Fra Bartolomeo

Fra Bartolomeo eli Fra Bartolommeo (di Pagholo) (1472 – 1517), alkuperäiseltä kutsumanimeltään Baccio della Porta, oli italialainen renessanssitaiteilija, joka keskittyi lähes yksinomaan uskonnollisiin aiheisiin.

Elämä

Baccio oli kotoisin Toskanasta, Savignano di Praton pikkukaupungista. Hän sai lisänimen Baccio della Porta, koska hänen kotinsa oli lähellä kaupunginporttia. Hän opiskeli aikansa maalareiden, mm. Cosimo Rossellin oppipoikana kaksitoistavuotiaasta asti.

1490-luvulla hän viehättyi Girolamo Savonarolan ajatuksista, että taiteen ainoa hyväksyttävä tarkoitus on kertoa lukutaidottomalle rahvaalle Raamatun tapahtumista. Hänestä tuli dominikaanien maallikkoveli vuonna 1500, ja hän otti nimen Fra Bartolomeo (Veli Bartolomeo). Hän keskeytti maalaamisen useaksi vuodeksi, kunnes hänet vuonna 1504 määrättiin kuuliaisuustehtävänä työpajan esimieheksi. Silloin hän alkoi maalata Pyhän Bernhardin näkyä Bernando Biancon perheen kappeliin. Pian tämän jälkeen Rafael muutti Firenzeen ja ystävystyi maallikkoveljen kanssa. Fra Bartolomeo oppi perspektiivin käyttöä nuoremmalta taiteilijalta, kun taas Rafael sai vaikutteita värien käyttöön.

Taide

Pyhän Bernardin näky (noin 1504)

Fra Bartolomeon nuoruudentöissä näkyy Rossellin toisen oppilaan Piero di Cosimon vaikutus. Uskonnollisen herätyksen jälkeen tyyli muuttuu. Bartolomeo sai Rafaelilta vaikutteita perspektiivin lisäksi valon ja varjon kuvaamisesta.

Bartolomeon aikalaiset arvostelivat häntä liian pienten ihmishahmojen ja kaikkialla roikkuvien kaapumaisten kauniisti laskostuvien viittojen kuvaamisesta. Kritiikistä ärsyyntyneenä Bartolomeo teki kaksi maalausta puolialastomista miehistä: Evankelista Markus ja Pyhän Sebastianin kärsimys. Kerrotaan, että jälkimmäistä pidetiin liian realistisena kärsimyksen kuvaajana, ja se piti poistaa nunnaluostarin kappelista. Vuonna 1511 hän maalasi Carondelet'n alttaritaulun, jossa hahmojen kuvauksessa näkyy selkeästi Leonardon vaikutus hahmojen kolmiuloitteisessa kuvauksessa.