Maanjako

Maanjako. Muinoin kylien ja yksittäistalojen asukkaat ottivat erämaasta hallintaansa laajoja-alueita metsälläkäyntiä ja kaskiviljelyä varten. He rajoittivat oman alueensa hakkaamalla puihin merkkejä enemmän tai vähemmän tarkasti.

Ajanmittaan vakaantui peltoviljelys ja pellot jaettiin osamiesten kesken todennäköisesti kylvömäärän mukaan.

Ruotsin vallan mukana Suomeen tuli aurinko eli ilmansuuntajako, jota alettiin kutsua sarkajaoksi. Aurinkojako on vanhin lainsäätelemä maanjakotoimitus Suomessa,, jonka nimi juontuu sarkojen jakamisesta auringon kulkusuunnan mukaisesti samaan numerojärjestykseen kuin talot olivat itse kylässä.

Jakotapaa koskevat säännökset olivat vielä mukana vuoden 1734 laissa. Jakoperusteena käytettiin äyriä, puntaa, manttaalia tai kyynärää. Tiluspalstojen lukumäärän vähentämiseksi ja järjestämiseksi yhtenäisemmiksi, annettiin 1700-luvun loppupuolella uusia säännöksiä maanjaosta, jota alettiin kutsua isojaoksi. Isojaot aloitettiin Suomessa vuonna 1749.

Ensimmäinen isojakoa koskeva asetus säädettiin 1757, seuraava 1775 ja kuninkaan selitys vuonna 1777. Asetuksien tarkoituksena oli kumota sarkajaot ja koota talon tilukset yhdeksi kokonaisuudeksi. Kylän metsämaasta lohkaistiin kotitaloustarpeeseen sopiva määrä metsää, loppuosan jäädessä valtiolle kuuluvaksi.

Säännökset isojaosta olivat erittäin epätäsmällisiä, tästä johtuen annettiin vuonna 1848 maanmittausohjesääntö, joka sisälsi käytännöllisemmät ohjeet maanjaosta. Ohjesääntö oli osittain lailla ja asetuksillä muutettuna voimassa aina vuoteen 1916, jolloin maanjakoa koskeva lainsäädöntö kokonaan uudistettiin. Tämän lain mukaan voitiin myös vesialueet jakaa sekä täydentää isojakoa uusjaolla, halkoa ja lohkoa. Kahta viimeksi mainittua kutsutaan maatilan osittamiseksi. Vuonna 1926 laaadittu asetus muutti kaikki palstatilat lohkotiloiksi.

Käsitteiden määrittelyä

• Isojako tarkoittaa sellaista maanjakoa, jossa jakamattoman kylän monipalstaisuus lopetaan ja kullekkin talolla annetaan toimitetun jyvityksen perusteeella sille kuuluvat tilukset yhtena tai mahdollisimman harvoina tiluskappaleina.

• Kylä tarkoittaa isojaossa vanhastaan ollutta yksinäistaloa tai muutakin lohkokuntaa, jonka alueet on tietyillä rajoilla määritelty. Siellä missä ei ollut kylää, kutsuttiin jakokunnaksi. Isojako voidaan toimittaa sellaisessa kylässä tai jakokunnassa, jossa sitä ei ole aikaisemmin toimitettu. Isojako on lain mukaan toimitettava, mikäli yleinen etu tai joku talon omistaja sitä vaatii.

• Manttaali ilmaisee sen osuuden, joka talolle kuuluu kylän maasta tai vesialueesta.

• Uusjako on toimitus, jolla voidaan korjata aikaisemmin isojaossa tapahtuneita virheitä ja puutteita. Uusjaot ovat uusia isojakoja, joissa jakoperusteena on isojaon mukainen nautinta.

• Isojaon täydentämisessä käydään läpi uudelleen rajoja ja pyykityksiä. Monipalstaisuuden vähentämiseksi voidaan tiluksia ja kylänmäkiä vaihtaa tai muuten muuttaa.

• Lohkominen on rajoilleen määrätyn alueen erottaminen tilasta uudeksi itsenäiseksi tilaksi, jolla on oma reksiterinumreo ja manttaali, jos sellainen oli emätilalla.

• Palstatilan erottaminen on ositusmuoto, jossa määrätty alue erotettiin omaksi itsenäiseksi yksityisoikeudelliseksi tilakseen, mutta se ei saanut omaa manttaalia ja veroa. Emätila vastasi sen kruunulle menevistä veroista ja muista velvoitteista.