Tämä on hyvä artikkeli.

Ero sivun ”Benin” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Botti poisti 179 Wikidatan sivulle d:q962 siirrettyä kielilinkkiä
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 36: Rivi 36:
|bkt-per-asukas =1500 USD
|bkt-per-asukas =1500 USD
|valtiomuoto=[[tasavalta]]
|valtiomuoto=[[tasavalta]]
|muut-kaupungit=[[Natitingou]] (243&nbsp;414 as.)<br[[Abomey]]<br />[[Ouidah]]<br />[[Parakou]]<br />
|muut-kaupungit=[[Natitingou]] (243&nbsp;414 as.)<br />[[Abomey]]<br />[[Ouidah]]<br />[[Parakou]]<br />
[[Grand Popo]]
[[Grand Popo]]
|väestönkasvu=2,977<ref name="CIA"/>
|väestönkasvu=2,977<ref name="CIA"/>

Versio 8. huhtikuuta 2013 kello 08.40

République du Bénin
Beninin lippu Beninin vaakuna
lippu vaakuna

Beninin sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Yayi Boni
Pääkaupunki Porto-Novo (240 744 as.), hallintokaupunki Cotonou (898 790 as.)
6°29′N, 2°37′E
Muita kaupunkeja

Natitingou (243 414 as.)
Abomey
Ouidah
Parakou

Grand Popo
Pinta-ala
– yhteensä 112 622[1] (sijalla 101)
– josta sisävesiä 1,8 %
Väkiluku (2010) 8 791 832[1] (sijalla 90)
– väestötiheys 60
– väestönkasvu 2,977[1] (2010)
Viralliset kielet ranska
Valuutta CFA-frangi (XOF)
BKT (2009)
– yhteensä 13,6 miljardia USD (PPP)[1]  (sijalla 139)
– per asukas 1500 USD
HDI (2019) 0,545[2] (sijalla 158)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 33,2[1]
– teollisuus 14,5[1]
– palvelut 52,3[1]
Aikavyöhyke +1
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
– Ranskasta
1. elokuuta 1960
Lyhenne BJ
– ajoneuvot: DY
– lentokoneet: TY
Kansainvälinen
suuntanumero		 +229
Tunnuslause Fraternité, Justice, Travail (Veljeys, oikeus, työ)[3]
Kansallislaulu ”L'Aube Nouvelle”

1Porto-Novo on perustuslaillinen pääkaupunki, Cotonou hallinnollinen pääkaupunki.

Beninin tasavalta eli Benin (vuoteen 1975 Dahomey) on valtio Länsi-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat lännessä Togo, pohjoisessa Burkina Faso ja Niger, sekä idässä Nigeria. Etelässä Benin rajoittuu Guineanlahteen. Beninin virallinen pääkaupunki on Porto Novo, mutta hallitus pitää majaansa Cotonoussa.

Beninistä laivattiin lukemattomia orjia Amerikkaan 1700- ja 1800-luvulla. Sen jälkeen kun maa itsenäistyi Ranskan alaisuudesta vuonna 1960, siellä tehtiin lukuisia vallankaappauksia. Vuosina 1975–1989 se oli marxilainen valtio. Asukkaita on 42 etnisestä ryhmästä. Asutus keskittyy maan eteläosaan. Maatalouden tulot tulevat pääasiassa puuvillasta.[4]

Historia

Ennen siirtomaavaltaa

Nykyisen Beninin alueella on ollut ihmisasutusta kivikaudelta lähtien.[5] Pohjoisen kanta-asukkaita ovat gurmat, jotka idästä tulleet barbat työnsivät kohti koillista. Etelän kansoja ovat fonit ja heille sukua olevat adžat. 1400–1800-luvuilla maan koillisosa kuului Bariban valtakuntaan.[6]

”Ovi josta ei ole paluuta”, orjakaupan uhrien muistomerkki Ouidahissa.

Portugalilaiset saapuivat maan rannikolle 1400-luvulla. Orjarannikkona tunnetusta alueesta tuli 1500-luvulla yksi Afrikan suurimmista orjakaupan keskuksista. Ranskalaiset, hollantilaiset ja englantilaiset rakensivat sinne linnoituksia ja kauppapaikkoja. Rannikkoalueen valtioita olivat Ouidah, Allada ja Adjatché. Niiden asukkaat harjoittivat metsästystä, kalastusta ja käsityöammatteja. Fonit perustivat viimeistään 1600-luvulla merkittävän Dahomeyn valtion. Sen asukkaiden pääelinkeinoja olivat kuokkaviljely ja rannikolla kalastus. Käsityöammatit olivat pitkälle kehittyneitä. Dahomeyn yhteiskuntajärjestelmä perustui perinteiseen patriarkaalismiin, feodalismiin ja orjuuteen.[6]

Orjakauppa vahingoitti suuresti alueen yhteisöjä. 1700-luvun alussa Ouidahin kautta vietiin vuosittain 16–20 tuhatta orjaa. Orjakauppaa jatkettiin 1800-luvun loppupuolelle saakka sen virallisesta kiellosta huolimatta. Orjakauppiaiden toiminta synnytti alueen kansojen välille sotia, joiden seurauksena kokonaiset seudut autioituivat. Britannia ja Ranska pyrkivät hyötymään paikallisten valtioiden heikentymisestä. 1880-luvun loppuun mennessä rannikkoseudusta tuli Ranskan protektoraatti.[6]

Siirtomaavallan aika

Porto-Novosta muodostui 1890-luvulla Ranskan siirtomaavallan tukikohta. Marraskuussa 1892 ranskalaisten onnistui vallata Dahomeyn pääkaupunki Abomey. Sen hallitsija Béhanzin jatkoi taistelua seuraavan vuoden loppuun saakka. Vuonna 1894 Dahomeysta ja sen eteläpuolisesta alueesta tuli Ranskan siirtomaa. Vuonna 1897 ranskalaiset valloittivat Bariban pääkaupungin Nikkin. Seuraavana vuonna Bariba jaettiin Ranskan Dahomeyn ja brittiläisen Nigerin rannikon protektoraatin kesken. Ranskan ja Britannian välisen rajan määrittelemisen jälkeen Dahomey liitettiin vuonna 1904 Ranskan Länsi-Afrikkaan. Siirtomaaisännät pakottivat paikallisen väestön maksamaan veroja, suorittamaan pakkotöitä ja rakentamaan rauta- ja maanteitä. Maatalous keskittyi öljypalmun viljelyyn.[6]

Ensimmäisen maailmansodan aikaiset raskaat verot ja sotilaiden pakko-otot synnyttivät vuosina 1916–1917 kapinoita eri puolilla maata. Euroopassa opiskelleet dahomeylaiset perustivat vuonna 1910 ranskalaisen Ihmisoikeusliigan osaston, joka vuonna 1923 järjesti Porto-Novossa siirtomaavallan vastaisen mielenosoituksen. Maan eteläosan vallanneet levottomuudet tukahdutettiin ankarasti. 1920–1930-luvuilla perustettiin ensimmäiset sanomalehdet, joista merkittävin oli Cotonoussa ilmestynyt antikolonialistinen Voix du Dahomey (”Dahomeyn ääni”).[6]

Dahomeyn teollisuus, liikenne ja rakennustoiminta alkoivat kehittyä toisen maailmansodan jälkeen. Maahan muodostui kansallinen sivistyneistö, porvaristo ja työväenluokka. Vapautusliikkeen nousu pakotti ranskalaiset myönnytyksiin. Vuonna 1946 Dahomeysta tuli Ranskan unioniin kuulunut merentakainen territorio. Ranskan kuvernöörin yhteyteen perustettiin neuvoa antava elin. Ensimmäiset poliittiset puolueet syntyivät alueellisten, kansallisuus- ja uskontorajojen mukaan. Sodan jälkeen perustetut ammattiliitot järjestivät vuonna 1952 yleislakon, jonka tuloksena pakkotyöjärjestelmä lakkautettiin ja hyväksyttiin työlainsäädäntö. Vuonna 1957 muodostettiin Dahomeyn ensimmäinen hallitusneuvosto, jonka johtajaksi tuli edistyspuolueen Sourou Migan Apithy. Vuonna 1958 järjestetyn kansanäänestyksen jälkeen Dahomeysta muodostettiin Ranskan yhteisöön kuulunut autonominen tasavalta. Perustuslaki hyväksyttiin helmikuussa 1959.[6]

Itsenäisyyden aika

Beninin kartta.

Dahomey julistettiin itsenäiseksi tasavallaksi 1. elokuuta 1960. Samalla se erosi Ranskan yhteisöstä. Uusi perustuslaki hyväksyttiin marraskuussa. Joulukuussa järjestyissä vaaleissa maan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Hubert Maga. Kansalliskokouksen voitti Magan johtama Dahomeyn yhtenäisyyspuolue, joka seuraavana vuonna julistettiin maan ainoaksi puolueeksi. Huhtikuussa 1961 Magan hallitus solmi Ranskan kanssa yhteistyösopimuksen, joka antoi entisille siirtomaaisännille huomattavan roolin Dahomeyn taloudessa ja polittisessä elämässä. Maan taloudellinen tilanne heikkeni, riippumattomat ammattiliitot kiellettiin, poliittiset ja heimoristiriidat syvenivät.[7]

Lokakuussa 1963 järjestetty yleislakko johti hallituksen eroon. Ammattiliittojen tuella valta siirtyi eversti Soglon johtaman armeijan esikunnan käsiin, joka hajoitti kansalliskokouksen ja kielsi yhtenäisyyspuolueen toiminnan. Tammikuussa 1964 hyväksyttiin uusi monipuoluejärjestelmän sallinut perustuslaki. Samaan aikaan järjestetyissä vaaleissa presidentiksi valittiin Apithy ja varapresidentiksi (pääministeriksi) Justin Ahomadegbé, jotka molemmat edustivat vasta perustettua Dahomeyn demokraattista puoluetta. Uusi hallitus jatkoi yhteistyötä Ranskan kanssa. Sen toimintaa vaikeutti kahden johtajan välinen kilpailu.[7]

Vuonna 1965 ammattiliittojen ja opiskelijoiden tukema armeija syrjäytti Apithyn ja Ahomadegbén ja siirsi vallan upseerien muodostamalle väliaikaiselle hallitukselle. Uusi presidenttivaltainen perustuslaki hyväksyttiin maaliskuussa 1968. Sotilaat kielsivät syrjäytettyjen poliitisten johtajien toiminnan ja asettivat ehdokkaakseen Émile Zinsoun, joka samana vuonna valittiin presidentiksi. Zinsoun hallitus tukahdutti opposition toiminnan ja jatkoi yhteistyötä länsimaiden kanssa.[7]

Joulukuussa 1969 tapahtui jälleen uusi sotilasvallankaappaus. Sotilaat kutsuivat Magan, Apithyn ja Ahomadegbén takaisin maahan jatkamaan poliittista toimintaansa. Vuoden 1970 vaalien jälkeen perustettiin Magan, Apithyn ja Ahomadegbén muodostama presidenttineuvosto, jonka johtotehtäviä oli tarkoitus vaihtaa kahden vuoden välein. Virkamiesten ja porvariston tukema hallitus osoittautui kykenemättömäksi ratkaisemaan maan taloudellisia, alueellisia ja etnisiä ongelmia.[7]

Armeijan varaesikuntapäällikkö Mathieu Kérékoun johtamat upseerit kaappasivat vallan lokakuussa 1972. Sotilashallitus ilmoitti tavoitteekseen maan poliittisen ja taloudellisen riippumattomuuden lujittamisen. Ulkomaisen pääoman määräysvallasta pyrittiin vapautumaan lisäämällä valtion taloudellista ohjausta. Hallituksen yhteyteen vuonna 1972 perustetun sotilasneuvoston korvasi seuraavana vuonna armeijan, poliisin ja kansalaisjärjestöjen edustajista koostunut kansallinen vallankumousneuvosto, joka marraskuussa 1974 julisti tavoitteekseen sosialismin rakentamisen. Marraskuussa 1975 perustettiin Beninin kansan vallankumouspuolue, jonka keskuskomitean puheenjohtajaksi valittiin Kérékou. Samalla päätettiin maan nimen muuttamisesta Beninin kansantasavallaksi[7] (muinainen Beninin kuningaskunta sijaitsi nykyisen Nigerian alueella).[8]

Vuonna 1977 hyväksytty Beninin kansantasavallan perustuslaki vahvisti maan sosialistisen suuntauksen. Marraskuussa 1979 pidettiin uuden lainsäädäntöelimen, kansallisen vallankumouskokouksen ensimmäiset vaalit. Helmikuussa 1980 kokous valitsi Kérékoun Beninin presidentiksi.[7] Taloutta pyrittiin kehittämään valtionyhtiöitä ja osuuskuntia perustamalla, mutta samalla jatkettiin yhteistyötä myös ulkomaisten yritysten kanssa. Ranskan ja muiden länsimaiden ohella laajennettiin suhteita Neuvostoliittoon ja muihin sosialistisiin maihin.[9]

Vuonna 1989 Kérékou äänestettiin kolmannelle presidenttikaudelleen. Marxismi-leninismistä valtion virallisena ideologiana luovuttiin. Maassa oli useita hallituksen vastaisia lakkoja ja mielenosoituksia.[10]

1990-luvun alussa Kérékou taipui koti- ja ulkomaiseen paineeseen laillistaen monipuoluejärjestelmän ja järjestäen vapaat vaalit 1991. Vaaleissa Kérékoun seuraajaksi nousi pääministeri Nicéphore Soglo. Vuoden 1996 presidentinvaaleissa Kérékou nousi kuitenkin jälleen valtaan ja uusi kautensa vuoden 2001 vaaleissa, joita häviäjät syyttivät vilpillisiksi.

Maaliskuussa 2006 Yayi Boni voitti presidentinvaalit. Huhtikuussa 2007 hänen puolueensa voitti enemmistön parlamentissä.[10]

Politiikka

Presidentti Yayi Boni

Benin on tasavalta, jossa presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johdossa. Presidentti valitaan viideksi vuodeksi yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla. Yksikamarisessa eduskunnassa on 83 kansanedustajaa, jotka valitaan neljän vuoden kaudelle yleisillä vaaleilla. Äänioikeuden ikäraja on 18 vuotta.[1]

Vuoden 2007 parlamenttivaalien jälkeen suurimmat puolueet ovat Force Cauris pour un Bénin émergent eli FCBE (35 paikkaa), Alliance pour une dynamique démocratique ADD (20 paikkaa), Parti du renouveau démocratique PRD (10 paikkaa).[11]

Beninin puolustusvoimat muodostuvat maavoimista, ilmavoimista ja laivastosta. Varusmiespalvelu alkaa 21-vuotiaana ja kestää 18 kuukautta. Sekä miehet että naiset voivat hakeutua vapaaehtoisiksi jo 18 vuotta täytettyään.[1] Ilmavoimilla on neljä italialaista A109HO Hirundo -hyökkäyshelikopteria, Aérospatiale AS350B Ecureuil -kuljetushelikopteri ja kaksi kuljetuskonetta: DHC-6 Twin Otter ja Hawkerin Hawker-Siddeley HS748.[12] Merivoimilla on puolustettavanaan vain 120 km pitkä rannikkokaistale, missä ne taistelevat merirosvoja vastaan pienillä kiinteillä ilmatäytteisillä aluksilla.[13]

Benin on pyrkinyt ulkosuhteissaan sovittelijan rooliin Liberian, Guinea-Bissaun ja Togon viimeaikaisissa kriiseissä. Se lähetti joukkojaan YK:n alaisuuteen Haitiin. Beniniläisiä rauhanturvaajia toimii Norsunluurannikolla ja Kongon demokraattisessa tasavallassa.[14] Benin on Länsi-Afrikan talousyhteisö ECOWASin jäsen.[15] Beninillä on ollut YK:n turvallisuusneuvostossa paikka vuosina 1976–1977 ja 2004–2005.[16]

Aluejako

Benin on jaettu kahteentoista maakuntaan (départements), jotka on jaettu edelleen 77 piirikuntaan (communes). Ne jakautuvat edelleen pienempiin yksiköihin (arrondissements) ja nämä vielä kyliin tai kaupunginosiin.[17] Vuoden 2008 paikallisvaalit olivat sekasortoiset, vaaleja jouduttiin lykkäämään ja keskusvaalilautakunnan jäseniä joutui syytteeseen kymmenientuhansien vaalilippujen varastamisesta. Hallitus lupasi luoda tietokoneelle talletetun pysyvän äänestäjäluettelon tulevia vaaleja varten.[18]

Beninin maakunnat[19]
Hallintoalue Pääkaupunki Pinta-ala (km2) Väkiluku (1.7.2006)
Alibori Kandi 25 683 619 900
Atacora Natitingou 20 459 634 600
Atlantique Ouidah 3 233 982 300
Borgou Parakou 25 310 861 900
Collines Savalou 13 561 625 700
Couffo Dogbo-Tota 2 404 621 800
Donga Djougou 10 691 400 200
Littoral Cotonou 79 719 900
Mono Lokossa 1 396 403 000
Ouémé Porto-Novo 2835 836 400
Plateau Sakété 1 865 461 700
Zou Abomey 5 106 673 500

Maantiede

Kuvaa Atakoran alueelta

Benin voidaan jakaa viiteen maantieteelliseen vyöhykkeeseen. Etelässä kasvaa palmuja laguunien pilkkomalla rannikkovyöhykkeellä. Pohjoisessa rautapitoinen savimaa vuorottelee soisempien alueiden kanssa ja tarjoaa kasvualustan öljypalmuille. Maan keskiosa on metsäisää, paikoin kumpuilevaa savannia. Atacoran vuoristo maan luoteisosassa on maan korkeinta seutua, koillisosa taas kuuluu Nigerjoen laaksoon.[20] Beninin korkein kohta on Mont Sokbaro (658 m).[1]

Rannikkokaistaleella on kaksi sadekautta, touko–kesäkuussa ja lokakuussa. Maan pohjoisosassa on vain yksi sadekausi, joka alkaa touko–kesäkuussa.[21]

Ihmisen vuosisatoja jatkunut toiminta ja kuivemmaksi muuttuva ilmasto ovat tuhonneet suuren osan Beninin luonnontilaisista metsistä. Ikimetsää on jäljellä pieninä laikkuina kosteilla alueilla, lukuisissa uskonnollisista syistä suojatuissa metsiköissä sekä joenvarsimetsissä. Viimeisiä jäljellä olevia joenvarsimetsiä pyritäänkin suojelemaan pirstaloitumiselta. FAO arvioi vuonna 1980, että vain 0,4 % Beninin pinta-alasta oli oikeaa tiheää metsää. Savanni on hallitseva ekosysteemi. Maassa elää noin 3000 kasvilajia, selvästi vähemmän kuin kosteammissa naapurimaissa. Noin kolmannes näistä on joenvarsimetsien lajeja.[22]

Beninin kallioperässä vallitsevia syväkivilajeja ovat migmatiitit, gneissit ja graniitit. Sedimenttikiviä on kahdella alueella. Maan luoteisosassa on sedimenttivyöhyke, joka jatkuu Togon ja Ghanan puolelle. Etelässä on itä-länsisuuntainen paksu sedimenttikerrostuma. Molemmista on löytynyt fosfaatteja. Suurimittaisen fosfaattikaivostoiminnan ei kuitenkaan ole arvioitu kannattavan. Kalkkikivialueilta louhitaan sekä marmoria että sementin raaka-ainetta.[23]

Pendjarin kansallispuisto Beninin luoteisosassa yhdistyy Nigerin W-kansallispuistoon. Siellä on virtahepoja, leijonia, puhveleita, elefantteja, apinoita, antilooppeja ja yli 300 lajia lintuja.[24]

Abomeyn kuninkaalliset palatsit maan keskiosassa on Unescon maailmanperintökohde.[25]

Talous

Puuvillapelto Beninissä.

1980-luvun lopulla silloinen keskusjohtoinen sosialistinen valtio alkoi etsiä apua länsimaista ja siirtyi 1990 markkinatalouteen. Entisiä valtion toimintoja on yksityistetty, ja hallitus on luvannut IMF:lle jatkaa yksityistämistä.[14]

Maan talous perustuu maataloudelle, joka tuottaa 33 % bruttokansantuotteesta.[1] Merkittävimmät ruokakasvit ovat kassava (tapioka, maniokki), jamssi ja maissi. Tärkein vientituote on puuvilla, joka tuo 80 % vientituloista.[14] Puuvillapelloilla käytetyt hyönteismyrkyt muodostavat ympäristöriskin. Viime vuosisadan lopussa viljelijöitä kuoli DDT:n sukuisen aineen käyttöön. Palmuöljy oli tärkeä tuote 1980-luvulla, ja sen viljelyn lisäämista harkitaan jälleen. Palmuöljyn pelatään kuitenkin syrjäyttävän ravintokasvien viljelyä maan tiheästi asutussa eteläosassa.[26]

1980-luvun alussa Beninin edustalta alettiin porata öljyä pienehköstä esiintymästä. Tuotanto on loppunut, mutta uusia kaivauskohteita etsitään.[14] Maassa on myös marmoria ja kalkkikiveä sekä pieniä kultaesiintymiä, mutta kaivannaisten hyödyntäminen on vähäistä, lähinnä puuttuvan infrastruktuurin takia.[26]

Liikenne

Beninissä on viisi lentokenttää, mutta vain yhden kiitotie on päällystetty. Rautatietä on 578 km. Vesiväylää on 150 km Niger-joessa maan pohjoisrajalla. Ainoa merkittävä satamakaupunki on Cotonou.[1] Naapurimaista pääsee Beniniin myös maanteitse. Esimerkiksi matka Nigerin Niameystä Cotonouhun kestää 13–15 tuntia, Togon Lomésta Cotonouhun kolme tuntia. Linja-autoja kulkee harvakseltaan ja ne saattavat olla täynnä, joten monille reiteille suositellaan kimppataksien eli bush taxin käyttämistä. Nämä ovat yleensä farmariautoja, joskus minibusseja, jotka on muunnettu joukkoliikennevälineiksi lisäämällä penkkejä.[27]

Väestö

Fonien kansanparantajia vuonna 1908.

Beninin väestö on keskittynyt maan eteläosaan. Suurin etninen ryhmä ovat fonit, joihin kuuluu 39 % väestöstä. Muita etnisiä ryhmiä ovat muun muassa adjat (noin 15 %), jorubat (noin 12 %), sombat ja baribat.[1] Suuri osa väestöstä tunnustaa perinteistä animistista uskoa, jonka muodot vaihtelevat eri etnisillä ryhmillä. Kristittyjä on noin 35 % ja muslimeita noin 20 % väestöstä. Monet nimellisesti islamiin tai kristinuskoon kääntyneet harjoittavat kuitenkin myös animistista uskoa.[14]

Ethnologue: Languages of the World-kirjan laskujen mukaan Beninissä puhutaan 53 kieltä.[28]

Beninin suurimmat kielet (yli 300 000 puhujaa Beninissä)[28]
nimi puhujia laskentavuosi muuta
Adja 360 000 2006 Monojoesta etelään
Bariba 460 000 1995 Keski- ja pohjoisosassa
Fon 1,4 milj. 2006
Gun 320 000 2006 Lounaisosassa ja Nigeriassa
Hausa 800 000 2006 Atagora, Borgou
Joruba 465 000 2006 Porto-Novo, kaupungit, kylät

Beninissä on yleinen HIV/AIDS-epidemia: noin 1,2 %:n aikuisista arveltiin olevan HIV-positiivisia vuonna 2006. Ensimmäinen tapaus diagnosoitiin vuonna 1986. Virusta on havaittu eniten seksityöläisillä ja heidän asiakkaillaan, rekkakuskeilla, verenluovuttajilla, nuorilla ihmisillä ja tuberkuloosipotilailla.[29] Vuosina 2001-2007 HIV:tä kantavien lukumäärä kasvoi hitaammin kuin väestön kokonaismäärä, joten tartunnan saaneiden prosenttiosuus pieneni hiukan. Vuonna 2007 arvioitiin, että noin 20 000 ihmistä olisi tarvinnut antiretroviraalilääkitystä, ja noin puolet heistä sai sitä. Hoitoa saavien määrä on kasvanut nopeasti, sillä vuonna 2004 se oli alle 20 %. Aidsiin vuosittain kuolleiden määrä kääntyi hitaaseen laskuun vuonna 2004. [30]

Vuonna 2007 arvioitiin, että Benin saattaa saavuttaa todennäköisesti kolme YK:n vuosituhattavoitteista: koulutukseen, tasa-arvoon ja tartuntatauteihin liittyvät tavoitteet.[31] Vuonna 2010 uutisoitiin, että Benin oli etenemisessä kohti näitä tavoitteita maailman 20 parhaan maan joukossa.[32]

Terveydenhuolto on parantunut niin, että lapsi- ja äitiyskuolleisuus ovat Beninissä selvästi alemmat kuin muualla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Tavoitteita 4 ja 5 ei kuitenkaan saavuteta ilman huomattavia lisäparannuksia. Vuoden 2008 tilastojen mukaan 20 % lasten kuolemista johtui malariasta, mutta vain 12 % malariaan sairastuneista lapsista sai siihen oikeaa lääkitystä. Synnytyksissä on mukana koulutettu kätilö useammin kuin missään muualla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mutta silti 100 000 synnytyksestä 400–500 päättyy kuolemaan.[33]

Kulttuuri

Benin on kulttuurillisesti epäyhtenäinen valtio, koska sen alueelle on siirtynyt väestöä eri suunnista vuosisatojen aikana. Edelleen kansallinen identiteetti on varsinkin maaseudun asukkaille vähemmän tärkeä kuin kuuluminen tiettyyn etniseen ryhmään. Suurin ryhmä, fonit, ovat Dahomeyn kuningaskunnan perustajien jälkeläisiä. Heidän kielensä on lähellä adjojen ja gunien kieltä. Etelässä on afrobrasilialainen yhteisö, johon kuuluu eurooppalaisten kanssa tekemisissä olleita afrikkalaisia ja Brasiliasta palanneiden entisten orjien jälkeäisiä. Fulanit eli pulit ovat jatkaneet pitkään paimentolaiselintapaansa ja säilyttäneet erilliskulttuurin myös asettuessaan aloilleen. Monet heistä ovat töissä armeijassa.[20]

Fonien uskonnollinen perinne keskittyy esi-isien kunnioittamiseen. Dahomeyn kuningaskunnan loistoaikoina kuninkaallisten esi-isien vuotuinen muistojuhla huipentui satojen orjien tai sotavankien uhraamiseen. Tavalliset perheet pitivät kotonaan puista patsasta, johon hierottiin palmuöljyä rukouksena esi-isille, jotta perhe ja koko kylä saisivat suojelusta. Näitä patsaita kaiverretaan edelleen.[34]

Tyypillinen beniniläinen arkiateria koostuu hiilihydraattipitoisesta puurosta tai muhennoksesta ja kastikkeesta, jossa on kasviksia ja lihaa tai kalaa. Perusmuhennoksen raaka-aine vaihtelee alueittain: etelässä käytetään riisiä, maissia ja maniokkia, kun taas pohjoisosassa käytetään hirssiä, durraa ja jamssia.[20]

Voodoo-alttari Abomeyssä.

Voodoon on arveltu olevan lähtöisin Beninistä ja levinneen orjaksi myytyjen beniniläisten mukana.[35] Grand Popossa toimii suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus Villa Karo.[36] Menestyneimpiin afrikkalaisiin muusikoihin kuuluva laulaja Angelique Kidjo on beniniläinen.[37] Beninin kirjailijat ovat nousseet kaupunkien koulutetusta luokasta, kuten historioitsija Paul Hazoumé ja filosofi Paulin Houndtonji.[20]

Beninissä on vain yksi korkeakoulu, Beninin yliopisto Cotonoussa.[20]Se on perustettu vuonna 1970. Nykyisin yliopistossa on kaikkiaan yli 40 000 koko- tai osa-aikaista opiskelijaa.[38]

Beninissä koulu alkaa kuusivuotiaana. Ala-asteella opiskelu on pakollista ja ilmaista. Kuusivuotisen ala-asteen jälkeen voi siirtyä kolmevuotiselle yläasteelle, sieltä kolmevuotiseen ammattikouluun tai lukioon, joka johtaa yliopisto-opintoihin.[39] Ala-asteen jälkeen opetus on ollut maksullista, mutta vuonna 2007 koulumaksuista päätettiin luopua.[40] Opetuskieli on ranska. Paikalliskieliä ja englantia opetetaan yläasteella, lukiossa ja yliopistossa.[39]

Urheilu

Benin on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1972 alkaen, mutta jätti vuoden 1976 kisat väliin. Se ei ole saanut yhtään mitalia.[41] Beninin jalkapallomaajoukkue ei ole kertaakaan esiintynyt jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuissa, ja Afrikan-mestaruuskilpailuissakin Benin on ollut mukana vain kerran, vuonna 2004. FIFAN rankingissa maa oli syyskuussa 2010 sijalla 69.[42] Maassa on 110 jalkapalloseuraa, joissa pelaa 7 800 rekisteröitynyttä pelaajaa.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m Benin The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ a b Country Info Benin FIFA. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  4. ↑ Benin Facts National Geographic. Viitattu 17.9.2010. (englanniksi)
  5. ↑ Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 1, s. 327–328. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
  6. ↑ a b c d e f Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 1, s. 328. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
  7. ↑ a b c d e f Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 1, s. 329. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
  8. ↑ Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 1, s. 324. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
  9. ↑ Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 1, s. 330. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
  10. ↑ a b Benin Timeline BBC News. Viitattu 18.9.2010. (englanniksi)
  11. ↑ L'Asssemblée nationale et les législatives du 31 mars 2007 Afrique Express. Viitattu 19.9.2010. (ranskaksi)
  12. ↑ Order of Battle - Benin 2004. MiliAviaPress. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  13. ↑ Commander Fernand Maxime Ahoyo - Benin Navy 3/2010. US Naval Intitute USNI News. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  14. ↑ a b c d e Background Note: Benin US Department of State
  15. ↑ Ecowas The Economic Community Of West African States. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  16. ↑ UN Security Council – Members YK. Viitattu 21.9.2010. (englanniksi)
  17. ↑ Benin Statoids
  18. ↑ Freedom in the World 2009 - Benin UNCHR. Viitattu 19.9.2010.
  19. ↑ Thomas Brinkhoff: Benin: Provinces Citypopulation. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  20. ↑ a b c d e J. C. Ryan: Benin Countries and Their Cultures. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  21. ↑ Määritä nimeke! BBC Weather. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  22. ↑ A.K. Natta, B. Sinsin and L.J.G. van der Maesen: Riparian forests and biodiversity protection in Benin 2003. FAO. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  23. ↑ Benin Rocks for Crops. University of Guelph. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  24. ↑ The Tourist Attractions of Benin Best Flights. Viitattu 18.9.2010. (englanniksi)
  25. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  26. ↑ a b Country profile - Benin New Agriculturist. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  27. ↑ Benin Travel Guide Lonely Planet. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  28. ↑ a b Lewis, M. Paul (ed.): Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.9.2010). (englanniksi)
  29. ↑ Benin HIV/AIDS US Aid
  30. ↑ Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Benin, 2008 update 2008. WHO. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  31. ↑ BENIN MDG Monitor 2007 (englanniksi)
  32. ↑ African countries take lead in overall Millennium Development Goal progress 23.6.2010. Africa Good News. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  33. ↑ Country interest in Results-Based Financing for maternal, newborn and child health (s. 15) Global Campaign progress report. 2008. Norad. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  34. ↑ Fon information Art & life in Africa. University of Iowa. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  35. ↑ Benin marks Voodoo Day 2002. BBC. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  36. ↑ Villa Karo Villa Karo
  37. ↑ Angélique Kidjo visits programmes for vulnerable children in Benin Unicef
  38. ↑ University of Benin University of Benin. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  39. ↑ a b Benin Education Encyclopedia. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  40. ↑ Benin Unesco. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  41. ↑ Benin in Olympic Games Sport Reference. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  42. ↑ Assosiations: Benin FIFA

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Benin.
  • Matkaopas aiheesta Benin Wikivoyagessa (englanniksi)
Jäsenet
Jäädytetty
Tarkkailijat

Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Benin&oldid=13152667”