Ero sivun ”Elefanttitauti” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Rivi 43: | Rivi 43: | ||
[[Luokka:Loistaudit]] |
[[Luokka:Loistaudit]] |
||
[[Luokka:Immunologiset sairaudet]] |
[[Luokka:Immunologiset sairaudet]] |
||
[[ar:داء الفيل]] |
|||
[[az:Fil xəstəliyi]] |
|||
[[be:Элефантыяз]] |
|||
[[cs:Elefantiáza]] |
|||
[[da:Elefantiasis]] |
|||
[[de:Elephantiasis]] |
|||
[[el:Ελεφαντίαση]] |
|||
[[en:Elephantiasis]] |
|||
[[es:Elefantiasis]] |
|||
[[fa:پیلپایی]] |
|||
[[fr:Éléphantiasis]] |
|||
[[hy:Փղախտ]] |
|||
[[hi:फीलपाँव]] |
|||
[[io:Elefantiazo]] |
|||
[[it:Filariasi linfatica]] |
|||
[[he:אלפנטיאזיס]] |
|||
[[kk:Шораяқтық]] |
|||
[[rw:Indwara y’imidido]] |
|||
[[lt:Dramblialigė]] |
|||
[[nl:Elefantiasis]] |
|||
[[ne:हात्तीपाइले रोग]] |
|||
[[ja:象皮病]] |
|||
[[no:Elefantiasis]] |
|||
[[pl:Słoniowacizna]] |
|||
[[ro:Elefantiazis]] |
|||
[[ru:Элефантиаз]] |
|||
[[sr:Елефантијаза]] |
|||
[[sv:Elefantiasis]] |
|||
[[ta:யானைக்கால் நோய்]] |
|||
[[th:โรคเท้าช้าง]] |
|||
[[tr:Fil hastalığı]] |
|||
[[uk:Слоновість]] |
|||
[[wa:Fiyaire]] |
|||
[[zh:象皮病]] |
Versio 8. maaliskuuta 2013 kello 19.00
Elefanttitauti eli elefantiaasi (Lymphatic Filariasis) on ihmisten sairaus, jossa imusolmukkeiden tukkiintuminen saa jalat, kivekset ja joskus myös nivusten imusolmukkeet turpoamaan valtaviksi, paksunahkaisiksi möykyiksi, jotka painavat useita kiloja ja voivat olla jalkapallon kokoiset. Yleensä tauti johtuu ihmisessä loisivien sukkulamatojen aiheuttamasta imuteiden tuhoutumisesta.[1]
Elefantiaasin ominaisuudet
Taudin aiheuttaja
Elefanttitaudin aiheuttajana on noin 90 % tapauksista imusuonistossa loisiva rihmamato Wuchereria bancrofti, joka on vain ihmisparasiitti. Mutta myös rihmamadot Brugia malayi ja Brugia timori aiheuttavat tautia ihmisillä, mutta ne loisivat myös eläimillä. Mato tarttuu hyttysten (Culex, Anopheles tai Aedes) välityksellä.[2] Myös muu imukudoksen häiriö tai sen poisto voi aiheuttaa elefantiaasin.
-
Wuchereria bancrofti
rihmamato -
Brugia malayi
rihmamato
Taudin tarttuminen
Tauti tarttuu kun vektorina toimiva hyttynen saa taudinaiheuttajan toukkia, mikrofilarioita, elimistöönsä. Tämä tapahtuu kun hyttynen nauttii veriaterian tautia kantavasta ihmisestä. Toukat tunkeutuvat hyttysen suolesta rintalihaksiin, jossa ne läpikäyvät kaksi toukkavaihetta. Tämän jälkeen toukat hakeutuvat hyttysen päähän, josta ne tunkeutuvat seuraavaan uhriin. Ihmisessä toukat käyvät läpi useita toukkavaiheita ja lopulta aikuistuvat. Tämä voi kestää kuukausia ja jopa vuosia.[1] Wuchereria bancrofti, joka aiheuttaa noin 90 % elefantiaasista, voi täysikasvuisena pysyä lisääntymiskykyisenä jopa viisi vuotta ja synnyttää päivässä jopa 50 000 toukkaa imusuoniin.
Taudin puhkeaminen
Taudin oireiden syntyy tarvitaan toistuvia infektioita. Filariaasin kehittymiseksi on tropiikissa asuttava vähintään 6 kuukautta.[1]
Tauti puhkeaa, kun nestekierto ei toimi normaalisti. Häiriöstä aiheutuu painavuuden ja väsymisen tunnetta ylimääräisen nesteen kertymisestä johtuen. Lymfedeema tarkoittaa imunesteen virtaushäiriöistä aiheutuvaa turvotusta, ja krooninen tulehdus tuhoaa lopulta imusolmukkeiden imusuonet, jolloin ylimääräistä nestettä kertyy kudoksiin.[1] Samankaltainen häiriötila voi syntyä usein myös muusta syystä kuin parasiittien aiheuttamasta infektiosta, esimerkiksi rintasyöpäleikkauksen tai melanoomaleikkauksen yhteydessä, jolloin kainalon imusolmukkeet joudutaan usein poistamaan.
Hoito
Tautia hoidetaan parasiittien torjuntaan tarkoitetuilla lääkkeillä alueesta riippuen[3]. Saharan eteläpuolisilla alueilla taudin hoidossa käytetään albendazolia ja ivermektiinia; muualla maailmassa käytetään albendazolia ja dietyylikarbamatsiinia.[3]
Taudin esiintyminen
Elefanttitautia esiintyy lähinnä vanhalla mantereella Afrikassa, Intiassa ja Kauko-Idässä.lähde? Orjakaupan välityksellä se levisi Amerikan mantereelle jo 1500-luvun lopulla.
Elefantiaasin turvottamat kivekset
Mikäli kivekset turpoavat, yleensä siitin sulautuu kokonaan tähän turvonneeseen massaan. Tauti ei ole hengenvaarallinen, eikä se edes yleensä vie siemennesteen hedelmällisyyttä, mutta se hankaloittaa kävelemistä ja tekee yhdynnän erittäin hankalaksi. Tauti on myös ajoittain kivulias. Tautia ei yleensä hoideta, sillä sen pääasiallisilla esiintymisalueilla suuria kiveksiä pidetään arvossa.
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elefanttitauti Wikimedia Commonsissa
Lähteet
- Hulden Lena: Kuusijalkainen vihollinen - niveljalkaisten vaikutus länsimaiseen sodankäyntiin. Helsingfors: Schidts Förlags Ab, 2008 (2006 ruotsinkielinen alkuteos). ISBN 978-951-50-1651-5.
- Tiilikainen, Anja S. et al. (toim.): Lääketieteellinen mikrobiologia. Vammala 1998: Duodecim, 1997, 8. uudistettu.p. ISBN 951-656-007-5.