Ero sivun ”Dmitri Bubrih” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p r2.7.2+) (Botti lisäsi: uk:Бубрих Дмитро Володимирович |
p Botti poisti 2 Wikidatan sivulle d:q4097690 siirrettyä kielilinkkiä |
||
| Rivi 28: | Rivi 28: | ||
{{DEFAULTSORT:Bubrih, Dmitri}} |
{{DEFAULTSORT:Bubrih, Dmitri}} |
||
[[Luokka:Venäläiset kielitieteilijät]] |
[[Luokka:Venäläiset kielitieteilijät]] |
||
[[ru:Бубрих, Дмитрий Владимирович]] |
|||
[[uk:Бубрих Дмитро Володимирович]] |
|||
Versio 4. huhtikuuta 2013 kello 23.43
Dmitri Vladimirovitš Bubrih (ven. Дми́трий Влади́мирович Бу́брих; 25. heinäkuuta (J: 13. heinäkuuta) 1890 Pietari – 30. marraskuuta 1949 Leningrad) oli venäläinen kielitieteilijä. Häntä pidetään Venäjän suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen perustanlaskijana.[1]
Dmitri Bubrih syntyi keskikoulun venäjän kielen opettajan perheeseen. Hän opiskeli Pietarin yliopiston historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa vuosina 1909–1913 ja harjoitti jatko-opintoja akateemikko Aleksei Šahmatovin johdolla. Hän suoritti maisterin tutkinnon vuonna 1920 ja sai tohtorin arvon vuonna 1924.[2] Vuodesta 1920 lähtien Bubrih työskenteli opettajana Pietarin pedagogisessa instituutissa ja vuodesta 1922 Leningradin yliopistossa, jonka suomalais-ugrilaisten kielten laitosta hän johti kuolemaansa saakka. Vuosina 1934–1949 hän toimi Neuvostoliiton tiedeakatemian Kielen ja ajattelun instituutin suomalais-ugrilaisen osaston ja marraskuusta 1937 lähtien Karjalan pedagogisen instituutin karjalan kielen laitoksen johtajana.[3] Tammikuussa 1938 Bubrih pidätettiin ja hän istui kaksi vuotta Krestyn vankilassa syytettynä vastavallankumouksellisesta toiminnasta.[4]
Jatkosodan aikana Bubrih oli yhdessä Petroskoin yliopiston kanssa evakuoituna Syktyvkariin, jossa hän työskenteli Komin pedagogisen instituutin professorina. Vuodesta 1947 lähtien hän toimi Karjalan tiedekeskuksen kielen, kirjallisuuden ja historian instituutin johtajana. Vuonna 1946 hänet valittiin Neuvostoliiton tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäseneksi.[5]
Aluksi Bubrih tutki slaavilaisia kieliä. 1920-luvulla hän kiinnostui suomalais-ugrilaisista kielistä ja vuosina 1927–1930 hän johti Mordoviaan, Udmurtiaan ja Neuvosto-Karjalaan tehtyjä kielitieteellisiä tutkimusretkiä. Bubrih osallistui Neuvostoliiton suomalais-ugrilaisten kirjakielten kehittämiseen ja kirjoitti mordvalaiskieliä, komia, udmurttia, karjalaa ja suomen kieltä käsitteleviä tutkimuksia. Hän johti tverinkarjalan kirjakielen ja 1930-luvun lopun yhtenäisen karjalan kirjakielen kehittämistä. Bubrihin laatiman keruuohjelman pohjalta laadittiin Helsingissä vuonna 1997 ilmestynyt ”Karjalan kielen murrekartasto”.[6]
Bubrihin tutkimukset perustuvat historiallis-vertailevaan metodologiaan, jota arvosteltiin voimakkaasti 1930–1940-lukujen neuvostoliittolaisessa kielitieteessä. Varsinkin elämänsä loppuvaiheessa hän joutui marrilaisten ideologisten syytösten uhriksi. Kielitietelijä menehtyi sydänkohtaukseen häneen vuonna 1949 kohdistetun parjauskampanjan jälkeen.[7]
Teoksia
- Kakoi jazyk – tverskim karelam. Leningrad, 1931.
- Karely i karelski jazyk. Moskva, 1932.
- Grammatika karelskogo jazyka. Petrozavodsk, 1937.
- Programma po sobiraniju materialov dlja dialektologitšeskogo atlasa karelskogo jazyka. Petrozavodsk, 1937, 1946.
- Proishoždenije karelskogo naroda. Petrozavodsk, 1947.
- Istoritšeskaja fonetika finskogo-suomi jazyka. Petrozavodsk, 1948.
- Istoričeskaja fonetika udmurtskogo jazyka. Iževsk, 1948.
- Grammatika literaturnogo komi jazyka. Leningrad, 1949.
- Istoritšeskaja grammatika erzjanskogo jazyka. Saransk, 1953.
- Istoritšeskaja morfologija finskogo jazyka. Moskva–Leningrad, 1955.
- Karjalan kielen murrekartasto. Helsinki, 1997.
- Pribaltijsko-finskoje jazykoznanije: Izbrannyje trudy. Sankt-Peterburg, 2005.
Lähteet
- ↑ Kert, G.M.: Otšerki po karelskomu jazyku, s. 83. Petrozavodsk: Karelija, 2000. ISBN 5-7545-0749-6.
- ↑ Kert, G.M.: Otšerki po karelskomu jazyku, s. 84. Petrozavodsk: Karelija, 2000. ISBN 5-7545-0749-6.
- ↑ Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 182. Petrozavodsk: Petropress, 2007. ISBN 978-5-8430-0123-0.
- ↑ Kert, G.M.: Otšerki po karelskomu jazyku, s. 88–89. Petrozavodsk: Karelija, 2000. ISBN 5-7545-0749-6.
- ↑ Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 182–183. Petrozavodsk: Petropress, 2007. ISBN 978-5-8430-0123-0.
- ↑ Kert, G.M.: Otšerki po karelskomu jazyku, s. 84–86, 89–92. Petrozavodsk: Karelija, 2000. ISBN 5-7545-0749-6.
- ↑ Kert, G.M.: Otšerki po karelskomu jazyku, s. 95–106. Petrozavodsk: Karelija, 2000. ISBN 5-7545-0749-6.