Ero sivun ”Lappalaiset” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pois sotkentaa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 8: Rivi 8:
Eri karjalaisryhmät ovat käyttäneet lappalais-nimitystä sekä itsestään että toisistaan. Esimerkiksi [[Itä-Karjala]]ssa pohjoisempana asuvia ihmisryhmiä on nimitetty lappalaisiksi aivan viime aikoinakin, vaikka nämä eivät saamelaisia olekaan. Samoin myös Suomen Etelä-Karjalassa Lappeen kihlakunnan asukkaiden oma perinteinen nimitys on ''lappalainen'', jota myös naapurit ovat käyttäneet<ref>; Kantonen Marja 1993, Lappeen murretta. Suomen kielen näytteitä 36. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki, sivu 37:5</ref> Idässä esimerkiksi [[lyydiläiset]] kutsuvat pohjoispuolellaan asuvia eteläkarjalaisia lappalaisiksi.<ref>http://www.tie.to/lyydit/lintukoto.html</ref> [[Viena]]laiset erottivat kaksi eri Lappia. Nykyisin Lappina tunnettua aluetta he kutsuivat nimellä ''Tulilappi'', ja siellä asuvat saamelaiset tunnettiin "tulilappalaisina". Lapiksi he taas kutsuivat Vienassa ja jonkin verran Vienasta itään ja pohjoiseen sijaitsevia eränkäyntialueitaan.
Eri karjalaisryhmät ovat käyttäneet lappalais-nimitystä sekä itsestään että toisistaan. Esimerkiksi [[Itä-Karjala]]ssa pohjoisempana asuvia ihmisryhmiä on nimitetty lappalaisiksi aivan viime aikoinakin, vaikka nämä eivät saamelaisia olekaan. Samoin myös Suomen Etelä-Karjalassa Lappeen kihlakunnan asukkaiden oma perinteinen nimitys on ''lappalainen'', jota myös naapurit ovat käyttäneet<ref>; Kantonen Marja 1993, Lappeen murretta. Suomen kielen näytteitä 36. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki, sivu 37:5</ref> Idässä esimerkiksi [[lyydiläiset]] kutsuvat pohjoispuolellaan asuvia eteläkarjalaisia lappalaisiksi.<ref>http://www.tie.to/lyydit/lintukoto.html</ref> [[Viena]]laiset erottivat kaksi eri Lappia. Nykyisin Lappina tunnettua aluetta he kutsuivat nimellä ''Tulilappi'', ja siellä asuvat saamelaiset tunnettiin "tulilappalaisina". Lapiksi he taas kutsuivat Vienassa ja jonkin verran Vienasta itään ja pohjoiseen sijaitsevia eränkäyntialueitaan.


Maanviljelyn yleistyessä lappalaiset sulautuivat vähitellen muuhun väestöön. Muutamat Etelä-Suomen paikannimet (esimerkiksi [[Lappi (kunta)|Lappi]], Lapinniemi ja [[Lapinjärvi]]) viittaavat näihin lappalaisiin.<ref name="multiple">{{Kirjaviite|Tekijä=Heikkola, Leena | Nimike=Lapin historia. s. 13 | Julkaisija=Lapin lääninhallitus - Lapin Maakuntaliitto | Vuosi=1982 | Tunniste=ISBN 951-99371-8-8}}</ref>
Maanviljelyn yleistyessä nykyisen saamelaisalueen eteläpuolella asuvat lappalaiset sulautuivat vähitellen muuhun väestöön. Muutamat Etelä-Suomen paikannimet (esimerkiksi [[Lappi (kunta)|Lappi]], Lapinniemi ja [[Lapinjärvi]]) viittaavat eteläisiin lappalaisiin. Saamelaisperäisiä paikannimiä tavataan lähes koko Suomessa, mutta ne lisääntyvät pohjoisemmas mentäessä.<ref name="multiple">{{Kirjaviite|Tekijä=Heikkola, Leena | Nimike=Lapin historia. s. 13 | Julkaisija=Lapin lääninhallitus - Lapin Maakuntaliitto | Vuosi=1982 | Tunniste=ISBN 951-99371-8-8}}</ref>

Suomen lappalaisväestö kartoitettiin viimeksi Lapin komitean toimesta 1940-luvun lopussa, ja kukin yksilö sijoitettiin komiteanmietinnön liitteenä olevaan karttaan. Tiedot kerättiin yleensä seurakunnittain, joissa kirkkoherra laati luettelon seurakuntansa lappalaisista. Saamelaisalueella nimitystä lappalainen pidettiin halveksivana, ja sen tilalle tuli nimitys saamelainen, jolla tarkoitettiin samaa väestöä kuin komiteatyössä kartoitettua. Suomen saamelaisväestö selvitettiin sitten monipuolisesti 1960-luvun alussa, ja tämän selvityksen pohjalta on syntynyt nykyisten saamelaiskäräjävaalien äänestysluettelo. Kun nimitys lappalainen jäi ikään kuin vapaaksi, monet Inarin ja Enontekiön suomalaissukujen jäsenet alkoivat kutsua itseään lappalaisiksi.


Lappalaista ei pidä käyttää tarkoittaessa [[Lapin maakunta|Lapin nykymaakunnan]] alueella asuvaa tai sieltä kotoisin olevaa (suomalaista) henkilöä, vaan oikea termi tähän on ''lappilainen''.
Lappalaista ei pidä käyttää tarkoittaessa [[Lapin maakunta|Lapin nykymaakunnan]] alueella asuvaa tai sieltä kotoisin olevaa (suomalaista) henkilöä, vaan oikea termi tähän on ''lappilainen''.

Versio 10. maaliskuuta 2013 kello 15.44

Tämä artikkeli kertoo väestöryhmästä. Muista merkityksistä katso Lappalainen (sukunimi).
Muun muassa maanviljelyn ja kiinteän asutuksen jättämät merkit antavat kuvan suomalaisiin samaistetun väestön asuinseuduista keskiajan alussa noin vuonna 1150. Niiden ulkopuolella asui lappalaisiksi kutsuttua pyyntiväestöä, joita on arkeologian keinoin vaikeampi sijoittaa kartalle.

Lappalainen-nimitystä käytettiin entisaikaan, ainakin keskiajalta lähtien, sisä-Suomen ja yleisemmin Fennoskandian maanviljelysalueiden ulkopuolella asuneesta, liikkuvaa pyyntikulttuuria harjoittaneesta väestöstä. Näitä lappalaisia on asunut jopa Etelä-Suomessa ja Ruotsissa havumetsävyöhykkeen etelärajalla asti. Nimitys lappalainen on perinteisesti yhdistetty saamelaisiin. Nykyisinkin saamelaisia kutsutaan joskus lappalaisiksi, vaikka monet pitävät nimitystä loukkaavana. Ei kuitenkaan ole varmaa, että kansanperinteen ja vanhojen kirjallisten lähteiden tuntemilla lappalaisilla olisi viitattu aina nimenomaan saamelaisten esi-isiin. Historiantutkija Jukka Korpelan mukaan keskiajan kirjallisissa lähteissä "lappalaiset" oli yleisnimitys erämaaseutujen asukkaille, jotka eivät todellisuudessa olleet kielellisesti, kulttuurisesti tai elinkeinoiltaan yhdenmukaista joukkoa. Kysymys on kuitenkin mutkikas, sillä saamen kieleen palautuvaa paikannimistöä voidaan toisaalta osoittaa Etelä-Suomestakin.

Sana Lappi saattoi alun perin tarkoittaa lähinnä syrjäisessä sisämaassa olevaa paikkaa. Samaan tapaan kutsuttiin terän syrjää lappeeksi. Syrjäinen Lappi oli keskeisen rintamaan vastakohta. Yhteisöt saattoivat kutsua erämaiksi niitä Lapin alueita, jotka olivat yhteisön vakiintunutta eränkäyntialuetta.

Eri karjalaisryhmät ovat käyttäneet lappalais-nimitystä sekä itsestään että toisistaan. Esimerkiksi Itä-Karjalassa pohjoisempana asuvia ihmisryhmiä on nimitetty lappalaisiksi aivan viime aikoinakin, vaikka nämä eivät saamelaisia olekaan. Samoin myös Suomen Etelä-Karjalassa Lappeen kihlakunnan asukkaiden oma perinteinen nimitys on lappalainen, jota myös naapurit ovat käyttäneet[1] Idässä esimerkiksi lyydiläiset kutsuvat pohjoispuolellaan asuvia eteläkarjalaisia lappalaisiksi.[2] Vienalaiset erottivat kaksi eri Lappia. Nykyisin Lappina tunnettua aluetta he kutsuivat nimellä Tulilappi, ja siellä asuvat saamelaiset tunnettiin "tulilappalaisina". Lapiksi he taas kutsuivat Vienassa ja jonkin verran Vienasta itään ja pohjoiseen sijaitsevia eränkäyntialueitaan.

Maanviljelyn yleistyessä nykyisen saamelaisalueen eteläpuolella asuvat lappalaiset sulautuivat vähitellen muuhun väestöön. Muutamat Etelä-Suomen paikannimet (esimerkiksi Lappi, Lapinniemi ja Lapinjärvi) viittaavat eteläisiin lappalaisiin. Saamelaisperäisiä paikannimiä tavataan lähes koko Suomessa, mutta ne lisääntyvät pohjoisemmas mentäessä.[3]

Suomen lappalaisväestö kartoitettiin viimeksi Lapin komitean toimesta 1940-luvun lopussa, ja kukin yksilö sijoitettiin komiteanmietinnön liitteenä olevaan karttaan. Tiedot kerättiin yleensä seurakunnittain, joissa kirkkoherra laati luettelon seurakuntansa lappalaisista. Saamelaisalueella nimitystä lappalainen pidettiin halveksivana, ja sen tilalle tuli nimitys saamelainen, jolla tarkoitettiin samaa väestöä kuin komiteatyössä kartoitettua. Suomen saamelaisväestö selvitettiin sitten monipuolisesti 1960-luvun alussa, ja tämän selvityksen pohjalta on syntynyt nykyisten saamelaiskäräjävaalien äänestysluettelo. Kun nimitys lappalainen jäi ikään kuin vapaaksi, monet Inarin ja Enontekiön suomalaissukujen jäsenet alkoivat kutsua itseään lappalaisiksi.

Lappalaista ei pidä käyttää tarkoittaessa Lapin nykymaakunnan alueella asuvaa tai sieltä kotoisin olevaa (suomalaista) henkilöä, vaan oikea termi tähän on lappilainen.

Katso myös

Lähteet

  1. ; Kantonen Marja 1993, Lappeen murretta. Suomen kielen näytteitä 36. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki, sivu 37:5
  2. http://www.tie.to/lyydit/lintukoto.html
  3. Heikkola, Leena: Lapin historia. s. 13. Lapin lääninhallitus - Lapin Maakuntaliitto, 1982. ISBN 951-99371-8-8.