Ero sivun ”Yhdeksän lyyristä runoilijaa” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ZéroBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: ko:아홉 서정 시인
p Botti poisti 15 Wikidatan sivulle d:q890347 siirrettyä kielilinkkiä
Rivi 22: Rivi 22:


[[Luokka:Antiikin Kreikan kirjallisuus]]
[[Luokka:Antiikin Kreikan kirjallisuus]]

[[be:Дзевяць лірыкаў]]
[[bg:Деветимата лирици]]
[[ca:Nou poetes lírics]]
[[da:Ni lyrikere]]
[[de:Kanon der neun Lyriker]]
[[en:Nine lyric poets]]
[[es:Los nueve poetas líricos]]
[[ko:아홉 서정 시인]]
[[it:Nove poeti lirici]]
[[la:Novem poetae lyrici]]
[[nl:Negen lyrische dichters]]
[[ja:9歌唱詩人]]
[[no:Ni lyriske poeter]]
[[ru:Девять лириков]]
[[sv:De nio lyrikerna]]

Versio 5. huhtikuuta 2013 kello 00.02

Yhdeksän lyyristä runoilijaa (myös yhdeksän meelistä runoilijaa) on nimitys, jota käytetään Kreikan arkaaisen kauden merkittävimmistä runoilijoista. Tällainen yhdeksän henkilöä käsittävä kaanon muodostui hellenistisenä aikana aleksandrialaisten tekstikriitikoiden parissa.[1]

Yhdeksän lyyristä runoilijaa olivat:[1]

Antiikin kreikkalaisissa lähteissä näistä runoilijoista käytetään yleensä termiä melikos (sanasta melos, ”laulu”), mutta jotkut lähteet käyttävät termiä lyrikos, joka tuli myöhemmin yleiseen käyttöön latinan kielessä (lyricus) ja nykykielissä.

Näiden runoilijoiden runous jaetaan yleensä kuorolyriikkaan (khorōidia) ja monodiseen lyriikkaan (monōidia). Eräät nykytutkijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tämän jaottelun.[2] Antiikin ajalla oppineet määrittelivät lajityypin runomitan, eivät sisällön perusteella. Näin osa runoudesta, joka nykyään luettaisiin lyyriseksi, on kuitenkin jätetty pois; tällaisia runouden lajeja ovat elegia ja jambirunous.

Lähteet

  1. a b Saïd, Suzanne & Trédé, Monique: A Short History of Greek Literature, s. x, 21. Käännös Trista Selous et al.. London & New York: Routledge, 1999. ISBN 0-415-12272-4.
  2. Davies, M.: Monody, Choral Lyric, and the Tyranny of the Hand-Book. Classical Quarterly, 1988, NS 38. vsk, nro 1, s. 52-64. Artikkelin verkkoversio.