hän sai kuitenkin myös paljon vaikutusvaltasia vihamiehiä, sillä hänen uudistuksensa heikensivät aatelin etuoikeuksia armeijassa. Miljutin vetäytyi eläkkeelle pian tsaari [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II:n]] kuoleman jälkeen toukokuussa 1881.<ref name="brit" /> Hän sai myöhemmin sotamarsalkan arvon ja hänet nimitettiin valtakunnanneuvoston jäseneksi. Kreivin arvon hän oli saanut jo 1878.<ref name="NFB" />

Versio 9. elokuuta 2013 kello 22.19

Dmitri Miljutin, Vitold Muratovin maalaama muotokuva.

Dmitri Aleksejevitš Miljutin (10. heinäkuuta (J: 28. kesäkuuta) 1816 Moskova7. helmikuuta (J: 25. tammikuuta) 1912 Simeiz, Krim)[1] oli venäläinen kreivi, sotilas ja poliitikko, joka toimi Venäjän sotaministerinä vuosina 1861–1881. Hänen johdollaan toteutettiin monia merkittäviä armeijan uudistuksia, kuten asevelvollisuuden käyttöönotto.

Miljutin aloitti upseerinuransa vuonna 1833 tykistössä, valmistui Nikolain yleisesikunta-akatemiasta 1836 ja palveli Kaukasuksella 1838–1845, minkä jälkeen hänestä tuli yleisesikunta-akatemian opettaja. Hänet ylennettiin 1854 kenraalimajuriksi ja kaksi vuotta myöhemmin hän palasi aktiivipalvelukseen Kaukasuksen armeijan esikuntapäälliköksi. Miljutin nimitettiin 1860 apulaissotaministeriksi ja marraskuussa 1861 sotaministeriksi.[1][2]

Ministerinä Miljutin uudisti kokonaan Venäjän sotilaskoulutuksen ja peruskoulutus saatettiin kaikkien alokkaiden ulottuville.[1] Kadettikoulut kehitettiin korkeakouluiksi ja alemman upseeriston kouluttamiseksi perustettiin junkkarikouluja.[3] Puolan kapinan jälkeen armeijan koko kaksinkertaistettiin. Miljutinin kaudella Venäjän sotilashallintoa hajautettiin jakamalla maa sotilaspiireihin, sotilaiden ruumiilliset rangaistukset kiellettiin ja sotilasoikeudenkäyntien oikeusjärjestystä muutettiin.[2] Merkittävin uudistus oli kuitenkin 1874 käyttöönotettu yleinen asevelvollisuus, joka koski kaikkia 20-vuotiaita miehiä lukuunottamatta erityissyistä vapautukseen oikeutettuja. Samassa yhteydessä palvelusaika voitiin lyhentää 25:stä kuuteen vuoteen.[1] Lisäksi palvelusajan jälkeen asevelvolliset olivat yhdeksän vuotta reservissä ja sen jälkeen 40-vuotiaiksi saakka nostoväessä, johon kuuluivat myös kaikki aktiivisesta palveluksesta vapautetut. Uudistus oli mullistava, vaikka lukuisten perheellisyyteen liittyneiden poikkeusehtojen seurauksena pääosa ikäluokasta itse asiassa vältti palveluksen.[3] Miljutin olisi halunnut ulottaa järjestelmän sellaisenaan myös Suomen suuriruhtinaskuntaan, mutta lopulta sotaministeriö ja keisari hyväksyivät suomalaisten toivomat merkittävät poikkeukset, joiden myötä Suomi sai oman asevelvollisen sotaväkensä vuonna 1881.[4]

Varsinkin Venäjän menestys Turkin sodassa 1877–1878 osoitti Miljutinin toteuttamien reformien menestyksen. Hän sai kuitenkin myös paljon vaikutusvaltasia vihamiehiä, sillä hänen uudistuksensa heikensivät aatelin etuoikeuksia armeijassa. Miljutin vetäytyi eläkkeelle pian tsaari Aleksanteri II:n kuoleman jälkeen toukokuussa 1881.[1] Hän sai myöhemmin sotamarsalkan arvon ja hänet nimitettiin valtakunnanneuvoston jäseneksi. Kreivin arvon hän oli saanut jo 1878.[2]

Dmitri Miljutinin veli oli merkittävä valtiomies Nikolai Miljutin.[2]

Lähteet

  1. a b c d e Dmitry Alekseyevich, Count Milyutin (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 9.8.2013.
  2. a b c d Nordisk familjebok (1913), s. 511–512 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 9.8.2013.
  3. a b Torsten Ekman: Suomen kaarti 1812–1905, s. 239. Schildts, Helsinki 2006.
  4. Ekman 2006, s. 244–245.

Aiheesta muualla