Ero sivun ”Fontenayn apottiluostari” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ism (keskustelu | muokkaukset) p w, kh, kuvatekstejä kääntämättä |
|||
| Rivi 41: | Rivi 41: | ||
Rakennus sijaitsee aivan luostarin alueen pohjoisella laidalla. Se on kooltaan 53 metriä pitkä ja 13 metriä leveä. Kattorakenteen holvit lepäävät keskelle sijoitetuilla pilareilla sekä tietenkin seinään tukeutuen. Pajan rakensivät munkit itse 1100-luvulla, jotta he voisivat työskennellä [[rautamalmi]]n parissa, jota löytyi läheisestä vuoresta, joka dominoi koko luostarin maisemaa. Fontenayn joen keinotekoinen ja muutettu uoma kulkee pajarakennuksen seinustaa pitkin, ja saa aikaan liikkeen, jolla käytettiin pajan suuria vasaroita. |
Rakennus sijaitsee aivan luostarin alueen pohjoisella laidalla. Se on kooltaan 53 metriä pitkä ja 13 metriä leveä. Kattorakenteen holvit lepäävät keskelle sijoitetuilla pilareilla sekä tietenkin seinään tukeutuen. Pajan rakensivät munkit itse 1100-luvulla, jotta he voisivat työskennellä [[rautamalmi]]n parissa, jota löytyi läheisestä vuoresta, joka dominoi koko luostarin maisemaa. Fontenayn joen keinotekoinen ja muutettu uoma kulkee pajarakennuksen seinustaa pitkin, ja saa aikaan liikkeen, jolla käytettiin pajan suuria vasaroita. |
||
[[Kuva:Abbaye de Fontenay.JPG|thumb|200px| |
[[Kuva:Abbaye de Fontenay.JPG|thumb|200px|Kyyhkyslakka ja perhostalo]] |
||
==Rakennukset joissa ei voi vierailla== |
==Rakennukset joissa ei voi vierailla== |
||
*Putkat, jotka palvelivat luostarin vankiselleinä. Ne rakennettiin 1500-luvulla aiemman munkkien ruokasalin paikalle; |
*Putkat, jotka palvelivat luostarin vankiselleinä. Ne rakennettiin 1500-luvulla aiemman munkkien ruokasalin paikalle; |
||
Versio 30. kesäkuuta 2006 kello 06.20
Fontenayn apottiluostari sijaitsee Ranskassa, Burgundin maakunnassa ja Montbardin kunnan alueella. Apottiluostari on rakennettu metsän ympäröimänä Fontenay-joen ja Saint-Bernard-laakson risteymäkohtaan.
Vuonna 1981 apottiluostari merkittiin Unescon maailmanperintöluetteloon. Yhä vielä, vuonna 2006 luostari on Aunardin perheen yksityisomistuksessa ja suurin osa siitä on avoinna yleisölle.
Historia
Fontenayn apottiluostari perustettiin vuonna 1118. Perustajana toimi Bernard Claircauxlainen, joka valitsi myös luostarin paikan Burgundissa. Paavi Eugenius III vihki luostarin vuonna 1147. Kyseinen varhaisin sistersiläisluostari herätti huomiota piirteittensä koruttomuudella.
- Vuonna 1179: paavi Aleksanteri III:n bulla, jossa määritellään mm. luostarin omaisuus ja verot sekä sallitaan munkkien valita apottinsa.
- 1300-luvulla luostari on erittäin vauras, munkit kehittävät siellä uusia metallinkäsittelyyn liittyviä keksintöjä.
- Vuonna 1259 Ranskan kuningas Ludvig IX Pyhä vapauttaa apottiluostarin kaikista feodaalisista veroista.
- Vuonna 1269 Fontenaysta tulee kuninkaallinen apottiluostari. Ranskan kuninkaat Juhan II Hyvä, Kaarle VIII ja Ludvig XII jatkavat luostarille suotuisaa ja avokätistä politiikkaa.
Huolimatta tästä kuninkaallisesta suojelusta tai jopa juuri siitä syystä, luostari ryöstetään useasti kun sodat riehuvat Burgundin alueella. Kuitenkin 1500-luvulle saakka luostari nauttii kasvavaa arvonantoa. Mutta muutos, jolla poistettiin munkkien mahdollisuus apottinsa valintaan kuninkaallisen valinnan hyväksi, merkitsi luostarin rappiokauden alkua.
1700-luvulta lähtien luostari ei ollut enää kuin varjo aiemmasta loistostaan ja vauraudestaan. Munkit olivat pakotettuja taloudellisten mahdollisuuksien puuttumisen vuoksi luopumaan ruokasalista. Vallankumouksen tietä väistyi vain kymmenkunta munkkia, kun se aiemmin oli ollut useamman sadan munkin luostari.
- Vuonna 1791 vallankumouksen pyörteissä apottiluostari myytiin 78.000 frangin hinnalla Claude Hugot’lle, joka muutti tilat paperitehtaaksi. Tehdas jäi tiloihin lähes sadan vuoden ajaksi.
- Vuonna 1829 luostari siirtyi Élie de Mongolfierin omistukseen, hän oli kuuluisaa kuumailmapallon kehittäjien sukua.
- Vuonna 1906 lyonilainen pankkiiri ja taiteenkerääjä Édouard Aynard osti luostarin. Vuosina 1905 – 1911 mittavat restaurointityöt palauttivat luostarille sen keskiaikaisen luonteen. Tehtaat purettiin, kirkosta poistettiin lähes metri maata ja luostarin vasen siipirakennus rakennettiin uudelleen kivi kiveltä.
Yleisölle avoinna olevat rakennukset
Apottiluostarin kirkko
Kirkko luostarille rakennettiin vuosien 1127 ja 1150 välisenä aikana. Rakennus perustuu ristin muotoon, ja on siten tyypillinen sisterisiläiselle arkkitehtuurille. Kirkkorakennuksen pituus on 66 metriä ja kirkkolaivan leveys on 8 metriä ja poikkilaivan pituus on 19 metriä. Kirkkolaivan sivuilla on kummankin puolen kaksi matalampaa holvistoa. Kirkon kuori on neliön muotoinen ja se on matalampi kuin kirkkolaiva. Lattiapinta on tehty keramiikkalaatoista, jotka aiemmin kattoivat koko rakennelman lattiapinnat. Keskiajalla julkisivulle oli rakennettu myös ”porstua”.
Luostarin sisäpiha
Kun kyseessä on luostarin sisäpiha, niin kyseessä on yksi rakennuskokonaisuuden merkittävimmistä saavutuksista. Pihan koko on 36 metriä kertaa 38 metriä ja sitä ympyröi neljä käytävägalleriaa, jotka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden vaikka kyseessä on eri vaiheissa tehdyt rakenteet. Jokainen käytävägalleria kahdeksan holvia kullakin sivustalla, muodostuu yhden kokonaisuuden muodostavasta holvista, joka on jakautunut kahteen eri osaan. Piha on luostarin sydän, sillä siellä munkit kohtasivat ja itäinen galleria oli kaikkein suosituin alue, jossa se oli yhteydessä suoraan kirkon keskilaivan kanssa ja siten se johdatti munkin myös messuun. Eteläinen galleria johdatti puolestaan kapitulaarisaliin ja makuusaliin vieviin portaisiin. Vuoden 1911 töiden yhteydessä paljastui ”armarium”, jossa munkin säilyttivät kirjojaan ennen messuun menemistään. Eteläinen galleria johdatti vielä ruokasaliin, jonka edessä oli pesuallas, joka kuitenkin on sittemmin kadonnut. Luostarin pihalla tapahtuivat luostarin juhlakulkueet.
Kapitulaarisali
Kirkon jälkeen keskeisin huone apottiluostarin elämässä oli kapitulaarisali, siellä päätettiin toimenpiteistä ja kannanotoista, jotka koskivat koko yhteisöä kun oli ensin luettu kappale pyhän Bernhardin sääntöä. Kapitulaarisali avautui luostarin sisarpihalle, sen itäiseen galleriaan suuren kaarikäytävän kautta. Aluksi sali oli säännöllisen neliön muotoinen ja sen katto oli muodostunut kolmesta holvista, joita tukevat pilarit. Vuonna 1450 kolmas holvikaari tuhoutui tulipalon seurauksena. 1900-luvun alussa purettiin seinämä, joka erotti kapitulaarisalin ja vierassalin. Holvikaaret on koristeltu yksinkertaisin kukka-aihein.
Munkkien asuintilat
Kun edetään kapitulaarisalin ja vierassalin kautta, niin saavutaan munkkien arkisaliin. Tämä on paikka jossa kaikella todennäköisyydellä munkin kopioivat ja kuvittivat käsikirjoituksia. Sali on 30 metriä pitkä ja sen rakenteessa on kaksitoista holvikaarta, jota ovat pareittain ja siten muodostavat kuusi kokonaisuutta.
Makuusali
Munkkien makuusali sijaitsee rakennuksen toisessa kerroksessa, ja sen alla on kapitulaarisali. Sinne saavutaan parinkymmenen askelman korkuisia portaita pitkin. Sali paloi 1400-luvulla ja kattopalkisto korvattiin uudella, jota saatamme vielä tänäänkin ihailla. Kattorakennelma muistuttaa ylösalaisin käännettyä isoa puuvenettä tai puulaivaa. Pyhän Bernhardin sääntökunta edellytti sääntöjensä mukaisesti, että munkeilla ei ollut yksityiskammioita, vaan he sijasivat olkipatjansa paljaalle lattialle.
Paja
Rakennus sijaitsee aivan luostarin alueen pohjoisella laidalla. Se on kooltaan 53 metriä pitkä ja 13 metriä leveä. Kattorakenteen holvit lepäävät keskelle sijoitetuilla pilareilla sekä tietenkin seinään tukeutuen. Pajan rakensivät munkit itse 1100-luvulla, jotta he voisivat työskennellä rautamalmin parissa, jota löytyi läheisestä vuoresta, joka dominoi koko luostarin maisemaa. Fontenayn joen keinotekoinen ja muutettu uoma kulkee pajarakennuksen seinustaa pitkin, ja saa aikaan liikkeen, jolla käytettiin pajan suuria vasaroita.
Rakennukset joissa ei voi vierailla
- Putkat, jotka palvelivat luostarin vankiselleinä. Ne rakennettiin 1500-luvulla aiemman munkkien ruokasalin paikalle;
- Seguinin galleria, joka rakennettiin vuonna 1850;
- Apotin asuinhuoneisto ja ns. punainen talo, joka oli tarkoitettu paavin nimeämälle apotille. Asuntila on melko hienosteleva ja kaukana luostarin muusta karusta yksinkertaisuudesta.
- Kyyhkyslakka ja perhostalo;
- Sairastupa, joka on erillään luostarista;
- Portinvartijan asunto, joka oli tarkoitettu portinvartijamunkille.
