Ero sivun ”Veljekset Karhumäki” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 9: Rivi 9:
Harrastus laajeni pian ilmailualan liiketoiminnaksi. Veljekset Karhumäki -yrityksen toimintaan kuuluivat [[1930-luku|1930-luvulla]] lentokoulutus, yleisölennätykset, lentokoneiden korjaus ja [[ilmavalokuvaus]] sekä tilauslennot. Ilmavoimien kanssa tehdyn sopimuksen pohjalta he alkoivat rakentaa [[Kuorevesi|Kuorevedelle]] lentokonetehdasta, joka laajeni [[jatkosota|jatkosodan]] aikana, kun [[Valtion lentokonetehdas]] perusti sinne 2VL-tehtaansa, johon Karhumäen tehdas liitettiin.
Harrastus laajeni pian ilmailualan liiketoiminnaksi. Veljekset Karhumäki -yrityksen toimintaan kuuluivat [[1930-luku|1930-luvulla]] lentokoulutus, yleisölennätykset, lentokoneiden korjaus ja [[ilmavalokuvaus]] sekä tilauslennot. Ilmavoimien kanssa tehdyn sopimuksen pohjalta he alkoivat rakentaa [[Kuorevesi|Kuorevedelle]] lentokonetehdasta, joka laajeni [[jatkosota|jatkosodan]] aikana, kun [[Valtion lentokonetehdas]] perusti sinne 2VL-tehtaansa, johon Karhumäen tehdas liitettiin.


Veljeksistä vanhin [[Niilo Karhumäki]] oli aikanaan merkittävä lentäjäsankari ja julkisuuden henkilö, joka kirjoitti lentotoimintaa eloisasti kuvaavat teokset Karhunahas ja Lentopoikia. Kuoreveden keskustaajamassa [[Halli (kylä)|Hallissa]] on Kolhinselän rannalla Karhumäen veljesten elämäntyölle omistettu ympäristötaideteos Lentäjäveljestenaukio.
Veljeksistä vanhin [[Niilo Karhumäki]] oli aikanaan merkittävä lentäjäsankari ja julkisuuden henkilö, joka kirjoitti lentotoimintaa eloisasti kuvaavat teokset Karhunahas ja Lentopoikia. Kuoreveden keskustaajamassa [[Halli (taajama)|Hallissa]] on Kolhinselän rannalla Karhumäen veljesten elämäntyölle omistettu ympäristötaideteos Lentäjäveljestenaukio.


=== 1950–1960-luku ===
=== 1950–1960-luku ===

Versio 2. heinäkuuta 2013 kello 00.21

Niilo ja Valto Karhumäki olivat suomalaisia ilmailun uranuurtajia. Heidän tunnetuin yhtiönsä on Karair-lentoyhtiö (tunnettiin myös nimillä Veljekset Karhumäki, Karhumäki Airways sekä Kar-Air).

Historiaa

1920–1950-luku

Veljekset Karhu 2 -koneensa kanssa vuonna 1927

Karhumäet olivat syntyisin Multialta, mutta muuttivat myöhemmin Jyväskylän lähelle Keljoon, jossa he aloittivat syksyllä 1924 lentokoneen rakentamisen kotonaan. He rakensivat 1920-luvulla neljä lentokonetta: Karhu 1, Karhu 2, Karhu 3 ja Tiira.

Harrastus laajeni pian ilmailualan liiketoiminnaksi. Veljekset Karhumäki -yrityksen toimintaan kuuluivat 1930-luvulla lentokoulutus, yleisölennätykset, lentokoneiden korjaus ja ilmavalokuvaus sekä tilauslennot. Ilmavoimien kanssa tehdyn sopimuksen pohjalta he alkoivat rakentaa Kuorevedelle lentokonetehdasta, joka laajeni jatkosodan aikana, kun Valtion lentokonetehdas perusti sinne 2VL-tehtaansa, johon Karhumäen tehdas liitettiin.

Veljeksistä vanhin Niilo Karhumäki oli aikanaan merkittävä lentäjäsankari ja julkisuuden henkilö, joka kirjoitti lentotoimintaa eloisasti kuvaavat teokset Karhunahas ja Lentopoikia. Kuoreveden keskustaajamassa Hallissa on Kolhinselän rannalla Karhumäen veljesten elämäntyölle omistettu ympäristötaideteos Lentäjäveljestenaukio.

1950–1960-luku

Veljekset Karhumäki Oy (IATA: KRICAO: KAR) aloitti vuonna 1950 säännölliset reittilennot Suomessa ja seuraavana vuonna tilauslennot ulkomaille. Lentoliikenteessä otettiin käyttöön nimi Karhumäki Airways, joka muuttui vuonna 1957 Kar-Air Oy:ksi. Yhtiöllä oli alkuvaiheessa käytössään neljä Douglas DC-3 konetta (OH-VKA..VKD) ja kaksi Convair CV-440 Metropolitan -konetta (OH-VKM, -VKN), joilla lennettiin reittilentoja Suomessa ja Tukholmaan sekä tilauslentoja Etelä-Eurooppaan. Lisäksi ruotsalaiselle tytäryhtiölle Kar-Air Ab:lle hankittiin vuonna 1961 Douglas DC-6B -matkustajakone SE-BDX. Sillä lennettiin tilauslentoja Etelä-Eurooppaan.

Kar-Air Oy:n molemmat Convair-koneet vaurioituivat pahoin lentoturmissa vuonna 1963 ja yhtiö joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Aero O/Y osti tuolloin enemmistön yhtiön osakkeista turvatakseen yhtiön toiminnan jatkumisen. Vaikka Aero omisti 27 % osakkeista, oli sen osuus äänistä 51 %. Muita osakkaita olivat muun muassa Effoa 18 %, Esso 8,7 %, Sampo 7,1 %, KOP 5,2 % ja Yhtyneet Paperitehtaat 4,7 %.

Omistussuhteiden muututtua yhtiö teki useita yhteistyösopimuksia Finnair Oy:n kanssa, luopui pääosin reittiliikenteestä ja keskittyi tilauslentoihin. Vuosina 19641972 yhtiö operoi kahta Finnair Oy:n aluksi omistamaa DC-6B -konetta (OH-KDA ja OH-KDB) sekä omaa OH-KDC:tä (ex. SE-BDX). Koneilla tehtiin muun muassa useita maailmanympärilentoja.

1970–1980-luku

Potkurikoneiden aika matkustajaliikenteessä alkoi 1970-luvun alussa olla lopuillaan ja Kar-Air päätyi vuosina 1971–1972 myymään kaksi DC-6B-koneistaan (KDB ja KDC). Kolmas OH-KDA oli vuonna 1968 aiemmin muutettu kääntyväpyrstöiseksi DC-6B-ST (ST=Swing Tail) -rahtilentokoneeksi ja se lensi aina vuoteen 1980 saakka Finnairin Keski-Euroopan rahtivuoroja. DC-6-kaluston tilalle Kar-Air oy osti vuonna 1972 189-paikkaisen Douglas DC-8-51-suihkumatkustajakoneen OH-KDM:n. Tällä niin kutsutulla viirupyrstöllä lennettiin runsaasti myös Finnairin tilauslentoja aina vuoteen 1980 saakka, jolloin tilauslentoja koskenut yhteistyösopimus Finnairin kanssa loppui. Tämän jälkeen yhteistyö Finnairin kanssa supistui ajoittaiseksi ja koneen käyttöaste supistui minimiin. Kiristyvien melumääräysten ja kohoavan polttoaineen hinnan myötä OH-KDM päätyi vuonna 1985 Belgiaan romutettavaksi ja tilalle vuokrattiin Finnair Oy:ltä DC-8-62 -kone OH-LFZ, joka lensi tilauslentoja aina vuoteen 1987 saakka.

Kar-Air lensi myös malminetsintälentoja aluksi Airspeed Oxfordilla OH-VKR (1951-1952). Sitten Lockheed L-18 Lodestar -koneella OH-VKU (1953-1972). Sitten Twin Otterilla OH-KOA (1972). Sitten DC-3:lla OH-VKB (1973–1979) ja lopuksi De Havilland DHC-6 Twin Otterilla OH-KOG (19801996). Yhtiöjärjestyksen muutoksen yhteydessä nimestä jäi väliviiva pois vuonna 1980. 1996 KARAIR fuusioitiin FINNAIRiin ja tämän jälkeen OH-KOG lensi edelleen mittauslentoja aina vuoden 2009 loppuun. Yhtiö lensi myös kevytreittikokeilun välillä OuluKuusamo vuosina 1972–1973 Yhdysvalloista hankitulla De Havilland DHC-6 Twin Otter OH-KOA:lla ja tämän koneen tuhouduttua maahansyöksyssä Pudasjärvellä vain seitsemän kuukauden käytön jälkeen helmikuussa 1973, DC-3:lla (OH-VKB). Reitti siirtyi lopulta Finnair Oy:n hoidettavaksi.

Finnair Oy:n hankittua vuonna 1986 kaksi Airbus A300B4-203FF -laajarunkoista suihkumatkustajakonetta (OH-LAA ja OH-LAB) päätettiin niiden operointi antaa Karairille. Karair lensi koneilla joulukuusta 1986 alkaen Etelä-Euroopan tilauslentoja aina vuoteen 1992, jolloin ne siirrettiin takaisin Finnair Oy:n laivastoon. Karairille annettiin operoitavaksi kuusi Finnair Oy:n omistamaa uutta ATR-72 -potkuriturbiinikonetta (OH-KRA..KRF) Suomen reittiliikenteeseen.

1990-luku

Finnair nosti ostotarjouksellaan omistusosuutensa Karair Oy:stä 95 % vuonna 1992 ja lunastustarjouksellaan seuraavana vuonna 96,4 %:iin ja 97,6 %:iin äänistä.

1990-luvun laman kurittaessa lentoliikennettä päätti emoyhtiö Finnair sulauttaa Karairin Finnairiin syyskuussa 1996. ATR:t maalattiin pian Finnarin väreihin. Samalla malminetsintään varustettu Twin Otter OH-KOG siirrettiin Malmilento Oy:n operoitavaksi. Toteutettu liikkeenluovutus todettiin laittomaksi vuonna 2002 ja Finnair velvoitettiin lunastamaan kaikki jäljellä olevat Karairin osakkeet.

Suomen ilmailumuseossa Vantaan lentokentällä on nykyisin esillä kaksi Kar-Air Oy:n matkustajakonetta, Lockheed L-18 Lodestar OH-VKU "Kultakuokka" ja maailman vanhimpiin kuuluva DC-3 OH-VKB. Entinen Kar-Air Oy:n DC-3 OH-VKA on museoituna Münchenin lentoaseman ilmailuhistoriallisessa näyttelyssä, tosin sveitsiläisen Swissairin väreissä ja rekisteritunnuksin, joissa kone ei koskaan ole kuitenkaan lentänyt. Kar-Airin entinen OH-VKN -tunnuksinen Convair Metropolitan lentää yhä Haitissa rekisteritunnuksella HH-VAH. [1] OH-VKN:n sisarkoneesta on maalattu näköiskappale alkuperäisiin Kar-Airin väreihin Malagan lentokentän 50-vuotisjuhlia varten, sillä OH-VKN oli ensimmäinen kentälle koskaan laskeutunut kone vuonna 1959. Näköiskappale sijaitsee Malagan lentokentällä ja sen omistaa Malagan ilmailumuseo.[2]

Veljekset Karhumäki populaarikulttuurissa

Niilo Karhumäki vilahtaa kirjailija Pauli Hirvosen nuortenkirjan Mikko Nuoli suihkulentäjänä loppusivuilla tarjoamassa lentoperämiehen paikkaa päähenkilölle.

Carl Barksin Roope Ankka-tarinan "Kultaa ja kalavelkoja" ("North of the Yukon", W US 59-01, 1965) suomenkielisessä käännöksessä Kar-Airista on tehty nimiväännös "Kaira-Air".

Lähteet

  • Tervonen, Ismo: Veljekset Karhumäki Suomen ilmailun pioneereina 1924–1956. Tampere: Apali, 2002. ISBN 952-5026-25-6.
  • Tervonen, Ismo: Kar-Air tilauslentoliikenteen edelläkävijänä 1957–1980. Tampere: Apali, 2004. ISBN 952-5026-40-X.
  • Tervonen, Ismo: Karair matkustajalentoliikenteen perinteiden vaalijana 1980–1996. Tampere: Apali, 2007. ISBN 978-952-5026-64-1.

Viitteet

  1. Kar-Airin entinen Convair Haitissa 26.9.2010. Airliners.net.
  2. Legendaarinen Kar-Air "palasi" Malagaan 17.10.2009. Helsingin Sanomat.

Katso myös

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Veljekset Karhumäki.