Ero sivun ”Arto Paasilinna” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 28: Rivi 28:
Paasilinnan vanhemmat ovat poliisikonstaapeli, asioitsija Väinö Paasilinna (ent. Gullstén) ja emäntä Hilda Maria (Maija) o.s. Niva. Arto Paasilinna on käynyt Lapin kansankorkeakoulun yleis- ja keskikouluaineiden linjan vuosina 1962–1963.
Paasilinnan vanhemmat ovat poliisikonstaapeli, asioitsija Väinö Paasilinna (ent. Gullstén) ja emäntä Hilda Maria (Maija) o.s. Niva. Arto Paasilinna on käynyt Lapin kansankorkeakoulun yleis- ja keskikouluaineiden linjan vuosina 1962–1963.


Arto Paasilinnan veljiä ovat kirjailijat [[Erno Paasilinna|Erno]], [[Mauri Paasilinna|Mauri]] ja [[Reino Paasilinna]].
Arto Paasilinnan veljiä ovat kirjailijat [[Erno Paasilinna|Erno]], [[Mauri Paasilinna|Mauri]] ja [[Reino Paasilinna]]. Paasilinnan vanhempi sisar Salme Paasilinna on näyttelijä.


Paasilinna oli 1960- ja 1970-luvulla toimittajan tehtävissä useissa lehdissä. Hän on naimisissa Terttu Annikki Paasilinnan, o.s. Kasper, kanssa. Arto Paasilinnalla on kaksi poikaa: Petteri (s. 1964) ja Janne (s. 1967). Pojat syntyivät Paasilinnan ensimmäisessä avioliitossa Hilkka Onervan (o.s. Nousu) kanssa.
Paasilinna oli 1960- ja 1970-luvulla toimittajan tehtävissä useissa lehdissä. Hän on naimisissa Terttu Annikki Paasilinnan, o.s. Kasper, kanssa. Arto Paasilinnalla on kaksi poikaa: Petteri (s. 1964) ja Janne (s. 1967). Pojat syntyivät Paasilinnan ensimmäisessä avioliitossa Hilkka Onervan (o.s. Nousu) kanssa.

Versio 5. toukokuuta 2013 kello 02.03

Arto Paasilinna
Paasilinna Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2007.
Paasilinna Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt20. huhtikuuta 1942 (ikä 82)
Kittilä
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti Kirjailija, toimittaja
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Tuotannon kieliSuomi
Aikakausi 1964-2009
Tyylilajit huumori
Esikoisteos Karhunkaataja Ikä-Alpi
(1964)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Arto Tapio Paasilinna (s. 20. huhtikuuta 1942 Kittilä) on suomalainen humoristikirjailija, jonka teoksia on käännetty useille eri kielille.

Elämä ja ura

Paasilinnan vanhemmat ovat poliisikonstaapeli, asioitsija Väinö Paasilinna (ent. Gullstén) ja emäntä Hilda Maria (Maija) o.s. Niva. Arto Paasilinna on käynyt Lapin kansankorkeakoulun yleis- ja keskikouluaineiden linjan vuosina 1962–1963.

Arto Paasilinnan veljiä ovat kirjailijat Erno, Mauri ja Reino Paasilinna. Paasilinnan vanhempi sisar Salme Paasilinna on näyttelijä.

Paasilinna oli 1960- ja 1970-luvulla toimittajan tehtävissä useissa lehdissä. Hän on naimisissa Terttu Annikki Paasilinnan, o.s. Kasper, kanssa. Arto Paasilinnalla on kaksi poikaa: Petteri (s. 1964) ja Janne (s. 1967). Pojat syntyivät Paasilinnan ensimmäisessä avioliitossa Hilkka Onervan (o.s. Nousu) kanssa.

Petteri Paasilinna on kustannusosakeyhtiö Paasilinnan toimitusjohtaja.

Paasilinna julkaisi ensimmäisen kirjansa Karhunkaataja Ikä-Alpi 1964 ja ensimmäisen romaaninsa Operaatio Finlandia 1972. Hänen kirjojaan on käännetty 46 kielelle (2009) ja niistä on filmattu sekä Suomessa että Ranskassa Jäniksen vuosi ja Ulvova mylläri, Saksassa Suloinen myrkynkeittäjä. Suomessa on tehty elokuviksi myös Ere Kokkosen ohjaamina Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä, Hurmaava joukkoitsemurha ja Kymmenen riivinrautaa sekä tv-sarjaksi Suloinen myrkynkeittäjä. Muita elokuvia ovat Hannu Kahakorven ohjaama Onnellinen mies ja Jouko Suikkarin ohjaus Hirtettyjen kettujen metsä. Paasilinnan kirjoista on myös Suomessa tehty kymmeniä näytelmiä sekä ammatti- että harrastajanäyttämöille. Painettuja romaaneja Suomessa ja ulkomailla on arviolta 4–6 miljoonaa nidettä.

Paasilinnan teoksista on elokuva- ja näytelmäsovituksien lisäksi tehty myös sarjakuvasovituksia. Hannu Lukkarinen on piirtänyt kaksi sarjakuvateosta, jotka perustuvat Paasilinnan romaaneihin. Vuonna 2002 ilmestyi Ronkoteus-sarjakuva, joka perustuu Paasilinnan romaaniin Lentävä kirvesmies. Karvainen kamaripalvelija ilmestyi vuonna 2006 ja se perustuu Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija -romaaniin.

Ranskalaisen L'Express-lehden kriitikko on verrannut Arto Paasilinnaa Marcel Ayméhen.[1]

Muuta

Maaliskuussa 2009 Paasilinna tuomittiin liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, vamman tuottamuksesta ja liikennepaosta 80 päiväsakkoon sekä maksamaan korvauksia hänen kolaroituaan toisen auton kanssa moottoritiellä.[2] Myöhemmin samana vuonna Paasilinna määrättiin väliaikaiseen ajokieltoon hänen kuljetettuaan autoa lääkkeiden vaikutuksen alaisena Espoossa.

Lokakuussa 2009 Arto Paasilinna sai aivoinfarktin ja samalla aivoverenvuodon[3] ja huhtikuussa 2010 hänet siirrettiin hoitokotiin. Maaliskuussa 2011 uutisoitiin Paasilinnan käyneen taidenäyttelyssä ja voinnin olevan kohentunut. Entiselleen Paasilinnan ei kuitenkaan enää odoteta palaavan, vaan poikansa Petteri Paasilinna uskoi syyskuussa 2011 Iltalehdelle antamassaan haastattelussa että isänsä joutuu viettämään loppuelämänsä hoitokodissa. Paasilinna on asunut sairaalahoidon jälkeen espoolaisessa Kanervakodissa, joka on tarkoitettu ikääntyneille muistisairaille potilaille.[4] MTV3 uutisoi huhtikuussa 2010, että Paasilinnan edunvalvojaksi on määrätty hänen vanhin poikansa Petteri Paasilinna, koska Arto Paasilinna ei ole oikeuden päätöksen mukaan toipunut siihen kuntoon, että pystyisi itse valvomaan etujaan tai huolehtimaan taloudellisista asioistaan. MTV3:n Viihdeuutiset kertoi huhtikuussa 2012, että Arto Paasilinnan toipuminen vakavasta aivoinfarktista on edennyt niin hyvin, että hän on pystynyt jälleen kirjoittamaan ja on tehnyt jo 80 sivun luonnoksen uudesta kirjastaan hoitokodissa.

Teokset

Romaanit

35 romaania lokakuussa 2009:

Muut teokset

Kootut teokset

  • Vaellustarinat. Sisältää romaanit Jäniksen vuosi, Isoisää etsimässä, Hirtettyjen kettujen metsä. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17932-1.
  • Sotajutut. Sisältää romaanit Operaatio Finlandia, Sotahevonen, Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä. Porvoo: WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17933-8.
  • Uskonnollinen trilogia. Sisältää romaanit Herranen aika, Ukkosenjumalan poika, Auta armias. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17934-5.
  • Yksinäiset taistelijat. Sisältää romaanit Onnellinen mies, Vapahtaja Surunen, Suloinen myrkynkeittäjä. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17935-2.
  • Piruparat. Sisältää romaanit Ulvova mylläri, Kultainen nousukas, Hurmaava joukkoitsemurha. Porvoo: WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17936-9.
  • Meri- ja avaruusmatkailijat. Sisältää romaanit Paratiisisaaren vangit, Parasjalkainen laivanvarustaja, Koikkalainen kaukaa. Porvoo: WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17937-6.

Elokuvat

Listassa ovat elokuvat ja tv-sarjat, jotka pohjautuvat Arto Paasilinnan romaaneihin. Lisäksi itse kirjailijasta on tehty dokumentteja, jotka eivät ole tässä listassa.

Kuunnelmat ja äänikirjat

Radioteatteri esittää vuonna 2012 Arto Paasilinnan 70-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kuunnelmasovitukset teoksista Onnellinen mies ja Operaatio Finlandia. Kuunnelmasovitusten lisäksi on Paasilinnan tuotannosta luettu äänikirjoiksi muunmuassa seuraavat teokset:

Palkinnot

Kirjallisuutta

  • Kemppainen, Jouni K.: Onnellinen mies – kirjailija Arto Paasilinnan elämä. Espoo: Paasilinna, 2012. ISBN 978-952-5856-37-8.

Viitteet

  1. Kuningas Arto on kuuma lappilainen, Kuiskaaja, Helsingin Sanomat, 25.6.2010 s. C 3 Anekdootti: HS:n artikkelin kirjoittaja tosin ei tiedä, kuka Aymé on: "Kriitikon mukaan Pasilinna on 'Helsingin Marcel Aymé' ja enää pitäisi tietää, kuka tämä Aymé on."
  2. Arto Paasilinnalle kovat rapsut kolarista 13.3.2009. YLE Uutiset. Viitattu 28.3.2010.
  3. Arto Paasilinna sai vakavan sairauskohtauksen Ilta-Sanomat. 22.10.2009. Viitattu 22.10.2009.
  4. Arto Paasilinnan poika määrää rahoista Aamulehti. 23.4.2010. Viitattu 27.4.2010.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arto Paasilinna.