Axel Olai Heikel

Axel Olai Heikel (28. huhtikuuta 1851 Brändö – 6. syyskuuta 1924 Helsinki) oli suomalainen kansatieteilijä ja Seurasaaren ulkomuseon perustaja.

Heikelin vanhemmat olivat kirkkoherra Karl Heikel ja Emma Fredrika Wallin. Hän pääsi ylioppilaaksi 1869 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1880 ja lisensiaatiksi 1887. Heikel teki tutkimusmatkoja Venäjän suomensukuisten kansojen keskuuteen vuosina 1883–1886, 1890, 1897–1898, 1900–1904 ja 1910. Hän teki tutkimusmatkoja myös Siperiaan 1889–1891 ja 1893 sekä Mongoliaan 1889 ja 1890. Heikel toimi Muinaistieteen toimikunnan intendenttinä 1892–1917 sekä Helsingin yliopiston suomalaisen kansatieteen dosenttina 1889–1893. Vuonna 1917 Heikel perusti Seurasaaren ulkomuseon ja hän oli museon intendenttinä vuoteen 1924 saakka.

Heikel oli Muinaismuistoyhdistyksen sihteerinä 1888–1889, yhdistyksen hallituksen jäsenenä 1895–1914 sekä puheenjohtajana 1918. Heikel sai professorin arvonimen 1924. Axel Olai Heikel on haudattu yhdessä puolisonsa kanssa Seurasaareen Karunan kirkon pihamaalle.

Teoksia

• Die Gebäude der Tscheremissen, Mordvinen, Esten und Finnen 1888
• Inseriptions de, l'Orkhon (pääosa) 1892
• Antiquitiés de la Sibério occidentale 1894
• Mordvalaisten pukuja ja kuoseja 1899
• Die Volkstrachten in den Ostseeprovinzen 1909
• Die Stickmuster der Tscheremissen 1915
• Brunnsparkens historia 1834-1886

Lähteet

• Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961