Ero sivun ”Friitala (yritys)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
luokka |
laajennusta |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Friitala Oy''' oli vuosina 1892–2010 toiminut suomalainen [[nahka]] |
'''Friitala Oy''' oli vuosina 1892–2010 toiminut suomalainen [[nahka]]tehdas sekä nahka- ja turkispukineita valmistanut yritys. Se oli aikoinaan [[Pohjoismaat|Pohjoismaiden]] suurin nahkatehdas sekä yksi suomalaisen [[Muoti|muodin]] edelläkävijöistä usean vuosikymmenen ajan.<ref name=talo>[http://www.friitalatalo.fi/historia.html Friitalan nahkatehtaan historia.] Viitattu 24.3.2013.</ref> |
||
== |
== Perustaminen == |
||
Yhtiö sai alkunsa [[Huittinen|Huittisista]] kotoisin olleen |
Yhtiö sai alkunsa [[Huittinen|Huittisista]] kotoisin olleen [[nahkuri]]n [[Arthur Hellman]]in vuonna 1892 [[Ulvila]]n [[Friitala]]an perustamasta verstaasta. Hän oli aikaisemmin toiminut isäpuolensa oppipoikana sekä myynyt äitinsä nahkurinliikkeen tuotteita muun muassa [[Porin kauppatori|Porin]] ja [[Turun kauppatori|Turun kauppatoreilla]]. Erimielisyydet isäpuolen kanssa johtivat siihen, että Hellman halusi aloittaa oman yrityksen.<ref name=talo/> Marraskuussa 1892 hän osti Friitalassa sijainneen Elias Tähtisen nahkuriliikkeen. Syynä Friitalassa sijainneen liikkeen hankkimiseen olivat viereisen [[Kokemäenjoki|Kokemäenjoen]] tarjoamat vesivarat, joita tarvittiin nahanjalostuksen eri prosesseissa sekä valmistumassa olevan [[Tampere–Pori-rata|Tampere–Pori-radan]] tarjoamat hyvät kuljetusyhteydet.<ref name=digi>[http://digi.lib.helsinki.fi/pienpainate/secure/showPage.html?action=page&type=lq&conversationId=1&id=347525&pageFrame_currPage=1 Friitalan Nahkatehdas Oy 1892–1922.] Viitattu 24.3.2013.</ref> |
||
== Ensimmäiset vuosikymmenet == |
|||
| ⚫ | 1920-luvun lopulla Friitala |
||
Liike työllisti aluksi Hellmannin lisäksi kaksi työntekijää ja seuraavan kahden vuoden kuluessa heitä palkattiin kaksi lisää. Maaliskuussa 1894 Hellman avasi liikkeen [[Pori]]n [[Yrjönkatu (Pori)|Yrjönkadulle]]. Kaksi vuotta myöhemmin valmistui verstaan vieressä sijainneeseen Uotilan talon navettaan nahkatehdas, jonka koneet saivat käyttövoimansa [[höyrykone]]esta. Yrityksen ensimmäisiä tuotteita olivat paikallisista materiaaleista muokatut päällis- ja pohjallisnahat. Myös [[Lammas|lampaannahan]] valmistuksesta tuli huomattava tuotannonhaara, sitä käyttivät muun muassa [[Kirjansidonta|kirjansitojat]] sekä lakkitehtailijat.<ref name=digi/> |
|||
1900-luvun ensimmäisinä vuosina Hellmanin liike laajensi tuotantoaan [[Valjaat|valjaisiin]], [[Satula|satuloihin]] sekä muihin hevosvarusteisiin. Vuonna 1904 valmistui nahkatehtaalle uusi kolmikerroksinen lisärakennus, johon hankittiin myös uutta koneistoa. Ennen [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] puhkeamista tehdas laajeni vielä muun muassa uudella konttorirakennuksella, jonka yhteydessä oli myös Hellmanin perheen asunto. Vuonna 1913 nahkatehdas vaihtoi vaihtoi höyryvoiman sähköön. [[Rosenlew|W. Rosenlew & Co.]] oli rakentanut oman voimalaitoksen Poriin, josta sähkölinja vedetiin myös vajaan kymmenen kilometrin päässä sijainneelle Friitalan nahkatehtaalle. Hellmanin yritys jatkoi laajenemistaan myös sotavuosina. Vuonna 1915 hän oli ostanut Porin Yrjönkadulta oman liikerakennuksen, jonne sijoittuivat nahka- ja kenkäliike sekä tehtaan Porin konttori. Vuotta myöhemmin valmistui Friitalaan kolmikerroksinen puu- ja tiilirakenteinen lisärakennus.<ref name=digi/> |
|||
1960-luvun aikana yhtiö jatkoi kansainvälistymistään ja esitteli tuotteitaan muotimessuilla eri puolilla [[Keski-Eurooppa|Keski-Eurooppaa]] ja Pohjoismaita. Friitalan tuotteita esittelivät myös ulkomaiset huippumallit, kuten saksalainen [[Veruschka von Lehndorff]]. 1970-luvun loppuun mennessä yhtiö luopui omasta nahanvalmistuksta nousseiden tuotantokustannuksien vuoksi ja keskittyi pelkästään pukimien valmistukseen. 1980-luvun puolivälin jälkeen Friitala ajautui vähitellen vaikeuksiin muun muassa halpatuontimaiden kilpailun vuoksi ja joutui koko ajan supistamaan tuotantoaan. Vuonna 1992 Ulvilassa lopetettiin nahan muokkaus ja seuraava vuonna Hellemaan perhe luopui yrityksen omistuksesta. Viimeiset vuotensa Friitala Fashion Oy -nimisenä toiminut yhtiö avasi kuitenkin vuosikymmenen lopulla vielä uusia liikkeitä, muun muassa tehtaanmyymälän Friitalan tuotantolaitoksensa yhteyteen sekä myymälän [[Helsinki|Helsingin]] [[Kämp Galleria]]an vuonna 1999. |
|||
Liikkeen toiminta oli kasvanut jo niin suureksi, että syksyllä 1917 Arthur Hellman päätti muuttaa sen [[osakeyhtiö]]ksi, jonka omistajiksi tuli koko hänen perheensä. Yhtiö aloitti toimintansa nimellä ''Friitalan Nahkatehdas Osakeyhtiö''. Tehdas oli käynnissä myös vuoden 1918 [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] aikana, mutta se toimi [[Punakaarti|punaisten]] valvonnassa. Arthur Hellman koki sodan aikana myös henkilökohtaisen mentyksen, kun hänen [[Valkoiset|valkoisten]] puolella sotinut poikansa Antero Hellman kuoli taistelussa.<ref name=digi/> |
|||
== Konkurssi == |
|||
| ⚫ | Vuonna 2005 Friitala Fashion joutui luopumaan omasta pukinevalmistuksestaan ja alkoi käyttämään ompelijoinaan alihankkijoita. Parhaimpina aikoinaan yli 1 300 henkeä työllistäneessä yrityksessä työskenteli loppuaikoina enää kymmenkunta henkilöä. Friitalan taru tuli lopullisesti päätökseen syyskuussa 2010, jolloin yritys asetettiin konkurssiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite/Talous/1194650773015/artikkeli/nahka-friitalan+taru+paattyy+lopullisesti.html | Nimeke = Nahka-Friitalan taru päättyy lopullisesti | Ajankohta = 2.9.2010 | Julkaisija = Satakunnan Kansa | Viitattu = 23.3.2013}}</ref> Friitalan nahkatehdas Ulvilassa toimii nykyään toimisto- ja teollisuuskeskuksena. |
||
Sisällissodan jälkeen Friitalan Nahkatehdas Oy jatkoi laajenemistaan ja sen toiminta alkoi myös kansainvälistymään. Yhtiössä [[prokuristi]]na työskennellyt [[Artturi Hellman]] matkusti parin vuoden ajan [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikassa]], [[Englanti|Englannissa]] ja [[Saksa]]ssa hakemassa oppia sekä uusia ideoita. Hän oli jo aikaisemmin vuosina 1914–1917 tehnyt useita matkoja [[Venäjän keisarikunta|Venäjälle]], työskennellen muun muassa [[Pietari (kaupunki)|pietarilaisessa]] nahkatehtaassa.<ref name=sks>[http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=502 Kansallisbiografia – Kauppaneuvos Artturi Hellemaa (1893–1976).] Viitattu 24.3.2013.</ref> Vuosina 1920–1922 valmistui uusi 4-kerroksinen tillirakennus, joka on nykyäänkin osa Friitalan nahkatehtaan rakennusta. Uudet koneet tehtaaseen hankittiin Artturi Hellmanin toimesta Saksasta. Tehtaalle valmistui myös ajanmukainen [[laboratorio]] sekä vieressä kulkevalta rautatieltä vedetty teollisuusraide. 1920-luvun alkuun mennessä oli rakennettu lisäksi kahdeksan asuntoa tehtaan työntekijöille. Hellman oli ostanut myös [[Kokemäki|Kokemäellä]] sijaitsevan maatilan turvatakseen työläistensä elintarvikehuollon pula-aikana. Henkilökuntaa tehtaalla oli vuosikymmenen alussa noin 60.<ref name=digi/> |
|||
| ⚫ | 1920-luvun lopulla Friitala laajensi tuotantoaan erilaisiin nahka-asusteisiin. Tavallisten käyttövaatteiden lisäksi valikoimaan kuului muun muassa lentäjille ja sotilaille sekä eri lajien urheilijoille tarkoitettuja nahka- ja turkisasuja.<ref name=ffoy>[http://www.friitala.fi/history.php Friitala Fashion Oy:n historia.] Viitattu 24.3.2013.</ref> Arthur Hellman luopui toimitusjohtajan tehtävistä vuonna 1928 ja tilalle astui Hellemaaksi nimensä muuttanut Artturi.<ref name=sks/> Yhtiö alkoi myös entistä enemmän suuntautumaan ulkomaille, se osallistui muun muassa [[Leipzig]]in messuille [[Saksa]]ssa vuonna 1930. Friitalan tuotteet saavuttivat suurta arvostusta kotimaassa, esimerkiksi vuonna 1931 valmistuneen [[Eduskuntatalo]]n tuolit verhoiltiin yrityksen toimesta. Lisäksi Friitala on myöhempinä vuosikymmeninä vastanut muun muassa [[Finlandia-talo]]n sekä [[Kansallisteatteri]]n istuimien verhoilusta.<ref name=ffoy/> Vuonna 1936 valmistui suuri tiilirakenteinen nahkatehdas, joka saavutti nykyisen ulkoasunsa 1950-luvulla. Arthur Hellman puolestaan kuoli vuotta myöhemmin 63-vuotiaana. |
||
== Sotavuodet ja 1950-luku == |
|||
Sotavuosina Friitalan tuotanto meni lähes kokonaan armeijan tarpeisiin. Tehtaan toimintaa vaikeuttivat ulkomaisen raakanahan tuonnin vähentyminen sekä yleinen pula tuotannon vaatimista tarvikkeista. Myös suuri osa tehtään työntekijöistä oli joutunut rintamalle. [[Jatkosota|Jatkosodan]] loppuvaiheen aikana Friitala sai kuitenkin lisättyä tuotantoaan ostamalla nahkoja ja [[Vuota|vuotia]] Saksasta sekä [[Turkki|Turkista].<ref name=sks/> |
|||
Vuonna 1946 yhtiö lyhensi nimensä muotoon ''Friitalan Nahka Oy''. Sodan loputtua toiminta joutui suuriin vaikeuksiin, kun tuonti ulkomailta oli tyrehtynyt käytännössä kokonaan. Puutetta oli erityisesti nahnavalmistusprosesseissa vaadittavista kemikaaleista ja niiden sijasta piti käytää heikkolaatuisia korvikkeita. Vuonna 1949 tehtaan tuotanto pysähtyi useaksi kuukaudeksi, kun vanha nahkatehdas tuhoutui tulipalossa. Uuden tehdasrakennuksen laajennukset otettiin käyttöön vuotta myöhemmin.<ref name=sks/> |
|||
Pysähdyksissä ollut vientitoiminta pääsi käynnistymään uudelleen 1950-luvun alussa. Seuraavaksi ongelmia aiheutti vuonna 1953 syttynyt [[Korean sota]], joka vaikeutti raaka-aineiden ja muiden tarvikkeiden saantia. Helpotusta tilanteeseen toi kuitenkin [[Länsi-Saksa]]n talouden elpyminen, jonka ansiosta eri kemikaalien saatavuus jälleen parani. 1950-luvun loppuun mennessä Friitalan Nahka Oy oli kehittynyt Suomen suurimmaksi nahkateollisuusyritykseksi, joka työllisti yli 1 000 henkeä. Vuotuinen liikevaihto oli kohonnut yli miljardiin [[Suomen markka|markkaan]].<ref name=sks/> |
|||
== Nousu kansainväliseksi toimijaksi == |
|||
1960-luvun aikana yhtiö jatkoi kansainvälistymistään ja esitteli tuotteitaan muotimessuilla eri puolilla [[Keski-Eurooppa|Keski-Eurooppaa]] ja Pohjoismaita. Friitalan tuotteita esittelivät kotimaisten lisäksi myös ulkomaiset huippumallit, kuten saksalainen [[Veruschka von Lehndorff]]. Yrityksen nousujohteinen kehitys jatkui aina 1970-luvun puoliväliin saakka. Suunnittelijoinaan Friitala käytti kotimaisia huippunimiä, esimerkiksi [[Jukka Rintala]] toimi pitkään yrityksen pääsuunnittelijana. Muita tunnettuja nimiä olivat muun muassa [[Hillevi Aalto]] sekä myöhemmin yrityksen viimeisinä vuosina [[Kimmo Matias Kankaanpää]]. Friitala oli 1960- ja 1970-lukujen aikana noussut yhdeksi Suomen tunnetuimmista vaatetusalan merkeistä. 1970-luvun loppuun mennessä yhtiö luopui omasta nahanvalmistuksesta kalliksi muodostuneiden tuotantokustannuksien vuoksi ja keskittyi pelkästään pukimien valmistukseen sekä muualta tuodun nahan muokkaukseen.<ref name=ffoy/> |
|||
1980-luvun puolivälin jälkeen Friitala ajautui vähitellen vaikeuksiin muun muassa halpatuontimaiden kilpailun sekä Euroopassa vallinneen laskusuhdanteen vuoksi. Yritys joutui koko ajan supistamaan tuotantoaan. Vuonna 1992 Ulvilassa lopetettiin nahan muokkaus ja seuraava vuonna Hellemaan perhe luopui yhtiön omistuksesta. Uudeksi omistajaksi tuli Friitalan toimitusjohtajana työskennellyt Kalevi Kangas. Nahkapukineiden ja mokkaturkisten valmistusta jatkettiin nimellä Friitala Fashion Oy. Materiaalit niihin hankittiin lähinnä [[Espanja]]sta ja [[Italia]]sta.<ref name=mus>[http://www.nahkamuseo.fi/home.asp?page=nahkatehdas.html Friitalan nahkamuseo.] Viitattu 24.3.2013.</ref> Vuosikymmenen lopulla yritys avasi vielä uusia liikkeitä, muun muassa [[Helsinki|Helsingin]] [[Kämp Galleria]]an vuonna 1999 sekä tehtaanmyymälän Friitalaan. Lisäksi toimintansa aloittivat 2000-luvun alkupuolella venäläisille matkailijoille tarkoitetut myymälät [[Lappeenranta|Lappeenrannassa]] ja [[Imatra]]lla.<ref name=ffoy/> |
|||
== Viimeiset vuodet ja konkurssi == |
|||
| ⚫ | Vuonna 2005 Friitala Fashion joutui luopumaan omasta pukinevalmistuksestaan ja alkoi käyttämään ompelijoinaan alihankkijoita. Parhaimpina aikoinaan yli 1 300 henkeä työllistäneessä yrityksessä työskenteli loppuaikoina enää kymmenkunta henkilöä. Friitalan taru tuli lopullisesti päätökseen syyskuussa 2010, jolloin yritys asetettiin konkurssiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite/Talous/1194650773015/artikkeli/nahka-friitalan+taru+paattyy+lopullisesti.html | Nimeke = Nahka-Friitalan taru päättyy lopullisesti | Ajankohta = 2.9.2010 | Julkaisija = Satakunnan Kansa | Viitattu = 23.3.2013}}</ref> Friitalan nahkatehdas Ulvilassa toimii nykyään Friitala-talo -nimisenä toimisto- ja teollisuuskeskuksena. Rakennuksen tiloissa sijaitsee useita eri alojen yrityksiä sekä muun muassa [[Friitalan nahkamuseo]]. |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
*[http://www.friitalatalo.fi/index.html Friitala-talon kotisivut] |
|||
*[http://www.nahkamuseo.fi/home.asp?page=nahkatehdas.html Friitalan nahkamuseo] |
|||
== |
== Aiheesta muualla == |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
*[http://digi.lib.helsinki.fi/pienpainate/secure/browse.html?action=printings&publisher=Friitalan+Nahkatehdas+Oy&alphabet=F Friitalan Nahkatehdasta koskevaa aineistoa digitoituna Kansallisarkistossa] |
|||
[[Luokka:Suomalaiset vaatetusalan yritykset]] |
[[Luokka:Suomalaiset vaatetusalan yritykset]] |
||
Versio 24. maaliskuuta 2013 kello 18.54
Friitala Oy oli vuosina 1892–2010 toiminut suomalainen nahkatehdas sekä nahka- ja turkispukineita valmistanut yritys. Se oli aikoinaan Pohjoismaiden suurin nahkatehdas sekä yksi suomalaisen muodin edelläkävijöistä usean vuosikymmenen ajan.[1]
Perustaminen
Yhtiö sai alkunsa Huittisista kotoisin olleen nahkurin Arthur Hellmanin vuonna 1892 Ulvilan Friitalaan perustamasta verstaasta. Hän oli aikaisemmin toiminut isäpuolensa oppipoikana sekä myynyt äitinsä nahkurinliikkeen tuotteita muun muassa Porin ja Turun kauppatoreilla. Erimielisyydet isäpuolen kanssa johtivat siihen, että Hellman halusi aloittaa oman yrityksen.[1] Marraskuussa 1892 hän osti Friitalassa sijainneen Elias Tähtisen nahkuriliikkeen. Syynä Friitalassa sijainneen liikkeen hankkimiseen olivat viereisen Kokemäenjoen tarjoamat vesivarat, joita tarvittiin nahanjalostuksen eri prosesseissa sekä valmistumassa olevan Tampere–Pori-radan tarjoamat hyvät kuljetusyhteydet.[2]
Ensimmäiset vuosikymmenet
Liike työllisti aluksi Hellmannin lisäksi kaksi työntekijää ja seuraavan kahden vuoden kuluessa heitä palkattiin kaksi lisää. Maaliskuussa 1894 Hellman avasi liikkeen Porin Yrjönkadulle. Kaksi vuotta myöhemmin valmistui verstaan vieressä sijainneeseen Uotilan talon navettaan nahkatehdas, jonka koneet saivat käyttövoimansa höyrykoneesta. Yrityksen ensimmäisiä tuotteita olivat paikallisista materiaaleista muokatut päällis- ja pohjallisnahat. Myös lampaannahan valmistuksesta tuli huomattava tuotannonhaara, sitä käyttivät muun muassa kirjansitojat sekä lakkitehtailijat.[2]
1900-luvun ensimmäisinä vuosina Hellmanin liike laajensi tuotantoaan valjaisiin, satuloihin sekä muihin hevosvarusteisiin. Vuonna 1904 valmistui nahkatehtaalle uusi kolmikerroksinen lisärakennus, johon hankittiin myös uutta koneistoa. Ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista tehdas laajeni vielä muun muassa uudella konttorirakennuksella, jonka yhteydessä oli myös Hellmanin perheen asunto. Vuonna 1913 nahkatehdas vaihtoi vaihtoi höyryvoiman sähköön. W. Rosenlew & Co. oli rakentanut oman voimalaitoksen Poriin, josta sähkölinja vedetiin myös vajaan kymmenen kilometrin päässä sijainneelle Friitalan nahkatehtaalle. Hellmanin yritys jatkoi laajenemistaan myös sotavuosina. Vuonna 1915 hän oli ostanut Porin Yrjönkadulta oman liikerakennuksen, jonne sijoittuivat nahka- ja kenkäliike sekä tehtaan Porin konttori. Vuotta myöhemmin valmistui Friitalaan kolmikerroksinen puu- ja tiilirakenteinen lisärakennus.[2]
Liikkeen toiminta oli kasvanut jo niin suureksi, että syksyllä 1917 Arthur Hellman päätti muuttaa sen osakeyhtiöksi, jonka omistajiksi tuli koko hänen perheensä. Yhtiö aloitti toimintansa nimellä Friitalan Nahkatehdas Osakeyhtiö. Tehdas oli käynnissä myös vuoden 1918 sisällissodan aikana, mutta se toimi punaisten valvonnassa. Arthur Hellman koki sodan aikana myös henkilökohtaisen mentyksen, kun hänen valkoisten puolella sotinut poikansa Antero Hellman kuoli taistelussa.[2]
Sisällissodan jälkeen Friitalan Nahkatehdas Oy jatkoi laajenemistaan ja sen toiminta alkoi myös kansainvälistymään. Yhtiössä prokuristina työskennellyt Artturi Hellman matkusti parin vuoden ajan Pohjois-Amerikassa, Englannissa ja Saksassa hakemassa oppia sekä uusia ideoita. Hän oli jo aikaisemmin vuosina 1914–1917 tehnyt useita matkoja Venäjälle, työskennellen muun muassa pietarilaisessa nahkatehtaassa.[3] Vuosina 1920–1922 valmistui uusi 4-kerroksinen tillirakennus, joka on nykyäänkin osa Friitalan nahkatehtaan rakennusta. Uudet koneet tehtaaseen hankittiin Artturi Hellmanin toimesta Saksasta. Tehtaalle valmistui myös ajanmukainen laboratorio sekä vieressä kulkevalta rautatieltä vedetty teollisuusraide. 1920-luvun alkuun mennessä oli rakennettu lisäksi kahdeksan asuntoa tehtaan työntekijöille. Hellman oli ostanut myös Kokemäellä sijaitsevan maatilan turvatakseen työläistensä elintarvikehuollon pula-aikana. Henkilökuntaa tehtaalla oli vuosikymmenen alussa noin 60.[2]
1920-luvun lopulla Friitala laajensi tuotantoaan erilaisiin nahka-asusteisiin. Tavallisten käyttövaatteiden lisäksi valikoimaan kuului muun muassa lentäjille ja sotilaille sekä eri lajien urheilijoille tarkoitettuja nahka- ja turkisasuja.[4] Arthur Hellman luopui toimitusjohtajan tehtävistä vuonna 1928 ja tilalle astui Hellemaaksi nimensä muuttanut Artturi.[3] Yhtiö alkoi myös entistä enemmän suuntautumaan ulkomaille, se osallistui muun muassa Leipzigin messuille Saksassa vuonna 1930. Friitalan tuotteet saavuttivat suurta arvostusta kotimaassa, esimerkiksi vuonna 1931 valmistuneen Eduskuntatalon tuolit verhoiltiin yrityksen toimesta. Lisäksi Friitala on myöhempinä vuosikymmeninä vastanut muun muassa Finlandia-talon sekä Kansallisteatterin istuimien verhoilusta.[4] Vuonna 1936 valmistui suuri tiilirakenteinen nahkatehdas, joka saavutti nykyisen ulkoasunsa 1950-luvulla. Arthur Hellman puolestaan kuoli vuotta myöhemmin 63-vuotiaana.
Sotavuodet ja 1950-luku
Sotavuosina Friitalan tuotanto meni lähes kokonaan armeijan tarpeisiin. Tehtaan toimintaa vaikeuttivat ulkomaisen raakanahan tuonnin vähentyminen sekä yleinen pula tuotannon vaatimista tarvikkeista. Myös suuri osa tehtään työntekijöistä oli joutunut rintamalle. Jatkosodan loppuvaiheen aikana Friitala sai kuitenkin lisättyä tuotantoaan ostamalla nahkoja ja vuotia Saksasta sekä [[Turkki|Turkista].[3]
Vuonna 1946 yhtiö lyhensi nimensä muotoon Friitalan Nahka Oy. Sodan loputtua toiminta joutui suuriin vaikeuksiin, kun tuonti ulkomailta oli tyrehtynyt käytännössä kokonaan. Puutetta oli erityisesti nahnavalmistusprosesseissa vaadittavista kemikaaleista ja niiden sijasta piti käytää heikkolaatuisia korvikkeita. Vuonna 1949 tehtaan tuotanto pysähtyi useaksi kuukaudeksi, kun vanha nahkatehdas tuhoutui tulipalossa. Uuden tehdasrakennuksen laajennukset otettiin käyttöön vuotta myöhemmin.[3]
Pysähdyksissä ollut vientitoiminta pääsi käynnistymään uudelleen 1950-luvun alussa. Seuraavaksi ongelmia aiheutti vuonna 1953 syttynyt Korean sota, joka vaikeutti raaka-aineiden ja muiden tarvikkeiden saantia. Helpotusta tilanteeseen toi kuitenkin Länsi-Saksan talouden elpyminen, jonka ansiosta eri kemikaalien saatavuus jälleen parani. 1950-luvun loppuun mennessä Friitalan Nahka Oy oli kehittynyt Suomen suurimmaksi nahkateollisuusyritykseksi, joka työllisti yli 1 000 henkeä. Vuotuinen liikevaihto oli kohonnut yli miljardiin markkaan.[3]
Nousu kansainväliseksi toimijaksi
1960-luvun aikana yhtiö jatkoi kansainvälistymistään ja esitteli tuotteitaan muotimessuilla eri puolilla Keski-Eurooppaa ja Pohjoismaita. Friitalan tuotteita esittelivät kotimaisten lisäksi myös ulkomaiset huippumallit, kuten saksalainen Veruschka von Lehndorff. Yrityksen nousujohteinen kehitys jatkui aina 1970-luvun puoliväliin saakka. Suunnittelijoinaan Friitala käytti kotimaisia huippunimiä, esimerkiksi Jukka Rintala toimi pitkään yrityksen pääsuunnittelijana. Muita tunnettuja nimiä olivat muun muassa Hillevi Aalto sekä myöhemmin yrityksen viimeisinä vuosina Kimmo Matias Kankaanpää. Friitala oli 1960- ja 1970-lukujen aikana noussut yhdeksi Suomen tunnetuimmista vaatetusalan merkeistä. 1970-luvun loppuun mennessä yhtiö luopui omasta nahanvalmistuksesta kalliksi muodostuneiden tuotantokustannuksien vuoksi ja keskittyi pelkästään pukimien valmistukseen sekä muualta tuodun nahan muokkaukseen.[4]
1980-luvun puolivälin jälkeen Friitala ajautui vähitellen vaikeuksiin muun muassa halpatuontimaiden kilpailun sekä Euroopassa vallinneen laskusuhdanteen vuoksi. Yritys joutui koko ajan supistamaan tuotantoaan. Vuonna 1992 Ulvilassa lopetettiin nahan muokkaus ja seuraava vuonna Hellemaan perhe luopui yhtiön omistuksesta. Uudeksi omistajaksi tuli Friitalan toimitusjohtajana työskennellyt Kalevi Kangas. Nahkapukineiden ja mokkaturkisten valmistusta jatkettiin nimellä Friitala Fashion Oy. Materiaalit niihin hankittiin lähinnä Espanjasta ja Italiasta.[5] Vuosikymmenen lopulla yritys avasi vielä uusia liikkeitä, muun muassa Helsingin Kämp Galleriaan vuonna 1999 sekä tehtaanmyymälän Friitalaan. Lisäksi toimintansa aloittivat 2000-luvun alkupuolella venäläisille matkailijoille tarkoitetut myymälät Lappeenrannassa ja Imatralla.[4]
Viimeiset vuodet ja konkurssi
Vuonna 2005 Friitala Fashion joutui luopumaan omasta pukinevalmistuksestaan ja alkoi käyttämään ompelijoinaan alihankkijoita. Parhaimpina aikoinaan yli 1 300 henkeä työllistäneessä yrityksessä työskenteli loppuaikoina enää kymmenkunta henkilöä. Friitalan taru tuli lopullisesti päätökseen syyskuussa 2010, jolloin yritys asetettiin konkurssiin.[6] Friitalan nahkatehdas Ulvilassa toimii nykyään Friitala-talo -nimisenä toimisto- ja teollisuuskeskuksena. Rakennuksen tiloissa sijaitsee useita eri alojen yrityksiä sekä muun muassa Friitalan nahkamuseo.
Lähteet
- ↑ a b Friitalan nahkatehtaan historia. Viitattu 24.3.2013.
- ↑ a b c d e Friitalan Nahkatehdas Oy 1892–1922. Viitattu 24.3.2013.
- ↑ a b c d e Kansallisbiografia – Kauppaneuvos Artturi Hellemaa (1893–1976). Viitattu 24.3.2013.
- ↑ a b c d Friitala Fashion Oy:n historia. Viitattu 24.3.2013.
- ↑ Friitalan nahkamuseo. Viitattu 24.3.2013.
- ↑ Nahka-Friitalan taru päättyy lopullisesti 2.9.2010. Satakunnan Kansa. Viitattu 23.3.2013.