Preboreaali

 

Sarja	Vaihe	Kronozooni	Kalenterivuotta sitten
Holoseeni		Subatlanttinen	0–2 400
		Subboreaali	2 400–5 660
		Atlanttinen	5 660–9 220
		Boreaali	9 220–10 640
		Preboreaali	10 640–11 560
Pleistoseeni	Veiksel-jääkausi	Nuorempi Dryas	11 560–12 700

Preboreaalikausi oli välittömästi viimeisen eli Veiksel-jääkauden päättymistä seurannut ajanjakso noin 11500-10500 kalenterivuotta sitten, jolloin lämpötila kohosi melko nopeasti. Preboreaalikausi alkoi Salpausselät synnyttäneen kylmän nuoremman dryaskauden jälkeisellä äkillisellä lämpenemisellä. Suomi oli kaudelta laajalti jään ja veden peitossa. Ennen preboreaalikautta oli Suomessa jäästä paljastuneilla alueilla arktista tundraa sekä kylmä ja kuiva ilmasto. Preboreaalikin oli aluksi kylmä, sitten kuiva ja viileä kausi, jolloin Skandinaviassa kasvoi laajalti koivumetsiä. Kaudella alkoi laaja soistuminen. Ilmaston kylmyyden takia ei Suomessa tällöin liene ollut suuressa määrin pysyvää asutusta. Noin 11 000 vuotta sitten oli asutusta Virossa ja Äänisen itäpuolella, ja Suomeen saattoi saapua asukkaita jo kauden lopulla 10 800-10 500 vuotta sitten, mutta aivan varmaa tämä ei ole. Jää vetäytyi Suomessa tuhannessa vuodessa Etelä-Suomen pohjoisosista Länsi-Lappiin. Lämpötila oli preboreaalikauden lopussa melko lähellä nykyistä. Preboreaalikausi aloitti holoseenin. Kautta seurasi viileä boreaalikausi.

Preboreaalikauden alku

Ennen preboreaalikautta oli kylmä nuorempi dryaskausi, jolloin kylmä ja kuiva arotundra ulottui laajoille alueilla. Sitten noin 11600 kalenterivuotta eli noin 10300 radiohiilivuotta sitten ilmasto lämpeni nopeasti, ja metsä alkoi vallata alaa arotundralta, kun ilmasto kostui ja kuivui. Monin paikoin lähti soistuminen käyntiin.

Preboreaalin ajoituksista

Preboreaalin ajoituksissa jonkun verran ristiriitaisuuksia johtuen eri alueiden erilaisesta kehityksestä jääkauden lopussa, ja eri ajoitusmenetelmistäkin. Monesti kausi ajoitetaan alkavaksi noin 11500 kalenterivuotta sitten, jolloin Grönlanti lämpeni alle 50 vuodessa noin 7 C. Radiohiilivuosissa preboreaali alkaa noin 9800 BP (kalibroimaton). Grönlannin jääkairausnäytteistä nuoremman dryaskauden loppu on 11640 kalenterivuotta sitten. Preboreaalin päättymisessä on eri paikoista tehdyissä ajoituksissa parinsadan vuoden epätarkkuus. Grönlannin jääkairausnäytteistä tehty analyysi antaa 10,180±60 kalenterivuotta ja eri alueilta euroopasta tehdyt yleensä 10000+-100 vuotta. Koillis-Venäjän suotutkimusten mukaan preboreaali jakautuu kausiin PB-1 10000-9800 BP ja PB-2, 9800–9300 BP (kalibroimaton). Kalibroituna näistä saadaan preboreaalille 10500-9500 kalenterivuotta sitten.

Preboreaalikauden kylmä heilahdus

Pääartikkeli: Preboreaalin kylmä heilahdus

Preboreaalikauden alussa tapahtui noin 11 500–11 200 vuotta sitten lyhyehkö, noin 200 vuoden mittainen kylmä heilahdus ilmaston jo lämmettyä kylmästä dryaskaudesta. Tämä synnytti Suomeen Sisä-Suomen reunamuodostumat jäätikön vetäytymisen seisahtuessa erään jäävirran sektorilla. Tätä heilahdusta kutsutaan englannin kielessä muun muassa lyhenteellä PBO, Preboreal Cold Oscillation. Noin 11 400 vuotta sitten koivumetsien eteneminen kohti pohjoista pysähtyi laajoilla alueilla kuivaan, kylmään avoimen ruohomaaston vaiheeseen. 11 250 kalenterivuotta sitten ilmasto vaihtui äkkiä kosteaan.

Tyypillinen preboreaalikauden kasvillisuus

Etelä-Suomen lämpötila nousi preboreaalin aikana 5–10,5° C tuhannessa vuodessa. Kauden alussa etelä-Suomen keskilämpötila oli ainakin 10 astetta nykyistä alempi eli -6. Tällöin mannerjäätikön edustalla oli ikiroutaa. Preboreaalin kasvillisuus oli jäästä juuri paljastuneilla alueilla tyypillisesti matalia ruohoja, varpuja, pensaita ja puita eli tundraa. Ilmasto oli arktinen, kylmänkuiva. Alkoi ns primaarinen soistuminen. Oli vähäistä ja maaperä kalkkipitoinen, runsaasti ravinteita sisältävä, mutta typestä oli siinä pulaa.

Ennen preboreaalia asutusta oli Tanskassa, ei Suomessa. Aivan vetäytyvän jäätikön lähellä kasvoi lapinvuokkoa (Dryas octopetala), joka viihtyy kylmässä ilmanalassa. Aromaisen tundran kasvillisuus oli alussa ennen preboreaalia marunoita (Artemisia). Sitten tuli heiniä, saroja, ruohomaisia savikoita, kohokkeja, ruusukasveja ja matalaa pajua. Koivu alkoi levitä tässä vaiheessa. Sitten juuri ennen preboreaalia oli suolaheinä (Rumex)-maksimi. Sitten aivan preboreaalikauden alussa oli kanervamaksimi, jolloin koivu yleistyi valtavasti. Liekokasvit olivat yleisiä preboreaalisen kauden loppupuolen alkaen harvinaistua kuitenkin ennen kauden loppua, jolloin mänty alkoi vallata jalansijaa ja koivu harvinaistua.

Marunan siitepölyä on löydetty vain kylmältä kaudelta Kaakkois-Suomesta, ei Salpausselistä pohjoiseen tai länteen. Metsittymisvaiheessa saapuivat Karjalankannakselle ja pian myös eteläiseen Itä-Suomeen ensin tyrni, sitten haapa, kataja ja pihlaja sitten hieskoivu ja rauduskoivu. Preboreaalikaudella liikkui Suomessa metsästäjiä jäästä vapautuneilla alueilla.

Preboreaalikausi Suomessa ja Pohjoismaissa

Kauden alussa jäätikön patoama Baltian jääjärvi tyhjeni Atlanttiin muuttuen Yoldiamereksi, jolloin veden pinta laski Itämeren alueella jopa 30 m. Kauden loppupuolella Yoldiameri muuttui Ancylusjärveksi, kun jäätikön painama maa kohosi sulkien Yoldiameren salmen länteen. Ancylusjärven pinta alkoi nousta jäätikön sulamisvesien virratessa siihen.

Preboreaalikautta leimasi Suomessa jään vetäytyminen, vaikka maa oli jo joiltain osin (Idässä ja Lounais-Suomessa) jäätön. Kasvillisuus levittäytyi hiljalleen jään vetäytyessä. Kauden alussa pajua kasvoi Kaakkois-Suomessa ja sen jälkeen myös vaivaiskoivua. 200–300 vuodessa kauden alusta ensin vaivaiskoivu ja sitten isompi koivu valtasi suuren osan Suomea ja 600 vuoden kuluttua, 10 900 koivumetsät vahvistuivat. Jonkin aikaa kesti niin sanottu valkea taiga, jossa koivun, haapojen ja muiden kylmää kestävien puiden muodostama metsä luonnehti maisemaa.

Kauden alussa, 11 500 vuotta sitten, Itämeri oli yhteydessä jään reunan kohdalla olevan jään alas painaman Keski-Ruotsin suurten järvien kohdalla olevan salmen kautta. Tätä Itämeren vaihetta sanotaan Yoldiamereksi. Etelä-Suomi oli meren peitossa, ja jään reuna Jyväskylän tienoilla, Pohjanmaa ja Länsi-Lappi olivat jään peitossa. Itä-Suomessa ja Pohjois-Lapissa kasvoi tundraa. Ihmisiä tiedetään asuneen ainoastaan Suomen eteläpuolella.

Suunnilleen 11 400 vuotta sitten jään reuna oli Uusikaupunki-Jyväskylä-Oulujärvi -linjalla, ja Länsi-Lapissakin oli jo jonkin verran jäättömiä alueita. Keski- Suomi ja Etelä-Suomi olivat suurilta osin Yoldiameren peitossa, ja Karjalankannaksella kasvoi koivuja, ja Mikkelin seuduilla tundrakasvillisuutta.

Sisä-Suomen reunamuodostumat syntyivät Jyväskylän seuduille noin 11 000–10 900 vuotta sitten.

Noin 11 000 vuotta sitten jään reuna oli Länsi- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Tundra oli vetäytynyt 60 leveysasteelle, sen eteläpuolella metsänraja oli 57 leveysasteella. Ihmisiä asui näillä alueilla, jotka olivat tundraa ystävällisempiä. Valko-Venäjältä levittäytyi pohjoiseen jälki-swidrylainen asutus. Itämeri oli yhä Yoldia-vaiheessa, ja suuri osa Suomea veden pinnan yläpuolella. Tanskassa vallitsi mesoliittinen Maglemosen keräilijä-metsästyskulttuuri, metsä oli ehtinyt jo levitä sinne. Noin 8 500 jää oli hieman Tornionjoen laakson länsipuolella. Suomi oli yhä suureksi osaksi tundraa.

Preboreaalikausi Keski-Euroopassa

Preboreaalilla Keski-Euroopan sademäärä oli noin 300 mm ja kausi ajoittuu siellä aikaan 10500-9800 radiohiilivuotta sitten.. Vuoden keskilämpötila oli Keski-Euroopassa hieman yli 0 C eli suunnilleen sama kuin suomessa nyt. Keski-Euroopassa kasvoi lämpöä suosivia puita ja arokasvillisuutta nimenomaan vuorten etelärinteillä.

Preboreaalikauden kulttuureja

Preboreaalisen kauden lopussa ilmestyi mesoliittinen kulttuuri Suomeen. Kauden päättymisen ajoituksissa on suuria ongelmia, mutta tiedetään tulivuoren tuhkan ajoituksesta, että kautta seuraava lämpimämpi boreaalikausi alkoi viimeistään 10 000 vuotta sitten. Preboreaalikausi alkoi 7 asteen lämpötilan nousulla 50 vuodessa tai muutamassa vuodessa. Tällä kaudella päättyi Euroopan myöhäispaleoliittinen metsästyskulttuuri, ja siirryttiin mesoliittiseen metsästys-, kalastus- ja pyyntikulttuuriin, jota edustaa Tanskan Maglemosen kulttuuri 9 000-6 400 eaa. (11 000-8 400 vuotta sitten). Mesoliittiselle kulttuurille oli ominaista suurriistan pyynnin suhteellinen vähäisyys, koska suurriista oli loppunut ilmastonmuutoksen ja ihmisen harjoittaman ahkeran metsästyksen takia. Preboreaalin alussa Pohjois-Saksassa oli Ahrensburgin kulttuuri ja Itä-Euroopassa Swidryn kulttuuri Valko-Venäjällä sekä Pohjois-Norjassa Komsan kulttuurin metsästäjiä.

Ajan kulttuureja olivat Azilin kulttuuri Ranskassa, Kundan kulttuuri Virossa, Epiravetten kulttuuri Keski-Euroopassa. Tänä aikana tunnettiin sukset ja reet sekä korit ja veneet sekä keihäät, jouset ja nuolet. Käärme ja hirven pää olivat suosittuja aiheita luolamaalauksissa.

Suomesta etelään oli Kundan kulttuuri Virossa, Butovon kulttuuri Valko-Venäjällä ja Veretje-kulttuuri Äänisen rannoilla. Norjan rannikolla kukoistivat Fosnan-, Komsan- ja (kenties saamelaiset) kulttuurit.

Katso myös

• Preboreaalin kylmä heilahdus
• Holoseeni
• Yoldiameri
• Ancylusjärvi
• Salpausselät

Lähteet

• "Rutter&Velichko 1997" Quaternary of northern eurasia: Late pleistocene and holocene landscapes, stratigraphy and environments, Nat W. Rutter, editor-in-chief, Guest editors A. A. Velichko et al, Vols 41/42 July/August 1997, ISSN 1040-6182

Aiheesta muualla

• The Younger Dryas
• Late-Glacial/Holocene transition
• Early to mid Holocene calcareous tufa
• Paleoclimate Reconstruction
• The Flandrian
• Central Europe