Ero sivun ”Lehmänkello” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
MerlIwBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: th:คาวเบล
p Botti poisti 23 Wikidatan sivulle d:q775570 siirrettyä kielilinkkiä
Rivi 17: Rivi 17:


[[Luokka:Idiofonit]]
[[Luokka:Idiofonit]]

[[an:Cencerro]]
[[bg:Пастирски звънец]]
[[ca:Esquellot]]
[[cs:Cowbell]]
[[da:Koklokke]]
[[de:Cowbell]]
[[en:Cowbell (instrument)]]
[[es:Cencerro]]
[[eu:Zintzarri]]
[[fr:Cencerro]]
[[ko:카우 벨]]
[[it:Campanaccio]]
[[he:קאמפאנה]]
[[nl:Koebel]]
[[ja:カウベル]]
[[no:Kubjelle (instrument)]]
[[pl:Cowbell]]
[[pt:Caneca (instrumento musical)]]
[[ru:Ковбелл]]
[[scn:Cianciana (sunagghiu)]]
[[sv:Koskälla]]
[[th:คาวเบล]]
[[uk:Тронка]]

Versio 4. huhtikuuta 2013 kello 19.48

Alkuperäinen lehmän kaulaan sidottava lehmänkello.
Ammattisoittimena käytettävä lehmänkello.

Lehmänkello on kellosoitin, joka on tehty metallista kellon muotoon joko valamalla tai metallilevystä takomalla ja jonka sisällä on vapaasti heiluva, kellon umpinaiseen yläpäähän kiinnitetty metallinen kellon kieli.

Alun perin lehmänkelloja on käytetty vapaasti laiduntavien lehmien paikallistamiseen ja lauman koossapysymisen helpottamiseksi. Tätä varten yhden tai useamman lauman kulkua johtamaan valitun lehmän kaulaan on ripustettu lehmänkello tukevalla kaulahihnalla. Muut lehmät tottuvat yleensä seuraamaan kellolla varustettuja lauman jäseniä laitumella. Kellon avulla myös paimenet pysyvät paremmin selvillä missä karja liikkuu. Keski-Euroopan vuoristoisilla laitumilla kello saatetaan ripustaa jopa kaikille lauman jäsenille, jotta syrjäpoluille eksyneet lehmät löytyisivät helpommin.

Suomessa on kutsuttu kellokkaaksi lehmää, jonka kaulaan lehmänkello ripustetaan. Muut lehmät seuraavat lauman johtavaa kellokasta laitumella. Suomessa maaseudulla on ollut perinteenä myös sitoa keväisin talon lapsille lehmänkellot kaulaan ja laittaa heidät kiertämään navettaa kellot soiden. Tällaisella taialla uskottiin voitavan suojata lehmiä karhuilta, kun ne sen jälkeen laskettiin laitumelle.[1]

Lehmänkellon sointi on selkeästi tunnistettavaa ja nopeasti vaimenevaa, ja sillä luodut sointukuviot ovat helposti dissonoivia. Näiden ominaisuuksien vuoksi sitä on alettu käyttää myös orkestereiden ja yhtyeiden instrumenttina.

Latinalaisessa musiikkiperinteessä lehmänkello on vahvasti esillä. Sitä käytetään muun muassa cha-cha-cha:ssa perusrytmin soittamiseen, salsa-musiikissa moniin rytmikuvioihin ja muutenkin tavallisesti yhdessä bongo- ja congarumpujen kanssa. Lehmänkelloja voidaan myös kiinnittää rumpalin instrumentiksi rumpusettiin tai timbaaleihin joko symbaalien sijasta tai yhdessä niiden kanssa.

Populaarimusiikissa lehmänkelloa voidaan kuulla esimerkiksi Nazarethin "Hair of the Dog"-kappaleessa ja Blue Öyster Cultin "(Don't Fear) The Reaper"-kappaleessa, josta tehtiin lehmänkelloon liittyvä sketsi ohjelmassa Saturday Night Live. Yhtyeistä esim. LCD Soundsystemin musiikissa käytetään runsaasti lehmänkelloa.[2]

Lähteet