Ero sivun ”Les Indes galantes” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lebha (keskustelu | muokkaukset)
Lisää synopsista
Lebha (keskustelu | muokkaukset)
p fix
Rivi 2: Rivi 2:


== Oopperan synty ==
== Oopperan synty ==
Kantaesityksessä teos koostui prologin lisäksi vain kahdesta ensimmäisestä näytöksestä, mutta jo kolmanteen esitykseen säveltäjä lisäsi 3. näytöksen ("Les Fleurs"). Les Fleurs sai osakseen kovaa kritiikkiä ja sankarin pukeutumista naiseksi pidettiin järjettömänä. Rameau teki näytöksestä uuden version jossa koko juoni ja lähes kaikki musiikki oli vaihdettu. Persiaan sijoittuva Pohjois-amerikkaan sijoittuva 4. näytös "Les Sauvages" liitettiin oopperaan [[10. maaliskuuta]] [[1736]] pidetyssä näytännössä.<ref name=grove>{{Kirjaviite | Nimeke = Grove Book of Operas, 2nd Edition | Julkaisija = Oxford University Press | Vuosi = 2006 | Tekijä = Stanley Sadie ja Laura Macy | Sivu = 297 | Julkaisupaikka = New York, NY | Isbn = 9780195309072 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Kantaesityksessä teos koostui prologin lisäksi vain kahdesta ensimmäisestä näytöksestä, mutta jo kolmanteen esitykseen säveltäjä lisäsi 3. näytöksen ("Les Fleurs"). Les Fleurs sai osakseen kovaa kritiikkiä ja sankarin pukeutumista naiseksi pidettiin järjettömänä. Rameau teki näytöksestä uuden version jossa koko juoni ja lähes kaikki musiikki oli vaihdettu. Pohjois-amerikkaan sijoittuva 4. näytös "Les Sauvages" liitettiin oopperaan [[10. maaliskuuta]] [[1736]] pidetyssä näytännössä.<ref name=grove>{{Kirjaviite | Nimeke = Grove Book of Operas, 2nd Edition | Julkaisija = Oxford University Press | Vuosi = 2006 | Tekijä = Stanley Sadie ja Laura Macy | Sivu = 297 | Julkaisupaikka = New York, NY | Isbn = 9780195309072 | Kieli = {{en}} }}</ref>


== Henkilöt ==
== Henkilöt ==

Versio 13. huhtikuuta 2013 kello 16.51

Les Indes galantes on Jean-Philippe Rameaun säveltämä balettiooppera, joka koostuu prologista ja neljästä näytöksestä. Jokainen näytös (ransk. entrée) on erillinen pikku tarina, jolla ei ole juonellista yhteyttä muihin näytöksiin. Teoksen libreton on kirjoittanut Louis Fuzelier. Les Indes galantes kantaesitettiin Pariisin Kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa (Académie Royale de Musique, nykyisin Pariisin ooppera) 23. elokuuta 1735.

Oopperan synty

Kantaesityksessä teos koostui prologin lisäksi vain kahdesta ensimmäisestä näytöksestä, mutta jo kolmanteen esitykseen säveltäjä lisäsi 3. näytöksen ("Les Fleurs"). Les Fleurs sai osakseen kovaa kritiikkiä ja sankarin pukeutumista naiseksi pidettiin järjettömänä. Rameau teki näytöksestä uuden version jossa koko juoni ja lähes kaikki musiikki oli vaihdettu. Pohjois-amerikkaan sijoittuva 4. näytös "Les Sauvages" liitettiin oopperaan 10. maaliskuuta 1736 pidetyssä näytännössä.[1]

Henkilöt

Prologi

1. näytös "Le Turc généreux"

  • Emilie - sopraano (Marie Pélissier)
  • Valère - haute-contre (Pierre Jélyotte)
  • Osman - baritoni (Jean Dun "fils")
  • merimiehiä, afrikkalaisia orjia - kuoro ja tanssijat

2. näytös "Les Incas du Pérou"

  • Phani-Palla, prinsessa - sopraano (Marie Antier)
  • Dom Carlos, espanjalainen upseeri - haute-contre (Pierre Jélyotte)
  • Huascar, inkakuningas - baritoni (Claude-Louis-Dominique Chassé de Chinais)
  • inkoja, uhripappeja ja -papittaria, perulaisia - kuoro ja tanssijat

3. näytös "Les Fleurs"

  • Fatime, Tacmasin orjatar - sopraano (mademoiselle Petitpas)
  • Zaïre, Alin orjatar - sopraano (mademoiselle Eremans)
  • Tacmas, persialainen prinssi - haute-contre (Denis-François Tribou)
  • Ali, Tacmasin suosikki - baritoni (N.N.)
  • orjia, jalkavaimoja - kuoro ja tanssijat

4. näytös "Les Sauvages"

  • Zima, intiaaniprinsessa - sopraano (Marie Pélissier)
  • Adario, intiaanipäällikkö - taille (Louis-Antoine Cuvillier)
  • Damon, ranskalainen upseeri - haute-contre (Pierre Jélyotte)
  • Don Alvar, espanjalainen upseeri - baritoni (Jean Dun "fils")
  • intiaaneja, ranskalaisia ja espanjalaisia siirtokuntalaisia - kuoro ja tanssijat

Synopsis

Prologi

Tapahtumapaikkana on nuoruuden jumalatar Hebén palatsi. Hebé kutsuu Euroopan nuorisoa laulamaan ja tanssimaan. Nuoret rakastavaiset Ranskasta, Italiasta, Espanjasta ja Puolasta saapuvat ja aloittavat juhlat. Sodan jumalatar Bellone tunkeutuu juhliin seurueensa kanssa ja kutsuu nuoret miehet sotaan. Juonenkäänteen taustalla saattaa olla Euroopassa teoksen sävellysaikoihin riehunut Puolan perimyssota. Hebé kutsuu avukseen Amorin (L'Amour) joka laskeutuu taivaasta amoriinien kanssa. Yhdessä L'Amour ja Hebé lähettävät amoriinit kaukaisten merien taakse etsimään rakkautta Euroopan ulkopuolelta.

Le Turc généreux

Ensimmäinen näytös "Jalomielinen turkkilainen" sijoittuu Intian valtameressä olevalle saarelle, jossa valtaa pitää turkkilainen pašša, Osman. Tapahtumapaikkana on Osmanin palatsin mereen rajautuva puutarha. Emilie on joutunut eroon omasta rakastetustaan Valèresta haaksirikkouduttuaan ja Osman pitää häntä vankinaan. Osman painostaa Emilietä antautumaan rakastajattarekseen. Osman poistuu puutarhasta ja meri ja taivas muuttuvat tummanpuhuvuksi. Alkaa myrsky. Emilie kuulee myrskyn pauheen läpi merihädässä olevien ihmisten ääniä. Myrskyn lakattua joitakin merimiehiä huuhtoutuu rantaan ja heidät lyödään kahleisiin, sillä he joutuvat Osmanin orjiksi. Emilie tunnistaa Valèren merimiesten joukosta. Rakastavaiset riemuitsevat jälleennäkemisestään mutta surevat kohtaloaan orjuudessa. Osman saapuu ja sanoo Valèren olevan syyllinen ja aikovansa kostaa tälle samalla mitalla. Emilie kauhistuu mutta Osman vapauttaakin sekä hänet että Valèren. Näin hän maksaa takaisin sen että Valère aikoinaan vapautti Osmanin vankeudesta Ranskassa. Yleisen ilonpidon jälkeen Valèren laivat lastataan täyteen Osmanin antamia lahjoja ja rakastavaiset lähtevät yhdessä kotimatkalle.

Les Incas du Pérou

Teoksen toinen osa tapahtuu Perussa, tuhkan peittämiin tulivuoriin rajautuvalla aavikolla. Suuri auringon juhla on alkamassa. Inkaprinsessa Phani rakastaa espanjalaista valloittajaa Dom Carlosta. Carlosin lisäksi myös inkakuningas Huascar (jolla on samanniminen historiallinen [[Huáscar|esikuva) rakastaa Phania. Carlos syyttää Phania epäröinnistä mutta Phani puolustautuu vedoten verisiteisiinsä ja pyytää anteeksi epäröintiään. Rakastavaiset pohtivat kuinka Phani saataisiin pelastettua julman aurinkokultin pauloista. Phani kehottaa Carlosia poistumaan mutta palaamaan myöhemmin pelastamaan hänet. Carlosin lähdettyä Huascar huomaa Phanin jääneen yksin ja tulee vaatimaan Phania omakseen sillä itse auringonjumala on ilmoittanut Huascarille että heidät on tarkoitettu yhteen. Phani epäilee jumalallista ilmoitusta ja Huascar kiivastuu syyttäen Phania siitä että rakkaus valloittajaan on turmellut hänen uskonsa.

Juuri ennen auringon juhlan alkua Huascar antaa uskotulleen salaisen tehtävän aiheuttaa tulivuorenpurkaus Auringon juhlan aikana. Juhla alkaa ja kesken kaiken maa alkaa järistä ja tulivuori sylkeä tulta ja savua. Perulaisjoukko hajaantuu pakokauhuisena mutta Huascar pysäyttää Phanin. Maanjäristys vaikuttaa lakanneen. Huascar väittää tulivuorenpurkausta jumalliseksi merkiksi siitä että Phanin on alistuttava hänen tahtoonsa. Carlos saapuu pelastamaan Phanin ja samalla tulivuorenpurkaus alkaa uudelleen lennättäen ilmaan valtavan kalliolohkareen jonka alle Huascar murskautuu.

Les Fleurs

Kolmas näytös sijoittuu Persiaan, Alin palatsin puutarhaan jossa valmistaudutaan kukkien juhlaan. Prinssi Tacmas rakastaa suosikkinsa Alin orjatarta Zaïrea ja on tullut naisen valepuvussa Alin palatsiin tarkkailemaan Zaïrea. Ali huomaa Tacmasin ja Tacmas kertoo hänelle rakkaudestaan. Ali puolestaan on rakastunut Tacmasin orjattareen, Fatimeen, joka saapuukin pian paikalle pukeutuneena puolalaiseksi miesorjaksi. Fatime ja Zaïre tunnustavat rakastavansa toistensa omistajia jolloin miehet vaihtavat orjia ja kaikki neljä yhtyvät onnellisina kukkien juhlaan.

Les Sauvages

Viimeinen näytös tapahtuu pohjoisamerikkalaisessa lehtimetsässä, jonne intiaanit sekä ranskalaiset ja espanjalaiset siirtokuntalaiset ovat kokoontuneet viettämään suurta rauhanpiippujuhlaa. Intiaanipäällikkö Adario tervehtii sotureitaan ja kutsuu heitä rauhanjuhlaan. Mutta juhlaa varjostaa huoli, sillä Adario pelkää kilpakosijoitaan: sekä ranskalainen upseeri Damon että espanjalainen upseeri Don Alvar ovat rakastuneet Adarion valittuun, prinsessa Zimaan. Damon ja Alvar vikittelevät Zimaa, mutta Zima hylkää molemmat, Alvarin liian kiihkeänä ja intohimoisena ja Damonin puolestaan liian laimeana. Zima ja Adario saavat toisensa ja kaikki juhlivat yhdessä suurta rauhanpiippujuhlaa.

Lähteet

  1. Stanley Sadie ja Laura Macy: Grove Book of Operas, 2nd Edition, s. 297. New York, NY: Oxford University Press, 2006. ISBN 9780195309072. (englanniksi)