Ero sivun ”Yrjö Suomalainen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
lähde syntymä- ja kuolinaikaan |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Yrjö Johannes Suomalainen''' ([[24. huhtikuuta]] [[1893]], [[Parikkala]] – [[28. elokuuta]] [[1964]], [[Helsinki]]) oli suomalainen [[viulu]]taiteilija, musiikkiarvostelija ja musiikkikirjailija. Hänen puolisonsa oli kuvanveistäjä [[Emil Wikström]]in vanhin tytär '''Estelle''' (1897−1970). Heidän tyttärensä oli oopperalaulaja [[Maaria Eira]] ja poikansa pilapiirtäjä [[Kari Suomalainen]]. |
'''Yrjö Johannes Suomalainen''' ([[24. huhtikuuta]] [[1893]], [[Parikkala]] – [[28. elokuuta]] [[1964]], [[Helsinki]])<ref>Lähde päivämäärien, ei paikkakuntien osalta: {{Verkkoviite | Osoite = http://vys.hypermedia.fi/elinaikoja.html | Nimeke =Viihdemusiikin vaikuttajien elinaikoja | Tekijä =Tero Halvorsen, Harri Hirvi & J. J. Marjanen | Ajankohta =1.1.2005 | Julkaisija =Viihdemusiikin Ystävien Seura ry | Viitattu = 8.7.2013 }}</ref> oli suomalainen [[viulu]]taiteilija, musiikkiarvostelija ja musiikkikirjailija. Hänen puolisonsa oli kuvanveistäjä [[Emil Wikström]]in vanhin tytär '''Estelle''' (1897−1970). Heidän tyttärensä oli oopperalaulaja [[Maaria Eira]] ja poikansa pilapiirtäjä [[Kari Suomalainen]]. |
||
Yrjö Suomalainen kirjoitti ylioppilaaksi 1912 ja opiskeli viulunsoittoa Helsingin musiikkiopistossa 1914–1916. Hän jatkoi viuluopintojaan [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] 1917 [[Leopold Auer]]in oppilaana ja [[Pariisi]]ssa 1919–1920 Maurice Hewittin ja Lucien Capet'n oppilaana. Vuosina 1916–1922 Suomalainen konsertoi Helsingissä ja eri puolella Suomea. Hän oli [[Turun filharmoninen orkesteri|Turun kaupunginorkesterin]] jäsen 1918–1919 ja soitti [[Helsingin kaupunginorkesteri]]ssa 1922–1929. Hän toimi 1922–1926 Helsingin musiikkiopiston ja 1923–1948 Sivistysjärjestöjen kansankonservatorion opettajana. Suomalaisen tunnetuimpia oppilaita ovat [[Paavo Berglund]] ja Heikki Louhivuori. |
Yrjö Suomalainen kirjoitti ylioppilaaksi 1912 ja opiskeli viulunsoittoa Helsingin musiikkiopistossa 1914–1916. Hän jatkoi viuluopintojaan [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] 1917 [[Leopold Auer]]in oppilaana ja [[Pariisi]]ssa 1919–1920 Maurice Hewittin ja Lucien Capet'n oppilaana. Vuosina 1916–1922 Suomalainen konsertoi Helsingissä ja eri puolella Suomea. Hän oli [[Turun filharmoninen orkesteri|Turun kaupunginorkesterin]] jäsen 1918–1919 ja soitti [[Helsingin kaupunginorkesteri]]ssa 1922–1929. Hän toimi 1922–1926 Helsingin musiikkiopiston ja 1923–1948 Sivistysjärjestöjen kansankonservatorion opettajana. Suomalaisen tunnetuimpia oppilaita ovat [[Paavo Berglund]] ja Heikki Louhivuori. |
||
| Rivi 21: | Rivi 21: | ||
* ''Musiikin tietokirja''. Otava 1956. |
* ''Musiikin tietokirja''. Otava 1956. |
||
* ''Otavan iso musiikkitietosanakirja'' 5. Otava 1979. |
* ''Otavan iso musiikkitietosanakirja'' 5. Otava 1979. |
||
{{viitteet}} |
|||
{{DEFAULTSORT:Suomalainen, Yrjö}} |
{{DEFAULTSORT:Suomalainen, Yrjö}} |
||
Versio 9. heinäkuuta 2013 kello 20.48
Yrjö Johannes Suomalainen (24. huhtikuuta 1893, Parikkala – 28. elokuuta 1964, Helsinki)[1] oli suomalainen viulutaiteilija, musiikkiarvostelija ja musiikkikirjailija. Hänen puolisonsa oli kuvanveistäjä Emil Wikströmin vanhin tytär Estelle (1897−1970). Heidän tyttärensä oli oopperalaulaja Maaria Eira ja poikansa pilapiirtäjä Kari Suomalainen.
Yrjö Suomalainen kirjoitti ylioppilaaksi 1912 ja opiskeli viulunsoittoa Helsingin musiikkiopistossa 1914–1916. Hän jatkoi viuluopintojaan Pietarissa 1917 Leopold Auerin oppilaana ja Pariisissa 1919–1920 Maurice Hewittin ja Lucien Capet'n oppilaana. Vuosina 1916–1922 Suomalainen konsertoi Helsingissä ja eri puolella Suomea. Hän oli Turun kaupunginorkesterin jäsen 1918–1919 ja soitti Helsingin kaupunginorkesterissa 1922–1929. Hän toimi 1922–1926 Helsingin musiikkiopiston ja 1923–1948 Sivistysjärjestöjen kansankonservatorion opettajana. Suomalaisen tunnetuimpia oppilaita ovat Paavo Berglund ja Heikki Louhivuori.
Merkittävä osa Suomalaisen elämäntyötä oli Uuden Suomen musiikkiarvostelijan toimi 1929–1952 nimimerkillä Y.S. Arvostelijana hän nautti asiantuntemuksellaan yleistä luottamusta. Hän oli myös Suomen Musiikkilehden vakinainen avustaja ja esiintyi radiossa omaleimaisena musiikkipakinoitsijana.
Yrjö Suomalainen on haudattu Sääksmäen hautausmaalle.
Teokset
- Viulu ja viulun mestarit. Otava 1936.
- Visavuoren mestari. Piirteitä Emil Wikströmistä ihmisenä ja taiteilijana. Otava 1948.
- Oskar Merikanto. Suomen kotien säveltäjä. Otava 1950.
- Robert Kajanus. Hänen elämänsä ja toimintansa. Otava 1952.
- toimittanut suomeksi valikoiman Westerlinin kokoelmasta ranskalaisia paimenlauluja
- Yrjö Suomalaisen musiikkipakinoita (toimittanut ja kuvittanut Kari Suomalainen). Otava 1978.
Lähteet
- Lajos Garam: Viulun mestareita. Hellasedition 1985.
- Tuomi Elmgren-Heinonen: Suuri musiikkikirja. Otava 1959.
- Kuka kukin on 1960. Otava 1960.
- Musiikin tietokirja. Otava 1956.
- Otavan iso musiikkitietosanakirja 5. Otava 1979.
- ↑ Lähde päivämäärien, ei paikkakuntien osalta: Tero Halvorsen, Harri Hirvi & J. J. Marjanen: Viihdemusiikin vaikuttajien elinaikoja 1.1.2005. Viihdemusiikin Ystävien Seura ry. Viitattu 8.7.2013.