Ero sivun ”Tetrahydropyraani” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p kh |
|||
| Rivi 26: | Rivi 26: | ||
[[Luokka:Eetterit]] |
[[Luokka:Eetterit]] |
||
[[Luokka:Heterosykliset yhdisteet]] |
[[Luokka:Heterosykliset yhdisteet]] |
||
[[de:Tetrahydropyran]] |
|||
[[en:Tetrahydropyran]] |
|||
[[es:Oxano]] |
|||
[[fa:تتراهیدروپیران]] |
|||
[[fr:Oxane]] |
|||
[[id:Tetrahidropiran]] |
|||
[[nl:Tetrahydropyraan]] |
|||
[[ja:テトラヒドロピラン]] |
|||
[[pl:Tetrahydropiran]] |
|||
[[pt:Tetraidropirano]] |
|||
[[ru:Тетрагидропиран]] |
|||
[[zh:四氢吡喃]] |
|||
Versio 6. huhtikuuta 2013 kello 06.39
| Tetrahydropyraani | |
|---|---|
[[Tiedosto:  |275px|]] |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Oksaani |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C1CCOCC1 [1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C5H10O |
| Moolimassa | 86,13 g/mol |
| Sulamispiste | -45 °C[2] |
| Kiehumispiste | 88 °C[3] |
| Tiheys | 0,881 g/cm3[3] |
| Liukoisuus veteen | 80,2 g/l[2] |
Tetrahydropyraani eli oksaani (C5H10O) on heterosyklinen eetteri. Yhdistettä käytetään muun muassa liuottimena ja orgaanisessa synteesissä.
Valmistus
Tetrahydropyraania valmistetaan pelkistämällä dihydropyraania vedyn avulla. Tässä reaktiossa katalyyttinä toimii Raney-nikkeli. Toinen tapa valmistaa yhdistettä on 1,5-dihydroksipentaanin kuumennus 190–210 °C lämpötilaan ja tätä reaktiota katalysoi butyylitinatrikloridi.[4][5]
Käyttö
Tetrahydropyraani on aproottinen liuotin[5] ja sitä käytetään teollisuudessa muun muassa liuottamaan hartseja, muoveja ja kumeja. Yhdistettä voidaan käyttää myös orgaanisessa synteesissä. Typpihappo hapettaa yhdisteen glutaarihapoksi ja reaktiossa veden ja hiilimonoksidin kanssa muodostuu pimeliinihappoa. Vetykloridin tai vetybromidin ja tetrahydropyraanin välisessä reaktiossa muodostuu 1,5-diklooripentaania tai 1,5-dibromipentaania.[4][6]
Lähteet
- ↑ Tetrahydropyran – Substance summary NCBI. Viitattu 9. lokakuuta 2012.
- ↑ a b Physical properties: Tetrahydropyran NLM Viitattu 09.10.2012
- ↑ a b Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 856. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 78-952-92-5627-3.
- ↑ a b O. P. Agarwai: Reactions and Reagents, s. 687. Krishna Prakashan Media. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 09.10.2012). (englanniksi)
- ↑ a b Malcolm Sainsbury: Heterocyclic Chemistry, s. 59, 65. RSCPublishing, 2001. ISBN 978-0-85404-652-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 09.10.2012). (englanniksi)
- ↑ Ernest W. Flick: Industrial Solvents Handbook, s. 493. William Andrew, 1998. ISBN 978-0815514138. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 09.10.2012). (englanniksi)