Ero sivun ”Säyne” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
| Rivi 37: | Rivi 37: | ||
==Ravinto, lisääntyminen ja elintavat== |
==Ravinto, lisääntyminen ja elintavat== |
||
Säyneet syövät monenlaisia pohjaeläimiä, varsinkin [[nilviäiset|nilviäisiä]], suuret yksilöt saalistavat myös muita kaloja.<ref name = rktl/> |
Säyneet syövät monenlaisia pohjaeläimiä, varsinkin [[nilviäiset|nilviäisiä]], suuret yksilöt saalistavat myös muita kaloja.<ref name = rktl/> |
||
Säyneen kutu tapahtuu yleensä matalissa virtapaikoissa pian jäidenlähdön jälkeen. Itämeren säyneet voivat nousta jokisuihin, jokiin ja puroihin tai kutea ruovikkoisissa merenlahdissa.<ref name = rktl/> |
Säyneen kutu tapahtuu yleensä matalissa virtapaikoissa pian jäidenlähdön jälkeen. Itämeren säyneet voivat nousta jokisuihin, jokiin ja puroihin tai kutea ruovikkoisissa merenlahdissa.<ref name = rktl/> Kutu on melskeistä ja kestää vain muutaman päivän.<ref name =lp/> Mäti takertuu kasvillisuuteen tai pohjakiviin, ja poikaset kuoriutuvat 10–17 päivän kuluttua kudusta. Säyne alkaa kutea 5–8-vuotiaana kalojen ollessa 30–35 senttimetrin pituisia.<ref name = rktl/> |
||
Keväällä kudun jälkeen säyneet siirtyvät järvien ja meren saariston selkävesille ja voivat esiintyä parvina, jotka liikkuvat pinnan tuntumassa. Talvella säyne elää syvemmissä vesissä.<ref name=rktl/> |
Keväällä kudun jälkeen säyneet siirtyvät järvien ja meren saariston selkävesille ja voivat esiintyä parvina, jotka liikkuvat pinnan tuntumassa. Talvella säyne elää syvemmissä vesissä.<ref name=rktl/> |
||
Versio 31. toukokuuta 2013 kello 16.33
| Säyne | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Karppikalat Cypriniformes |
| Heimo: | Särkikalat Cyprinidae |
| Suku: | Leuciscus |
| Laji: | idus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Leuciscus idus |
|
| Katso myös | |
Säyne, myös säynävä, säynäs, säynäjä (Leuciscus idus), on suhteellisen suuri särkikaloihin kuuluva kala. Se muistuttaa särkeä, mutta on tätä isompi, pienempisuomuinen ja keltasilmäinen.
Koko ja ulkonäkö
Säyne on suurikokoinen särkikalaksi: tavallisesti se kasvaa 40–50 cm pitkäksi ja painaa puolesta yli kahteen kiloon. Suurella kalalla kyljet ovat vaalean messinginsävyiset, pienellä hopeiset. Silmät ovat keltaiset, vatsapuolen evät punaiset tai punertavat. Särjestä säyneen erottaa myös suomujen koko ja määrä: säyneen kylkiviivalla on 55-61 suomua, särjellä 42-45.[2] Yleisvaikutelma kalasta on hieman pullea ja tanakka, tukevapyrstöinen.[3]
Kymmenessä vuodessa säyne kasvaa noin kilon painoiseksi.[2] Suurin Suomessa tavattu säyne painoi 5,2 kiloa. Vanhimmat säyneet ovat olleet yli 20 vuotta vanhoja.
Levinneisyys
Säyne on pohjoisen Euraasian sisävesikala, jonka levinneisyys ylettyy Itä-Siperian Lenajoelta Reinin vesistöön Länsi-Euroopassa. Alppien ja Pyreneiden eteläpuolelta tai Skandinavian tunturialueilta sitä ei tavata.[2]
Suomessa säyne esiintyy lähes koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Tyypillisesti sitä tavataan suurissa reittivesien järvisssä, toisaalta virtaavissa vesissä. Se elää myös Itämeressä koko Suomen rannikkoalueella. Säyneitä on myös siirretty vesialueelta toiselle.[2]
Ravinto, lisääntyminen ja elintavat
Säyneet syövät monenlaisia pohjaeläimiä, varsinkin nilviäisiä, suuret yksilöt saalistavat myös muita kaloja.[2]
Säyneen kutu tapahtuu yleensä matalissa virtapaikoissa pian jäidenlähdön jälkeen. Itämeren säyneet voivat nousta jokisuihin, jokiin ja puroihin tai kutea ruovikkoisissa merenlahdissa.[2] Kutu on melskeistä ja kestää vain muutaman päivän.[3] Mäti takertuu kasvillisuuteen tai pohjakiviin, ja poikaset kuoriutuvat 10–17 päivän kuluttua kudusta. Säyne alkaa kutea 5–8-vuotiaana kalojen ollessa 30–35 senttimetrin pituisia.[2]
Keväällä kudun jälkeen säyneet siirtyvät järvien ja meren saariston selkävesille ja voivat esiintyä parvina, jotka liikkuvat pinnan tuntumassa. Talvella säyne elää syvemmissä vesissä.[2]
Kalastus ja käyttö
Säynettä voi pyydystää verkolla, mato-ongella tai heittouistimella (lippauistin ja pientä kalaa jäljittelevät uistimet toimivat hyvin). Myös rysiä ja pitkäsiimoja käytetään.
Säyneen taloudellinen merkitys on nykyisin pieni. Se on kelvollinen ruokakala savustettuna tai paperissa paistettuna, vaikka ruotoja onkin runsaasti.
Säyneen kokonaissaalis Suomessa vuonna 2009 arvioitiin 436 tonniksi, josta 94 % oli vapaa-ajankalastajien pyytämää. Tästä 185 tonnia pyydettiin sisävesiltä, loput merestä.[4]
Lähteet
Aiheesta muualla
- Leuciscus idus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)