Kylmyysaavikko

 

Kylmyysaavikko (myös polaariaavikko, napa-aavikko tai arktinen aavikko) on alue, jossa vuotuinen sademäärä on alle 250 mm ja lämpimimmän kuukauden keskilämpötila alle +10 °C. Niitä on maailmassa 5 miljoonaa neliökilometria, ja ne ovat yleensä kallioperä- tai soratasankoja. Kylmyysaavikko on tundran pohjoisin osa tai jäätikön keskellä oleva jäätön alue. Kylmyysaavikkoa ei saa sekoittaa jäätiköihin, vaikka jäätiköitä sanotaankin monesti kylmyysaavikoiksi. Se sijaitsee tundran pohjoisosissa tai tundran ja jäätikön välissä. Alue on enimmäkseen kalliota, kivikkoa tai soraa.

Lämpötila vaihtelee kylmyysaavikolla. Esimerkiksi kylmimmän talvikuukauden aikana on -22 °C, lämpimimmän kesäkuukauden aikan lämpötila on +1 °C. Lunta on kylmyysaavikon alueella suurimman osan vuodesta, tavallisesti arktiksella syyskuusta kesäkuuhun. Sademäärä on alle 200 mm, joskus vain 45 millimetriä.

Barentsin meren alueen kylmyysaavikot ovat syvälumisia, mutta Itä-Siperian saarten kylmyysaavikot matalalumisia. Matala lumipeite on kylmyysaavikolla kasvien kannalta parempi toisin kuin eteläisemmällä tundralla, koska paksu lumi ei tahdo sulaa kesän aikana mikä haittaa kasvien kasvua. Eteläisemmällä tundralla taas paksu lumi suojaa talvella monia kaseveja, ja sulaa melko lämpimässä kesässä kuitenkin pois kasvukauden ajaksi.

Talvella on synkkä kaamosyö, jolloin aurinko ei nouse. Kylmyysaavikoilla on voimakkaita tuulia. Kasvillisuuden kannalta tärkeitä lämmittäviä föhntuulia on joillain vuoristoalueilla.

Ylä-arktista kylmyysaavikkoa tavataan niukkasateisilla arktisella alueella, joilla ei ole jäätiköitä. Kylmyysaavikoilla kasvaa pääasiassa jäkälää, sammalia, leviä ja matalia ruohoja ja yrttikasveja. Tyynymäinen kasvutyyppi suojaa voimakkailta tuulilta. Kasvillisuus on alle 10 cm korkeata. Eläimistönä kylmyysaavikoilla saattaa olla esimerkiksi jääkarhu, napakettu, napasusi, napajänis, mursu, lokkimaiset linnut.

Nollan molemmin puolin ulottuvat taajat lämpötilan vaihtelut nostavat kiviä maan pintaan ruutumaisiksi kuvioiksi tai röykkiöiksi. Lämpimänä aikana vettä vajoaa maan huokosten välistä kiven alle, vesi jäätyy, kivi nousee jään laajetessa ylös, jään sulaessa kivi ei putoa entiselle paikalleen vaan nousee kierron jatkuessa ylös.

Kylmyysaavikkojen sijainnit

Kylmyysaavikko on pohjoisella pallonpuoliskolla yleensä 76 leveysasteen pohjoispuolella jäättömillä alueilla. Kylmyysaavikko vastaa vuoristojen ylä-alpiinista niukkaa jäkäläkasvillisuutta. Kylmyysaavikkoa on aivan pohjoisimmilla arktisilla jäättömillä alueilla. Tyypillinen paikka on esimerkiksi Cornwallisinsaari Kanadan Nunavutissa. Sevarnaja Zemljan jäättömät alueet ovat kylmyysaavikkoa. Huippuvuorten Nordaustlandetissa on kylmyysaavikkoa, samoin Frans Joosefin maassa. Kanadassa kylmyysaavikkoa on pohjoisimmilla arktisilla saarilla Kanadan pohjoispuolella. Lisäksi Kuningatar Elisabetin saarilla pohjoisen napajään saartamana esimerkiksi Mackenzie King-, Ellef Rignes ja muilla Kuningatar Elisabetin saarilla. Prinssi Patrickin saaresta suurin pohjoisosa on kylmyysaavikkoa, mutta etelässä on jonkin verran enemmän kasvillisuutta. Melvillen ja Bathurstin saarista, jotka ovat näitä hieman etelämpänä, on vain pieni osa kylmyysaavikkoa. Suurin osa näistä on ns. kylmää tundraa. Tiukan määritelmän mukaan esimerkiksi Baffininsaarella ei ole varsinaista kylmyysaavikkoa lainkaan. Kylmyysaavikkoa on pienenpieni kaistale aivan Grönlannin pohjoiskärjessä. Myös Keski-Novaja Zemljan ylämailla on kylmyysaavikkoa. Mantereella kylmyysaavikkoa on esimerkiksi Siperian pohjoisosissa Tsheljuskinin niemellä Taimyrin niemimaan pohjoisosissa Sevarnaja Zemljan lähellä.

Kylmyysaavikon vyöhykenimiä

Kylmyysaavikko on ns. CAVM-luokituksen mukaan tundran kylmin vyöhyke A, missä lämpötila kohoaa 0-3 °C. Kylmyysaavikko ja pohjoisin tundra ovat ns. hyperarktisella kasvillisuusvyöhykkeellä. Monissa tundran luokitteluissa kylmyysaavikko on ylä-arktinen alue tai joissain pohjoisin osa siitä. Kylmyysaavikko saatetaan jakaa vielä pohjoiseen ja eteläiseen osaan.

Antarktiksen kuivat laaksot

Antarktiksen tunnetuimmat kylmyysaavikot lienevät mannerjäätikön keskellä olevilla jäättömillä alueilla, esimerkiksi McMurdon kuivissa laaksoissa, joissa sataa alle 100 mm vuodessa ja vuoden keskilämpötila on alle -20 °C.

Kylmyyspuoliaavikko

Jos sadetta saadaan jonkin verran, syntyy matalakasvuinen polaarinen puoliaavikko, jossa kasvaa kukkakasveja, esimerkiksi jääleinikkiä, mätäsmäistä ja tyynymäistä kasvillisuutta siellä täällä. Esimerkiksi kylmyyspuoliaavikosta on Ny Ålesund Huippuvuorilla, jossa kasvaa lapinvuokkoa pienkivikon keskellä.

Euraasian kasvirikkaammat polaariaavikot

Pohjois-Amerikan polaariaavikot Barrens ovat yleensä karkean graniitin tai karbonaattikiven päällä Keewatinin ylämailla ja Arktisten saarten tasangoilla. Näiden keskellä on kosteita soita ja järviä, joita ympäröivät niityt. Ne ovat kylmiä ja kryptogaaminiukkoja (niukasti sammalta, sieniä, saniaisia) ja kasvillisuuspeite on harvaa. Suojaisissa paikoissa kasvaa rikkaampaa polaaripuoliaavikkoa. Mutta Euraasian polaariaavikot ovat hienojakoisen, kosteamman maaperän päällä. Niinpä Euraasian polaariaavikoiden kasvillisuus on monimuotoisempaa, runsaasti sammalta ja jäkälää sisältävää. Ruohomaisten kasvien peittävyyys on niillä suhteellisen suuri. Niinpä se mitä sanotaan Pohjois-Amerikassa polaaripuoliaavikoksi luetaan Euraasiassa polaariaavikoksi, jonka eteläpuolella kasvaa arktinen tundra.

Polaariaavikkojen keitaat

Polaariaavikoilla on alueita joiden ominaisuudet yllättäen suosivat kasvien kasvua. Nämä voivat olla lämpimiä, kosteita ja/tai veden valumaominaisuuksiltaan kasveille sopivampia kuin ympäröivä hyvin niukkasvuinen alue. Vesi säilyy alavalla maalla, jonne kylmät tuulet eivät pääse tunkeutumaan. Alueelle voi kehittyä arktisissa mitoissa hyvä maaperä. Näitä sanotaan monesti ylä-arktisiksi keitaiksi. Jos keidas on kyllin suuri, siellä voi elää melko monipuolinen eläimistö.

Esimerkiksi Ellesmerensaarella Hazenin tasangolla Lake Hazenin ympärillä on ympäröivää aluetta lämpimämpi keidas jossa elää ympäröivää aluetta huomattavasti enemmän kasveja ja eläimiä mm. peuroja ja myskihärkiä. Yleensä Hazenin seudulla on kesällä 10-13 ℃. Lämpötila voi siellä nousta kesällä varjossa jopa 23 ℃:hen<ref

</ref>. Lake Hazenin lähellä oleva kallio toimii kuin jättimäinen eurinkoenergian varaaja.

Kylmyysaavikon kasvilajeja

Kylmyysaavikolla ei ole juurikaan lajeja. Kasvipeite on aina alle 40 %, ja nettobiomassan eli kasviaineen tuotanto on alhaisen lämpötilan, auringonsäteilyn ja kuivuuden vuoksi matala.

• Ruohokasvit
  • Phippsia algida tunturihilpi
  • Poa abbreviata jäänurmikka
  • Cerastium regelii mätäshärkki
  • Draba oblongata
  • D. subcapitata takkukynsimö
  • Saxifraga hyperborea naparikko
  • S. oppositifolia sinirikko
• Sammalet
  • Dicranoweisia crispula rantapörrösammal
  • Bryum cyclophyllum luhtahiirensammal
  • Orthothecium chryseon
  • Seligeria polaris
• Jäkälät
  • Cetrariella delisei
  • Arctocetraria nigricascens
  • Dactylina ramulosa
  • D. madreporiformis
  • Thamnolia subuliformis

Katso myös

• Tundra

Kasvillisuusvyöhykkeet

• aavikko
• aro
• havumetsä
• kylmyysaavikko
• lauhkean vyöhykkeen sademetsä
• lehtimetsä
• monsuunimetsä
• nahkealehtinen kasvillisuus
• sademetsä
• savanni
• tundra
• vuoristokasvillisuus