Oman

سلطنة عُمان Salṭanat ‘Umān
lippu vaakuna
Valtiomuoto	monarkia
Sulttaani	Qabus ibn Sa’id Al Sa’id
Pääkaupunki	Masqat
Muita kaupunkeja	Salala
Pinta-ala
– yhteensä	309 500 (sijalla 70)
– josta sisävesiä	ei merkittävästi
Väkiluku (2005)	2 967 7171 (sijalla 136)
– väestötiheys	14
– väestönkasvu	1,996 (2010)
Viralliset kielet	arabian kieli
Valuutta	Omanin rial (OMR)
BKT (2009)
– yhteensä	72,99 miljardia USD  (sijalla 84)
– per asukas	25 000 USD
HDI (2019)	0,813 (sijalla 60)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	1,4
– teollisuus	48,6
– palvelut	49,9
Aikavyöhyke	+4
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys  – Portugalista, perustettu	1741
Lyhenne	OM
Kansainvälinen suuntanumero	+968
Tunnuslause	ei ole
Kansallislaulu	”Našid al-salam al-sultani”
sisältää 577 293 asukasta ilman kansalaisuutta
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Omanin sulttaanikunta eli Oman on arabivaltio Arabian niemimaan eteläkärjessä Etu-Aasiassa. Sen naapurimaita ovat Arabiemiirikunnat, Jemen ja Saudi-Arabia. Maan sijainti Hormuzinsalmen suulla on strategisesti vahva koska suuri osa maailman raakaöljystä kulkee salmen kautta. Oman on yksi perinteisimpiä arabimaita, ja 1970-luvulle asti se oli hyvin sulkeutunut yhteiskunta. Maan valtionpäämies on sulttaani, muilla valtio-elimillä on vain neuvoa-antava rooli. Nykyinen sulttaani on pyrkinyt taloudellisiin uudistuksiin ja hyviin naapuruussuhteisiin. Maa on toistaiseksi välttynyt ääri-islamiin liittyviltä väkivaltaisuuksilta. Talouden perustana on öljy niin kuin muillakin alueen valtioilla, mutta kalastuksen ja maanviljelyn osuus on suhteessa suurempi kuin naapurimaissa.

Maantiede

Omanin kartta.

Wadi Shab.

Tiedosto:Oman-Camel transportation.jpg

Kameli ajoneuvon kyydissä aavikolla.

Omanin pinta-ala on maan omien virallisten lukujensa mukaan noin 300 000 neliökilometriä, mutta 1990-luvun ulkomaalaiset arviot olivat vain 212 000 neliökilometriä. Nykyään CIA:n mukaan maan pinta-ala on kuitenkin 309 500 neliökilometriä.

Suurin osa Omanista kuuluu niemimaan laajaan autiomaahan (Rub’ al-Khali, eli tyhjä neljännes). Rannikon läheisyydessä on laaja, vulkaaninen vuoristoketju, ja useimmat omanilaiset asuvat sen ja meren välissä. Meri on ollut aina tärkeä kulkuväylä: sen lisäksi, että se yhdistää Omanin ulkomaailmaan, se yhdistää myös Omanin rannikkokaupungit toisiinsa. Maan etelärannikko on kukkulaista joutomaata. Sen edustalla on sijainniltaan strategisesti tärkeä Masiransaari, missä oli aiemmin brittien ja myöhemmin Yhdysvaltojen sotilastukikohta.

Ilmasto sisämaassa on kuuma ja kuiva, rannikolla kuuma ja kostea. Pääkaupungissa Masqatissa saattaa lämpötila nousta jopa 50 asteeseen. Eteläisessä Salalan kaupungissa Dhofarin maakunnassa ilmasto on hiukan viileämpi. Dhofar on harvoja alueita Arabian niemimaalla, joka saa monsuunisateita.

Suurin osa Omanista on viljelykelvotonta, ja suurimmat maanviljelysalueet löytyvät juuri Dhofarista sekä keitaiden ympäristöstä.

Omanin eläimistö on varsin monipuolinen. Maanisäkkäiden, kuten leopardin, gasellin ja aavikkoketun suojelemiseksi on perustettu rauhoitusalueita. Merissä elää 22 valas- ja delfiinilajia. Merikilpikonnat lisääntyvät Ras al-Jinzissä ja Al Dimaniyatin saaristossa. Merialueilla on myös koralliriuttoja, joilla näkee harvinaisia kivi- ja pehmytkoralleja sekä värikkäitä kaloja. Omanissa on havaittu noin 400 lintulajia, monet niistä on muuttolintuja matkallaan etelään tai pohjoiseen.

Sisämaassa sijaitsevassa Al Saleelin kansallispuistossa kasvaa akaasiametsää. Siellä liikkuu noin 40 gasellin lauma, sekä villikissoja, susia ja kettuja. Kunhan kasvillisuus vahvistuu, puistoon on tarkoitus istuttaa myös valkobeisoja.

Historia

Varhaiset vaiheet ja vieraat valtiaat

Omanissa on asunut ikivanha kauppias- ja merenkulkijakansa. Aikansa ylellisyystuotteen, suitsukkeena käytetyn olibaanihartsin kauppa kukoisti jo noin viisi tuhatta vuotta sitten. Sumerilaisissa lähteissä nimellä Makan noin kolmetuhatta vuotta sitten esiintyvä alue tarkoittaa joidenkin tutkijoiden mukaan Omania. Se liitettiin Persiaan noin 563 eaa. ja kuului siihen vuoteen 637 asti. 630-luvulla islam alkoi levitä Omaniin. Vuonna 750 omanilaiset purjehtivat Kiinaan.

Lukuisista heimojen välisistä sisällissodista huolimatta sulttaani Bani Nabhanin dynastia hallitsi maata viidensadan vuoden ajan. Sen merivoimat pelottivat Portugalia, joka halusi turvata kauppareittinsä Intiaan. Portugalilaiset valloittivat rannikkokaupungit Qalhatin, Masqatin ja Soharin vuonna 1507. He miehittivät rannikkoa mutta eivät olleet juuri kiinnostuneet sisämaan alueista. Omanilaiset tekivät voimakasta vastarintaa koko portugalilaisten 150-vuotisen valtakauden ajan. Al Ya’aruban dynastian valtakaudella 1650–1718 portugalilaiset ajettiin vihdoin ulos maasta.

Itsenäisyys

1800-luvulla Oman oli suurvalta, joka hallitsi suuria alueita Persiassa, Belutšistanissa ja Sansibarin saarella, mutta sen mahti heikkeni vähitellen. Maa jakaantui kahtia, sisämaata hallitsivat imaamit, joiden uskonnollisesta virasta tuli perinnöllinen, kun taas rannikot pysyivät sulttaanin vallassa. Sulttaani Sa’id ibn Taimur yhdisti maan brittien avustuksella 1959.

Vuonna 1970 nykyinen sulttaani Qaboos bin Said al Said ajoi hyvin vanhoillisen isänsä Sa’id ibn Taimurin Englantiin maanpakoon verettömässä, englantilaisten tukemassa vallankaappauksessa. Jo seuraavana vuonna Oman julistautui täysin itsenäiseksi. Sulttaani Qaboos on valtakautensa alusta alkaen parantanut merkittävästi omanilaisten oloja. Omanilaisten elinikä on pidentynyt nopeasti, ilmainen sairaanhoito on ulotettu kaikkien saataville, koululaitosta on kehitetty voimakkaasti – sekä tytöillä että pojilla on koulupakko – ja elinkeinoelämän kehitystä on tuettu. Samalla maa on ollut rauhallisissa väleissä naapureidensa kanssa.

Tammikuussa 2005 pidätettiin sata islamistia ja 31 vangittiin vallankaappausyrityksestä. Heidät armahdettiin puolen vuoden kuluttua. Vuonna 2007 trooppinen hirmumyrsky Gonu aiheutti 50 ihmisen kuoleman ja taloudellisia tuhoja. Helmikuussa 2011 arabikevään mielenosoitukset levisivät myös Omaniin. Sulttaani lupasi lisää työpaikkoja ja tukia.

Politiikka

Sulttaani on valtionpäämies ja itsevaltias. Hän on rakentanut 1990-luvun alusta alkaen parlamentaarista järjestelmää islamilaiselta pohjalta, mutta sen paremmin parlamentilla kuin hallituksellakaan ei ole muodollista päätösvaltaa – ne ovat neuvoa-antavia elimiä, joiden kautta väestön toiveet ja valitukset ohjataan hoville. Vuoden 2003 vaaleissa saivat kaikki täysi-ikäiset omanilaiset äänestää ensimmäistä kertaa. Tarkkailijat pitivät vaaleja rehellisinä. Toiset vaalit järjestettiin 2007. Poliiseilla ja sotilailla ei ole äänioikeutta. Poliittisia puolueita ei ole, vaan parlamentaarikot edustavat kukin kotiseutunsa ihmisiä.

Alueellinen jako

Omanin hallintoalueet.

Oman on jaettu hallinnollisesti yhdeksään alueeseen, joista osaa kutsutaan kuvernoraateiksi. Väkiluvultaan suurimmat ovat Al-Batinan ja Maqatin alueet, joissa molemmissa on yli 770 000 asukasta. Pohjoisimman eli Musandamin alueen erottaa muusta valtiosta suikale Yhdistyneiden Arabiemiraattien valtiota.

Alueiden nimet ovat (numerot viittaavat viereiseen karttaan):

• 1 Al-Dakhiliyya
• 3 Al-Batina
• 5 Al-Wusta
• 6 Al-Šarqiyya
• 2 Al-Zahira
• 9 Masqat
• 8 Musandam
• 7 Zufar (Dhofar)
• 4 Al-Buraymi

Talous

Kalatori.

Omanilla on öljyä. Sen öljyvarat ovat suuremmat kuin naapurimaan Jemenin, mutta pienemmät kuin muilla naapurimailla. Tunnetut varat ovat 4,8 miljardia barrelia. Omanin öljy pumpataan ylös yhteistyössä Shellin ja Partexin kanssa. Öljyn rinnalla kasvaa kaasuntuotanto, ja maahan on 2000-luvulla rakennettu useita kaasunkäsittelylaitoksia. Vuonna 2010 Oman tuotti 863 000 barrelia öljytuotteita päivässä.

Maan maatalous tuottaa taateleita, limettejä, banaaneita, sinimailasta ja vihanneksia. Vuonna 2006 kalaa ja äyriäisiä tuotettiin vientiin 106 miljoonan Yhdysvaltojen dollarin arvosta.

Omanin valtion omistusta yksityistetään parhaillaan, ja se liittyi Maailman kauppajärjestöön WTO:hon vuonna 2000.

Omanissa on 130 lentokenttää, mutta vain kuudella on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Päällystettyä maantietä on 23 223 km, josta 1 384 km moottoritietä. Satamakaupungit ovat Mina' Qabus, Salalah ja Suhar. Satamiin ei ole säännöllistä matkustajaliikennettä, mutta jotkut risteilyalukset käyvät Musqatissa. Sisäistä liikennettä hoitavat pitkänmatkan linja-autot ja oranssivalkoiset kimppataksit.

Väestö

Suurin osa Omanin väestöstä on arabeja, mutta siellä on myös melko suuri belutšivähemmistö, jonka puhuma murre kuuluu iranilaisiin kieliin eikä ole mitään sukua arabialle. Vuonna 1999 belutšin puhujia oli 130 000. Virallinen kieli on arabia, mutta vähemmistöt puhuvat omaa kieltään. Dhofarin maakunnassa elää vielä heimoja, jotka puhuvat džibbalia eli mehriä, muinaisesta eteläarabiasta kehittynyttä kieltä. Tämä on arabialle vain hyvin etäistä sukua ja muistuttaa enemmän Etiopiassa puhuttuja seemiläisiä kieliä (amharaa ym.) kuin arabiaa.

Maassa elää noin 580 000 ulkomaalaista, joista suuri osa on vierastyöläisiä Etelä-Aasiasta, Egyptistä, Jordaniasta ja Filippiineiltä.

Omanin ensimmäinen yliopisto avattiin vuonna 1986. Maassa toimii myös kolme yksityistä yliopistoa. Yli 300 opiskelijaa lähtee vuosittain ulkomaille opiskelemaan stipendien turvin.

Kulttuuri ja uskonto

Omanilaismiehiä dišdašoissaan.

Islamin ibadilaisuus-muoto on maan valtionuskonto, mutta noin neljännes tunnustaa islamin sunnalaista suuntausta. Ibadismi, joka painottaa muun muassa sitä, että uskonnollinen johtaja on valittava äänestyksellä, on aikaisemmin koettu islaminuskoisten parissa melkein kerettiläisyytenä, mikä kasvatti maan eristyneisyyttä muista arabimaista. Ibadismi on myös erittäin vanhoillinen ja kieltää kaiken epäislamilaisen vaikutuksen. Vaikka Oman onkin hyvin moderni maa, sinne ei ole päästetty kovinkaan paljon länsimaisia vaikutteita. Omanilaiset ovat kuitenkin hyvin kohteliaita ja ystävällisiä muukalaisia kohtaan, ja ibadismin ansiosta ei ulkoisessa käyttäytymisessä näy suuria eroja rikkaiden ja köyhien välillä; lähes kaikki miehet ovat esimerkiksi pukeutuneet samaan asuun, maata viistävään dišdaša-kaapuun. Valtion viroissa perinneasujen käyttäminen on pakollista.

Omanilainen käsityötaide on korkeatasoista; varsinkin kankaat ja hopea-esineet ovat suosittuja, ja niissä käytetään mieluiten perinteisiä kuvioita. Koulutettu väestö on alkanut harrastaa piirustusta, maalausta ja valokuvausta, mutta islamin oppien mukaisesti ihmisen kuvaamista vältetään edelleen.

Ruokaperinteen keskeinen osa on riisi. Päivän tärkein ateria syödään lounasaikaan, riisin lisäksi tarjolla on tyypillisesti tomaattikastiketta ja kalaa tai lihaa. Intialaisen keittiön vaikutus on suuri. Tuoreet tai kuivatut taatelit ja halva ovat tärkeä osa ruokavaliota sekä vieraanvaraisuuden rituaalinen osoitus.

Omanin valtio omistaa tärkeimmät televisio- ja radiokanavat. Ensimmäinen yksityinen radio aloitti toimintansa 2007. Satelliittikanavien vastaanottaminen on sallittua. Maassa ilmestyy yli 20 päivä- ja iltalehteä. Lehdistöasetuksen mukaan niitä voidaan sensuroida poliittisista syistä. Vuonna 2010 maassa oli 1,2 miljoonaa internetin käyttäjää. Pornografista, poliittista ja uskonnollista aineistoa suodatetaan ankarasti.

Urheilu

Kamelikilpailut ovat Omanin perinteisesti suosittu urheilulaji. Tämän lisäksi mm. jalkapallo, rugby ja koripallo ovat nostaneet suosiotaan Omanissa. Oman on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1984 alkaen. Ensimmäisellä kerralla sen joukkueessa oli 16, sen jälkeen alle kymmenen urheilijaa. Yleisimmät lajit, joihin on osallistunut omanilaisia urheilijoita, ovat ammunta ja yleisurheilu. Ainoa nainen, joka on edustanut Omania olympialaisissa on Buthayna Al-Yaqoubi. Maa ei ole saanut vielä yhtään mitalia.

Omanin jalkapallomaajoukkue ei ole selviytynyt maailmanmestaruuskilpailujen lopputurnaukseen, mutta on edennyt kahdesti Aasian-mestaruuskilpailuihin (2004 ja 2007) pudoten sitten aina ensimmäisellä kierroksella. Syyskuussa 2011 se oli FIFAn rankingissa sijalla 105. Maassa on 43 jalkapalloseuraa, joissa pelaa kaikkiaan 8 610 rekisteröitynyttä pelaajaa.

Aiheesta muualla

• Omanin tiedotusministeriö (arabiaksi) (englanniksi)
• Sanomalehti Times of Oman (englanniksi)
• Sanomalehti Oman Daily Observer (englanniksi)