Ero sivun ”K.P.T.” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Wgn (keskustelu | muokkaukset) typo |
enemmän Klingen kirjasta |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''K.P.T.''' oli radikaalien [[Fennomania|suomenmielisten]] ylioppilaiden vuonna 1880 perustama aatteellinen järjestö.<ref name="Klinge75">Klinge 1978, s. |
'''K.P.T.''' oli [[Lauri Kivekäs|Lauri Kivekkään]] johtamien radikaalien [[Fennomania|suomenmielisten]] ylioppilaiden vuonna 1880 perustama aatteellinen järjestö.<ref name="Klinge75">Klinge 1978, s. 75–78.</ref> Yhdistyksen perustaneet nuoret radikaalit fennomaanit haastoivat [[Suomalainen puolue|Suomalaisen puolueen]] valtalinjan, jota he pitivät liian maltillisena ja vanhoillisena. K.P.T.:ssä yhdistyi [[nationalismi]] ja yhteiskunnallinen radikalismi. Sen linja oli jyrkkä varsinkin [[Kieliriita|kielikysymyksessä]] ja tavoitteena oli [[suomen kieli|suomen kielen]] täydellinen ylivalta ja [[Ruotsin kieli|ruotsin kielen]] syrjäyttäminen. Samalla K.P.T. oli myös yhteiskunnallisesti aikaansa nähden radikaali ja on puhuttu jopa "punaisesta fennomaniasta". Suuntauksen johtajista näkyvimpiä olivat Kivekäs ja [[Jonas Castrén]]. Mukana toiminnassa olivat myös muun muassa [[Juhani Aho]], [[Arvid Järnefelt]], [[Julius Lyly]] ja [[Eero Erkko]]. Vahvimpana tukijoukkona olivat pohjalaiset ylioppilaat.<ref>Vares 2000, s. 28–29.</ref> |
||
K.P.T. perustettiin kun Lauri Kivekkään kannattajat jäivät syrjään suomenkielisten ylioppilaiden yhteisen järjestön, [[Suomalainen Nuija|Suomalaisen Nuijan]] johdosta. Kivekäs oli aiemmin toiminut kahdesti Suomalaisen Nuijan puheenjohtajana.<ref>{{Kansallisbiografia|id=769|nimi=Kivekäs, Lauri (1852–1893)|tekijä=Heikki Ylikangas|ajankohta=23.1.2009}}</ref> |
K.P.T. perustettiin kun Lauri Kivekkään kannattajat jäivät syrjään suomenkielisten ylioppilaiden yhteisen järjestön, [[Suomalainen Nuija|Suomalaisen Nuijan]] johdosta. Kivekäs oli aiemmin toiminut kahdesti Suomalaisen Nuijan puheenjohtajana.<ref>{{Kansallisbiografia|id=769|nimi=Kivekäs, Lauri (1852–1893)|tekijä=Heikki Ylikangas|ajankohta=23.1.2009}}</ref> Ryhmäkuntien väliset kiistat Nuijassa pahenivat lokakuussa 1880, jolloin maltillisia edustanut [[J. R. Danielson-Kalmari|J. R. Danielson]] sai aikaiseksi Kivekkään pudottamisen pois [[Helsingin yliopiston ylioppilaskunta|ylioppilaskunnan]] puheenjohtajavaalia varten laaditulta ehdokaslistalta. Viimeinen pisara Kivekkään kannattajille oli pari viikkoa myöhemmin käyty kiista [[Vanha ylioppilastalo|ylioppilastalon]] 10-vuotisjuhlien ohjelman kielestä, jossa maltillisten fennomaanien tuella hyväksyttiin kaksikielinen ohjelma; Juhani Ahon näkemyksen mukaan tämä osoitti Nuijan olevan ”''noiden paska-moderatien laitumena nykyään''”. Kivekkään kannattajat perustivat oman järjestönsä pian tämän jälkeen. Nimi K.P.T. oli ensisijaisesti lyhenne sanoista ''koko programmi toimeen'', mutta sille annettiin myös merkitys ''kansan pyhä tahto'', ja "kovien konsonanttien" selitettiin kuvaavan yleensä yhdistyksen ohjelman jyrkkyyttä ja radikaalisuutta. Aho käytti K.P.T.:stä myös luonnehdintaa "kaikkien punaisten toverien seura" ja samantapaisia ilmaisuja oli [[Kaarlo Albert Grönqvist|K. A. Grönqvist]]in [[Vaasan marssi]]n säveleen kirjoittamassa ”K.P.T.:n marssissa”. Yhdistyksen julkaisuissa käytettiin jopa [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumoukseen]] viittaavaa vallankumousromantiikkaa.<ref name="Klinge75" /> |
||
Keväällä 1881 Kivekäs sai ajettua ylioppilaskunnassa läpi päätöksen, että ylioppilaskunta järjestäisi suuren juhlan [[J. V. Snellman]]in 75-vuotispäivien johdosta. Varsinkin juhliin liittynyt Snellmanin juhla-albumi kuitenkin muutettiin K.P.T.:n omaksi propagandaksi, mikä herätti yleistä ärtymystä. Erityisen mauttomana pidettiin albumiin sisältynyttä runoa, jossa suositeltiin [[Svekomania|svekomaanien]] hoitelemista ruudilla ja lyijyllä. Albumin kanteenkin oli ilman kunnollista perustelua kirjoitettu isoilla kirjaimilla K.P.T.<ref>Klinge 1978, s. 90–93.</ref> |
|||
Alkuvaiheessa K.P.T.:n toiminnassa korostui ensisijaisesti kielikiihkoilu, mutta myöhemmin painotus siirtyi enemmän yhteiskunnalliseen radikalismiin.<ref>Vares 2000, s. 31.</ref> Sillä oli jonkin aikaa vahva asema ylioppilaiden keskuudessa ja sen johtajista Kivekäs ja Castrén valittiin [[Säätyvaltiopäivät 1885|vuonna 1885 valtiopäiville]], mutta liiallinen jyrkkyys esti vaikutusvallan laajenemisen. Liike kuihtui vähitellen ja sen useat kannattajat menettivät kiinnostustaan jyrkkään nationalismiin ja suuntautuivat selkeämmin kansainväliseen [[liberalismi]]in.<ref>Vares 2000, s. 33, 38.</ref> Yhdistyksen hajotessa siitä erosi maltillisempi ryhmä, jotka perustivat myöhemmin [[Päivälehti|Päivälehden]].<ref>Vares 2000, s. 43.</ref> K.P.T. kasvatti näin tulevat [[Nuorsuomalainen Puolue|nuorsuomalaisten]] johtajat. |
|||
Samaan aikaan K.P.T.:n kanssa toimi [[Svekomania|ruotsinmielisten]] ylioppilaiden järjestö [[X. Y. Z.]], joka oli perustettu jo hieman aiemmin, syksyllä 1879.<ref>Klinge 1978, s. 61.</ref> |
|||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 1. elokuuta 2013 kello 11.47
K.P.T. oli Lauri Kivekkään johtamien radikaalien suomenmielisten ylioppilaiden vuonna 1880 perustama aatteellinen järjestö.[1] Yhdistyksen perustaneet nuoret radikaalit fennomaanit haastoivat Suomalaisen puolueen valtalinjan, jota he pitivät liian maltillisena ja vanhoillisena. K.P.T.:ssä yhdistyi nationalismi ja yhteiskunnallinen radikalismi. Sen linja oli jyrkkä varsinkin kielikysymyksessä ja tavoitteena oli suomen kielen täydellinen ylivalta ja ruotsin kielen syrjäyttäminen. Samalla K.P.T. oli myös yhteiskunnallisesti aikaansa nähden radikaali ja on puhuttu jopa "punaisesta fennomaniasta". Suuntauksen johtajista näkyvimpiä olivat Kivekäs ja Jonas Castrén. Mukana toiminnassa olivat myös muun muassa Juhani Aho, Arvid Järnefelt, Julius Lyly ja Eero Erkko. Vahvimpana tukijoukkona olivat pohjalaiset ylioppilaat.[2]
K.P.T. perustettiin kun Lauri Kivekkään kannattajat jäivät syrjään suomenkielisten ylioppilaiden yhteisen järjestön, Suomalaisen Nuijan johdosta. Kivekäs oli aiemmin toiminut kahdesti Suomalaisen Nuijan puheenjohtajana.[3] Ryhmäkuntien väliset kiistat Nuijassa pahenivat lokakuussa 1880, jolloin maltillisia edustanut J. R. Danielson sai aikaiseksi Kivekkään pudottamisen pois ylioppilaskunnan puheenjohtajavaalia varten laaditulta ehdokaslistalta. Viimeinen pisara Kivekkään kannattajille oli pari viikkoa myöhemmin käyty kiista ylioppilastalon 10-vuotisjuhlien ohjelman kielestä, jossa maltillisten fennomaanien tuella hyväksyttiin kaksikielinen ohjelma; Juhani Ahon näkemyksen mukaan tämä osoitti Nuijan olevan ”noiden paska-moderatien laitumena nykyään”. Kivekkään kannattajat perustivat oman järjestönsä pian tämän jälkeen. Nimi K.P.T. oli ensisijaisesti lyhenne sanoista koko programmi toimeen, mutta sille annettiin myös merkitys kansan pyhä tahto, ja "kovien konsonanttien" selitettiin kuvaavan yleensä yhdistyksen ohjelman jyrkkyyttä ja radikaalisuutta. Aho käytti K.P.T.:stä myös luonnehdintaa "kaikkien punaisten toverien seura" ja samantapaisia ilmaisuja oli K. A. Grönqvistin Vaasan marssin säveleen kirjoittamassa ”K.P.T.:n marssissa”. Yhdistyksen julkaisuissa käytettiin jopa Ranskan vallankumoukseen viittaavaa vallankumousromantiikkaa.[1]
Keväällä 1881 Kivekäs sai ajettua ylioppilaskunnassa läpi päätöksen, että ylioppilaskunta järjestäisi suuren juhlan J. V. Snellmanin 75-vuotispäivien johdosta. Varsinkin juhliin liittynyt Snellmanin juhla-albumi kuitenkin muutettiin K.P.T.:n omaksi propagandaksi, mikä herätti yleistä ärtymystä. Erityisen mauttomana pidettiin albumiin sisältynyttä runoa, jossa suositeltiin svekomaanien hoitelemista ruudilla ja lyijyllä. Albumin kanteenkin oli ilman kunnollista perustelua kirjoitettu isoilla kirjaimilla K.P.T.[4]
Alkuvaiheessa K.P.T.:n toiminnassa korostui ensisijaisesti kielikiihkoilu, mutta myöhemmin painotus siirtyi enemmän yhteiskunnalliseen radikalismiin.[5] Sillä oli jonkin aikaa vahva asema ylioppilaiden keskuudessa ja sen johtajista Kivekäs ja Castrén valittiin vuonna 1885 valtiopäiville, mutta liiallinen jyrkkyys esti vaikutusvallan laajenemisen. Liike kuihtui vähitellen ja sen useat kannattajat menettivät kiinnostustaan jyrkkään nationalismiin ja suuntautuivat selkeämmin kansainväliseen liberalismiin.[6] Yhdistyksen hajotessa siitä erosi maltillisempi ryhmä, jotka perustivat myöhemmin Päivälehden.[7] K.P.T. kasvatti näin tulevat nuorsuomalaisten johtajat.
Samaan aikaan K.P.T.:n kanssa toimi ruotsinmielisten ylioppilaiden järjestö X. Y. Z., joka oli perustettu jo hieman aiemmin, syksyllä 1879.[8]
Lähteet
- Klinge, Matti: Ylioppilaskunnan historia. Kolmas osa 1872–1917 : K.P.T.:stä jääkäreihin. Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta ja Oy Gaudeamus Ab, 1978. ISBN 951-662-228-3.
- Vares, Vesa: Varpuset ja pääskyset: Nuorsuomalaisuus ja Nuorsuomalainen puolue 1870-luvulta vuoteen 1918. SKS, Helsinki 2000. ISBN 951-746-161-5
Viitteet
- ↑ a b Klinge 1978, s. 75–78.
- ↑ Vares 2000, s. 28–29.
- ↑ Heikki Ylikangas: Kivekäs, Lauri (1852–1893) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.1.2009. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Klinge 1978, s. 90–93.
- ↑ Vares 2000, s. 31.
- ↑ Vares 2000, s. 33, 38.
- ↑ Vares 2000, s. 43.
- ↑ Klinge 1978, s. 61.