Ero sivun ”Helsingin villikanit” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Tanár (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
25 952 muokkausta
Hylättiin viimeisimmät 9 tekstimuutosta (käyttäjältä 128.214.69.54 ja 128.214.69.196) ja palautettiin versio 12875806 käyttäjältä Kuohatti
Rivi 7: Rivi 7:
== Alkuperä ja levinneisyys ==
== Alkuperä ja levinneisyys ==


Ensimmäiset villiintyneet kanit nähtiin 1980-luvun puolivälissä [[Kyläsaari (Helsinki)|Kyläsaaren]] ja [[Arabianranta|Arabianrannan]] läheisillä joutomaa-alueilla.<ref name="kkliite2007"/> Omistajien hylkäämät kanit olivat selviytyneet hengissä ja alkoivat lisääntyä luonnossa.<ref name="kehäIII"/> Yksittäisiä hylättyjä lemmikkikaneja oli nähty jo aikaisemminkin, mutta ne eivät olleet selviytyneet talvista. Kyläsaaren kanit hyötyivät alueella toimineista kompostointilaitoksesta ja maankaatopaikasta, joihin tuotiin jatkuvasti kasvijätteitä, kaadettuja puita ja oksia. Vuonna 1997 kaneista tehtiin ensimmäinen ilmoitus [[Helsingin eläinsuojeluyhdistys|Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle]]. Yhdistyksen jäsenet kävivät paikalla ja yrittivät pyydystää kaneja, mutta eivät onnistuneet. Vuonna 1998 kaneja oli alueella edellisvuotta enemmän ja niistä oli tullut aiempaa arempia. Vuosituhannen vaihteessa kantaa levisi Kyläsaaresta ympäröiville asuinalueille.<ref name="kkliite2007"/> 2000-luvun alun poikkeuksellisen lämpimien talvien ansiosta kanit runsastuivat ja alkoivat siirtyä eri puolille kaupunkia.<ref name="luonnons"/>
Ensimmäiset villiintyneet kanit nähtiin 1980-luvun puolivälissä [[Kyläsaari (Helsinki)|Kyläsaaren]] ja [[Arabianranta|Arabianrannan]] läheisillä joutomaa-alueilla.<ref name="kkliite2007"/> Omistajien hylkäämät kanit olivat selviytyneet hengissä ja alkoivat lisääntyä luonnossa.<ref name="kehäIII"/> Yksittäisiä hylättyjä lemmikkikaneja oli nähty jo aikaisemminkin, mutta ne eivät olleet selviytyneet talvista. Kyläsaaren kanit hyötyivät alueella toimineista kompostointilaitoksesta ja maankaatopaikasta, joihin tuotiin jatkuvasti kasvijätteitä, kaadettuja puita ja oksia. Vuonna 1997 kaneista tehtiin ensimmäinen ilmoitus [[Helsingin eläinsuojeluyhdistys|Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle]]. Yhdistyksen jäsenet kävivät paikalla ja yrittivät pyydystää kaneja, mutta eivät onnistuneet. Vuonna 1998 kaneja oli alueella edellisvuotta enemmän ja niistä oli tullut aiempaa arempia. Vuosituhannen vaihteessa ne lähtivät levittäytymään Kyläsaaresta ympäröiville asuinalueille.<ref name="kkliite2007"/> 2000-luvun alun poikkeuksellisen lämpimien talvien ansiosta populaatio kasvoi ja levisi eri puolille kaupunkia.<ref name="luonnons"/>


Vuonna 2007 villikaneja oli havaittu keskustan liepeillä ainakin [[Kumpula]]ssa, [[Pasila]]ssa, [[Linnanmäki|Linnanmäen]] kulmilla ja [[Töölönlahti|Töölönlahden]] rannoilla sekä [[Tähtitornin vuori|Tähtitorninmäellä]]. Kauempana keskustasta niitä elää esimerkiksi [[Haaga]]ssa, [[Oulunkylä]]ssä, [[Pakila]]ssa<ref name="M&K2007"/>, [[Viikki|Viikissä]]<ref name="M&K2007"/> ja [[Vartiokylä]]ssä.<ref name="M&K2007"/> Pieniä määriä kaneja on havaittu myös muissa pääkaupunkiseudun kunnissa.<ref name="kehäIII"/> [[Espoo]]ssa havaittiin ensimmäiset yksilöt vuosien 2006–2007 tienoilla [[Mankkaa]]lla,<ref name="kkliite2007"/> ja vuoteen 2009 mennessä ne olivat levinneet lännessä jo [[Kehä III]]:n yli. Niiden on arveltu leviävän myös pohjoiseen [[Vantaa]]lle.<ref name="kehäIII">Citykanit leviävät jo Kehä III:n yli.</ref>
Vuonna 2007 villikaneja oli havaittu keskustan liepeillä ainakin [[Kumpula]]ssa, [[Pasila]]ssa, [[Linnanmäki|Linnanmäen]] kulmilla ja [[Töölönlahti|Töölönlahden]] rannoilla sekä [[Tähtitornin vuori|Tähtitorninmäellä]]. Kauempana keskustasta niitä elää esimerkiksi [[Haaga]]ssa, [[Oulunkylä]]ssä, [[Pakila]]ssa<ref name="M&K2007"/>, [[Viikki|Viikissä]]<ref name="M&K2007"/> ja [[Vartiokylä]]ssä.<ref name="M&K2007"/> Kanipopulaatio on alkanut levittäytyä Helsingistä myös muihin pääkaupunkiseudun kuntiin.<ref name="kehäIII"/> [[Espoo]]ssa havaittiin ensimmäiset yksilöt vuosien 2006–2007 tienoilla [[Mankkaa]]lla,<ref name="kkliite2007"/> ja vuoteen 2009 mennessä ne olivat levinneet lännessä jo [[Kehä III]]:n yli. Niiden on arveltu leviävän myös pohjoiseen [[Vantaa]]lle.<ref name="kehäIII">Citykanit leviävät jo Kehä III:n yli.</ref>


Eräiden arvioiden mukaan Helsingissä olisi elänyt keväällä 2007 vähintään 2&nbsp;000<ref name="M&K2007"/> ja syksyllä 2009 noin 7&nbsp;000 villikaniyksilöä.<ref name="kehäIII"/> Kylmät ja lumiset talvet 2009–2013 sekä paikoin myös metsästys ovat pienentäneet kanikantaa,<ref>http://yle.fi/uutiset/city-kanit_kaikkosivat_hietaniemen_hautausmaalta/5400467)</ref> mutta tehopyynti ei pystyne enää hävittämään niitä kokonaan.<ref name="HU2010">Jakonen</ref> Helsinkiin on siten muodostunut maailman pohjoisimpiin kuuluva vakituinen kanipopulaatio.<ref name="kkliite2007"/>
Helsingissä arvioitiin eläneen keväällä 2007 vähintään 2&nbsp;000<ref name="M&K2007"/> ja syksyllä 2009 noin 7&nbsp;000 villikaniyksilöä.<ref name="kehäIII"/> Kylmät ja luminen talvi 2010–2011 sekä paikoin myös metsästys ovat pienentäneet kanikantaa,<ref>http://yle.fi/uutiset/city-kanit_kaikkosivat_hietaniemen_hautausmaalta/5400467)</ref> mutta metsästys ei pystyne enää hävittämään niitä kokonaan.<ref name="HU2010">Jakonen</ref> Helsinkiin on siten muodostunut maailman pohjoisin vakituinen kanipopulaatio.<ref name="kkliite2007"/>


[[Tiedosto:Oryctolagus cuniculus Finnish National Opera.jpg|thumb|250px|Kaksi villikania [[Suomen Kansallisooppera|Kansallisoopperan]] ulkonäyttämöllä.]]
[[Tiedosto:Oryctolagus cuniculus Finnish National Opera.jpg|thumb|250px|Kaksi villikania [[Suomen Kansallisooppera|Kansallisoopperan]] ulkonäyttämöllä.]]


Helsingin villikanit ovat selvinneet luonnossa lähinnä alueen poikkeuksellisen vähälumisten ja lämpimien talvien,<ref name="M&K2007"/> ja ihmisten myönteisen suhtautumisen ansiosta. Kaupunkilaiset ovat mm. ruokkineet villikaneja. Toisaalta kanta saa yhä edelleen vahvistusta hylätyistä lemmikeistä.<ref name="kehäIII"/> Muita tekijöitä menestymiselle saattavat olla kanien monipuolinen ravinnonkäyttö ja niiden tapa kaivaa pesäkolonsa routakerroksen alla olevaan maahan.<ref name="HU2010"/> Kaupungissa on tarjolla erilaisia ravintolähteitä, ja rakennusten lähistöllä on kanille sopivia pesäpaikkoja.<ref name="kkliite2007"/> Todennäköisesti kanit ovat levinneet etenkin junaraiteita pitkin.<ref name="M&K2007"/>
Helsingin villikanit ovat selvinneet luonnossa lähinnä alueen poikkeuksellisen vähälumisten ja lämpimien talvien,<ref name="M&K2007"/> ja ihmisten myönteisen suhtautumisen ansiosta. Kaupunkilaiset ovat ruokkineet villikaneja. Toisaalta kanta saa yhä edelleen vahvistusta hylätyistä lemmikeistä.<ref name="kehäIII"/> Muita tekijöitä menestymiselle saattavat olla kanien monipuolinen ravinnonkäyttö ja niiden tapa kaivaa pesäkolonsa routakerroksen alla olevaan maahan.<ref name="HU2010"/> Kaupungissa on tarjolla erilaisia ravintolähteitä, ja rakennusten lähistöllä on kanille sopivia pesäpaikkoja.<ref name="kkliite2007"/> Todennäköisesti kanit ovat levinneet etenkin junaraiteita pitkin.<ref name="M&K2007"/>


Vaikka ihmisten hylkäämät lemmikkikanit ovat olleet monen värisiä ja -kokoisia, ruskea riistanväri dominoi niiden jälkeläisissä, jotka muistuttavat Keski- ja Etelä-Euroopassa eläviä alkuperäisiä [[Kaniini|villikaniineja]] sekä käyttäytymiseltään että ulkonäöltään. Useimmat helsinkiläiset villikanit ovat nykyisin pienikokoisia, pystykorvaisia ja harmaanruskeita.<ref name="M&K2007"/> Erilaisia väripoikkeamia kuitenkin esiintyy edelleen, yleisimpänä monien yksilöiden otsaa pitkin kulkeva valkoinen juova.<ref name="kkliite2007">Kemppainen</ref>
Vaikka ihmisten hylkäämät lemmikkikanit ovat olleet monen värisiä ja -kokoisia, ruskea riistanväri dominoi niiden jälkeläisissä, jotka muistuttavat Keski- ja Etelä-Euroopassa eläviä alkuperäisiä [[Kaniini|villikaniineja]] sekä käyttäytymiseltään että ulkonäöltään. Useimmat helsinkiläiset villikanit ovat nykyisin pienikokoisia, pystykorvaisia ja harmaanruskeita.<ref name="M&K2007"/> Erilaisia väripoikkeamia kuitenkin esiintyy edelleen, yleisimpänä monien yksilöiden otsaa pitkin kulkeva valkoinen juova.<ref name="kkliite2007">Kemppainen</ref>
Rivi 24: Rivi 24:
[[Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarha|Helsingin yliopiston kasvitieteellisille puutarhoille]] [[Kaisaniemi|Kaisaniemessä]] ja Kumpulassa on haittaa kaneista ja myös rusakoista, sillä ne syövät koristekasveja ja saattavat tappaa lumitalvina joitain suuriakin puita jyrsimällä niiden tyviä kuorettomiksi. Samoja ongelmia on ollut siirtolapuutarhoissa ja Viikissä sijaitsevilla yliopiston koeviljelmillä. [[Malmin hautausmaa|Malmin]] ja [[Hietaniemen hautausmaa|Hietaniemen]] hautausmailla kanit ja jänikset ovat nakerrelleet omaisten kukkasia. Kanit ovat myös kaivaneet koloja joihinkin tie- ja ratavalleihin.<ref name="M&K2007">Malinen</ref>
[[Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarha|Helsingin yliopiston kasvitieteellisille puutarhoille]] [[Kaisaniemi|Kaisaniemessä]] ja Kumpulassa on haittaa kaneista ja myös rusakoista, sillä ne syövät koristekasveja ja saattavat tappaa lumitalvina joitain suuriakin puita jyrsimällä niiden tyviä kuorettomiksi. Samoja ongelmia on ollut siirtolapuutarhoissa ja Viikissä sijaitsevilla yliopiston koeviljelmillä. [[Malmin hautausmaa|Malmin]] ja [[Hietaniemen hautausmaa|Hietaniemen]] hautausmailla kanit ja jänikset ovat nakerrelleet omaisten kukkasia. Kanit ovat myös kaivaneet koloja joihinkin tie- ja ratavalleihin.<ref name="M&K2007">Malinen</ref>


Kasvaneen kanikannan vuoksi [[punkkien]] ja [[täitten]] on otaksuttu yleistyneen, ja riskin sairastua [[borrelioosi]]in tai [[jänisrutto]]on luultu nousseen. Hyönteisharrastaja Lena Huldén on tunnistanut kanitäitä, jotka saattavat levittää jänisruttoa. <ref name="punkit2010">{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/alueet/helsinki/helsinki/2010/05/citykanit_lisanneet_punkkeja_ja_taita_helsingissa_1714020.html?origin=rss | Nimeke = Citykanit lisänneet punkkeja ja täitä Helsingissä | Tekijä = YLE Helsinki | Julkaisu = Yle.fi| Ajankohta = 26.5.2010| Julkaisija = Yleisradio | Viitattu = 8.4.2011}}</ref> Ka­neis­ta ei kuitenkaan löy­ty­nyt [[puutiaisaivokuume]]t­ta ai­heut­ta­vaa vi­rus­ta tutkimuksessa, jossa Hel­sin­gin yli­opis­ton vi­ro­lo­gian tut­ki­jat ana­ly­soi­vat lä­hes 300 kan­ta­kau­pun­gin alueel­ta vuo­si­na 2008–2010 pyydetyn ka­nin ve­ri­näyt­teet.<ref>Helsingin Sanomat 14.10.2012</ref>
Kasvaneen kanikannan vuoksi [[punkit]] ja [[täit]] ovat yleistyneet ja riski sairastua [[borrelioosi]]in tai [[jänisrutto]]on on noussut. Kanien raadoista on havaittu kanitäitä, jotka levittävät jänisruttoa. Kanikanta on myös todennäköisesti lisännyt [[puutiainen|puutiaisten]] määrää.<ref name="punkit2010">{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/alueet/helsinki/helsinki/2010/05/citykanit_lisanneet_punkkeja_ja_taita_helsingissa_1714020.html?origin=rss | Nimeke = Citykanit lisänneet punkkeja ja täitä Helsingissä | Tekijä = YLE Helsinki | Julkaisu = Yle.fi| Ajankohta = 26.5.2010| Julkaisija = Yleisradio | Viitattu = 8.4.2011}}</ref> Ka­neis­ta ei kuitenkaan löy­ty­nyt [[puutiaisaivokuume]]t­ta ai­heut­ta­vaa vi­rus­ta tutkimuksessa, jossa Hel­sin­gin yli­opis­ton vi­ro­lo­gian tut­ki­jat ana­ly­soi­vat lä­hes 300 kan­ta­kau­pun­gin alueel­ta vuo­si­na 2008–2010 pyydetyn ka­nin ve­ri­näyt­teet.<ref>Helsingin Sanomat 14.10.2012</ref>


Helsingin kaupungin rakennusviraston luontoasiantuntija arvioi vuonna 2010, että kanit aiheuttavat kustannuksia kaupungille puolen miljoonan euron edestä vuosittain.<ref name="luonnons">{{Lehtiviite | Otsikko= Vieras uhka leviää luontoon| Julkaisu= Luonnonsuojelija| Ajankohta= 2010| Vuosikerta= 36|Numero= 4| Sivut=7 | Julkaisija= Suomen luonnonsuojeluliitto| Tunniste= ISSN 0788-8708}}</ref> Metsästykseen kuluu noin 300&nbsp;000 euroa vuodessa, ja Helsingin kaupungilta on kulunut vuodesta 2009 alkaen 1,14 miljoonaa euroa lähinnä kaninmetsästykseen.<ref name="hesy">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hesy.fi/info/tiedote060911.htm | Nimeke = Designpääkaupungin postimerkkiin päässeen eläimen tappaminen tahraa kaupungin imagon | Ajankohta = 6.9.2011| Julkaisija = Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry.| Viitattu = 12.3.2013}}</ref><ref>{{Lehtiviite | Otsikko= Metsästys ei ole luonnonsuojelijan harrastus| Julkaisu= Luonnonsuojelija| Ajankohta= 2010| Tekijä=Hannele Luukkainen ja Anja Lampio|Selite= yleisönosastokirjoitus|Numero=6| Sivut=23| Julkaisija= Suomen luonnonsuojeluliitto| Tunniste= ISSN 0788-8708}}</ref>.<ref>http://terhikoulumies.puheenvuoro.uusisuomi.fi/131180-helsinki-ampuu-kania-tykilla</ref>
Helsingin kaupungin rakennusviraston luontoasiantuntija arvioi vuonna 2010, että kanit aiheuttavat kustannuksia kaupungille puolen miljoonan euron edestä vuosittain.<ref name="luonnons">{{Lehtiviite | Otsikko= Vieras uhka leviää luontoon| Julkaisu= Luonnonsuojelija| Ajankohta= 2010| Vuosikerta= 36|Numero= 4| Sivut=7 | Julkaisija= Suomen luonnonsuojeluliitto| Tunniste= ISSN 0788-8708}}</ref> Metsästykseen kuluu noin 300&nbsp;000 euroa vuodessa,<ref name="hesy">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hesy.fi/info/tiedote060911.htm | Nimeke = Designpääkaupungin postimerkkiin päässeen eläimen tappaminen tahraa kaupungin imagon | Ajankohta = 6.9.2011| Julkaisija = Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry.| Viitattu = 12.3.2013}}</ref><ref>{{Lehtiviite | Otsikko= Metsästys ei ole luonnonsuojelijan harrastus| Julkaisu= Luonnonsuojelija| Ajankohta= 2010| Tekijä=Hannele Luukkainen ja Anja Lampio|Selite= yleisönosastokirjoitus|Numero=6| Sivut=23| Julkaisija= Suomen luonnonsuojeluliitto| Tunniste= ISSN 0788-8708}}</ref>, minkä lisäksi rahaa menee myös välittömään kasvien suojaamiseen ja aitaamiseen.<ref name="luonnons"/> Suuri osa kantakaupungin aroista istutuksista on jo suojattu jänisverkoilla,<ref name="hesy"/> eikä kanituhoja juurikaan havaittu vuonna 2010.<ref>Jeannette Östman: Sista eldprovet för puschinian. Hbl 30.4.2010</ref>
Lisäksi rahaa on mennyt myös välittömään kasvien suojaamiseen ja aitaamiseen.<ref name="luonnons"/> Suuri osa kantakaupungin aroista istutuksista on kuitenkin jo suojattu jänisverkoilla,<ref name="hesy"/> eikä kanituhoja enää havaittu vuonna 2010.<ref>Jeannette Östman: Sista eldprovet för puschininian. Hbl 30.4.2010</ref>


== Metsästys ja vahinkojen torjunta ==
== Metsästys ja vahinkojen torjunta ==


Suomen metsästyslaissa villikani on määritelty [[riista]]eläimeksi,<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930615#P5 Metsästyslaki 28.6.1993/615 §5] Luettu 8.4.2011</ref> jota saa [[metsästys|metsästää]] 1. syyskuuta – 31. maaliskuuta välisenä aikana.<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930666#P24 Metsästysasetus 12.7.1993/666 §24] Luettu 8.4.2011</ref> [[Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos]] (RKTL) on tilastoinut Suomessa metsästettyjen kanien määriä vuodesta 2004 alkaen. Määrä oli huipussaan vuonna 2009, jolloin koko maassa metsästettiin 3&nbsp;900 kania. Vuosina 2010 ja 2011 saalis oli jo romahtanut 1&nbsp;200 kaniin vuodessa.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Metsästys 2011| Vuosi = 2012| Sivu = 22 | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos| Tunniste = ISBN 978-951-776-909-9| www = http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/uudet%20julkaisut/tiilastoja_5_2012_web.pdf| Viitattu = 11.3.2013}}</ref>
Suomen metsästyslaissa villikani on määritelty [[riista]]eläimeksi,<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930615#P5 Metsästyslaki 28.6.1993/615 §5] Luettu 8.4.2011</ref> jota saa [[metsästys|metsästää]] 1. syyskuuta – 31. maaliskuuta välisenä aikana.<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930666#P24 Metsästysasetus 12.7.1993/666 §24] Luettu 8.4.2011</ref> [[Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos]] (RKTL) on tilastoinut Suomessa metsästettyjen kanien määriä. Määrä oli suurimmillaan vuonna 2009, jolloin koko maassa metsästettiin 3&nbsp;900 kania. Vuosina 2010 ja 2011 saalis oli romahtanut 1&nbsp;200 kaniin vuodessa.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Metsästys 2011| Vuosi = 2012| Sivu = 22 | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos| Tunniste = ISBN 978-951-776-909-9| www = http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/uudet%20julkaisut/tiilastoja_5_2012_web.pdf| Viitattu = 11.3.2013}}</ref>


Helsingissä kanien metsästys alkoi ensin poikkeuslupien turvin Kaisaniemen ja Kumpulan kasvitieteellisissä puutarhoissa metsästyskaudella 2005–2006.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = | Julkaisu = Pimpinella| Ajankohta = 2006| Vuosikerta = 25| Numero = 2 | Sivut = 30| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Tunniste= ISSN 1796-4555| www = http://botania.fi/wp-content/uploads/2012/10/pimpinella25.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 11.3.2013 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref> Nykyisin Helsingin julkisten viheralueiden kanien hävittämisestä huolehtii ensisijaisesti kaupungin rakentamispalvelu [[Stara]].<ref name="HU2010"/> Sen kaniasiamiehen mukaan kanikannan kasvu on saatu loppumaan, kantaa on pystytty harventamaan ja metsästystä aiotaan jatkaa.<ref name="metro"/> Metsästyskaudella 2011–2012 Helsingin seudulla metsästettiin vain kahdeksansataa kania, ja metsästyskaudella 2012–2013 saalis jäänee samalle tasolle kuin kahtena edellisenä vuonnakin. <ref name="metro">{{Verkkoviite | Osoite = http://m.metro.fi/kamppi/uutiset/citykanien_tarkka_tappotilasto_tehdaan_metsastyskauden/ | Nimeke = Citykanien tarkka tappotilasto tehdään metsästyskauden päättyessä| Tekijä = Marke Harkas| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Metro| Ajankohta = 18.2.2013| Viitattu = 11.3.2013}}</ref> Metsästetyt kanit myydään [[Korkeasaari|Korkeasaaren eläintarhaan]] petoeläinten virikkeeksi muutaman euron kappalehintaan.<ref name="fretit2009">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.taloussanomat.fi/harrastukset/2009/12/03/helsinki-maksaa-freteille-10-euron-tuntipalkkaa/200924801/139 | Nimeke = Helsinki maksaa freteille 10 euron tuntipalkkaa | Tekijä = Korhonen, Petri| Julkaisu = www.taloussanomat.fi| Ajankohta = 3.12.2009| Julkaisija = Taloussanomat | Viitattu = 3.12.2009}}</ref>
Helsingissä kanien metsästys alkoi ensin poikkeuslupien turvin Kaisaniemen ja Kumpulan kasvitieteellisissä puutarhoissa metsästyskaudella 2005–2006.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = | Julkaisu = Pimpinella| Ajankohta = 2006| Vuosikerta = 25| Numero = 2 | Sivut = 30| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Tunniste= ISSN 1796-4555| www = http://botania.fi/wp-content/uploads/2012/10/pimpinella25.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 11.3.2013 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref> Nykyisin Helsingin julkisten viheralueiden kanien hävittämisestä huolehtii ensisijaisesti kaupungin rakentamispalvelu [[Stara]].<ref name="HU2010"/> Staran projektipäällikön mukaan kanikannan kasvu on saatu loppumaan, kantaa on pystytty harventamaan ja metsästystä aiotaan jatkaa.<ref name="metro"/> Metsästyskaudella 2011–2012 Helsingin seudulla metsästettiin noin 800 kania ja metsästyskaudella 2012–2013 saalis jäänee samalle tasolle.<ref name="metro">{{Verkkoviite | Osoite = http://m.metro.fi/kamppi/uutiset/citykanien_tarkka_tappotilasto_tehdaan_metsastyskauden/ | Nimeke = Citykanien tarkka tappotilasto tehdään metsästyskauden päättyessä| Tekijä = Marke Harkas| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Metro| Ajankohta = 18.2.2013| Viitattu = 11.3.2013}}</ref> Metsästetyt kanit myydään [[Korkeasaari|Korkeasaaren eläintarhaan]] petoeläinten ruuaksi muutaman euron kappalehintaan.<ref name="fretit2009">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.taloussanomat.fi/harrastukset/2009/12/03/helsinki-maksaa-freteille-10-euron-tuntipalkkaa/200924801/139 | Nimeke = Helsinki maksaa freteille 10 euron tuntipalkkaa | Tekijä = Korhonen, Petri| Julkaisu = www.taloussanomat.fi| Ajankohta = 3.12.2009| Julkaisija = Taloussanomat | Viitattu = 3.12.2009}}</ref>


Kanien metsästyksessä käytetään monia eri menetelmiä. Aluksi välineenä olivat jousimetsästyksen harrastajien [[Jousi (ase)|jouset]].<ref name="M&K2007"/> Nykyisin yleisempiä tapoja ovat öisin tapahtuva pitkäverkkopyynti ja ympärivuorokautinen loukkupyynti.<ref name="HU2010"/> Vuodesta 2008 Helsingin kaupungin rakentamispalvelu on hyödyntänyt kanien metsästyksessä [[fretti|frettejä]] eli kesyhillereitä. Frettejä laitetaan kanijahtiin vilkkailla paikoilla keskustan puistoissa, missä ampuminen tai loukuttaminen ei ole mahdollista. Fretti tunkeutuu kanien kaivamiin koloihin ja ajaa kanit koloistaan ulkona odottaviin verkkoihin. Menetelmä toimii tehokkaimmin talvella, jolloin kasvillisuus on lakastunut ja kanit oleilevat enimmäkseen pesäkoloissaan. Fretit saalistavat pareittain omistajansa ja kaupungin työntekijöiden valvonnassa. Frettejä käytetään noin 7–8 tuntia päivässä.<ref name="fretit2009"/>
Kanien metsästyksessä käytetään monia eri menetelmiä. Aluksi välineenä olivat jousimetsästyksen harrastajien [[Jousi (ase)|jouset]].<ref name="M&K2007"/> Nykyisin yleisempiä tapoja ovat öisin tapahtuva pitkäverkkopyynti ja ympärivuorokautinen loukkupyynti.<ref name="HU2010"/> Vuodesta 2008 Helsingin kaupungin rakentamispalvelu on hyödyntänyt kanien metsästyksessä [[fretti|frettejä]] eli kesyhillereitä. Frettejä laitetaan kanijahtiin vilkkailla paikoilla keskustan puistoissa, missä ampuminen tai loukuttaminen ei ole mahdollista. Fretti tunkeutuu kanien kaivamiin koloihin ja ajaa kanit koloistaan ulkona odottaviin verkkoihin. Menetelmä toimii tehokkaimmin talvella, jolloin kasvillisuus on lakastunut ja kanit oleilevat enimmäkseen pesäkoloissaan. Fretit saalistavat pareittain omistajansa ja kaupungin työntekijöiden valvonnassa. Frettejä käytetään noin 7–8 tuntia päivässä, ja sinä aikana ne voivat saada kiinni parikymmentä kania.<ref name="fretit2009"/>


Kanien aiheuttamia haittoja voidaan torjua myös eläinystävällisemmin, esimerkiksi suojaamalla kasveja verkoilla ja valitsemalla sellaisia koristekasveja, jotka eivät maistu jäniseläimille.<ref name="hesy2">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hesy.fi/info/tiedote310310.htm | Nimeke = Villikaniongelmaa jatkuvasti paisuteltu julkisuudessa | Ajankohta = 31.3.2010 | Julkaisija = Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry. | Viitattu = 12.3.2013}}</ref> Lisäksi monet pedot saalistavat kaneja: kaupunkikanien on havaittu houkutelleen muun muassa [[huuhkaja]]t ja ketut kantakaupungin alueelle, aivan ydinkeskustaan asti.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/citykanit_houkuttelevat_petoja_kaupunkiin/ | Nimeke = Citykanit houkuttelevat petoja kaupunkiin| Tekijä = Samuli Laita & Samuli Leivonniemi| Julkaisu = Metro| Ajankohta = 27.2.2009 | Viitattu = 12.3.2013}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/huuhkajaperhe_asuu_forumin_katolla_helsingin_keskustassa/ | Nimeke = Huuhkajaperhe asuu Forumin katolla Helsingin keskustassa| Tekijä = Johanna Mannila| Julkaisu = Metro| Ajankohta = 15.3.2011| Viitattu = 12.3.2013}}</ref>
Kanien aiheuttamia haittoja voidaan torjua muutenkin kuin metsästämällä, esimerkiksi suojaamalla kasveja verkoilla ja valitsemalla sellaisia koristekasveja, jotka eivät maistu jäniseläimille.<ref name="hesy2">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hesy.fi/info/tiedote310310.htm | Nimeke = Villikaniongelmaa jatkuvasti paisuteltu julkisuudessa | Ajankohta = 31.3.2010 | Julkaisija = Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry. | Viitattu = 12.3.2013}}</ref> Lisäksi pedot rajoittavat kanikannan kasvua. Kaupunkikanien on otaksuttu houkutelleen muun muassa [[huuhkaja]]t ja ketut kantakaupungin alueelle, aivan ydinkeskustaan asti.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/citykanit_houkuttelevat_petoja_kaupunkiin/ | Nimeke = Citykanit houkuttelevat petoja kaupunkiin| Tekijä = Samuli Laita & Samuli Leivonniemi| Julkaisu = Metro| Ajankohta = 27.2.2009 | Viitattu = 12.3.2013}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/huuhkajaperhe_asuu_forumin_katolla_helsingin_keskustassa/ | Nimeke = Huuhkajaperhe asuu Forumin katolla Helsingin keskustassa| Tekijä = Johanna Mannila| Julkaisu = Metro| Ajankohta = 15.3.2011| Viitattu = 12.3.2013}}</ref>


== Myönteisiä näkemyksiä ==
== Myönteisiä näkemyksiä ==
Villikaneihin suhtauduttiin alkuun neutraalisti, jopa suojelevasti: eläimet olivat eläneet jo melko pitkään rajallisella alueella aiheuttamatta mitään ongelmia.<ref name="kkliite2007"/> Kanien siirryttyä uusille elinalueille paikalliset asukkaat ovat aluksi pitäneet niitä söpöinä pikku otuksina. Vasta kun eläinten aiheuttamat haitat alkoivat näkyä, jotkut asukkaista alkoivat vaatia toimenpiteitä kanien hävittämiseksi.<ref name="M&K2007"/>
Villikaneihin suhtauduttiin aluksi melko välinpitämättömästi, jopa suojelevasti. Esimerkiksi vuonna 2001 Helsingin kaupungin silloinen ympäristönsuojelupäällikkö arvioi, että kaneista ei tulisi olemaan välitöntä haittaa.<ref name="M&K2007"/> Koska villikanien runsastumisesta ja haitoista ei ollut Suomessa aiempaa kokemusta, ja eläimet olivat eläneet jo melko pitkään rajallisella alueella aiheuttamatta mitään ongelmia, niiden hävittämistä ei osattu pitää tarpeellisena.<ref name="kkliite2007"/> Myöhemmin kanien vallatessa uusia elinalueita, paikalliset asukkaat ovat aluksi pitäneet niitä ”söpöinä pikku otuksina”. Vasta kun eläinten aiheuttamat haitat alkoivat näkyä, osa asukkaista alkoi vaatia toimenpiteitä kanien hävittämiseksi.<ref name="M&K2007"/>


Helsingin eläinsuojeluyhdistys on useissa tiedotteissaan vaatinut kaninpyynnin lopettamista ja huomauttanut, että istutusten suojaus verkoilla on kestävä ja metsästystä huomattavasti edullisempi tapa torjua kanituhoja. Citykanien on katsottu jo vakiintuneen osaksi kaupunkiluontoa. Lisäksi yhdistys on syyttänyt mediaa kanien aiheuttamien tuhojen paisuttelusta ja toivonut kohtuutta niitä koskevaan uutisointiin.<ref name="hesy2"/> Kaniuutisointia on arvostellut myös viestintätutkija, dosentti Jukka-Pekka Puro kirjoituksessaan ''Pyhä sota kaupunkikaneja vastaan''.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Jukka-Pekka Puro | Otsikko = Pyhä sota kaupunkikaneja vastaan| Julkaisu = Journalismikritiikin vuosikirja 2009| Ajankohta = | Vuosikerta = | Numero = | Sivut = 96-104 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Journalismin tutkimusyksikkö| Selite= | Tunniste= ISBN 978-951-44 7643-3| www = http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/65344/978-951-44-7643-3.pdf| Tiedostomuoto = pdf| Viitattu = 12.3.2013}}</ref>
Helsingin eläinsuojeluyhdistys on useissa tiedotteissaan vaatinut kaninpyynnin lopettamista ja huomauttanut, että istutusten suojaus verkoilla on kestävä ja metsästystä huomattavasti edullisempi tapa torjua kanituhoja. Citykanien on katsottu jo vakiintuneen osaksi kaupunkiluontoa. Lisäksi yhdistys on syyttänyt mediaa kanien aiheuttamien tuhojen paisuttelusta ja toivonut kohtuutta niitä koskevaan uutisointiin.<ref name="hesy2"/> Kaniuutisointia on arvostellut myös viestintätutkija, dosentti Jukka-Pekka Puro kirjoituksessaan ''Pyhä sota kaupunkikaneja vastaan''.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Jukka-Pekka Puro | Otsikko = Pyhä sota kaupunkikaneja vastaan| Julkaisu = Journalismikritiikin vuosikirja 2009| Ajankohta = | Vuosikerta = | Numero = | Sivut = 96-104 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Journalismin tutkimusyksikkö| Selite= | Tunniste= ISBN 978-951-44 7643-3| www = http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/65344/978-951-44-7643-3.pdf| Tiedostomuoto = pdf| Viitattu = 12.3.2013}}</ref>


Kanit ovat päässeet koristamaan designpääkaupungin juhlapostimerkkiä<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.futurecity.fi | Nimeke = Future city - tulevaisuuden kaupunki| Viitattu = 12.3.2013}}</ref>, ja Helsingin Sanomien joulukalenterissa on esiintynyt citykani Elli jo kolmen vuoden ajan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/kulttuuri/aihe/joulukalenteri/ | Nimeke = Joulukalenteri 2012| Julkaisu = Helsingin Sanomat| Viitattu = 12.3.2013}}</ref> [[Tuomas Kyrö]]n kirja ''Kerjäläinen ja jänis'' kertoo romanikerjäläisestä, jonka kumppanina on kuolemaantuomittu, jalkansa loukannut citykani.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = </http://luettuaelamaa.blogspot.fi/2012/12/tuomas-kyro-kerjalainen-ja-janis.html| Nimeke = Kerjäläinen ja jänis}}</ref> Vuonna 2011 tehty dokumenttielokuva ''Jahti'' kuvaa villikanien metsästystä ”luonnottomaksi” ja ”paradoksaaliseksi”.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://ohjelmat.yle.fi/dokumenttiprojekti/ohjelmisto/jahti | Nimeke = Jahti| Julkaisu = YLE 1 Dokumenttiprojekti| Julkaisija = yle.fi| Viitattu = 12.3.2013}}</ref>
Kanit ovat päässeet koristamaan designpääkaupungin juhlapostimerkkiä<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.futurecity.fi | Nimeke = Future city - tulevaisuuden kaupunki| Viitattu = 12.3.2013}}</ref>, ja Helsingin Sanomien joulukalenterissa on esiintynyt citykani Elli.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/kulttuuri/aihe/joulukalenteri/ | Nimeke = Joulukalenteri 2012| Julkaisu = Helsingin Sanomat| Viitattu = 12.3.2013}}</ref> [[Tuomas Kyrö]]n kirja ''Kerjäläinen ja jänis'' kertoo romanikerjäläisestä, jonka ainoa turva on ”toinen hylkiö”, citykani.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/tuomas_kyro_kerjalainen_ja_janis_72990.html#media=72993 | Nimeke = Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis| Tekijä = Nadja Nowak ja Seppo Puttonen| Julkaisu = Elävä arkisto| Julkaisija = yle.fi| Viitattu = 12.3.2013}}</ref> Vuonna 2011 tehty dokumenttielokuva ''Jahti'' kuvaa villikanien metsästystä ”luonnottomaksi” ja ”paradoksaaliseksi”.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://ohjelmat.yle.fi/dokumenttiprojekti/ohjelmisto/jahti | Nimeke = Jahti| Julkaisu = YLE 1 Dokumenttiprojekti| Julkaisija = yle.fi| Viitattu = 12.3.2013}}</ref>


== Tutkimuksia ==
== Tutkimuksia ==
Rivi 55: Rivi 54:
*{{Lehtiviite | Tekijä= Kemppainen, Jouni K.| Otsikko= Kanit keskuudessamme| Julkaisu= Kuukausiliite| Ajankohta= lokakuu 2007| Sivut= 76–83| Julkaisija= Helsingin Sanomat| Tunniste= ISSN 0780-0096}}
*{{Lehtiviite | Tekijä= Kemppainen, Jouni K.| Otsikko= Kanit keskuudessamme| Julkaisu= Kuukausiliite| Ajankohta= lokakuu 2007| Sivut= 76–83| Julkaisija= Helsingin Sanomat| Tunniste= ISSN 0780-0096}}
*{{Lehtiviite | Tekijä= Malinen, Jere| Otsikko= Villikanien valloitusretki on alkanut| Julkaisu= Metsästys ja Kalastus| Ajankohta= 2007|Numero= 4| Sivut= 26| Julkaisija= Yhtyneet Kuvalehdet}}
*{{Lehtiviite | Tekijä= Malinen, Jere| Otsikko= Villikanien valloitusretki on alkanut| Julkaisu= Metsästys ja Kalastus| Ajankohta= 2007|Numero= 4| Sivut= 26| Julkaisija= Yhtyneet Kuvalehdet}}
*{{Lehtiviite | Tekijä= Valste, Juha| Otsikko= Kauhea kaniini| Julkaisu= Suomen Luonto| Ajankohta= 2008|Numero = 9| Julkaisija= Suomen luonnonsuojeluliitto}}
*{{Lehtiviite | Tekijä= Valste, Juha| Otsikko= Kauhea kaniini| Julkaisu= Suomen Luonto| Ajankohta= 2008|Numero= 9| Julkaisija= Suomen luonnonsuojeluliitto}}
*{{Lehtiviite | Tekijä= Björkqvist, Jeanette| Otsikko= Dyr kaninjakt kan ersättas av räven| Julkaisu= Hufvudstadsbladet| Ajankohta= 13.2.2013| Sivu= 10| Julkaisija= KSF Media| Tunniste= ISSN 0356-0724}}


=== Viitteet ===
=== Viitteet ===

Versio 13. maaliskuuta 2013 kello 19.55
Tätä artikkelia on ehdotettu lupaavaksi artikkeliksi.
Lupaava artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Helsinkiläinen villiintynyt kani.

Helsingin villikanit, puhekielessä citykanit, ovat pääkaupunkiseudulla vapaiksi päästettyjä tai karanneita lemmikkikaneja (Oryctolagus cuniculus) ja niiden jälkeläisiä, jotka elävät luonnossa villiintyneenä vieraslajina. Ensimmäiset havainnot villiintyneistä kaneista tehtiin 1980-luvun puolivälissä, ja populaatio alkoi levitä 2000-luvun alussa poikkeuksellisen lämpimien talvien ansiosta. Metsästyksen ja ankarampien talvien vuoksi villikanien kannan kasvu on taittunut tai määrä jopa vähentynyt 2010-luvulla, mutta ilmeisesti kanta on muodostunut pysyväksi. Vuonna 2012 Helsingissä metsästettiin 800 kania.

Kaneja on pidetty haitallisina, koska ne tuhoavat kasvillisuutta ja kaivavat koloja tie- ja ratavalleihin. Niiden on epäilty myös levittävän loisia ja sairauksia. Kanien aiheuttamien tuhojen torjunnasta ja niiden metsästämisestä on arvioitu koituvan kustannuksia vuosittain noin puoli miljoonaa euroa. Toisaalta kaneja on pidetty myös osana nykyistä kaupunkiluontoa. Helsingin eläinsuojeluyhdistys on vaatinut kaninpyynnin lopettamista ja arvostellut mediaa villikaniongelman paisuttelusta.

Alkuperä ja levinneisyys

Ensimmäiset villiintyneet kanit nähtiin 1980-luvun puolivälissä Kyläsaaren ja Arabianrannan läheisillä joutomaa-alueilla.[1] Omistajien hylkäämät kanit olivat selviytyneet hengissä ja alkoivat lisääntyä luonnossa.[2] Yksittäisiä hylättyjä lemmikkikaneja oli nähty jo aikaisemminkin, mutta ne eivät olleet selviytyneet talvista. Kyläsaaren kanit hyötyivät alueella toimineista kompostointilaitoksesta ja maankaatopaikasta, joihin tuotiin jatkuvasti kasvijätteitä, kaadettuja puita ja oksia. Vuonna 1997 kaneista tehtiin ensimmäinen ilmoitus Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle. Yhdistyksen jäsenet kävivät paikalla ja yrittivät pyydystää kaneja, mutta eivät onnistuneet. Vuonna 1998 kaneja oli alueella edellisvuotta enemmän ja niistä oli tullut aiempaa arempia. Vuosituhannen vaihteessa ne lähtivät levittäytymään Kyläsaaresta ympäröiville asuinalueille.[1] 2000-luvun alun poikkeuksellisen lämpimien talvien ansiosta populaatio kasvoi ja levisi eri puolille kaupunkia.[3]

Vuonna 2007 villikaneja oli havaittu keskustan liepeillä ainakin Kumpulassa, Pasilassa, Linnanmäen kulmilla ja Töölönlahden rannoilla sekä Tähtitorninmäellä. Kauempana keskustasta niitä elää esimerkiksi Haagassa, Oulunkylässä, Pakilassa[4], Viikissä[4] ja Vartiokylässä.[4] Kanipopulaatio on alkanut levittäytyä Helsingistä myös muihin pääkaupunkiseudun kuntiin.[2] Espoossa havaittiin ensimmäiset yksilöt vuosien 2006–2007 tienoilla Mankkaalla,[1] ja vuoteen 2009 mennessä ne olivat levinneet lännessä jo Kehä III:n yli. Niiden on arveltu leviävän myös pohjoiseen Vantaalle.[2]

Helsingissä arvioitiin eläneen keväällä 2007 vähintään 2 000[4] ja syksyllä 2009 noin 7 000 villikaniyksilöä.[2] Kylmät ja luminen talvi 2010–2011 sekä paikoin myös metsästys ovat pienentäneet kanikantaa,[5] mutta metsästys ei pystyne enää hävittämään niitä kokonaan.[6] Helsinkiin on siten muodostunut maailman pohjoisin vakituinen kanipopulaatio.[1]

Kaksi villikania Kansallisoopperan ulkonäyttämöllä.

Helsingin villikanit ovat selvinneet luonnossa lähinnä alueen poikkeuksellisen vähälumisten ja lämpimien talvien,[4] ja ihmisten myönteisen suhtautumisen ansiosta. Kaupunkilaiset ovat ruokkineet villikaneja. Toisaalta kanta saa yhä edelleen vahvistusta hylätyistä lemmikeistä.[2] Muita tekijöitä menestymiselle saattavat olla kanien monipuolinen ravinnonkäyttö ja niiden tapa kaivaa pesäkolonsa routakerroksen alla olevaan maahan.[6] Kaupungissa on tarjolla erilaisia ravintolähteitä, ja rakennusten lähistöllä on kanille sopivia pesäpaikkoja.[1] Todennäköisesti kanit ovat levinneet etenkin junaraiteita pitkin.[4]

Vaikka ihmisten hylkäämät lemmikkikanit ovat olleet monen värisiä ja -kokoisia, ruskea riistanväri dominoi niiden jälkeläisissä, jotka muistuttavat Keski- ja Etelä-Euroopassa eläviä alkuperäisiä villikaniineja sekä käyttäytymiseltään että ulkonäöltään. Useimmat helsinkiläiset villikanit ovat nykyisin pienikokoisia, pystykorvaisia ja harmaanruskeita.[4] Erilaisia väripoikkeamia kuitenkin esiintyy edelleen, yleisimpänä monien yksilöiden otsaa pitkin kulkeva valkoinen juova.[1]

Vaikutukset ympäristöön

Kansallisoopperan läheisyydessä kuvattu villikani.

Helsingin yliopiston kasvitieteellisille puutarhoille Kaisaniemessä ja Kumpulassa on haittaa kaneista ja myös rusakoista, sillä ne syövät koristekasveja ja saattavat tappaa lumitalvina joitain suuriakin puita jyrsimällä niiden tyviä kuorettomiksi. Samoja ongelmia on ollut siirtolapuutarhoissa ja Viikissä sijaitsevilla yliopiston koeviljelmillä. Malmin ja Hietaniemen hautausmailla kanit ja jänikset ovat nakerrelleet omaisten kukkasia. Kanit ovat myös kaivaneet koloja joihinkin tie- ja ratavalleihin.[4]

Kasvaneen kanikannan vuoksi punkit ja täit ovat yleistyneet ja riski sairastua borrelioosiin tai jänisruttoon on noussut. Kanien raadoista on havaittu kanitäitä, jotka levittävät jänisruttoa. Kanikanta on myös todennäköisesti lisännyt puutiaisten määrää.[7] Ka­neis­ta ei kuitenkaan löy­ty­nyt puutiaisaivokuumet­ta ai­heut­ta­vaa vi­rus­ta tutkimuksessa, jossa Hel­sin­gin yli­opis­ton vi­ro­lo­gian tut­ki­jat ana­ly­soi­vat lä­hes 300 kan­ta­kau­pun­gin alueel­ta vuo­si­na 2008–2010 pyydetyn ka­nin ve­ri­näyt­teet.[8]

Helsingin kaupungin rakennusviraston luontoasiantuntija arvioi vuonna 2010, että kanit aiheuttavat kustannuksia kaupungille puolen miljoonan euron edestä vuosittain.[3] Metsästykseen kuluu noin 300 000 euroa vuodessa,[9][10], minkä lisäksi rahaa menee myös välittömään kasvien suojaamiseen ja aitaamiseen.[3] Suuri osa kantakaupungin aroista istutuksista on jo suojattu jänisverkoilla,[9] eikä kanituhoja juurikaan havaittu vuonna 2010.[11]

Metsästys ja vahinkojen torjunta

Suomen metsästyslaissa villikani on määritelty riistaeläimeksi,[12] jota saa metsästää 1. syyskuuta – 31. maaliskuuta välisenä aikana.[13] Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) on tilastoinut Suomessa metsästettyjen kanien määriä. Määrä oli suurimmillaan vuonna 2009, jolloin koko maassa metsästettiin 3 900 kania. Vuosina 2010 ja 2011 saalis oli romahtanut 1 200 kaniin vuodessa.[14]

Helsingissä kanien metsästys alkoi ensin poikkeuslupien turvin Kaisaniemen ja Kumpulan kasvitieteellisissä puutarhoissa metsästyskaudella 2005–2006.[15] Nykyisin Helsingin julkisten viheralueiden kanien hävittämisestä huolehtii ensisijaisesti kaupungin rakentamispalvelu Stara.[6] Staran projektipäällikön mukaan kanikannan kasvu on saatu loppumaan, kantaa on pystytty harventamaan ja metsästystä aiotaan jatkaa.[16] Metsästyskaudella 2011–2012 Helsingin seudulla metsästettiin noin 800 kania ja metsästyskaudella 2012–2013 saalis jäänee samalle tasolle.[16] Metsästetyt kanit myydään Korkeasaaren eläintarhaan petoeläinten ruuaksi muutaman euron kappalehintaan.[17]

Kanien metsästyksessä käytetään monia eri menetelmiä. Aluksi välineenä olivat jousimetsästyksen harrastajien jouset.[4] Nykyisin yleisempiä tapoja ovat öisin tapahtuva pitkäverkkopyynti ja ympärivuorokautinen loukkupyynti.[6] Vuodesta 2008 Helsingin kaupungin rakentamispalvelu on hyödyntänyt kanien metsästyksessä frettejä eli kesyhillereitä. Frettejä laitetaan kanijahtiin vilkkailla paikoilla keskustan puistoissa, missä ampuminen tai loukuttaminen ei ole mahdollista. Fretti tunkeutuu kanien kaivamiin koloihin ja ajaa kanit koloistaan ulkona odottaviin verkkoihin. Menetelmä toimii tehokkaimmin talvella, jolloin kasvillisuus on lakastunut ja kanit oleilevat enimmäkseen pesäkoloissaan. Fretit saalistavat pareittain omistajansa ja kaupungin työntekijöiden valvonnassa. Frettejä käytetään noin 7–8 tuntia päivässä, ja sinä aikana ne voivat saada kiinni parikymmentä kania.[17]

Kanien aiheuttamia haittoja voidaan torjua muutenkin kuin metsästämällä, esimerkiksi suojaamalla kasveja verkoilla ja valitsemalla sellaisia koristekasveja, jotka eivät maistu jäniseläimille.[18] Lisäksi pedot rajoittavat kanikannan kasvua. Kaupunkikanien on otaksuttu houkutelleen muun muassa huuhkajat ja ketut kantakaupungin alueelle, aivan ydinkeskustaan asti.[19][20]

Myönteisiä näkemyksiä

Villikaneihin suhtauduttiin aluksi melko välinpitämättömästi, jopa suojelevasti. Esimerkiksi vuonna 2001 Helsingin kaupungin silloinen ympäristönsuojelupäällikkö arvioi, että kaneista ei tulisi olemaan välitöntä haittaa.[4] Koska villikanien runsastumisesta ja haitoista ei ollut Suomessa aiempaa kokemusta, ja eläimet olivat eläneet jo melko pitkään rajallisella alueella aiheuttamatta mitään ongelmia, niiden hävittämistä ei osattu pitää tarpeellisena.[1] Myöhemmin kanien vallatessa uusia elinalueita, paikalliset asukkaat ovat aluksi pitäneet niitä ”söpöinä pikku otuksina”. Vasta kun eläinten aiheuttamat haitat alkoivat näkyä, osa asukkaista alkoi vaatia toimenpiteitä kanien hävittämiseksi.[4]

Helsingin eläinsuojeluyhdistys on useissa tiedotteissaan vaatinut kaninpyynnin lopettamista ja huomauttanut, että istutusten suojaus verkoilla on kestävä ja metsästystä huomattavasti edullisempi tapa torjua kanituhoja. Citykanien on katsottu jo vakiintuneen osaksi kaupunkiluontoa. Lisäksi yhdistys on syyttänyt mediaa kanien aiheuttamien tuhojen paisuttelusta ja toivonut kohtuutta niitä koskevaan uutisointiin.[18] Kaniuutisointia on arvostellut myös viestintätutkija, dosentti Jukka-Pekka Puro kirjoituksessaan Pyhä sota kaupunkikaneja vastaan.[21]

Kanit ovat päässeet koristamaan designpääkaupungin juhlapostimerkkiä[22], ja Helsingin Sanomien joulukalenterissa on esiintynyt citykani Elli.[23] Tuomas Kyrön kirja Kerjäläinen ja jänis kertoo romanikerjäläisestä, jonka ainoa turva on ”toinen hylkiö”, citykani.[24] Vuonna 2011 tehty dokumenttielokuva Jahti kuvaa villikanien metsästystä ”luonnottomaksi” ja ”paradoksaaliseksi”.[25]

Tutkimuksia

Luonnontieteellinen keskusmuseo on kartoittanut kanien leviämistä yhteistyössä Helsingin ja Espoon kaupunkien kanssa. Tärkeää tutkimusaineistoa ovat olleet kansalaisten tekemät havainnot, joita on kerätty Internetissä toimivan Hatikka-palvelun avulla.[2] Lisäksi Helsingin kaupungin rakennusvirasto on kustantanut riistaeläintieteen opiskelijan tekemän kaniselvityksen [4] Tästä materiaalista Päivi Leikas laatikin yliopiston metsätieteiden laitokselle pro gradu -tutkielmansa pääkaupunkiseudun villikanien levittäytymisestä ja ravintokasveista.[26]

Lähteet

  • Jakonen, Jani: Citykanien metsästys on jälleen käynnissä. Helsingin Uutiset, 25.–26.9.2010, s. 3. Lehden verkkoversio.
  • Kemppainen, Jouni K.: Kanit keskuudessamme. Kuukausiliite, lokakuu 2007, s. 76–83. Helsingin Sanomat. ISSN 0780-0096.
  • Malinen, Jere: Villikanien valloitusretki on alkanut. Metsästys ja Kalastus, 2007, nro 4, s. 26. Yhtyneet Kuvalehdet.
  • Valste, Juha: Kauhea kaniini. Suomen Luonto, 2008, nro 9. Suomen luonnonsuojeluliitto.

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g Kemppainen
  2. ↑ a b c d e f Citykanit leviävät jo Kehä III:n yli.
  3. ↑ a b c Vieras uhka leviää luontoon. Luonnonsuojelija, 2010, 36. vsk, nro 4, s. 7. Suomen luonnonsuojeluliitto. ISSN 0788-8708.
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l Malinen
  5. ↑ http://yle.fi/uutiset/city-kanit_kaikkosivat_hietaniemen_hautausmaalta/5400467)
  6. ↑ a b c d Jakonen
  7. ↑ YLE Helsinki: Citykanit lisänneet punkkeja ja täitä Helsingissä Yle.fi. 26.5.2010. Yleisradio. Viitattu 8.4.2011.
  8. ↑ Helsingin Sanomat 14.10.2012
  9. ↑ a b Designpääkaupungin postimerkkiin päässeen eläimen tappaminen tahraa kaupungin imagon 6.9.2011. Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry.. Viitattu 12.3.2013.
  10. ↑ Hannele Luukkainen ja Anja Lampio: Metsästys ei ole luonnonsuojelijan harrastus. (yleisönosastokirjoitus) Luonnonsuojelija, 2010, nro 6, s. 23. Suomen luonnonsuojeluliitto. ISSN 0788-8708.
  11. ↑ Jeannette Östman: Sista eldprovet för puschinian. Hbl 30.4.2010
  12. ↑ Metsästyslaki 28.6.1993/615 §5 Luettu 8.4.2011
  13. ↑ Metsästysasetus 12.7.1993/666 §24 Luettu 8.4.2011
  14. ↑ Metsästys 2011, s. 22. Helsinki: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, 2012. ISBN 978-951-776-909-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.3.2013).
  15. ↑ Pimpinella, 2006, 25. vsk, nro 2, s. 30. ISSN 1796-4555. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.3.2013.
  16. ↑ a b Marke Harkas: Citykanien tarkka tappotilasto tehdään metsästyskauden päättyessä Metro. 18.2.2013. Viitattu 11.3.2013.
  17. ↑ a b Korhonen, Petri: Helsinki maksaa freteille 10 euron tuntipalkkaa www.taloussanomat.fi. 3.12.2009. Taloussanomat. Viitattu 3.12.2009.
  18. ↑ a b Villikaniongelmaa jatkuvasti paisuteltu julkisuudessa 31.3.2010. Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry.. Viitattu 12.3.2013.
  19. ↑ Samuli Laita & Samuli Leivonniemi: Citykanit houkuttelevat petoja kaupunkiin Metro. 27.2.2009. Viitattu 12.3.2013.
  20. ↑ Johanna Mannila: Huuhkajaperhe asuu Forumin katolla Helsingin keskustassa Metro. 15.3.2011. Viitattu 12.3.2013.
  21. ↑ Jukka-Pekka Puro: Pyhä sota kaupunkikaneja vastaan. Journalismikritiikin vuosikirja 2009, , s. 96-104. Journalismin tutkimusyksikkö. ISBN 978-951-44 7643-3. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 12.3.2013.
  22. ↑ Future city - tulevaisuuden kaupunki futurecity.fi. Viitattu 12.3.2013.
  23. ↑ Joulukalenteri 2012 Helsingin Sanomat. Viitattu 12.3.2013.
  24. ↑ Nadja Nowak ja Seppo Puttonen: Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis Elävä arkisto. yle.fi. Viitattu 12.3.2013.
  25. ↑ Jahti YLE 1 Dokumenttiprojekti. yle.fi. Viitattu 12.3.2013.
  26. ↑ Maisterintutkielmat - metsäekologia (Leikas, Päivi: Pääkaupunkiseudun villikanien levittäytyminen sekä villikanien ravintokasvit) Helsinki.fi/metsatieteet. 2009. Helsingin yliopisto, Metsätieteiden laitos. Viitattu 8.4.2011.

Aiheesta muualla

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Helsingin_villikanit&oldid=12876797”