Ero sivun ”Reaalipreesens” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
260 merkkiä lisätty ,  7 vuotta sitten
Vielä fix....
(Reaalipreesens ei voi käsitteenä merkitä yhtä aikaa, että "Tämä on minun ruumiini" (reaalipreesens) ja "Tämä merkitsee minun ruumistani" (hengellinen preesens, vertauskuvallisuus), koska kyseessä ovat siksi poistin tästä lauseen.)
(Vielä fix....)
'''Reaalipreesens''' (lat. ''praesentia realis'') on [[kristinusko]]n ajatus, että [[Kristus|Kristuksen]] ruumis ja veri on todella läsnä [[ehtoollinen|ehtoollis]]viinissä ja -leivässä ([[Evankeliumi Matteuksen mukaan|Matt.]] 26:26). Todellisen läsnäolon vastakohta on harha ja siitä poikkeaa ajatus hengellisestä eli vertauskuvallisesta läsnäolosta. Ensin mainitussa (alalajeja mm. [[transsubstantiaatio]] ja [[konsubstantiaatio]]) todellisesti läsnä on Kristuksen ruumiin ja veren substanssi eli olemus. Jälkimmäisessä nämä eivät ole läsnä olemuksellisesti, vaan pelkästään henkisesti tai hengellisesti.
 
Termi on ilmeisesti alun perin peräisin [[Johannes Duns Scotus|Johannes Duns Scotuksen]] kirjoituksista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.catholicireland.net/the-mystery-of-faith/ | Tekijä=Walsh, Liam | Nimeke=The Presence of the Mystery of Christ in the Broken Bread | Julakisu=The Mystery of Faith | Viitattu=14.3.2013}}</ref> Sitä käytettiin myös [[uskonpuhdistus|uskonpuhdistuksen]] ajan kiistelyssä Kristuksen ruumiin ja veren läsnäolosta ehtoollisaineissa, joka sai alkunsa sveitsiläisten reformaattoreiden, [[Ulrich Zwingli]]n ja [[Johannes Oecolampadius|Johannes Oecolampadiuksen]] ryhtyessä vastustamaan [[luterilaisuus|luterilaisten]] substantiaalista näkemystä ehtoollisessa läsnäolevasta Kristuksesta paluuna "katoliseen harhaan".<ref>Sasse, Hermann: ''Tämä on minun ruumiini. Lutherin taistelu ehtoollisen reaalipreesensin puolesta''. Concordia 2011.</ref> Termi kuitenkin kuului myös [[Jean Calvin]]in käsitteistöön; mutta toisin kuin luterilaiset hän ilmaisi sillä, että Kristuksen läsnäolo on todellinen, eikä harhaa, mutta se ei kuitenkaan ole hänen ruumiinsa ja verensä läsnäoloa, kuten luterilainen osapuoli katsoi tai niiden uhraamista, kuten katolinen osapuoli opetti<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.reformed.org/webfiles/antithesis/index.html?mainframe=/webfiles/antithesis/v2n2/ant_v2n2_presence.html | Tekijä=Nicholson, Brian | Nimeke=Calvin's Doctrine of the Spiritual Presence of Christ in the Lord's Supper | Viitattu=14.3.2013}}</ref><ref>Sasse, Hermann: ''Tämä on minun ruumiini. Lutherin taistelu ehtoollisen reaalipreesensin puolesta''. Concordia 2011.</ref> Pohjimmiltaan näiden kristinuskon eri haarojen ehtoolliskäsitysten erilaisuus johtuneekin niiden erilaisista opeista [[Vanhurskautus|Jumalan pelastavasta työstä]]. Kalvinilaisuudesa ajatellaan yleensä, että Jumala vanhurskauttaa toiset ja paaduttaa toiset ns. kaksinkertaisen [[predestinaatio]]n perusteella, kun taas luterilaisten [[Liber concordiae|Tunnustuskirjoissa]] ehtoollisen, kasteen ja evankeliumin saarnan opetetaan olevan välineitä, joiden kautta Jumala vanhurskauttaa. Kalvinilaisessa käsityksessä Kristuksen ruumiin ja veren läsnäolo ehtoollisessa on tarpeeton, koska Jumala antaa armoaan ei leivän ja viinin, vaan Pyhän Henkensä välityksellä<ref>Zwingli Marburgissa 1531: "''Pyhä Henki ei tarvitse vaunuja''".</ref> Vastaavasti luterilaisuudessa reaalipreesens ehtoollisessa on ehdoton, koska myös syntien anteeksiantamisen lupaus leivän ja viinin nauttimisessa uskossa katsotaan varmaksi ja todelliseksi, juuri siinä tapahtuvaksi. Asetussanojen merkitys katsotaan näin itseään merkitseväksi, kun taas kalvinilainen osapuoli selittää niitä eri raamatunkohdilla, kuten Johanneksen evankeliumin 6. luvun jakeella 63: "''Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä.''"
 
Luterilaisessa kielenkäytössä reaalipreesensiä käytetään yleensä ruumiin ja veren sekä leivän ja viinin todellisen läsnäolon merkityksessä, jonka vastakohtana vertauskuvallisen ehtoollistulkinta nähdään. Myös katolisessa ja ortodoksisessa ehtoollisopissa Jeesuksen ruumiin ja veren erityinen läsnäolo esitetään vastakohdaksi vertauskuvallisuudelle, mutta näillä kirkoilla on eri teologiansa tämän läsnäolon tavalle ([[konsubstantiaatio]] ja [[transsubstantiaatio]].
Rekisteröitymätön käyttäjä

Navigointivalikko