Ero sivun ”Lennätin” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p →Historiaa: typo |
p →Historiaa: linkki pois kun vie väärälle sivulle |
||
| Rivi 10: | Rivi 10: | ||
Ensimmäisen käytännöllisen lennätinjärjestelmän rakensivat [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] [[Samuel Morse]] ja Alfred Vail. New Yorkin ja Baltimoren välinen lennätinlinja otettiin käyttöön 24. toukokuuta 1844. Tälle lennättimelle riitti yksi johdinyhteys, sillä eri merkit koodattiin [[sähkötys|sähköttämällä]] erilaisia pulssijonoja eli Morsen aakkosia. Morsen ja Vailin lennättimen käyttö levisi nopeasti ja muutaman vuoden kuluessa syrjäytti kilpailevat järjestelmät lähes täysin. |
Ensimmäisen käytännöllisen lennätinjärjestelmän rakensivat [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] [[Samuel Morse]] ja Alfred Vail. New Yorkin ja Baltimoren välinen lennätinlinja otettiin käyttöön 24. toukokuuta 1844. Tälle lennättimelle riitti yksi johdinyhteys, sillä eri merkit koodattiin [[sähkötys|sähköttämällä]] erilaisia pulssijonoja eli Morsen aakkosia. Morsen ja Vailin lennättimen käyttö levisi nopeasti ja muutaman vuoden kuluessa syrjäytti kilpailevat järjestelmät lähes täysin. |
||
Kesäkuussa 1860 USA:n kogressi sääti lain mantereen halki kulkevasta lennätinlinjasta. Siinä säädettiin esimerkiksi sanomien enimmäishinnoista. Uutta linjaa tarvittiin Chicagon sekä San Franciscon lähellä olevan [[Carson City]]n välille 1 700 km. Järjestelmän rakentamisen tarjouskilpailun voitti |
Kesäkuussa 1860 USA:n kogressi sääti lain mantereen halki kulkevasta lennätinlinjasta. Siinä säädettiin esimerkiksi sanomien enimmäishinnoista. Uutta linjaa tarvittiin Chicagon sekä San Franciscon lähellä olevan [[Carson City]]n välille 1 700 km. Järjestelmän rakentamisen tarjouskilpailun voitti Western Union -yhtiö, jota johti Hiram Sibley. Linja rakennettiin [[Yhdysvaltojen sisällissota|Yhdysvaltojen sisällissodan]] riehuessa. Jotta työ etenisi nopeasti, siitä tehtiin kahden yhtiön välinen kilpailu: voittanut saisi hävinneeltä 50 dollaria jokaiselta sen tarvitsemalta ylimääräiseltä päivältä. Rakentaminen eteni 5 - 12 km päivässä ja parhaimmillaan rakentajaryhmä pystytti 200 pylvästä päivässä. Arvaamaton vastus olivat intiaanit, joita linjan varrella hyviteltiin monin tavoin. Linja valmistui puolessa vuodessa [[24. lokakuuta]] [[1861]], jolloin kalifornialainen tuomari lähetti sähkeen presidentti Lincolnille Washingtoniin. Rakentamiskilpailun voittanut ryhmä oli valmis 6 päivää aikaisemmin. Lennättimestä tuli suuri kaupallinen menestys, ja se teki [[Pony Express]] -nimisen pikapostilinjan tarpeettomaksi.<ref name="tkh">{{Lehtiviite | Tekijä = Esben Sylvest | Otsikko = Lanka halki mantereen| Julkaisu = Tieteen Kuvalehti Historia| Ajankohta = 2011| Vuosikerta = | Numero = 16| Sivut = 14-21| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Bonnier| Selite = | Tunniste = | Pmid = | Doi = | Issn = 0806-5209| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref> |
||
Pysyvä lennätinkaapeliyhteys [[merikaapeli|Atlantin poikki]] saatiin 27. heinäkuuta 1866. [[Intia]]n ja [[Eurooppa|Euroopan]] välisellä yhteydellä kaapeli Persianlahden poikki oli käytössä jo 1864. |
Pysyvä lennätinkaapeliyhteys [[merikaapeli|Atlantin poikki]] saatiin 27. heinäkuuta 1866. [[Intia]]n ja [[Eurooppa|Euroopan]] välisellä yhteydellä kaapeli Persianlahden poikki oli käytössä jo 1864. |
||
Versio 23. maaliskuuta 2013 kello 12.29
Nimitystä lennätin käytetään eräistä laitteista, joilla tekstimuotoinen viesti voidaan välittää alkuperäistekstiä fyysisesti siirtämättä. Yleensä, kuten tässä artikkelissa, lennättimellä tarkoitetaan sähköistä lennätintä, jossa viesti siirretään sähköisesti johdinta pitkin. Ennen sähköistä lennätintä oli käytössä optisia lennättimiä. Radiota kutsuttiin aluksi usein langattomaksi lennättimeksi.
Lennättimellä välitettyjä viestejä kutsuttiin sähkösanomiksi. Nimitys on myöhemmin lyhentynyt sähkeeksi. 1930-luvulta alkaen teleksiverkot syrjäyttivät lennättimen sähkösanomien välittäjinä. Ennen kaukopuheluiden yleistymistä sähkösanomat olivat hyvin suosittuja. Sähkösanomia käytettiin usein liiketoimien vahvistamiseen, koska sähkösanomasta jäi aina kirjallinen dokumentti.
Historiaa
Ensimmäisen kaupallista liikennettä välittäneen sähköisen lennättimen rakensivat William Fothergill Cooke ja sir Charles Wheatstone. Heidän laitteensa otettiin käyttöön Lontoossa 1838. Cooken ja Wheatstonen lennätin käytti useaa johdinta, joilla ohjattiin viiden mittarineulan liikkeitä. Sen mukaan, mitkä kaksi neulaa kulloinkin kääntyivät ja mihin suuntiin, vastaanottaja saattoi lukea, minkä kirjaimen lähettäjä lähetti.
Ensimmäisen käytännöllisen lennätinjärjestelmän rakensivat Yhdysvalloissa Samuel Morse ja Alfred Vail. New Yorkin ja Baltimoren välinen lennätinlinja otettiin käyttöön 24. toukokuuta 1844. Tälle lennättimelle riitti yksi johdinyhteys, sillä eri merkit koodattiin sähköttämällä erilaisia pulssijonoja eli Morsen aakkosia. Morsen ja Vailin lennättimen käyttö levisi nopeasti ja muutaman vuoden kuluessa syrjäytti kilpailevat järjestelmät lähes täysin.
Kesäkuussa 1860 USA:n kogressi sääti lain mantereen halki kulkevasta lennätinlinjasta. Siinä säädettiin esimerkiksi sanomien enimmäishinnoista. Uutta linjaa tarvittiin Chicagon sekä San Franciscon lähellä olevan Carson Cityn välille 1 700 km. Järjestelmän rakentamisen tarjouskilpailun voitti Western Union -yhtiö, jota johti Hiram Sibley. Linja rakennettiin Yhdysvaltojen sisällissodan riehuessa. Jotta työ etenisi nopeasti, siitä tehtiin kahden yhtiön välinen kilpailu: voittanut saisi hävinneeltä 50 dollaria jokaiselta sen tarvitsemalta ylimääräiseltä päivältä. Rakentaminen eteni 5 - 12 km päivässä ja parhaimmillaan rakentajaryhmä pystytti 200 pylvästä päivässä. Arvaamaton vastus olivat intiaanit, joita linjan varrella hyviteltiin monin tavoin. Linja valmistui puolessa vuodessa 24. lokakuuta 1861, jolloin kalifornialainen tuomari lähetti sähkeen presidentti Lincolnille Washingtoniin. Rakentamiskilpailun voittanut ryhmä oli valmis 6 päivää aikaisemmin. Lennättimestä tuli suuri kaupallinen menestys, ja se teki Pony Express -nimisen pikapostilinjan tarpeettomaksi.[1]
Pysyvä lennätinkaapeliyhteys Atlantin poikki saatiin 27. heinäkuuta 1866. Intian ja Euroopan välisellä yhteydellä kaapeli Persianlahden poikki oli käytössä jo 1864.
Lennätin rautateillä
Rautatieliikenteessä lennätin oli käytössä aivan alusta alkaen. Kaikkialla maailmassa rautatieasemien luonteenomaiseksi taustaääneksi muodostui lennätinkojeen tikitys.
VR käytti lennätintä 1950-luvulle asti jolloin puhelimen uudistuminen syrjäytti sen. Vain Neuvostoliiton liikenteessä lennätin säilytti asemansa aina vuoteen 1978 asti. Kapearaiteisista rautateistä vain Loviisan–Vesijärven rautatie käytti lennätintä, muut luottivat jo varhaisessa vaiheessa puhelimeen. Joillakin yksityisillä kapearaiteisilla oli omat puhelinlinjansa asemien välillä.
Merkitys
Lennätin oli ensimmäinen viestintäväline, jolla pystyttiin luomaan lähes välittömät kansain- ja mannertenväliset yhteydet. Tämän muutoksen seuraukset olivat mullistavia. Lennättimen ansiosta sanomalehdet pystyivät kertomaan maailman tapahtumista tuoreeltaan. Liike-elämän, erityisesti kaupankäynnin, rytmi muuttui: nyt ei enää merkinnyt niin paljon, missä tavaraa oli, kuinka paljon se maksoi ja kuinka nopeasti se oli toimitettavissa. Kilpailukykyisenä säilyminen vaati lennättimen käyttämistä.
Sodankäynnissä lennätin vaikutti ensimmäisen kerran Krimin sodassa. Sähköisillä viestivälineillä on ollut merkitystä lähes kaikissa sen jälkeisissä sodissa. Lennätin mahdollisti rautateiden tehokkaan käytön ja joukkojen nopean keskittämisen valtakunnan haluttuun osaan. Ensimmäisessä maailmansodassa tästä tuli erittäin merkittävä osa sodan alkuvaiheen suunnitelmia.
Kirjallisuutta
Tom Standage: The Victorian Internet. Phoenix, Lontoo 1999. ISBN 0-7538-0703-3.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Esben Sylvest: Lanka halki mantereen. Tieteen Kuvalehti Historia, 2011, nro 16, s. 14-21. Bonnier. ISSN 0806-5209.
- Distant Writing - The History of the Telegraph Companies in Britain between 1838 and 1868 (englanniksi)
Aiheesta muualla
- YLEn Elävä arkisto: Lennätin mullisti tiedonvälityksen