Ero sivun ”Maniokki” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Rivi 30: | Rivi 30: | ||
== Maniokki ravintona == |
== Maniokki ravintona == |
||
Suuri osa maailman väestöä erityisesti tropiikissa käyttää maniokkia pääasiallisena ravintonaan. Mukuloista voidaan valmistaa jauhoja ja ryynejä, joita kutsutaan ''tapiokaksi''. Keitettyä maniokkia käytetään [[peruna]]n tapaan, ja tapiokalla voi korvata esimerkiksi [[vehnä]]jauhoja. |
Suuri osa maailman väestöä erityisesti tropiikissa käyttää maniokkia pääasiallisena ravintonaan. Mukuloista voidaan valmistaa jauhoja ja ryynejä, joita kutsutaan ''tapiokaksi''. Keitettyä maniokkia käytetään [[peruna]]n tapaan, ja tapiokalla voi korvata esimerkiksi [[vehnä]]jauhoja. |
||
Maniokkia voi myös hapattaa, jolloin siitä häviävät sen sisältämät haitalliset aineet. Maniokkia ei saa syödä raakana sen [[sinihappo|sinihapon]] vuoksi. Afrikassa ja Etelä-Amerikassa syödään maniokkia paljon, ja myrkytykset ovat ongelma.<ref>[http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16619750 Chronic poisoning by hydrogen cuanide in cassava]</ref> |
|||
Maniokista voidaan valmistaa myös [[asetoni]]a ja [[etanoli|alkoholia]]. |
Maniokista voidaan valmistaa myös [[asetoni]]a ja [[etanoli|alkoholia]]. |
Versio 13. maaliskuuta 2013 kello 15.36
Maniokki | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Malpighiales |
Heimo: | Tyräkkikasvit Euphorbiaceae |
Suku: | Manihot |
Laji: | esculenta |
Kaksiosainen nimi | |
Manihot esculenta |
|
Katso myös | |
Maniokki eli kassava (Manihot esculenta) on tyräkkikasveihin kuuluva puolipensas. Se kasvaa 5 metriä korkeaksi ja kukkii syyskuusta marraskuuhun. Maniokki on kotoisin Etelä-Amerikasta.
Tätä vanhaa hyötykasvia on viljelty ainakin 5 000 vuotta. Portugalilaiset toivat maniokin Länsi-Afrikkaan 1500-luvulla, minkä jälkeen se levisi nopeasti päiväntasaajan eteläpuolella. Sri Lankaan kasvi tuotiin 1786 ja Jaavalle 1835.
Maniokki tekee 30–60 cm pitkiä mukuloita. Niissä on runsaasti tärkkelystä mutta vain vähän proteiinia. Mukulat eivät ole sellaisinaan syömäkelpoisia, vaan osa lajikkeista on ennen ravinnoksi käyttöä keitettävä, osa vaatii teollisen käsittelyn.
Koska maniokin viljely ei vaadi pistokkaita lukuun ottamatta ulkopuolisia panoksia, maniokkilajikkeiden jalostus ja uusien lajikkeiden levittäminen läntiseen ja eteläiseen Afrikkaan on osoittautunut maanosan maanviljelyn yhdeksi nykyajan menestystarinaksi. Kun kasvanut maniokin tuotanto on ylittänyt paikallisen tarpeen, sen toimittaminen muualle on synnyttänyt uusia työpaikkoja jalostus- ja kuljetusyrityksissä.[1]
Maniokki ravintona
Suuri osa maailman väestöä erityisesti tropiikissa käyttää maniokkia pääasiallisena ravintonaan. Mukuloista voidaan valmistaa jauhoja ja ryynejä, joita kutsutaan tapiokaksi. Keitettyä maniokkia käytetään perunan tapaan, ja tapiokalla voi korvata esimerkiksi vehnäjauhoja.
Maniokkia voi myös hapattaa, jolloin siitä häviävät sen sisältämät haitalliset aineet. Maniokkia ei saa syödä raakana sen sinihapon vuoksi. Afrikassa ja Etelä-Amerikassa syödään maniokkia paljon, ja myrkytykset ovat ongelma.[2]
Maniokista voidaan valmistaa myös asetonia ja alkoholia.
Lähteet
- ↑ Kehitys 4/2006: Kaisa Karttunen: Menestystarinoita Afrikan maataloudesta, s. 17
- ↑ Chronic poisoning by hydrogen cuanide in cassava
Aiheesta muualla
- ITIS: Manihot esculenta (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Manihot esculenta (englanniksi)
- Flora of China: Manihot esculenta (englanniksi)