Ero sivun ”Jicarillat” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
+ img
p Botti poisti 12 Wikidatan sivulle d:q659307 siirrettyä kielilinkkiä
Rivi 12: Rivi 12:


[[Luokka:Yhdysvaltain alkuperäiskansat]]
[[Luokka:Yhdysvaltain alkuperäiskansat]]

[[av:Хикарийяял]]
[[br:C'hikarilheg]]
[[de:Jicarilla]]
[[nv:Beehai]]
[[en:Jicarilla Apache]]
[[es:Jicarilla]]
[[eu:Jikarilla]]
[[hr:Jicarilla]]
[[it:Apache Jicarilla]]
[[pl:Jicarilla]]
[[ru:Хикарилья]]
[[sv:Jicarillaapacher]]

Versio 25. maaliskuuta 2013 kello 02.04

1904

Jicarillat ovat Pohjois-Amerikan alkuperäiseen väestöön kuuluva intiaanikansa. Heidän varhaiset juurensa ovat Kanadassa, mutta historiantutkijoiden arvelujen mukaan 1300- tai 1400-luvulla alkanut suuri kansanvaellus toi athapaskan-kielisiä intiaaneja monina eri ryhminä kohti etelää. Kalliovuoria myötäillen nämä kansat kulkeutuivat Arizonaan,Coloradoon, Teksasiin, Kansasiin ja Uuteen-Meksikoon. Ensimmäiset Euroopasta tulleet löytöretkeilijät kohtasivat vuonna 1541 Coloradossa ja Kansasissa athapaskaa puhuvia biisoninmetsästäjiä, joita nimittivät quarechoiksi. Myöhemmin on arveltu, että quarechot olivat jicarilloja. Espanjalaiset käyttivät heistä myös nimeä vaqueros.[1]

jicarillat ja monet muut apassit hyökkäilivät zuni-intiaanien puebloihin; kivistä ja savitiilistä tehtyihin taloihin.

Aivan 1500-luvun loppuvuosina Uuteen-Meksikoon asettuneet espanjalaiset siirtolaiset ottivat käyttöönsä sanan apache, joka oli yhteisnimitys vihamielisistä intiaaniryhmistä, jotka hyökkäilivät paikallisten pueblointiaanien kyliin. Nimi tuli zuni-heimon sanasta apachu ja tarkoitti "vihollista". Nimitys yleistyi nopeasti. Jicarillat kuuluivat yhtenä ryhmänä näihin pelkoa herättäviin apasseihin, joilla oli yhteinen etninen tausta. Heidän tapansa, kielensä ja tottumuksensa erosivat paikallisista heimoista siksi paljon, että heidät oli helppo tunnistaa "vihollisiksi."

Jicarillat jakaantuivat kahteen eri haaraan; varsinaisiin jicarilloihin eli olleroihin ja itäisillä preerioilla ratsastaviin llaneroihin.[2] Viimeksi mainitut omivat monia tasankointiaanien tapoja, kun taas Uuteen-Meksikoon majoittuneet jicarillat omaksuivat pueblokulttuurin ryhtyen rakentamaan 1600-luvun lopulla savitiilistä tehtyjä taloja. 1720-luvulla pohjoisilta tasangoilta saapuneet comanchet tekivät hyökkäyksiä jicarillojen asutuksia vastaan. Seuraavien vuosikymmenien aikana preerioilta kulkeutui llaneroita Uuteen-Meksikoon liittyen jicarilloihin, jotka hylkäsivät kivitalonsa ja ryhtyivät viettämään liikkuvaa elämää llanerojen tavoin. Yhdessä he liittoutuivat espanjalaisten kanssa auttaen näitä vuosina 1768 - 1786 käydyissä sodissa comancheja vastaan.[2] Saman vuosisadan lopulla jicarillat tekivät liiton utein kanssa pitääkseen loitolla kiowien ja comanchien yhdistetyt sotajoukot.

1800-luvun puolivälissä joutuivat jicarillat sotaan Yhdysvaltoja vastaan. Vuosikausia jatkuneet sodat päättyivät jicarillojen tappioon 1870-luvun alussa. Hallitus koetti siirtää nämä Fort Stantonin reservaatioon Uuteen-Meksikoon lähelle mescalerojen asuinalueita. Jicarillat kieltäytyivät lähtemästä, mutta menettivät uppiniskaisuutensa vuoksi Yhdysvaltain maksaman vuosittaisen määrärahansa.[2] Nälkäisten jicarillojen aloittaessa uudelleen ryöstöretkensä hallitus päätti perua aiemman päätöksensä taloudellisen avun kieltämisestä, mutta siirsi intiaanit samalla väkipakolla Fort Stantoniin. Jicarillat jatkoivat kuitenkin vastarintaa paremman asuinpaikan puolesta. Vain 300 henkeä käsittävän jicarillayhteisön johtajina toimineet Garfield Velarde, Huera Mundo ja Augustine Vigil onnistuivat hyvän kielitaitonsa turvin neuvottelemaan Washingtonin päämajassa heimolleen paremmat maat.[3] Vuonna1887 jicarillat muuttivat uuteen reservaatioonsa Tierra Amarillaan. [1] 1900-luvun aikana Tierra Amarillaa laajennettiin ja sieltä tehdyt öljylöydöt ovat parantaneet huomattavasti jicarillojen elintasoa.

Lähteet

  1. a b Apache tribal Nation
  2. a b c "Pentti Virrankoski: "Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit. Gummerus, 1994. ISBN 951-717-788-7.
  3. Jicarilla History