Ero sivun ”Frans Joosef I” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 28: | Rivi 28: | ||
|'''Äiti''' |
|'''Äiti''' |
||
|style="padding-left: 0.5em;" | Baijerin prinsessa Sophie |
|style="padding-left: 0.5em;" | Baijerin prinsessa Sophie |
||
|- style="vertical-align: top;" |
|||
| '''Allekirjoitus''' |
|||
|style="padding-left: 0.5em;" | [[File:Franz joseph signature.png|140px]] |
|||
|} |
|} |
||
|} |
|} |
||
Versio 18. maaliskuuta 2013 kello 18.44
| Frans Joosef I 1830–1916 | ||||||
| ||||||
| Itävallan keisari | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| ||||||
|
Frans Joosef I (saks. Franz Joseph, unk. I. Ferenc József; 18. elokuuta 1830, Wien – 21. marraskuuta 1916, Wien) oli Itävallan keisari sekä Unkarin ja Böömin kuningas vuosina 1848–1916. Hän kuului Itävaltaa 1200-luvulta 1900-luvulle hallinneeseen Habsburg-sukuun. 68 vuotta hallinnut Frans Joosef on yksi kaikkien aikojen pitkäaikaisimpia eurooppalaisia monarkkeja.
Frans Joosef nousi Itävallan keisariksi vain 18-vuotiaana, Euroopan hulluna vuonna 1848, kun hänen setänsä Ferdinand I luopui kruunusta. Vuonna 1867 Unkarille myönnettiin autonomia ja Itävallan keisarikunta muuttui Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaksi, jota Frans Joosef hallitsi arvonimellä Itävallan keisari ja Unkarin apostolinen kuningas. Hän oli hallitsijana itsevaltainen ja pyrki pitämään hajanaisen valtakuntansa yhtenäisenä autoritaarisella politiikalla. Frans Joosef kuoli kesken ensimmäisen maailmansodan 86-vuotiaana; kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen Itävalta-Unkari hajosi.
Elämäkerta
Frans Joosef oli arkkiherttua Frans Karlin ja Sophie Friederike Dorothee Wilhelmine Prinzessin von Bayernin poika. Hän syntyi Schönbrunnin linnassa, Wienin ulkopuolella sijaitsevassa keisarillisessa kesälinnassa. Hänen setänsä oli vähämielinen keisari Ferdinand I, joka jäi lapsettomaksi. Frans Joosefin nuoremmasta veljestä tuli Meksikon keisari Maksimilian I. Hänen isänsä luopui vaatimuksestaan valtaistuimeen ja Frans Joosef kasvatettiin kruununperijäksi. 13-vuotiaana hän aloittikin everstin arvolla Itävallan armeijassa. Hän käytti univormua suurimman osan ajasta.
Euroopan hulluna vuotena 1848 Frans Joosef palveli Italiassa, jossa Lombardia-Venetsia oli kapinoinut Itävaltaa vastaa. Kun kapinointi levisi muualle valtakuntaan, Ferdinand luopui kruunusta ja Frans Joosef julistettiin keisariksi 2. joulukuuta Olmützissa. Hänen neuvonantajanaan toimi aluksi Felix Schwarzenberg, joka pyrki palauttamaan itsevaltiuden ja suurvalta-aseman. Vuonna 1848 myönnetty perustuslaki kumottiin seuraavana vuonna ja Frans Joosef sai itsevaltiaan aseman vuonna 1852.
1850-luvulla Itävaltaa seurasi sarja vakavia vastoinkäymisiä. Krimin sodan jälkeinen välirikko Venäjän kanssa, Itävallan-Sardinian sota Savoijin sukua ja Napoleon III:ta vastaan. Vuonna 1859 Itävalta menetti Sardinialle Lombardian ja 1866 Venetsian. 1860-luvulla seurasi Itävallan-Preussin sota, jonka vuoksi Itävalta erosi kokonaan Saksan liitosta.
Uusabsolutismi epäonnistui, joten vuonna 1861 säädettiin perustuslaki ja vuonna 1867 tehtiin Unkarin kanssa kompromissi, jonka seurauksena Unkari sai samat oikeudet valtakunnassa kuin Itävaltakin. Frans Joosef kruunattiin Unkarin kuninkaaksi. Kaksoismonarkiasta käytettiin nimitystä Itävalta-Unkari. Vuonna 1876 Itävalta miehitti Bosnia ja Hertsegovinan ja vei Venäjältä sen voitot Venäjän–Turkin sodan jälkeen. Vuonna 1879 Itävalta solmi Saksan kanssa sotaliiton, johon liittyi myös Italia (kolmiliitto). Bosnia-Hertsegovinan liittäminen valtakuntaan laukaisi vuonna 1909 kansainvälisen kriisin.
Valtakunnassa alkoi olla 1880-luvulta lähtien ongelmia slaavien ja italialaisten vaatiessa yhtäläisiä oikeuksia, joita hallitus saksalaisten ja unkarilaisten vastustuksen takia ei antanut. Eteläslaavilaisilla alueilla alkoi suurserbialainen kiihotus, jolle Venäjä antoi tukensa.
Frans Joosef solmi 1854 avioliiton Sissinä tunnetun Elisabetin kanssa, jonka nuoruusvuosiin Sissi-elokuvasarja löyhästi pohjautuu. Sarjassa nuorta keisaria esitti Karlheinz Böhm. Keisaripariskunnan ainoa poika, arkkiherttua Rudolf, teki 30. tammikuuta 1889 itsemurhan Mayerlingin metsästysmajassa surmattuaan rakastajattarensa paronitar Maria von Vetseran. Tapausta väitettiin myös turvallisuuspalvelun tai Ranskan järjestämäksi murhaksi. Heidän kolme tytärtään olivat Sophie Friederike (1855–1857), Gisela Louise Marie (1856–1932) ja Marie Valerie (1868–1924).
Arkkiherttua Frans Ferdinandin ja hänen puolisonsa murha Sarajevossa vuonna 1914 johti Itävalta-Unkarin ultimaatumiin Serbialle ja ensimmäiseen maailmansotaan. Aluksi Itävalta piti puoliaan, mutta menetti voimansa aikaisemmin kuin Saksa. Keisari Frans Joosef kuoli kesken sodan tuoksinan 86-vuotiaana vuonna 1916, ja häntä seurasi valtaistuimelle Kaarle I.
Katso myös
 |
Edeltäjä: Ferdinand I |
Itävallan keisari 1848–1916 |
Seuraaja: Kaarle I |