Ero sivun ”Pidättäminen” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Fct (keskustelu | muokkaukset) Ei muokkausyhteenvetoa |
Fct (keskustelu | muokkaukset) |
||
Rivi 3: | Rivi 3: | ||
== Pidätyksen kesto == |
== Pidätyksen kesto == |
||
Rikoksesta epäilty on pidätettävä 24 tunnin kuluessa kiinniottamisesta tai päästettävä vapaaksi.<ref>Pakkokeinolaki 2 § [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870450#L1P2]</ref> Pidätetty on päästettävä vapaaksi heti, kun edellytyksiä pidättämiseen ei enää ole, kuitenkin viimeistään vangitsemisvaatimuksen tekemiseen varatun ajan kuluttua.<ref>Pakkokeinolaki 4 § [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870450#L1P4]</ref> Vangitsemisvaatimus pidätetystä on tehtävä [[tuomioistuin|tuomioistuimelle]] viimeistään kolmantena päivänä kiinniottamisesta ennen kello kahtatoista.<ref>Pakkokeinolaki 13 § [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870450#L1P13]</ref> Jos vangitsemisvaatimus |
Rikoksesta epäilty on pidätettävä 24 tunnin kuluessa kiinniottamisesta tai päästettävä vapaaksi.<ref>Pakkokeinolaki 2 § [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870450#L1P2]</ref> Pidätetty on päästettävä vapaaksi heti, kun edellytyksiä pidättämiseen ei enää ole, kuitenkin viimeistään vangitsemisvaatimuksen tekemiseen varatun ajan kuluttua.<ref>Pakkokeinolaki 4 § [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870450#L1P4]</ref> Vangitsemisvaatimus pidätetystä on tehtävä [[tuomioistuin|tuomioistuimelle]] viimeistään kolmantena päivänä kiinniottamisesta ennen kello kahtatoista.<ref>Pakkokeinolaki 13 § [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870450#L1P13]</ref> Jos vangitsemisvaatimus tehdään ennen pidätysajan päättymistä, on se otettava käsiteltäväksi viimeistään neljän vuorokauden kuluttua kiinniottamisesta,<ref>Pakkokeinolaki 14 § [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870450#L1P14]</ref> jolloin pidätysaika on korkeintaan 96 tuntia.<ref name="Kesto">http://www.laki24.fi/riri-pidatys-pidatyksenkesto.html</ref> Pidätettyä tai vangittua ei voida vapaaksi päästämisen jälkeen pidättää uudelleen samasta rikoksesta sellaisen seikan nojalla, joka on ollut viranomaisen tiedossa pidättämisestä tai vangitsemisesta päätettäessä.<ref>Pakkokeinolaki 5 § [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870450#L1P5]</ref> |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
Versio 8. kesäkuuta 2013 kello 15.27
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Pidättäminen on pakkokeino jolla poliisi, virallinen syyttäjä tai tullihallituksen ja rajavartiolaitoksen virkamiehet voivat ottaa todennäköisin syin epäillyn henkilön säilöön jos rikoksesta säädetty vähimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Pidätys voidaan suorittaa myös jos vähimmäisrangaistus on alle kaksi vuotta vankeutta mutta ankarin rangaistus vähintään vuosi jos on syytä epäillä, että epäilty pakenee tai karttaa esitutkintaa, oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa. Henkilö voidaan pidättää samoin perustein myös jos on vaarana, että hän hävittää todistusaineistoa tai vaikuttaa asianomistajaan, todistajaan asiantuntijaan tai rikoskumppaniinsa. Myös jos henkilö todennäköisesti jatkaa rikollista toimintaansa, hänet voidaan pidättää.[1]
Pidätyksen kesto
Rikoksesta epäilty on pidätettävä 24 tunnin kuluessa kiinniottamisesta tai päästettävä vapaaksi.[2] Pidätetty on päästettävä vapaaksi heti, kun edellytyksiä pidättämiseen ei enää ole, kuitenkin viimeistään vangitsemisvaatimuksen tekemiseen varatun ajan kuluttua.[3] Vangitsemisvaatimus pidätetystä on tehtävä tuomioistuimelle viimeistään kolmantena päivänä kiinniottamisesta ennen kello kahtatoista.[4] Jos vangitsemisvaatimus tehdään ennen pidätysajan päättymistä, on se otettava käsiteltäväksi viimeistään neljän vuorokauden kuluttua kiinniottamisesta,[5] jolloin pidätysaika on korkeintaan 96 tuntia.[6] Pidätettyä tai vangittua ei voida vapaaksi päästämisen jälkeen pidättää uudelleen samasta rikoksesta sellaisen seikan nojalla, joka on ollut viranomaisen tiedossa pidättämisestä tai vangitsemisesta päätettäessä.[7]