Ero sivun ”Disko (musiikinlaji)” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Makecat-bot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.3) (Botti lisäsi: gl:Música disco
p Botti poisti 44 Wikidatan sivulle d:q58339 siirrettyä kielilinkkiä
Rivi 48: Rivi 48:
[[Luokka:Tanssi]]
[[Luokka:Tanssi]]
[[Luokka:1970-luvun musiikki]]
[[Luokka:1970-luvun musiikki]]

[[ar:ديسكو]]
[[az:Disko]]
[[id:Disko]]
[[bg:Диско]]
[[ca:Música disco]]
[[cs:Disco]]
[[cy:Disgo]]
[[da:Disco]]
[[de:Disco (Musik)]]
[[et:Diskomuusika]]
[[en:Disco]]
[[es:Música disco]]
[[eo:Diskoo]]
[[fa:دیسکو]]
[[fr:Disco]]
[[ga:Dioscó]]
[[gl:Música disco]]
[[ko:디스코]]
[[hr:Disco]]
[[is:Diskó]]
[[it:Disco music]]
[[he:דיסקו]]
[[la:Musica discothecica]]
[[lmo:Disco]]
[[hu:Diszkó]]
[[ml:ഡിസ്കോ]]
[[nl:Disco (muziekgenre)]]
[[ja:ディスコ (音楽)]]
[[no:Disco]]
[[oc:Disco]]
[[pl:Disco]]
[[pt:Música disco]]
[[ro:Muzică disco]]
[[ru:Диско]]
[[simple:Disco]]
[[sk:Disko]]
[[sh:Disco]]
[[sv:Disco]]
[[ta:திசுக்கோ]]
[[th:ดิสโก้]]
[[tr:Disko]]
[[uk:Диско]]
[[wuu:迪斯科]]
[[zh:迪斯科]]

Versio 8. maaliskuuta 2013 kello 04.34

Diskon kuningattareksikin ehdotettu Donna Summer.

Disko on 1970-luvulla soulista ja funkista syntynyt tyylisuunta, joka on myöhempien populaarimusiikin piirissä syntyneiden tanssimusiikin tyylien, kuten housen ja trancen, kantaisä. Diskoksi kutsutaan myös diskomusiikin kanssa tanssittavia tansseja. Alun perin ranskankielinen sana "discothèque" (suom. diskoteekki) viittasi yökerhoihin, joissa kyseinen musiikki yleistyi 1970-luvulla. Sanaa on myöhemmin käytetty myös laajemmin erilaisista populaarimusiikkia soittavista tanssipaikoista. Disko-ilmiön suosion yhtenä osana oli disko-aiheinen menestyselokuva Saturday Night Fever-elokuva (suom. Lauantai-illan huumaa), jonka pääosassa John Travolta.

Disko-musiikin synty

Etenkin hitistään "I Will Survive" tunnettu Gloria Gaynor.

Disko-musiikki kehittyi Yhdysvalloissa. Yökerhojen DJ:t pyrkivät soittamaan painokasta rytmiä korostavia funk- ja soul-kappaleita ja yökerhoissa suositut kappaleet alkoivat saada menestystä myös radioissa ja levykaupoissa. Kehitys johti lopulta siihen, että tuottajat alkoivat tehdä varta vasten yökerhoihin sopivaa rytmikästä musiikkia ja tällöin varsinainen disko-musiikki sai alkunsa. Kappaleet pyrittiin saamaan melodioiltaan tarttuviksi, jotta ne menestyisivät mahdollisimman hyvin listoilla ja radioissa. Disko oli alun perin suosittua yökerhoja suosineiden mustien ja homoseksuaalien piirissä, mutta siitä tuli lopulta 1970-luvun jälkipuoliskon populaarimusiikin keskeinen ilmiö.

Disko-musiikin piirteet

Disko voidaan nähdä funkin ja soulin kaupallistettuna muotona, jolle tyypillisiä piirteitä ovat yksinkertainen rytmi sekä tarttuvat kertosäkeet. Rytmiä painotetaan diskossa ylitse kaikkien muiden musiikin elementtien. Usein disko-musiikki oli pitkälle tuotettua ja sen soundiin kuuluivat esimerkiksi jouset. Disko-musiikki on usein sävyltään popmaisen pehmeää, mutta toisinaan myös tiukempaa, funk-vaikutteista. Kappaleet voivat olla pop-musiikin tapaan melodisia, mutta joskus funkin tapaan enemmän riffeihin perustuvia.

Tyypillinen piirre diskossa on hyvin usein käytetty jumputtava rytmi, jossa bassorummun isku osuu neljän neljäsosanuotin pituisten tahtien ensimmäiselle ja kolmannelle nuotille. Toisinaan diskomusiikissa käytettiin konemaista lauluääntä tuottavaa vokooderia. Tehokeinona monissa diskohiteissä on myös säkeistön pitäminen mollissa ja kertosäkeistössä tapahtuva siirtyminen duuriin. Diskosta koneelliseen tanssimusiikkiin periytyvä piirre olivat myös tavanomaista populaarimusiikkia pidemmät kappaleet, jotka oli suunniteltu DJ:eiden käytettäviksi (lyhyemmät single-versiot tehtiin erikseen radiosoittoa ja levymyyntiä varten). Diskomusiikissa tuottajan rooli oli hyvin korostunut, koska he lähes aina sävelsivät ja suunnittelivat levyt.

"Disko-inferno"

Village People.

Disko-musiikki valtasi 1970-luvun jälkipuoliskolla monien maiden singelistojen kärkitilat. Diskosta tuli erittäin kiistanalainen ilmiö, jota monet muiden musiikintyylien ystävät vihasivat. Tähän liittyen puhuttiinkin usein "disko-infernosta" (The Trammps -yhtyeen saman nimisen diskohitin mukaan). Yhdysvalloissa järjestettiin jopa tapahtumia, joissa tuhottiin diskolevyjä. Faniensa pettymykseksi myös monet muita musiikintyylejä edustaneet artistit ja yhtyeet kokeilivat siipiään diskomusiikin parissa. Näistä kokeiluista tunnetuin on kenties Kiss -rockyhtyeen suurin hitti, "I Was Made for Lovin' You". Diskokokeilujen tulokset eivät kuitenkaan usein saaneet yhtä hyvää vastaanottoa ja esimerkiksi sellaiset jazz-artistit kuin Quincy Jones ja Herbie Hancock saivat diskopuristeilta runsaasti kritiikkiä tekemiensä diskolevyjen takia.

1980-luvulle tultaessa varsinainen diskobuumi alkoi olla takanapäin, joskin se oli jättänyt pysyvän jäljen kaupalliseen tanssimusiikkiin ja disko-vaikutteet säilyivät levylistoilla vahvoina. Disko ei ole tähän päivään mennessä noussut erityisen arvostetuksi musiikintyyliksi, joskin muutamat diskolevyt, kuten Chicin ja Giorgio Moroderin tunnetuimmat singlet, katsotaan kuuluvaksi populaarimusiikin historiassa merkittäviin julkaisuihin ja ne nauttivat arvostusta myös kriitikoiden taholta. Chic -yhtyeen suurimmat hitit, kuten "Le Freak" ja "Dance, Dance, Dance", edustavat diskon elegantimpaa suuntausta, joka tavoittelee funkmaisten riffien avulla tiukkaa groovea. Italialaisen Giorgio Moroderin vuoden 1977 hittien "From Here to Eternity" ja "I Feel Love" myötä yleisölle tuli tutuksi koneilla tehty tanssimusiikki. Mainituista kappaleista jälkimmäinen julkaistiin diskon nimekkäimpiin hahmoihin kuuluvan laulaja Donna Summerin nimellä. Ranskalaisen tuottajan kokoama Village People yhtye loi puolestaan tarttuvilla hiteillään sekä homokulttuuria surutta hyödyntäneellä humoristisella imagollaan ilmiön, joka tunnetaan yhä laajalti.

Diskon manttelinperijät

Diskopallo.

Diskolla on merkittävä asema koneilla tehdyn tanssimusiikin kehityksessä. Ensimmäiset kokonaan koneilla tehdyt tanssimusiikin kappaleet olivat nimenomaan diskoa. Diskomusiikin taiteellisempien muotojen, joita esimerkiksi Moroder edusti, pohjalta kehittyi myöhemmin house ja siitä edelleen tekno. Monille konemusiikin lajeille tyypillinen monotoninen, suhteellisen nopea bassorumpua korostava komppi syntyi nimenomaan diskomusiikin myötä.

Kulttuurillisena ilmiönä 1970-luvun diskomusiikille syntyi 1990-luvulla vastineeksi eurodance (tai "europop"), joka oli niin ikään vahvasti kaupallisuuteen pyrkivää ja suosittua tanssimusiikkia.

Disko vai disco

Lehdistössä 1970-luvulla käytettiin molempia termejä, mutta kielitoimisto suosittelee että suomenkielisissä sanoissa ei käytettäisi c-kirjainta. Ääntämys on sama. Muun muassa tiskijukkien Diskosusi-lehti lanseerasi k-kirjaimisen muodon diskon ystäville.

Tunnettuja diskoartisteja

Aiheesta muualla