Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimat

Royal Navyn lippu, White Ensign.

HMS Southampton (hävittäjä tyyppiä 42).

Ison-Britannian merivoimat eli Kuninkaallinen laivasto (engl. Royal Navy) on vanhin Ison-Britannian kolmesta puolustushaarasta. Maavoimien katsotaan muodostuneen vasta 1. toukokuuta 1707 jälkeen, kuin Englannin ja Skotlannin rykmentit yhdistettiin yhdeksi asevoimaksi.

Britannialla oli maailman laajin ja voimakkain laivasto 1700-luvulta 1900-luvun puoliväliin saakka ja sen merivoimat ovat edelleen tonnistoltaan Länsi-Euroopan suurin laivasto.

Merivoimat on Britannian puolustushaaroista ainoa, jolla on ydinaseita. Sukellusvenepalvelulla (Submarine Service) on neljä Trident II -ohjuksin varustettua Vanguard-luokan venettä.

Merivoimilla on yksi aktiivipalveluksessa olevaa Invincible-luokan lentotukialus HMS Illustrious (R06). Ilmaoperaatiot kuuluvat laivaston ilmavoimille (Fleet Air Arm), jolla on noin 250 lentokonetta. Merivoimien kokonaisuus (Naval Service) muodostuu laivastosta, merijalkaväestä (Royal Marines) ja tukilaivastosta (Royal Fleet Auxiliary).

Merivoimia valvoo amiraliteettilautakunta (Admiralty Board), joka on puolustusneuvoston alainen. Sitä johtaa puolustusministeri. Se kokoontuu kahdesti vuodessa ja juoksevia asioita johtaa amiraalien muodostama laivastolautakunta (Navy Board). Merivoimien komentaja, ensimmäinen merilordi (First Sea Lord/Chief of Naval Staff) on heinäkuusta 2009 lähtien Mark Stanhope ja laivaston komentaja (Commander-in-Chief Fleet; CINCFLEET) Trevor Soar (kesäkuusta 2009).

Historia

Englannin laivaston historia alkaa jo 800-luvulta Alfred Suuresta, mutta se on ajoittain hajotettu. Athelstanilla oli vuoden 937 Brunanburhin taistelun voiton aikaan noin 400 laivaa. Normannit ottivat käyttöön Cinque Portsin laivaston vuonna 1166. Satavuotisen sodan aikoihin Ranskan laivasto oli vielä vahvempi ja Englannin laivasto kärsi tappioita Ranskalle ja Kastilialle vuosina 1372 ja 1419. Kuningas Juhana Maattomalla oli noin 500 laivaa ja Edvard III:lla 712, mutta sittemmin laivasto taantui.

Kuningas Henrik VIII rakensi uudet, ensimmäistä kertaa kuninkaallisena laivastona tunnetut merivoimat ja voitti Ranskan laivaston Solentissa 1545. Hänen kuollessaan laivastossa oli 58 laivaa.

Pysyvät merivoimat syntyivät 1600-luvun puolivälissä kun Robert Blake otti laivaston parlamentin valvontaan Kaarle I:n tappion jälkeen. Toisen (1665–1667) ja kolmannen alankomaalais-brittiläisen sodan (1672–1674) jälkeen laivasto kasvoi vähitellen maailman vahvimmaksi. Vuonna 1692 Alankomaiden laivasto liitettiin sen alaisuuteen ja vuonna 1707 Skotlannin laivasto liitettiin osaksi Englannin laivastoa.

Espanjan perimyssodan taisteluissa Britannia keskittyi tukikohdan hankkimiseen Välimereltä, joiksi sitten saatiin Gibraltar ja Port Mahon. Tärkeä osa laivastolla oli Yhdysvaltain vapaussodassa, jossa se piti amerikkalaisten Continental Navya kurissa, kunnes ranskalaiset tulivat amerikkalaisten avuksi, ja kun britit eivät kyenneet rikkomaan laivastosaartoa, maajoukot joutuivat antautumaan Yorktownissa.

Englannin laivasto saavutti merkittävimmät voittonsa Napoleonin sodissa, muun muassa Niilin taistelussa ja Trafalgarin taistelussa, jossa Horatio Nelson löi yhtyneen espanjalais-ranskalaisen laivaston ja varmisti briteille merien herruuden vuosiksi 1805–1914.

Ensimmäinen maailmansota

Katso myös: Kotilaivasto

Ensimmäisessä maailmansodassa suurin osa laivastosta koottiin kotisaarille ns. Grand Fleetiksi, varmistamaan Ison-Britannian huolto meritse Saksan julistamasta rajoittamattomasta sukellusvenesodasta huolimatta. Iso-Britannia yritti haastaa Saksan Hochseeflotten taisteluun, mutta ainoaksi isommaksi taisteluksi jäänyt Skagerrakin taistelu päättyi ratkaisemattomana. Sota päättyi lopulta Saksan tappioon osin merisaarron ja siitä seuranneen nälänhädän vuoksi.

Taistelut

• Belgian rannikko 1914–1918
• Dardanellit 19. helmikuuta – 8. tammikuuta 1916
• Mesopotamia 1914-1918

1914:

• Helgolandin taistelu (engl. Heligoland Bight) komentajana kontra-amiraali Sir David Beatty
• Kamerunin taistelu (Cameroons) komentajana kapteeni Cyril T. M. Fuller
• Coronelin taistelu (Coronel) komentajana kontra-amiraali Sir Cristopher Cradock
• Falklandsaarten taistelu (Falklands) komentajana kontra-amiraali Sir Doveton Sturdee

1915:

• Doggermatalikon taistelu (Dogger Bank II) komentajana vara-amiraali Sir David Beatty
• Suezin kanavan taistelu (Suez Canal) komentajana amiraali Peirse
• Nashmithin partiomatka (Nashmith’s Patrol) komentajana komentajakapteeni Martin Nashmith

1916:

• Skagerrakin taistelu (Jutland) komentajana amiraali Sir John Jellicoe

1917:

• Doverinsalmen taistelu (Dover Straits) komentajana komentaja Edward Evans
• Itämeren saattueet 17. lokakuuta ja 12. joulukuuta 1917

1918:

• Ostend
• Zeebruggen taistelu (Zeebrugge/Ostend) komentajana amiraali Sir Roger Keyes

Sotien välinen aika

Maailmansotien välissä kilpavarustelua pyrittiin rajoittamaan aserajoitussopimuksilla, kuten Washingtonin laivastosopimuksella 1922 ja Lontoon laivastosopimuksella 1930.

Sotien välillä olleiden laivasto-ohjelmien seurauksina toteutetut hankinnat:

• 1921–1922 4 taisteluristeilijää (peruutettu), miinalaiva HMS Adventure
• 1922–1923 2 Nelson-luokan taistelulaivaa)
• 1923–1924 sukellusvene
• 1924–1925 7 Kent-luokan raskasta risteilijää (2 Australian laivastolle) ja 2 hävittäjää
• 1925–1926 4 London-luokan raskasta risteilijää
• 1926–1927 2 Norfolk-luokan raskasta risteilijää ja raskas risteilijä HMS York) ja 6 sukellusvenettä
• 1927–1928 2 Norfolk-luokan risteilijää (peruutettu), raskas risteilijä (HMS Exeter), 9 A-luokan hävittäjää, 6 sukellusvenettä ja 2 sluuppia
• 1928–1929 2 Norfolk-luokan risteilijää (peruutettu), 2 York-luokan risteilijää (peruutettu), 9 B-luokan hävittäjää, 4 sukellusvenettä ja 4 sluuppia
• 1929–1930 1 Norfolk-luokan risteilijää (peruutettu), 1 York-luokan risteilijää (peruutettu), kevyt risteilijä (HMS Leander), 5 C-luokan hävittäjää, 3 sukellusvenettä ja 4 sluuppia
• 1930–1931 3 Leander-luokan risteilijää, 9 D-luokan hävittäjää, 3 sukellusvenettä ja 4 sluuppia
• 1931–1932 2 Leander-luokan risteilijää (1 Australian laivastolle), 1 Arethusa-luokan risteilijä, 9 E-luokan hävittäjää, 3 sukellusvenettä, 2 sluuppia ja 2 miinanraivaajaa.
• 1932–1933 2 Leander-luokan risteilijää (Australian laivastolle), 1 Arethusa-luokan risteilijä, 9 F-luokan hävittäjää, 3 sukellusvenettä, 2 sluuppia ja miinanraivaajaa. Kaksi risteilijöistä siirrettiin Australian laivastolle.
• 1933–1934 1 Leander-luokan risteilijä, 3 Arethusa-luokan risteilijää (2 peruutettu) ja 2 Southampton-luokan risteilijää, 9 hävittäjää, 3 sukellusvenettä, 3 sluuppia, 1 partioalus ja 2 miinanraivaajaa
• 1934–1935 1 lentotukialus (HMS Ark Royal), 1 Arethusa-luokan risteilijä, 3 Southampton-luokan risteilijää, 9 hävittäjää, 3 sukellusvenettä, 2 sluuppia, 2 partioalusta ja 2 miinanraivaajaa
• 1935–1936 3 Southampton-luokan kevyttä risteilijää, 9 hävittäjää, 3 sukellusvenettä, 1 sluuppi, 2 partioalusta ja 3 miinanraivajaa. Suunnitelmaan lisättiin myöhemmin 7 Tribal-luokan hävittäjää
• 1936–1937 2 King George V -luokan taistelulaivaa, 2 Illustrious-luokan lentotukialusta, 2 Southampton-luokan kevyttä risteilijää, 5 Dido-luokan kevyttä risteilijää, 18 hävittäjää, 8 sukellusvenettä, 2 sluuppia, 1 partioalus ja 3 miinanraivaajaa
• 1937–1938 3 King George V -luokan taistelulaivaa, 2 Illustrious-luokan lentotukialusta, 2 Dido-luokan kevyttä risteilijää, 5 Fiji-luokan kevyttä risteilijää, 15 hävittäjää, 7 sukellusvenettä, 3 sluuppia, 3 partioalusta ja 4 miinanraivaajaa
• 1938–1939 2 Lion-luokan taistelulaivaa (peruutettu), 1 Illustrious-luokan lentotukialus, 3 Dido-luokan kevyttä risteilijää, 4 Fiji-luokan kevyttä risteilijää, 3 Abdiel-luokan miinalaivaa ja 3 sukellusvenettä. Myöhemmin hankintoihin lisättiin lentotukialusten huoltoalus HMS Unicorn.
• 1939–1940 (ei sisällä ensimmäisen kriisiohjelman hankintoja) 2 Lion-luokan taistelulaivaa (peruutettu),1 Illustrious-luokan lentotukialus, 2 kevyttä risteilijää, 1 Abdiel-luokan miinalaiva, 16 hävittäjää, 20 saattuehävittäjää, 2 sluuppia, 56 korvettia ja 20 miinanraivaajaa

Toinen maailmansota

Toisessa maailmansodassa laivasto kärsi alussa suuria tappioita, mutta piti meriväylät avoinna ja tuki suuria evakuointeja ja maihinnousuoperaatioita.

Toisen maailmansodan jälkeen

Toisen maailmansodan jälkeen ja brittiläisen maailmanvallan murentumisen myötä laivasto pieneni ja se muunnettiin keskittymään sukellusveneentorjuntaan, lähinnä estämään Neuvostoliiton sukellusveneiden pääsyn Atlantille. Erillinen Välimeren laivasto lakkautettiin 1967 ja vuonna 1971 Singaporesta vetäytymisen myötä Iso-Britannia menetti tukikohtansa Kaakkois-Aasiassa. Tärkein toisen maailmansodan jälkeinen operaatio oli Falklandin sota Argentiinaa vastaan 1982.

Royal Navyn alukset

Laivaston pinta-alusten nimissä on etuliite HMS, joka tarkoittaa ”hänen majesteettinsa laivaa” (His/Her Majesty's ship, riippuen hallitsijan sukupuolesta). Sukellusveneiden nimien etuliitteenä on HM ja apualusten etuliitteenä RFA (Royal Fleet Auxiliary).

Kuninkaallisen laivaston nykyiset alusluokat:

Luokka	Tyyppi	Määrä	Vuosi	Muuta
Queen Elizabeth	lentotukialus	0	2013	Lentotukialus, F-35 Joint Strike Fighter -lentokoneita sekä Merlin- ja Sea King -helikoptereita.
Invincible	lentotukialus	1	1977	Kevyt lentotukialus, Harrier -lentokoneita sekä Merlin- ja Sea King -helikoptereita.
Ocean	maihinnousutukialus	1	1999	Maihinnousu- ja helikopteritukialus, 18 helikopteria ja 4 maihinnousualusta.
Albion	maihinnousutukialus	2	2003	Maihinnousujen tukeminen, 4 maihinnousualusta ja 325 miestä.
Tyyppi 42	hävittäjä	2	1975	Ilmatorjuntahävittäjä, aseistuksena Sea Dart -ilmatorjuntaohjukset.
Tyyppi 45 (Daring)	hävittäjä	2+	2009	Ilmatorjuntahävittäjä, aseistuksena ilmatorjuntaohjukset.
Tyyppi 23 (Duke)	fregatti	13	1989	Sukellusveneidentorjunta/yleiskäyttöinen fregatti. Aseistuksena Boeing Harpoon ja Sea Wolf -ohjukset. Tilaa yhdelle Lynx-helikopterille, jossa aseistuksena Sea Skua -ohjukset, Stingray-torpedot tai syvyyspommit.
Endurance	antarktisen alueen partioalus	1	1991	Antarktisen alueen jäänmurtaja.
Astute	sukellusvene	1+	2009	Ydinkäyttöisiä sukellusveneitä, aseistuksena torpedoja ja Tomahawk-risteilyohjuksia.
Vanguard	SSBN	4	1993	Ydinkäyttöisiä ballistisilla Trident-ydinohjuksilla aseistettuja sukellusveneitä.
Trafalgar	sukellusvene	6	1985	Ydinkäyttöisiä sukellusveneitä, aseistuksena torpedoja ja Tomahawk-risteilyohjuksia.
Hunt	miinantorjunta-alus	8	1979	Miinanraivaus- ja partioaluksia.
Sandown	miinantorjunta-alus	7	1991	Miinanraivaus- ja partioaluksia.
River	partioalus	4	2003	Rannikkopartiointi ja -valvonta-aluksia.
Archer	koulutus- ja partioveneitä	16	1970-luku	Koulutuskäytössä

Katso myös

• Kuninkaallisen laivaston luokitusjärjestelmä

Lähteet

• Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Wragg, David: Royal Navy Handbook 1914-1918. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2006. ISBN 0-7509-4203-7. (englanniksi)
• Wragg, David: Royal Navy Handbook 1939-1945. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2005. ISBN 0-7509-3937-0. (englanniksi)
• Thomas, David A.: A Companion to the Royal Navy. Lontoo: Harrap, 1988. ISBN 0-245-54572-7. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• (englanniksi) Royal Navyn virallinen sivusto
• (englanniksi) Royal Navy History - Institute of Naval History
• Englannin laivastotoimet Itämerellä 1918-1921