Ero sivun ”Kristallipalatsi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
p Kirjan tekijän nimi
p Botti poisti 33 Wikidatan sivulle d:q202902 siirrettyä kielilinkkiä
Rivi 9: Rivi 9:
[[Luokka:Lontoon rakennukset ja rakennelmat]]
[[Luokka:Lontoon rakennukset ja rakennelmat]]
[[Luokka:Englannin entiset rakennukset ja rakennelmat]]
[[Luokka:Englannin entiset rakennukset ja rakennelmat]]

[[ms:Crystal Palace]]
[[be:Крыштальны палац]]
[[be-x-old:Крышталёвы палац]]
[[bg:Кристален дворец]]
[[ca:Crystal Palace]]
[[cs:Křišťálový palác]]
[[da:The Crystal Palace]]
[[de:Crystal Palace (Gebäude)]]
[[en:The Crystal Palace]]
[[es:The Crystal Palace]]
[[eu:The Crystal Palace]]
[[fa:کریستال پالاس]]
[[fr:Crystal Palace (palais d'expositions)]]
[[ko:수정궁]]
[[it:Crystal Palace (palazzo)]]
[[he:ארמון הבדולח]]
[[lv:The Crystal Palace]]
[[hu:Londoni kristálypalota]]
[[nl:Crystal Palace (gebouw)]]
[[ja:水晶宮]]
[[no:Krystallpalasset]]
[[nn:Krystallpalasset]]
[[pl:Kryształowy Pałac]]
[[pt:The Crystal Palace]]
[[ru:Хрустальный дворец]]
[[sk:Crystal Palace (budova)]]
[[sv:Kristallpalatset]]
[[ta:பளிங்கு அரண்மனை]]
[[th:วังแก้ว]]
[[vi:Cung điện Thủy tinh]]
[[tr:Kristal Saray]]
[[uk:Кришталевий палац]]
[[zh:水晶宮]]

Versio 24. maaliskuuta 2013 kello 11.57

Alkuperäisen Kristallipalatsin julkisivu

Kristallipalatsi (eng. Crystal Palace) oli kasvihuoneinsinööri Joseph Paxtonin suunnittelema valuraudasta, lasista ja osittain puusta rakennettu näyttelyhalli, joka oli suunniteltu vuoden 1851 Lontoon maailmannäyttelyä varten[1]. Aikaansa nähden poikkeuksellisen kevyeltä näyttävä rakennus pystytettiin vain viidessä kuukaudessa ennaltavalmistettujen osien ansioista. Kristallipalatsi oli kevyiden rakenteidensa kautta insinööri- ja arkkitehtitaidon voimannäyte ja tarjosi näytteilleasettajille valoisat 70 000 m2 lattiapinta-alaa. Kristallipalatsi siirrettiin 1855 Sydenham Hilliin, jossa se tuhoutui tulipalossa 1936.

Paxton tunsi jo ennalta kasvihuoneiden rakentamisen, mutta hänellä ei ollut arkkitehdin koulutusta. Sen vuoksi hänen osallistumisensa maailmannäyttelyrakennuksen suunnittelukilpailuun oli rohkea teko. Epäilijät sanoivat, että rakennus ei kestä tuulessa, että se muuttuisi auringonpaisteessä sietämättömän kuumaksi tai että lasipinnat voisivat lämmetessään hajota. Mikään näistä epäilyksistä ei toteutunut. Lähes koko rakennelma koottiin samanlaisista 90 cm leveistä ja 7 m pitkistä standardiosista. Tarvittiin 93 000 neliömetriä lasia, mikä oli kolmasosa maan vuotuisesta tuotannosta. Onneksi juuri samaan aikaan (1838) oli kehitetty uusi tekniikka lasilevyjen tuotantoon. Rakennus oli 564 m pitkä, 124 m leveä ja 33 m korkea. Siihen tarvittiin 293 655 lasilevyä, 30 000 rautaista perusosaa ja suuri määrä puisia lattianpäällysteitä. Rakennus oli ainutlaatuinen ja sen sisällä kulkevat tunsivat olonsa epätodelliseksi, sillä he kulkivat lasisen rakennuksen sisällä.[2]

Lähteet

  1. Miettinen, Jukka O.: Uusia tekniikoita "Tila, kuva, aatteet"-luentosarjan oheismateriaali. 2011. Teatterikorkeakoulu. Viitattu 30.4.2011. (suomeksi)
    (Huom. Lontoon maailmannäyttelyn järjestämisvuosi on lähteen mukaan 1852 eli väärä.)
  2. Bill Bryson: Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona, s. 15-19. Suomentaneet Laura Beck ja Tarja Kontro (alkuteos At Home: A Short History of Private Life, Transworld Publishers/Doubleday 2010). WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-36967-8.
  • Jürgen Tietz: 1900-luvun arkkitehtuuri, Könemann 2000