Ero sivun ”Jules de Polignac” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
2 merkkiä lisätty ,  8 vuotta sitten
p
typo, kh
(täyd., pari korjausta)
p (typo, kh)
'''Auguste Jules Armand Marie de Polignac''' [polinja’k]<ref name="SHK">''Suuri henkilökirja'', s. 530. WSOY, Helsinki 2001.</ref> ([[14. toukokuuta]] [[1780]] [[Versailles]] – [[2. maaliskuuta]] [[1847]] [[Pariisi]])<ref name="brit1">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/467353/Jules-Armand-prince-de-Polignac Jules-Armand, prince de Polignac] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 30.3.2013.</ref> oli ranskalainen aatelismies ja [[Rojalismi|ultrarojalistinen]] poliitikko, joka toimi [[Ranskan pääministeri]]nä vuosina 1829–1830. Hänen taantumuksellinen politiikkansa johti [[Heinäkuun vallankumous|heinäkuun vallankumouksen]] syttymiseen vuonna 1830.
 
Jules de Polignac kuului vanhaan ja merkittävään ranskalaiseen [[Polignac]]in aatelissukuun. Hänen vahempansa olivat vuonna 1780 [[herttua]]n arvon saanut Jules de Polignac sekä kuningatar [[Marie Antoinette]]n suosikki [[Yolande de Polastron]]. Hänen isänsä oli myös tunnettu ultrarojalisti. Jules de Polignac asui [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan suuren vallankumouksen]] jälkeen vuosia maanpaossa Englannissa. Palattuaan Ranskaan häntä syytettiin juonittelusta [[Napoleon]]ia vastaan ja hän oli vangittuna vuosina 1804–1813. [[Bourbon-restauraatio]]n yhteydessä 1815 hän sai [[Ranskan päärit|päärinarvon]], joka oikeutti paikkaan uudessa parlamentin ylähuoneessa eli päärien kamarissa. Hän kuitenkin kieltäytyi aluksi vannomasta paikan vastaanottamisen edellytyksenä ollutta perustuslaillista valaa, koska katsoi sen loukkaavan paavillisia oikeuksia. KiitollisenaTästä tästäilahtuneena [[Pyhä istuin]] myönsi hänelle vuonna 1820 [[Ruhtinas|ruhtinaan]] arvon, joka tunnustettiin Ranskassa 1822.<ref name="brit1" /><ref name="brit2">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/467360/Polignac-family#ref103932 Polignac family] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 30.3.2013.</ref> Kuningas [[Ludvig XVIII]] nimitti hänet Ranskan lähettilääksi Englantiin vuonna 1823.
 
Polignacin ultrarojalismi vetosi kuningas [[Kaarle X (Ranska)|Kaarle X:een]], joka nimitti hänet ulkoministeriksi 8. elokuuta ja pääministeriksi 17. marraskuuta 1829.<ref name="brit1" /><ref name="brit2" /> Polignacin Välimeren-politiikka johti [[Algerin valtaus|Algerin valtaukseen]].<ref name="SHK" /> Vuoden 1830 edustajainkamarin vaaleissa hänen hallituksensa kuitenkin menetti enemmistön tuen. Tällöin Polignac suostutteli Kaarlen antamaan 25. heinäkuuta 1830 [[Heinäkuun ordonannsit|heinäkuun ordonansseina]] tunnetut säädökset, jotka lakkauttivat lehdistönvapauden ja veivät äänioikeuden suurelta osalta porvaristoa. Tämä nähtiin hyökkäyksenä perustuslakia vastaan ja laukaisi Ranskassa välittömästi uuden vallankumouksen, joka johti muutamassa päivässä Kaarlen kukistumiseen.<ref>''Ihmiskunnan kronikka 1739–1860'', s. 716–717. Gummerus 1988.</ref> Seurauksena Polignac vangittiin ja joulukuussa 1830 hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Hänet vapautettiin marraskuussa 1836 ja karkotettiin maasta. Hän pääsi palaamaan Ranskaan vasta vuonna 1845.<ref name="brit1" /><ref name="brit2" />
 
 
Polignacin ultrarojalismi vetosi kuningas [[Kaarle X (Ranska)|Kaarle X:een]], joka nimitti hänet ulkoministeriksi 8. elokuuta 1829 ja pääministeriksi 17. marraskuuta 1829samana vuonna.<ref name="brit1" /><ref name="brit2" /> Polignacin Välimeren-politiikka johti [[Algerin valtaus|Algerin valtaukseen]].<ref name="SHK" /> Vuoden 1830 edustajainkamarin vaaleissa hänen hallituksensa kuitenkin menetti enemmistön tuen. Tällöin Polignac suostutteli Kaarlen antamaan 25. heinäkuuta 1830 [[Heinäkuun ordonannsitordonanssit|heinäkuun ordonansseina]] tunnetut säädökset, jotka lakkauttivat lehdistönvapauden ja veivät äänioikeuden suurelta osalta porvaristoa. Tämä nähtiin hyökkäyksenä perustuslakia vastaan ja laukaisi Ranskassa välittömästi uuden vallankumouksen, joka johti muutamassa päivässä Kaarlen kukistumiseen.<ref>''Ihmiskunnan kronikka 1739–1860'', s. 716–717. Gummerus 1988.</ref> Seurauksena Polignac vangittiin ja joulukuussa 1830 hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Hänet vapautettiin marraskuussa 1836 ja karkotettiin maasta. Hän pääsi palaamaan Ranskaan vasta vuonna 1845.<ref name="brit1" /><ref name="brit2" />
 
==Lähteet==

Navigointivalikko