Frans G. Bengtsson

Frans G. Bengtsson

Frans Gunnar Bengtsson (4. lokakuuta 1894 – 19. joulukuuta 1954) oli ruotsalainen kirjailija ja runoilija, joka tunnetaan ehkä parhaiten viikinkikirjastaan Orm Punainen.

Henkilöhistoria

Bengtsson syntyi Tossjössä, Kristianstadin läänissä, Skoonessa. Hänen isänsä Sven Bengtsson oli tilanhoitaja, joten lapsuutensa poika vietti maaseudulla. Äidin nimi oli Ella Bengtsson (o.s. Ljunggren). Perheessä oli seitsemän lasta, joista kaksi kuoli pieninä.

Frans laitettiin kouluun jo viisivuotiaana, mutta jo vuoden päästä koulunkäynti keskeytyi sairastelun vuoksi. Hän toipui ja oli alkanut sairastelunsa aikana kiinnostua kirjoista. Koulunkäynti ei erityisemmin innostanut Bengtssonia isän painostuksesta huolimatta. Hän menestyi silti koulussa hyvin ja siirtyi yhdeksänvuotiaana yläasteelle. Vuonna 1912 Bengtsson kirjoitti ylioppilaaksi ja jatkoi opiskelua Lundin yliopistossa. Hän opiskeli yliopistossa uskonnonhistoriaa, englantia ja filosofiaa mutta oli kiinnostuneempi runojen kirjoittamisesta, šakin pelaamisesta ja ystävien kanssa olemisesta kuin opiskelusta.

Vähäisestä opiskeluinnosta ja jatkuvasta sairastelusta huolimatta Bengtsson valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1920. Sairastelu oli välillä niin vakavaa, etteivät lääkärit antaneet Bengtssonille paljonkaan elinaikaa. Hän kuitenkin yllätti kaikki ja tervehtyi autellessaan kotitilan töissä. Töiden ohessa Bengtsson kirjoitti runoja ja julkaisi sitten vuonna 1923 ensimmäisen runokokoelmansa Tärningskast

Bengtsson palasi Lundiin ja jatkoi vilkkaan seuraelämän viettämistä ottaen trubaduurin roolin. Yleisö ja kriitikot suhtautuivat kuitenkin melko nuivasti Bengtssonin runouteen, joka seurasi klassisia tyyli-ihanteita. Taloudellisesti Bengtssonilla ei mennyt hyvin, mutta hän sai sentään hiukan rahaa kääntämällä ruotsiksi maailmankirjallisuuden klassikoita. Vuonna 1929 Bengtsson vaihtoi runouden esseeseen ja julkaisi esseekokoelman Litteratörer och militärer. Sitä ja muita esseekokoelmia myytiin lajiinsa nähden hyvin, ja ne antoivat hänelle kohtuullisen toimeentulon.

Vuonna 1930 Bengtsson valmistui filosofian lisensiaatiksi. Hän alkoi sitten kirjoittaa historiaa ja julkaisi Ruotsin kuningas Kaarle XII:sta kertovan kaksiosaisen teoksen Karl XII:s levnad vuosina 1935–36. Vaikka teos oli periaatteessa elämäkerta, se muistutti paljon romaania, mistä Bengtssonia arvosteltiin. Kaikki eivät pitäneet siitäkään, että myös kuninkaan heikkouksia käsiteltiin avoimesti.

Naimisiin Bengtsson meni vuonna 1939 Gerda Finemanin kanssa, joka työskenteli Norstedtin kustantamossa. He muuttivat Bengtssonin lapsuudentilalle. Vuonna 1941 Bengtsson julkaisi historiallisen viikinkiromaanin Röde Orm (suom. Orm Punainen). Kirjasta tuli Ruotsissa valtava menestys, vaikka kriitikot eivät olleet yhtä innokkaita kuin suuri yleisö, koska teos yli tyyliltään saaganomainen eikä modernistinen. Teos käännettiin maailmansodasta huolimatta useille kielille. Sen jatko-osa Röde Orm hemma och i österled (suom. Orm Punainen kotona ja idän retkillä) ilmestyi vuonna 1946.

Bengtsson kirjoitti vielä useita teoksia ennen kuolemaansa, muun muassa muistelmateoksensa Den lustgård som jag minns (1955). Teokset eivät kuitenkaan yltäneet enää Orm Punaisen tasolle suosiossaan. Teosten sävy oli yleisesti synkkä, mikä ilmeisesti johtui osittain Bengtssonin omaksumasta schopenhauerilaisesta pessimismistä ja osittain ruumiinvoimat vieneistä sairauksista. Bengtsson kuoli lopulta kotitilallaan vuonna 1954. Hänet haudattiin Länsi-Götanmaalle.

Bengtssonin teokset

Suomennetut teokset

• Orm Punainen - länsireittien merenkulkijoita (Otava 1942) (Röde Orm. Sjöfarare i västerled, 1941)
• Orm Punainen kotona ja idän retkillä (Otava 1946) (Röde Orm. Hemma och i österled, 1946)
• Orm Punainen. (Röde Orm: Sjöfarare i västerled, 1941; Röde Orm. Hemma och i österled, 1946.) Suom. Emerik Olsoni. Suomennoksen tarkistanut ja selityksin varustanut Jaakko Anhava. Seitsentähdet. Otava, 2005. ISBN 951-1-18043-6.

Suomentamattomia teoksia

• Breven till Tristan (1985)
• De långhåriga merovingerna (1933)
• Den lustgård som jag minns (1955)
• Dikter (1950)
• Folk som sjöng, och andra essäer (1955)
• Fyra texter om liv och läsning (1991)
• För nöjes skull (1947)
• Inför kvinnan ställd (1964)
• Karl XII:s levnad (1935–36)
• Konsten att läsa (1960)
• Legenden om Babel (1925)
• Litteratörer och militärer (1929)
• Lycklig resa (1960)
• Samlade skrifter (1950–55)
• Silversköldarna (1931)
• Sällskap för en eremit (1939)
• Tankar i gröngräset (1953)
• Tärningskast (1923)
• Äreräddning för Campeadoren (1986)

Aiheesta muualla

• Frans G. Bengtsson -kotisivu, Maria Sundin kirjoittama tietopaketti kirjailijasta. (ruotsiksi)
• Kynäilijöitä, sotilaita, lohikäärmelaivoja, kattava artikkeli Frans G. Bengtssonista