Siperian rata

Siperian rata punaisella.

Siperian rata (ven. Транссибирская магистраль, Transsibirskaja magistral) on maailman pisin rautatieosuus, joka rakennettiin vuosina 1891–1916.

Rata kulkee 9 298 kilometrin matkan Moskovasta Jaroslavlin asemalta Vladivostokiin ja rajan yli Rasŏniin, Pohjois-Koreaan. Rata ylittää 8 aikavyöhykettä, ja sen aikataulut ovat Moskovan ajassa. Siperian rata on lyhin rautatiereitti Euroopan ja Kaukoidän välillä. ^lähde?

Historia

Vladivostokin satama.

1800-luvulla Venäjällä kiinnostus maan itäisen osan Siperian suuriin luonnonvaroihin alkoi kasvaa. Hallinto oli myös huolestunut mahdollisesta vihollisvaltion maihinnoususta Siperian rannikolle. Alueen puolustaminen valtavien välimatkojen takia olisi erittäin vaikeaa. Venäjä oli oppinut Krimin sodasta, että joukkojen nopea liikuttelu oli tärkeää.

Siperia oli jäänyt kehityksen jalkoihin, ja sieltä puuttui infrastruktuuri. Kulkuyhteydet olivat onnettomat, lähinnä kärrypolkuja ja jokilaivoja. Maan kaakkoisimpaan osaan Vladivostokin kaupunkiin oli perustettu vuonna 1860 sotilastukikohta ja pari vuotta myöhemmin kaupunkiin perustettiin satama ja siitä tuli Venäjän Tyynenmeren laivaston kotisatama.

Venäjällä virisi ajatus rautatien rakentamisesta Siperian halki. Hanke olisi valtava, siihen kuluisi valtavasti rahaa ja työmiehiä tarvittaisiin paljon. Venäjän hallinnolle laadittiin lukuisia ehdotuksia, etenkin ulkomaisilta yrityksiltä, mutta Venäjä hylkäsi ne peläten ulkomaalaisten vaikutuksen kasvavan maan itäosissa liikaa. Vasta 1880-luvun puolivälissä Venäjän valtio otti ohjat omiin käsiinsä. Se joutui ottamaan hanketta varten lainoja. ^lähde?

Keisari Aleksanteri III halusi ideoita radan rakentamista varten. Vuonna 1887 järjestettiin kolme tutkimusmatkaa Siperiaan ja Itä-Venäjälle, tarkoituksena selvittää tulevan radan mahdollista reittiä.

Radan rakentaminen aloitettiin 15. helmikuuta 1891 keisarin käskystä. Rautatien peruskiven muurasi kruununperijä Nikolai Aleksandrovitš vierailullaan Kaukoidässä.^lähde?

Siperian rataa rakennettiin kahdesta suunnasta, Vladivostokista ja Tšeljabinskistä. Rata rakennettiin neljässä osassa. Se valmistui Venäjän-Japanin sotaan mennessä, mutta vain yksiraiteisena, myöhemmin tosin rakennettiin myös toinen raide koko matkalle.

Matkustajat jouduttiin kuljettamaan lautoilla tai jäätä pitkin Baikaljärven yli, ennen kuin rakennettiin rata kiertämään järvi sen eteläpuolelta.

1920-luvulla Siperian rataa jatkettiin Novosibirskista Almatyyn, Kazakstaniin. Vuoteen 1956 mennessä saatiin valmiiksi myös Ulan-Udesta alkava rautatie, joka kulkee Mongolian läpi Pekingiin asti. Tämä rataosuus tunnetaan nimellä Trans-Mongolian rata. 1960-luvulla rakennettiin vielä BAM-rata Itä-Siperiassa kulkemaan pohjoisempana rannikolle asti. ^lähde?

Koko radan sähköistys saatiin valmiiksi vuonna 2002.

Pääreitti (Trans-Siperian rata)

Siperian radan päätepiste Vladivostokissa.

Trans-Siperian rata kulkee seuraavien kaupunkien kautta (suluissa etäisyys ja aikaero Moskovasta):

• Jaroslavlin asema, Moskova (0 km, +0)
• Moskovan asema, Nižni Novgorod (442 km, +0)
• Perm-2, Perm (1 436 km, +2)

Rata ylittää Euroopan ja Aasian rajan 1 777 kilometrin kohdalla

• Jekaterinburgin rautatieasema, Jekaterinburg (1 816 km, +2)
• Omsk (2 712 km, +3)
• Novosibirskin päärautatieasema, Novosibirsk (3 303 km tai 3 335 km, +3)
• Krasnojarskin rautatieasema, Krasnojarsk (4 098 km, +4)
• Irkutskin rautatieasema, Irkutsk (5 185 km, +5)
• Ulan Ude (5 642 km, +5)
• Tšita (6 199 km, +6)
• Habarovsk-1, Habarovsk (8 656 km tai 8 521 km, +7)
• Vladivostok (9 288 km, +7)

Vuodesta 1956 vuoteen 2001 reitti kulki Nižni Novgorodin sijasta Jaroslavlin kautta. ^lähde? Nykyisinkin Vladivostokin junat voivat Moskovan lähistöllä ajaa useaa eri reittiä, mistä syystä reitin pituus vaihtelee hieman: reitti voi kulkea Aleksandrovin, Vladimirin tai Jaroslavlin kautta.

Matkailu

Siperian rata on klassinen matkareitti, joka houkuttelee matkailijoita Venäjälle eri puolilta maailmaa. Matkoja myydään valmiina paketteina tai reitin voi edetä omatoimisesti ostamalla lipun kerrallaan seuraavaan määränpäähän. Ulkomaalaiset voivat ostaa lippuja kaikilta tavallisilta lippuluukuilta, vaikka virkailijat yrittävätkin toisinaan ohjata näitä isommilla rautatieasemilla sijaitseviin, erityisiin matkakeskuksiin. Matkustusluokkia on neljä: sekä istuma- että makuupaikan sisältävä luksusluokka, neljän hengen osasto ja paikka vaunun kokoisessa avoimessa osastossa sekä pelkkä istumapaikka. ^lähde?

Omatoimimatkailijan kannalta ongelmallisimmat alueet ovat pysähdyttäessä Moskovaan ja sen lähialueelle, jossa Venäjän poliisi seuraa tarkasti ulkomaalaisten rekisteröintimerkintöjä. ^lähde? Venäjällä on voimassa sääntö, jonka mukaan matkailijan on rekisteröidyttävä hotellissa tai poliisiasemalla, mikäli hän viipyy samalla paikkakunnalla yli kolme vuorokautta. Sääntö on jäänne Neuvostoliiton ajoilta, jolloin IVY-maiden (Itsenäisten valtioiden yhteisö) kansalaisten liikkumista valvottiin.

Siperian radan matkakokemuksista on kirjoitettu myös matkakirjoja. Reittiä on kuvannut muiden muassa amerikkalainen matkakirjailija Paul Theroux teoksessaan The Great Railway Bazaar ja suomalainen Rosa Liksom romaanissa Hytti nro 6.

Kuvia

• 
  Kama-joen ylittävä rautatiesilta, Sergei Mihailovitš Prokudin-Gorski (1910).
• 
  Siperian rata Sergei Mihailovitš Prokudin-Gorski (1910).
• 
  Moskovan Jaroslavlin asema.
• 
  Perm-2 asema.
• 
  Tjumenin rautatieasemaa.
• 
  Novosibirskin asema ympäristöineen.
• 
  Entinen Jenisein ylittänyt, 1900 maailmannäyttelyssä palkittu ja Unescon maailmanperintölistallekin yltänyt rautatiesilta (1899-2007).
• 
  Krasnojarskin rautatieasema.
• 
  Irkutskin matkustaja-asema.
• 
  Ulan-Uden asemarakennusta.
• 
  Siperian rata Habarovskissa, asema Habarovsk-1 on vihreäkattoinen rakennus alavasemmalla.
• 
  Vladivostokin asemaa ympäristöineen. Asemarakennus kuvan oikeassa laidassa.

Katso myös

• Rautateiden historia

Aiheesta muualla

Kirjallisuutta

• Theroux, Paul: The Great Railway Bazaar. Alun perin julkaistu vuonna 1975. Penguin Books.
• Cope, Tim & Hatherly, Chris: Off the rails : Moscow to Beijing on Recumbent Bikes. Nojapyörämatka Siperian rataa seuraten. Summersdale Publishers, 2004. ISBN 978-1-84024-398-7.
• Thomas, Bryn: Trans-Siberian handbook. researched and updated by Anna Cohen Kaminski. Hindhead: Trailblazer, 2011. ISBN 978-1-905864-36-2.

Muuta tietoa

• Trans-Siperian juna Wikitravelissa
• PallonTallaajat.net: Usein kysyttyjä kysymyksiä junamatkasta Siperian radalla
• Tietoa Siperian radasta
• Trans-Siberian Railway: Tietoa radasta englanniksi, venäjäksi ja saksaksi
• Venäjän rautatieministeriö [1] Siperian rata (venäjäksi)
• Kannisto, Päivi & Santeri: Kuvia junamatkasta Siperian radalla (8-9/2006)
• Kaukojunien aikatauluhaku Moskovan Jaroslavlin asemalle (englanniksi) (poezda.net)