Ero sivun ”Himola” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
uusiksi
→‎Nykypäivä: parempi näin
Rivi 89: Rivi 89:


==Nykypäivä==
==Nykypäivä==
Himolan kautta kulkee [[Porajärvi (taajama)|Porajärven]] ja [[Mujejärvi|Mujejärven]] välinen soratie sekä [[Suojärvi (kaupunki)|Suojärven]] ja [[Jyskyjärvi|Jyskyjärven]] välinen rautatie. Rautatieaseman venäjänkielinen nimi on ''Gimolskaja''.<ref>Generalnyi plan, s. 18–19.</ref>
Taajaman kautta kulkee [[Porajärvi (taajama)|Porajärven]] ja [[Mujejärvi|Mujejärven]] välinen soratie sekä [[Suojärvi (kaupunki)|Suojärven]] ja [[Jyskyjärvi|Jyskyjärven]] välinen rautatie. Rautatieaseman venäjänkielinen nimi on ''Gimolskaja''.<ref>Generalnyi plan, s. 18–19.</ref>


Himolan lähellä on [[graniitti]]-, hiekka- ja soralouhoksia. Taajamassa toimii [[sepeli]]ntuotantolaitos.<ref>Generalnyi plan, s. 12, 27.</ref> Palveluihin kuuluu posti<ref name="plan 22">Generalnyi plan, s. 22.</ref>.
Himolan lähellä on [[graniitti]]-, hiekka- ja soralouhoksia. Taajamassa toimii [[sepeli]]ntuotantolaitos.<ref>Generalnyi plan, s. 12, 27.</ref> Palveluihin kuuluu posti<ref name="plan 22">Generalnyi plan, s. 22.</ref>.

Versio 16. maaliskuuta 2013 kello 20.50

Himola
Гимолы, Gimoly

Himola

Koordinaatit: 62°56′0″N, 32°31′30″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Mujejärven piiri
Kunta Sukkajärvi
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
Väkiluku (2012) 309











Himola[1] (ven. Гимолы, Gimoly, karjalaksi Himol’a) on taajama Karjalan tasavallan Mujejärven piirin Sukkajärven kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Himolanjärven kaakkoispuolella 28 kilometriä Sukkajärvestä etelään[2]. Taajamassa on 309 asukasta (vuonna 2012)[3].

Historia

Selllin pogostaan kuulunut Himolan kylä mainitaan Lapin pogostojen tarkastuskirjassa vuonna 1597, jolloin siellä oli 25 taloa[4]. Myöhemmin se kuului Aunuksen läänin Poventsan kihlakunnan Porajärven volostiin eli kuntaan, joka oli suomalaisten miehittämä vuosina 1919–1921 ennen Tarton rauhan toteuttamista[5]. Porajärven Klyyssinvaaran (ven. Kljušina Gora) kyläkunnan (ven. selskoje obštšestvo) Himolan kylässä oli vuonna 1905 koulu, 30 taloa ja 158 asukasta[6].

Porajärven kunnan lakkauttamisen jälkeen Himolasta tuli osa Klyyssinvaaran kyläneuvostoa. Vuonna 1926 kylässä oli 184 asukasta, joista 177 oli karjalaisia ja seitsemän suomalaisia.[7] Jatkosodassa vuosina 1941–1944 alue oli Suomen miehittämä.

Nykyinen taajama on perustettu metsätyöläisten asutukseksi rautatien rakentamisen yhteydessä vuonna 1954. Parhaimmillaan siellä asui lähes 3 500 henkeä vuonna 1966, mutta vuonna 1991 enää 650.[8] Vuonna 1956 perustettu Himolan kyläneuvosto (myöhemmin kylähallinto) liitettiin Sukkajärven kuntaan vuonna 2006[9]. Taajaman kuihtuminen alkoi jo vuonna 1973, jolloin Himolan metsäteollisuuspiiri muutettiin Sukkajärven metsäteollisuuspiirin työmaaksi[8].

Nykypäivä

Taajaman kautta kulkee Porajärven ja Mujejärven välinen soratie sekä Suojärven ja Jyskyjärven välinen rautatie. Rautatieaseman venäjänkielinen nimi on Gimolskaja.[10]

Himolan lähellä on graniitti-, hiekka- ja soralouhoksia. Taajamassa toimii sepelintuotantolaitos.[11] Palveluihin kuuluu posti[12].

Nähtävyydet ja matkailu

Autioksi jäänen Himolan kylän lähettyvillä on kivikautisia asuinpaikkoja. Himolanjärven rannalla sijaitsevan kylän rakennusmuistomerkkeihin kuuluu joukko 1800–1900-lukujen vaihteen asuin- ja talousrakennuksia.[13] Myös muut alueen kylät Klyyssinvaara, Kuutamolahti (ven. Kudamguba), Roikonniemi (Roiknavolok) ja Uskali (Uškaly) ovat nykyään autioina[14].

Himolan taajamassa on toisessa maailmansodassa kaatuneiden neuvostosotilaiden hautapaikka[13]. Sen lounaispuolella Himolanjärven rannalla sijaitsee lomakylä[12]. Lomakyliä suunnitellaan myös Himolanjärven Dengasaarelle, entisen Himolan kylän tienoille sekä Roikonniemelle[15]. Seudun huomattavin nähtävyys on Himolan koillispuolella sijaitseva Länsi-Karjalan ylängön korkein kohta Vuottovaara (ven. Vottovaara) muinaisine seitoineen.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 59. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.3.2013).
  2. ↑ Generalnyi plan, s. 8.
  3. ↑ Generalnyi plan, s. 3.
  4. ↑ Tšernjakova, Irina: Karelija na perelome epoh: otšerki sotsialnoi i agrarnoi istorii XVII veka, s. 266. Petrozavodsk: Izdatelstvo Petrozavodskogo gosudarstvennogo universiteta, 1998. ISBN 5-230-09044-8.
  5. ↑ Karjalan kirja, s. 827–828. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström, 1932.
  6. ↑ Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 278–279. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  7. ↑ Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 55. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
  8. ↑ a b Mujezerski munitsipalnyi raion: Istorija naseljonnyh punktov: Gimoly muezersky.ru. Viitattu 16.3.2013. (venäjäksi)
  9. ↑ Kalendar znamenatelnyh i pamjatnih dat Mujezerskogo raiona: 2011 god muezersky.ru. Viitattu 16.3.2013. (venäjäksi)
  10. ↑ Generalnyi plan, s. 18–19.
  11. ↑ Generalnyi plan, s. 12, 27.
  12. ↑ a b Generalnyi plan, s. 22.
  13. ↑ a b Generalnyi plan, s. 17.
  14. ↑ Atlas Karelija: tsentralnaja tšast, s. 96, 111. Moskva: Ultra Ekstent, 2004. ISBN 5-98522-005-2.
  15. ↑ Generalnyi plan, s. 50.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Himola&oldid=12900304”