Ero sivun ”Rafael Erich” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Valtionjohto |
{{Valtionjohto |
||
| nimi=Rafael Erich |
| nimi = Rafael Erich |
||
| kuva=[[ |
| kuva = [[Tiedosto:Rafael Erich.jpg|115px]] |
||
| arvo=[[Suomen pääministeri]] |
| arvo = [[Suomen pääministeri]] |
||
| virassa = [[Erichin hallitus]]<br>15.3.1920–9.4.1921 |
|||
| virassa=[[Erichin hallitus]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/vuodesta-1917/tulokset/fi.jsp?report_id=M1&selectedCriterion.hallitus_id=6| Nimeke =Erichin hallitus|Julkaisija= www.valtioneuvosto.fi| Viitattu = 27.5.2010}}</ref><br>[[15. maaliskuuta|15.3.]][[1920]] – [[9. huhtikuuta|9.4.]][[1921]] |
|||
| edeltäjä = [[J. H. Vennola|Juho Vennola]] (I) |
|||
| edeltäjä=[[J. H. Vennola|Juho Vennola]] (I)<br><ref name="Hallitukset">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/vuodesta-1917/tulokset/fi.jsp?report_id=M1&multivalue.selectedCriterion.hallitus_id=6| Nimeke =Suomen hallitukset|Julkaisija= www.valtioneuvosto.fi| Viitattu = 28.5.2010}}</ref> |
|||
| seuraaja=[[J. H. Vennola|Juho Vennola]] (II) |
| seuraaja = [[J. H. Vennola|Juho Vennola]] (II) |
||
| kansanedustajana = 1.4.1919–30.4.1924 |
|||
| arvo2=[[Kansanedustaja]]<ref name="Edustajamatrikkeli">{{Edustajamatrikkeli|nro=910342}}</ref> |
|||
| eduskuntaryhmä = [[Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä]] |
|||
| virassa2=[[1. huhtikuuta|1.4.]][[1919]] – [[30. huhtikuuta|30.4.]][[1924]] |
|||
| vaalipiiri = [[Mikkelin läänin vaalipiiri]] |
|||
| syntymäaika=[[10. kesäkuuta]] [[1879]] |
| syntymäaika = [[10. kesäkuuta]] [[1879]] |
||
| syntymäpaikka=[[Turku]] |
| syntymäpaikka = [[Turku]] |
||
| kuolinaika={{Kuolinaika ja ikä|10|6|1879|19|2|1946}} |
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|10|6|1879|19|2|1946}} |
||
| kuolinpaikka=[[Helsinki]] |
| kuolinpaikka = [[Helsinki]] |
||
| puolue=[[Kansallinen |
| puolue = [[Kansallinen Kokoomus]] |
||
| ammatti = [[professori]]<br>[[diplomaatti]] |
|||
| koulutus = molempain oikeuksien tohtori (1907) |
|||
| arvonimet = [[kunniatohtori]] (1932) |
|||
}} |
}} |
||
'''Rafael Waldemar Erich''' ([[10. kesäkuuta]] [[1879]] [[Turku]] – [[19. helmikuuta]] [[1946]] [[Helsinki]]) oli [[Kansallinen Kokoomus|kokoomuslainen]] [[poliitikko]], [[professori]], [[diplomaatti]] ja [[Suomen pääministeri]]. |
'''Rafael Waldemar Erich''' ([[10. kesäkuuta]] [[1879]] [[Turku]] – [[19. helmikuuta]] [[1946]] [[Helsinki]]) oli [[Kansallinen Kokoomus|kokoomuslainen]] [[poliitikko]], [[professori]], [[diplomaatti]] ja [[Suomen pääministeri]]. |
||
== Tausta == |
|||
| ⚫ | |||
Rafael Erichin vanhemmat olivat [[rehtori]] Teodor Valdemar Erich ja Berta Fredrika Mannelin.<ref name="ED">{{Edustajamatrikkeli|nro=910342|Viitattu=14.3.2013}}</ref> Hän kirjoitti [[Ylioppilastutkinto|ylioppilaaksi]] vuonna [[1898]] ja eteni lakitieteen opinnoissaan nopeasti. |
|||
| ⚫ | Vuonna [[1905]] Erich avioitui Hellin Onerva Hedbergin ([[1880]]–[[1960]]) kanssa. Rafael Erichin veli oli lakimies ja poliitikko [[Mikko Erich]], jonka näyttävä loikkaaminen kokoomuksesta sosiaalidemokraatteihin 1920-luvulla muodostui hänelle [so. Rafaelille] poliittiseksi rasitteeksi. Suvussa oli lisäksi ollut juutalainen esi-isä, minkä vuoksi äärioikeisto 1930-luvulla pilkkasi toisinaan molempia veljeksiä "juutalaisiksi". |
||
| ⚫ | |||
== Suomen itsenäistyminen == |
|||
| ⚫ | Erich toimi [[Helsingin yliopisto]]n valtio-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden professorina vuosina [[1910]]–[[1928]]. Jo nuorena hänestä muodostui yksi Suomen keskeisistä valtiosääntöopin auktoriteeteista ikäpolvea vanhemman [[Robert Hermanson]]in rinnalla. [[Sortovuodet|Sortokausien]] aikana nimenomaan valtiosääntöksysymyksiin liittyvä laintulkinta oli hyvin politisoitunutta. Hermanson ja muut vanhemman polven perustuslailliset kannattivat tiukkaa muotolegalismia, jossa pyhä laki oli todellisuuden yläpuolella; Erich suosi käytännöllisempää lähestymistapaa, jossa empiria saneli lain tulkinnan. Siksi hän ei tyytynytkään silkkaan passiiviseen vastarintaan, vaan ryhtyi [[Jääkäriliike|jääkäriliikkeen]] kannattajaksi, jota auttoi [[Ruotsi]]ssa ja [[Saksa]]ssa vuosina [[1915]]–[[1918]]. Pragmaattinen laintulkinta ilmeni siten, että kesällä 1917 hän antoi juridiset argumentit itsenäisyysliikkeen tukemalle [[Valtalaki|valtalaille]] julistaessaan, että [[Helmikuun vallankumous|helmikuun vallankumouksen]] jälkeen [[Venäjän keisari]]n valta Suomessa ei ollut siirtynyt [[Venäjän väliaikainen hallitus|väliaikaiselle hallitukselle]] vaan Suomen kansalle; kesällä 1918 hän taas todisteli ruotsinvallan aikaisen hallitusmuodon kuninkaanvaalipykälän olevan yhä voimassa, mikä sopi monarkistien sen hetkisiin tavoitteisiin (ks. [[Suomen kuningaskuntahanke]]) – ja myöhemmin, tasavallan voitettua, ilmoitti kuninkaanvaalin sittenkin olleen "lainsäädännön väärinkäyttöä". |
||
Vuoden 1918 alussa Erich oli Suomen viralliseksi Berliinin edustajaksi nimetyn [[Edvard Hjelt]]in apulaisena. [[Suomen sisällissota|Sisällissodan]] alettua he allekirjoittivat omavaltaisesti Suomen nimissä Saksan kanssa yhteistyösopimuksen, joka oikeutti saksalaisten maahantunkeutumisen ja sitoi Suomen talouden epäedullisella tavalla Saksan tarvikkeidentoimittajaksi. [[Nuorsuomalainen puolue|Nuorsuomalaisten]] oikeistoon lukeutunut Erich tuki vahvasti monarkiasuuntausta ja puolusteli eduskunnan vallan kaventamista kuninkaan hyväksi, mutta vältti pahimman kompromettoitumisen ollessaan kuitenkin sivussa Suomen tapahtumista. |
|||
== Pääministerinä == |
|||
| ⚫ | Vuonna 1919 Erich valittiin kokoomuksen kansanedustajaksi, jona hän toimi kaksi kautta, vuoteen 1924. Keväällä 1920 hänestä tuli Suomen pääministeri porvarilliseen kokoomushallitukseen. Keskustapolitiikan hallitsemalla vaalikaudella [[Erichin hallitus]] muodosti poikkeuksen, sillä oikeisto haluttiin sitoa [[Tarton rauha]]nneuvotteluihin. Erichiä poliittisesti lähimpänä olevien ryhmien avoin tyytymättömyys "häpeärauhaan" teki hänen asemansa hankalaksi, joten hänen hallituksensa tärkein saavutus saattoi pikemminkin olla pahin isku hänen poliittiselle uralleen. Hallitus löysi ratkaisun myös [[Ahvenanmaa]]n kysymykseen. Hallitus kaatui virkamiesten palkkakysymykseen istuttuaan runsaan vuoden, eikä Erich palannut enää ministeriksi vaan siirtyi diplomaattiuralle. |
||
== Diplomaattina == |
|||
Oltuaan jo useamman vuoden ulkoministeriön palkkalistoilla Erich nimitettiin 1926 Suomen lähettilääksi [[Bern]]iin ja pysyväksi edustajaksi [[Kansainliitto]]on. Hän uskoi tuolloin Kansainliittoon ja [[Locarnon sopimukset|Locarnon sopimuksiin]] rauhan takaajana ja kannatti Suomen turvaamiseksi "Pohjoisen Locarnon" (Pohjois- ja Itämerenmaiden rauhansopimus- ja välitystuomioistuinjärjestelmän) luomista, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Erich siirtyi 1928 lähettilääksi [[Tukholma]]an ja 1936 [[Rooma]]an. Hän menetti 1930-luvulla uskonsa Kansainliittoon ja siirtyi kannattamaan ensin puolustusliittoa Ruotsin kanssa ja sitten vähä vähältä Saksaan nojaavaa ulkopolitiikkaa. Vuosina 1938–1939 hän oli [[Haag]]in pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen vakinainen tuomari. |
Oltuaan jo useamman vuoden ulkoministeriön palkkalistoilla Erich nimitettiin 1926 Suomen lähettilääksi [[Bern]]iin ja pysyväksi edustajaksi [[Kansainliitto]]on. Hän uskoi tuolloin Kansainliittoon ja [[Locarnon sopimukset|Locarnon sopimuksiin]] rauhan takaajana ja kannatti Suomen turvaamiseksi "Pohjoisen Locarnon" (Pohjois- ja Itämerenmaiden rauhansopimus- ja välitystuomioistuinjärjestelmän) luomista, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Erich siirtyi 1928 lähettilääksi [[Tukholma]]an ja 1936 [[Rooma]]an. Hän menetti 1930-luvulla uskonsa Kansainliittoon ja siirtyi kannattamaan ensin puolustusliittoa Ruotsin kanssa ja sitten vähä vähältä Saksaan nojaavaa ulkopolitiikkaa. Vuosina 1938–1939 hän oli [[Haag]]in pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen vakinainen tuomari. |
||
Erich nimitettiin [[Uppsalan yliopisto]]n kunniatohtoriksi vuonna [[1932]].<ref name="ED"/> |
|||
| ⚫ | |||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
* {{Kansallisbiografia|nimi=Erich, Rafael|tekijä=Vesa Vares|id=238|ajankohta=7.3.1998|osa=2|sivu=617–619}} |
* {{Kansallisbiografia|nimi=Erich, Rafael|tekijä=Vesa Vares|id=238|ajankohta=7.3.1998|osa=2|sivu=617–619}} |
||
| Rivi 32: | Rivi 45: | ||
{{viitteet}} |
{{viitteet}} |
||
== Aiheesta muualla == |
|||
* {{Edustajamatrikkeli|nro=910342}} |
|||
* {{Ministerikortisto|nro=191}} |
|||
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo= |
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo= |
||
Versio 14. maaliskuuta 2013 kello 23.02
| Rafael Erich | |
|---|---|
[[Tiedosto: |250px|]] |
|
| Suomen pääministeri | |
|
Erichin hallitus
15.3.1920–9.4.1921 |
|
| Edeltäjä | Juho Vennola (I) |
| Seuraaja | Juho Vennola (II) |
| Kansanedustaja | |
|
1.4.1919–30.4.1924
|
|
| Ryhmä/puolue | Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Mikkelin läänin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. kesäkuuta 1879 Turku |
| Kuollut | 19. helmikuuta 1946 (66 vuotta) Helsinki |
| Ammatti |
professori diplomaatti |
| Arvonimi | kunniatohtori (1932) |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansallinen Kokoomus |
| Koulutus | molempain oikeuksien tohtori (1907) |
Rafael Waldemar Erich (10. kesäkuuta 1879 Turku – 19. helmikuuta 1946 Helsinki) oli kokoomuslainen poliitikko, professori, diplomaatti ja Suomen pääministeri.
Tausta
Rafael Erichin vanhemmat olivat rehtori Teodor Valdemar Erich ja Berta Fredrika Mannelin.[1] Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1898 ja eteni lakitieteen opinnoissaan nopeasti.
Vuonna 1905 Erich avioitui Hellin Onerva Hedbergin (1880–1960) kanssa. Rafael Erichin veli oli lakimies ja poliitikko Mikko Erich, jonka näyttävä loikkaaminen kokoomuksesta sosiaalidemokraatteihin 1920-luvulla muodostui hänelle [so. Rafaelille] poliittiseksi rasitteeksi. Suvussa oli lisäksi ollut juutalainen esi-isä, minkä vuoksi äärioikeisto 1930-luvulla pilkkasi toisinaan molempia veljeksiä "juutalaisiksi".
Suomen itsenäistyminen
Erich toimi Helsingin yliopiston valtio-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden professorina vuosina 1910–1928. Jo nuorena hänestä muodostui yksi Suomen keskeisistä valtiosääntöopin auktoriteeteista ikäpolvea vanhemman Robert Hermansonin rinnalla. Sortokausien aikana nimenomaan valtiosääntöksysymyksiin liittyvä laintulkinta oli hyvin politisoitunutta. Hermanson ja muut vanhemman polven perustuslailliset kannattivat tiukkaa muotolegalismia, jossa pyhä laki oli todellisuuden yläpuolella; Erich suosi käytännöllisempää lähestymistapaa, jossa empiria saneli lain tulkinnan. Siksi hän ei tyytynytkään silkkaan passiiviseen vastarintaan, vaan ryhtyi jääkäriliikkeen kannattajaksi, jota auttoi Ruotsissa ja Saksassa vuosina 1915–1918. Pragmaattinen laintulkinta ilmeni siten, että kesällä 1917 hän antoi juridiset argumentit itsenäisyysliikkeen tukemalle valtalaille julistaessaan, että helmikuun vallankumouksen jälkeen Venäjän keisarin valta Suomessa ei ollut siirtynyt väliaikaiselle hallitukselle vaan Suomen kansalle; kesällä 1918 hän taas todisteli ruotsinvallan aikaisen hallitusmuodon kuninkaanvaalipykälän olevan yhä voimassa, mikä sopi monarkistien sen hetkisiin tavoitteisiin (ks. Suomen kuningaskuntahanke) – ja myöhemmin, tasavallan voitettua, ilmoitti kuninkaanvaalin sittenkin olleen "lainsäädännön väärinkäyttöä".
Vuoden 1918 alussa Erich oli Suomen viralliseksi Berliinin edustajaksi nimetyn Edvard Hjeltin apulaisena. Sisällissodan alettua he allekirjoittivat omavaltaisesti Suomen nimissä Saksan kanssa yhteistyösopimuksen, joka oikeutti saksalaisten maahantunkeutumisen ja sitoi Suomen talouden epäedullisella tavalla Saksan tarvikkeidentoimittajaksi. Nuorsuomalaisten oikeistoon lukeutunut Erich tuki vahvasti monarkiasuuntausta ja puolusteli eduskunnan vallan kaventamista kuninkaan hyväksi, mutta vältti pahimman kompromettoitumisen ollessaan kuitenkin sivussa Suomen tapahtumista.
Pääministerinä
Vuonna 1919 Erich valittiin kokoomuksen kansanedustajaksi, jona hän toimi kaksi kautta, vuoteen 1924. Keväällä 1920 hänestä tuli Suomen pääministeri porvarilliseen kokoomushallitukseen. Keskustapolitiikan hallitsemalla vaalikaudella Erichin hallitus muodosti poikkeuksen, sillä oikeisto haluttiin sitoa Tarton rauhanneuvotteluihin. Erichiä poliittisesti lähimpänä olevien ryhmien avoin tyytymättömyys "häpeärauhaan" teki hänen asemansa hankalaksi, joten hänen hallituksensa tärkein saavutus saattoi pikemminkin olla pahin isku hänen poliittiselle uralleen. Hallitus löysi ratkaisun myös Ahvenanmaan kysymykseen. Hallitus kaatui virkamiesten palkkakysymykseen istuttuaan runsaan vuoden, eikä Erich palannut enää ministeriksi vaan siirtyi diplomaattiuralle.
Diplomaattina
Oltuaan jo useamman vuoden ulkoministeriön palkkalistoilla Erich nimitettiin 1926 Suomen lähettilääksi Berniin ja pysyväksi edustajaksi Kansainliittoon. Hän uskoi tuolloin Kansainliittoon ja Locarnon sopimuksiin rauhan takaajana ja kannatti Suomen turvaamiseksi "Pohjoisen Locarnon" (Pohjois- ja Itämerenmaiden rauhansopimus- ja välitystuomioistuinjärjestelmän) luomista, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Erich siirtyi 1928 lähettilääksi Tukholmaan ja 1936 Roomaan. Hän menetti 1930-luvulla uskonsa Kansainliittoon ja siirtyi kannattamaan ensin puolustusliittoa Ruotsin kanssa ja sitten vähä vähältä Saksaan nojaavaa ulkopolitiikkaa. Vuosina 1938–1939 hän oli Haagin pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen vakinainen tuomari.
Erich nimitettiin Uppsalan yliopiston kunniatohtoriksi vuonna 1932.[1]
Lähteet
- Vesa Vares: ”Erich, Rafael”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 617–619. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.
Viitteet
- ↑ a b Rafael Erich Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 14.3.2013.
Aiheesta muualla
- Rafael Erich Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Rafael Erich Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
| Edeltäjä: Juho Vennola |
Suomen pääministeri 1920−1921 |
Seuraaja: Juho Vennola |
