Hakapyssy

Hakapyssy (holl. haakbus, saks. Hackenbüchse) eli arkebuusi (ransk. (h)arquebus) oli varhainen eurooppalainen suustaladattava käsituliase, jonka tunnusomainen piirre on pitkän piipun suun lähellä oleva vankka koukku tai haka. Myös nimi arkebuusi on johdettu saksankielen sanasta Hackenbüchse. Hakapyssy oli varustettu 1400-luvun puolivälissä kehitetyllä lunttulukolla.

Hakapyssyn haka tuetaan ammuttaessa johonkin kiinteään esineeseen, jolloin se vastaanottaa rekyylin. Linnaa puolustettaessa ladattu hakapyssy voitiin tukea muurinharjaan siten, että haka nojasi muurinharjan ulkopuoleen. Kentällä ammuttaessa hakapyssy tuettiin vankkaan lankuista tehtyyn ampumatukeen tai myöhemmin asehaarukkaan.

Hakapyssy laukaistaan luntulla haarukan tuelta.

Historiaa

Olkapäätä tai rintaa vasten asetettava kiväärin tukki kehitettiin todennäköisesti hussilaissotien aikana (1419–1436), ja tätä edeltävien aseiden ongelmana oli rekyylin hallinta. Varhaisemmat käsikanuunat oli kiinnitetty pitkään tukisalkoon, jonka perä voitiin asettaa maata vasten ammuttaessa, mutta tämä teki aseesta epäkäytännöllisen pitkän. Käsikanuunasta kehitettiin raskaampi hakapyssy ja kevyempi arkebuusi, jolloin käsikanuunan tukisalosta voitiin luopua.

Hakapyssyjä oli käytössä 1600-luvun alkupuolelle saakka. Ase oli painava ja tämän vuoksi sitä käytettiin 1520-luvulle saakka ainoastaan piirityssodankäynnissä. Taistelukentällä ase laukaistiin tukemalla se asehaarukkaan.

Myöhemmin 1600-luvulla arkebuusi-nimitys erkaantui tarkoittamaan nimenomaan lunttulukkoista pitkäpiippuista asetta, joka oli muskettia kevyempi, eikä siten vaatinut asehaarukan käyttöä. 1630-luvulla musketista kehitettiin kevyempiä versioita, joiden laukaisuun ei tarvittu enää asehaarukkaa. Samaan aikaan termi musketti laajeni käsittämään kaikki jalkaväen pitkäpiippuiset aseet.

Väljyyksien vertailua

Suurimmat hakapyssyt saattoivat olla 4-väljyyksisiä (26,72 mm). Esimerkiksi 6-väljyyksinen hakapyssy ampui 1/6 paunan lyijykuulaa (75,6 g), ja sen putken sisähalkaisija oli 23,35 mm.

Musketin väljyys vaihteli yleensä välillä 10–40, eli piipun sisähalkaisija oli 12,4–19,69 mm. Esimerkiksi 16-väljyisen musketin piipun sisähalkaisija oli 16,83 mm, ja sen lyijykuula painoi yhden unssin (28,35 g).

Hakapyssyllä ampuminen

• 
  Ase asetetaan tukihaarukkaan.
• 
  Tähtääminen käsi liipasimella.
• 
  Lunttu sytyttää nalliruudin.
• 
  Ruuti räjähtää.

Lähteet

• Malkki, Marjomaa, Raitasalo, Karasjärvi, Sipilä: Sodan historia, s. 227, 229–230, 236. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21885-2.

Katso myös

• Kiertohakatykki