Oppiminen

Oppiminen tarkoittaa käyttäytymisessä havaittavia pysyviä muutoksia, jotka syntyvät pääasiassa olion ja ympäristön vuorovaikutuksessa. Oppiminen voi tapahtua joko tahattomasti, tai ympäristön systemaattisella tuella eli opetuksella.

Psykologiassa oppiminen tarkoittaa yleensä ihmisen tai eläimen oppimista, didaktiikassa taas oppimista tarkastellaan nimenomaan opetuksen näkökulmasta. Muilla tieteenaloilla puhutaan oppivista dataohjelmista, oppivista organisaatioista ja oppivista alueista.

Perustasollaan oppiminen edellyttää muistia ja aistitoimintaa. Oppimista tapahtuu lähes aina kun ihminen vertailee tapahtunutta ja aiottua toimintaa (palaute) tai tapahtunutta ja aiempaa toimintaa (oppiminen kokemuksesta).

Oppimistapoja on hyvin erilaisia, koska eri tilanteisiin soveltuvat erilaiset oppimisen menetelmät, ja koska oppijoissa on yksilöllisiä eroja.

Oppiminen on muutosta, muuttumista, eroa, siis periaatteessa tietoa ja taitoja, arvoja ja asenteita.

Oppimisen uudet tuulet

Viimeaikaisessa oppimisen tutkimuksessa on korostettu tunteiden ja vaikuttimien vaikutusta oppimiseen, sekä niin sanottujen yhteisöllisen oppimisen ja yhteistoiminnallisen oppimisen tarjoamia etuja perinteiseen opettajajohtoiseen kouluoppimiseen verrattuna.

Nykyisessä informaatioyhteiskunnassa opetuksessa ja oppimisessa korostetaan yhä enemmän taitoja tietojen sijaan. Tiedot vanhenevat yhä nopeammin, mutta taidot säilyvät hyödyllisinä pidempään. Tärkeitä opittavia taitoja ovat metakognitio (joka vastaa kakkostason oppimista, yllä), mediakriittisyys, ajanhallinta, sosiaaliset taidot sekä väittely- ja perustelutaidot. Digitalisoituvat työn ja opiskelun kulttuurit vaativat samalla panostusta tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämiseen opiskelussa ja opetuksessa.

Sulautuva oppiminen engl. Blended learning viittaa oppimisen ympäristöjen sulautumiseen. Termi on vielä uusi ja sen määrittely on vielä muotoutumassa, joten määritelmät vaihtelevat jonkin verran käyttökontekstista riippuen. Yhteistä kaikille on, että sulautuva oppiminen ottaa oppijalähtöisesti huomioon eri paikoissa, eri aikoina, eri välineillä ja eri tavoin tapahtuvan oppimisen ja antaa näin oppijalle ja opettajalle vapauden mitata osaamista ilman kytköstä siihen tapaan, millä osaaminen on hankittu. Sulautuva oppiminen eroaa monimuoto-opetuksesta siten, että monimuoto-opetuksessa yhdistyy opetuksen menetelmien monimuotoisuus (luokka-, verkko-, luento-, ryhmä-, lähi-, etäopetus), kun taas sulautuva oppiminen kuvaa oppimisen ympäristöjen sulautumista uudeksi kokonaisuudeksi .

Oppimisen edellytykset

Havainnot, muisti, ajattelu ja käsitteenmuodostus muodostavat kognitiivisen ajattelumallin mukaan oppimisen perustan. Toisin kuin behavioristisessa oppimiskäsityksessä, kognitiivisessa oppimiskäsityksessä oppija ei ole passiivinen tiedon vastaanottaja, vaan aktiivinen tiedon muokkaaja. Oppija asettaa toiminnalleen tavoitteita ja hankkii tietoa voidakseen toimia. Oppiminen tapahtuu oman psyykkisen työn avulla, strategioita kehittämällä ja oppimismotivaatiota ja -orientaatiota muuttamalla.

Virallinen, epävirallinen ja arkioppiminen

Oppimista voi tapahtua virallisen koulutuksen tuloksena, epävirallisen tavoitteellisen opiskelun tuloksena tai arkitoiminnassa spontaanisti. Spontaania arkioppimista tapahtuu jatkuvasti ja se voi olla myös tiedostamatonta. Varsinkin pikkulapset oppivat paljon asioita spontaanisti, mistä tärkeänä esimerkkinä on kielen omaksuminen.

Oppimisen strategiat

• Holistinen strategia kuvaa toimintaa, jossa oppija käsittelee aineistoa kokonaisuutena.
• Reduktionistisen strategian mukaan tietty kokonaisuus on palautettavissa eli redusoitavissa osiinsa. Oppija käsittelee aineistoa osissa ja sitä kautta pyrkii saamaan asiasta kokonaiskuvan.
• Meristinen strategia tarkoittaa tekstin perättäisten kappaleiden käsittelyä omina kokonaisuuksinaan.
• Atomistinen strategia tarkoittaa, että oppija keskittyy pienehköihin yksityiskohtiin.
• Serialisti luo asioille oman järjestyksen ja käsittelee ne jonkin järjestelmän mukaan, jonkinlaisena "sarjana".
• Transformaatiostrategia merkitsee tekstin muokkausta uusien tosiasioiden tai ideoiden avulla. Oppija pyrkii menemään asian taakse käyttämällä omaa tietämystään.

Katso myös

• Oppimisteoria
• Opiskelu
• Opetus
• Opettaminen
• Koulutus

Kirjallisuutta

• Atjonen, Päivi :Uusikylä, Kari: Didaktiikan perusteet. 1. painos. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-24347-7.

• Bateson, Gregory: Steps to an Ecology of Mind. Paladin, Englanti, 1973.

• Churchland, Patricia Smith: Neurofilosofia. (Alkuteos: Brain-Wise: Studies in Neurophilosophy, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2004. ISBN 952-5202-81-X.

• Hakkarainen, Kai : Lonka, Kirsti : Lipponen, Lasse: Tutkiva oppiminen. 6. uudistettu painos. Porvoo: WSOY, 2004.

• Itkonen-Isakov, Terhi-Maija: Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisesta sulautuvan oppimisen kontekstissa (Löytöretki aikuisohjauksen maailmaan. Toimittaneet Mervi Lätti ja Päivi Putkuri) Joensuu:Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu. Viitattu 22.1.2013.

• Järvilehto, Timo: Missä sielu sijaitsee?: Psyykkisen toiminnan hermostollinen perusta. Prometheus-sarja. Oulu: Pohjoinen, 1987. ISBN 951-749-180-8.

• Järvilehto, Timo: Mikä ihmistä määrää?: Ajatuksia yhteistyöstä, tietoisuudesta ja koulutuksesta. Oulu: Pohjoinen, 1995. ISBN 951-749-226-X.

• Säljö, Roger: Oppimiskäytännöt. Sosiokulttuurinen näkökulma. 2. uudistettu painos. Porvoo: WSOY, 2004.

• Rauste-von Wright, Maijaliisa : von Wright, Johan : Soini, Tiina: Oppiminen ja koulutus. 9. uud. p.. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-25677-3.

Aiheesta muualla

• Oppiminen ja sen ohjaaminen