Ero sivun ”Kaltevan pinnan argumentti” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
p Botti poisti 14 Wikidatan sivulle d:q876455 siirrettyä kielilinkkiä
Rivi 25: Rivi 25:


[[Luokka:Argumentaatiovirheet]]
[[Luokka:Argumentaatiovirheet]]

[[ar:منحدر زلق]]
[[ca:Teoria del pendent relliscós]]
[[de:Dammbruchargument]]
[[en:Slippery slope]]
[[es:Pendiente resbaladiza]]
[[fr:Pente savonneuse]]
[[it:Fallacia di brutta china]]
[[he:מדרון חלקלק]]
[[lt:Slidi nuokalnė]]
[[hu:Csúszós lejtő]]
[[nl:Hellend vlak (retoriek)]]
[[sv:Sluttande planet]]
[[zh-yue:滑坡謬誤]]
[[zh:滑坡謬誤]]

Versio 10. maaliskuuta 2013 kello 07.04

Kaltevan pinnan argumentti (engl. slippery slope, myös ”liukas rinne” tai ”viettävä pinta”) on argumentoinnin muoto, jossa jotain asiaa vastustetaan väittämällä, että sen hyväksyminen käynnistäisi huonoon asiaintilaan johtavan seurausten ketjun. Englanninkielinen nimitys juontaa vertauksesta, jossa yhdenkin askelen ottaminen liukkaalle, viettävälle pinnalle vie auttamatta koko matkan rinnettä alas – hieman samaan tapaan kuin suomenkielisessä sananparressa ”Jos antaa Pirulle pikkusormen, se vie koko käden.”

Kaltevan pinnan argumenttia voidaan pitää epämuodollisena argumentaatiovirheenä, sillä tavallisesti käytetyssä muodossaan siihen sisältyy lausumaton oletus: että huonot, äärimmäiset seuraukset todella toteutuvat välttämättä tai todennäköisesti.

Kaavamaisesti kaltevan pinnan argumenttia voidaan tarkastella seuraavasti:

  1. A sinänsä voidaan hyväksyä.
  2. A:sta seuraa B.
  3. B:tä ei voida hyväksyä.
  4. A:ta ei voida hyväksyä.

Lausumaton oletus on, että seuraussuhde A:stä B:hen (tai pitempi seurausketju) on välttämätön tai todennäköinen.

Tarkastellaan esimerkkiä:

Sensurointi aloitetaan yleensä paheksutuimmasta materiaalista, mutta jos edes sellaisen sensurointi sallitaan, vallanpitäjien on helppo laajentaa sensuurin alaa vähä vähältä muuhunkin, ja ennen pitkää olemme sensuurin armoilla.

Lausumaton oletus on, että jos sananvapauden rajoittaminen hyväksytään jossain tietyssä tapauksessa, ajaudutaan edelleen sananvapauden rajoittamiseen yhä uusissa tapauksissa, kunnes lopulta ollaan asiaintilassa, jota alkuperäistä päätöstä tehtäessä ei olisi hyväksytty. Sitä vastaan voidaan väittää esimerkiksi, että kokemusperäisesti näin ei ole: aivan yleisesti demokraattisissa maissa sananvapautta rajoitetaan tarkkaan rajatuissa erityistapauksissa, eikä sensuuri ole levinnyt hallitsemattomasti niiden ulkopuolelle.

Jos sen sijaan on todella perusteltua uskoa, että väitetyt huonot seuraukset toteutuvat, kyseessä ei ole argumentaatiovirhe. Tämä on kuitenkin erikseen osoitettava.

Katso myös